Siunattua Uutta vuotta 2016

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; ” Apt. 17. 26 – 27. KR. 33/38.

Jälleen olemme hetkessä jolloin vuosi vaihtuu. Joissakin maissa tätä kirjoittaessa uusi vuosi on jo vastaanotettu, toisilla se tulee jäljestäpäin. Näin ajat ovat määrätty eri maanosissa, aikojen alusta jo ennen ajanlaskua osattiin aikaa mitata. Aurinko ja kuu on mittaajina. Raamattu kertoo kuinka aurinko pysyi paikallaan ja kuu aloillaan, tästä on muistutuksena karkausvuosi. Karkausvuosi tasaa tuon pysähtymestä aiheutuneen muutoksen ajanlaskuun.

”Silloin puhui Joosua Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: ”Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa”.
Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna ”Oikeamielisen kirjassa”. Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan.
Eikä ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra näin kuuli ihmisen ääntä…” Joos. 10. 12 – 14. KR. 33/38.

Ihmissuku on Aadamista lähtöisin ja siitä levinnyt ympäri maapalloa. Jokaiselle Jumala on säätänyt elinpäiviemme määrän ja ne paikat joissa elämämme aikana asumme ja teemme työmme. Mikään ei tätä Jumalan säätämystä voi muuksi muuttaa. Monesti ihmisten tullessa vakavasti sairaaksi, heille lääkärit antavat joko toiveen paranemisesta tai sitten ei. Usein kuitenkin käänne parempaa tulee, eikä sairas menehdy sairauteensa, pidämme tätä ihmeenä tai Jumalan tekona. Monesti lääkärien taidon näytteeksi laitetaan parantuminen. Voi olla että kaikki nämä kolme yhdessä ovat olleet paranemiseen vaikuttavia tekijöitä, kuitenkin uskon että Jumala antaa lisää elinpäiviä, mikäli Hänen tahtonsa on niin. Usein niin onkin, sillä Jumala rakastaa ihmisiä. Kuitenkin meille annettuja päivien lukua emme voi ylittää, siihen on laitettu tarkka raja, jonka yli emme pääse. Lisäaikaa annetaan mutta lopullinen aika on etukäteen tarkkaan määrätty.

Risti elämän puu

”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. ” 1. Kor. 1. 18. KR. 33/38.

Risti on maailman vanhimpia symboleja. Mikä rististä tekee hullutuksen, Raamatun mukaan niille jotka joutuvat kadotukseen? Ristissä sinänsä ei ole mitään erikoista, risti on esine. Kuitenkin ristissä on jotakin sellaista, mikä ei kaikkia miellytä. Kuitenkin toisille ihmisille se on pelastuksen merkki ja Jumalan voiman merkki. Jakaako risti ihmiset kahteen kategoriaan, heihin jotka pitävät ristiä pahennusta aiheuttavana ja heihin joille se on voiman ja pelastukseen osoittava merkki?

Viimeaikojen tapahtumat osoittavat, että elämme ajassa, joka näyttää jakavan ihmisiä kahteen leiriin, jopa kristitityissä alkaa olla heitä, joille risti on merkityksetön. Kaikialla, kirkoissa sekä muissa seurakunnissa joissa kristityt kokoontuvat, symbolisoi risti, että rakennus on kristittyjen kokoontumispaikka. Olemme tulleet uuteen aikakauteen, nyt ollaan poistamassa ristejä kristittyjen kokoontumispaikoista. Miksi nän tehdään?

Rististä ja ristin sanomasta, Golgatan työstä on tulossa pahennusta aiheuttava asia. Rististä on tulossa hullutuksen merkki, ei järkevien ihmisten symbooli. Saatana Jumalan vastustaja on raivokkasti ristinsanomaa vastaan ja siksi ristit ovat nyt poistettava näkyviltä. Miksi Saatana vihaa ristiä?

Viha syntyy siitä, että maailman historian mahtavin pelastusoperaatio tehtiin ristillä. Jumalan Poika, Jeesus Kristus täytti Jumalan määräämän pelastustyön ihmiskunnan hyväksi, Golgatan kummulla ja ristillä. Ristiltä kerran kaikui halki avaruuksien huuto, ” se on täytetty!” Kristus uharasi itsensä ihmisenä, meidän jokaisen syntien sovitukseksi, antoi henkensä ja vuodatti kalliin viattoman verensä, jokaisen ihmisen puolesta. Näin jokaisella joka uskoo ristintyöhön ja ottaa sen vastaan omakohtaisesti, pääsee synnin kahleista vapaaksi ja perii ikuisen elämän tämän elämän jälkeen. Jeesus lunasti meidät synninsitomat, että meillä Hänen täytetyn työnsä ansiosta olisi pääsy, täysipainoiseen rikkaseen elämään jo täällä ajassa, saisimme elämällemme sisällön ja mielekkyyden. Löytäisimme oikean tien, joka johtaa tuntemaan kaiken totuuden ja saisimme siten elämällemme päämäärän.

”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” Jes. 53. 6. KR. 33/38.

Olemme jokainen eksyneitä ”lampaita ”siihen saakka, kunnes löydämme totuuden tien. Olemme kaikki poikenneet harhaan oikealta tieltä, tieltä joka johtaa takaisin Jumalan yhteyteen. Mutta Jeesus Kristus ohjaa meidät oikelle tielle, jos vain katsomme ristintyöhön, nostamme katseen Golgatalle.

Jeesus itse sanoi : ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. ” Joh, 14. 6. KR. 33/38.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa

”Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.  Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. ”Jes. 53. 11- 12. KR. 33/38.

 

Enkelien sanoma yön pimeydessä

” Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra…” Luuk.2. 11. KR. 33/38.

Paimenet paimentamassa yöllä lampaita ja heille keskellä työntouhua ilmoittavat enkelit ilosanoman, ” on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra!”

Tapahtumasta on kulunut yli 2000 vuotta, uutinen on edelleen voimassa oleva ja ajankohtainen. Meille, sinulle ja minulle, kaikille maailmassa oleville ihmisille on syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra. Hän ei syntynyt kristallikruunu palatsiin vaan eläinten karjatalliin. Karjatalliin syntyminen oli Jumalan johdatusta, olihan Jumala lähettänyt poikansa ihmiseksi, ihmisten keskelle. Pyhästä hengestä raskaaksi tullut Maria, ei ollut sattumalta matkalla veroilmoitusta tekemään. Jumala oli edeltä jo kaiken suunnitellut, arkiseksi tapahtumaksi. Miksiköhän Jumalan Pojan syntyminen piti olla näin ankean arkinen tapahtuma?

Käsittääkseni Jeesuksen syntymähetki oli suunniteltu arjen keskelle ja jopa epäinhimillisiin oloihin siksi, että Jeesus Kristus maailman Vapahtaja, on arjen ja jokaisen päivän Vapahtaja. Hän on kaikkein epäinhimillisten olosuhteiden yläpuolle nouseva Vapahtaja.

Hän tuli kaikkien Vapahtajaksi, hänenkin joka on maailman kurjimissa oloissa elävä, slummeissa, bambumajoissa, kodittomana roskalaatikossa, kadulla elävän ihmisen Vapahtajaksi. Kaikkein kurjimmaksi ja epäonnostuneimmaksi tuntevan ihmisen Vapahtajaksi Hän syntyi. Näin maan alimissa paikoissa oleva ihminen, alaspainettu, elämässään epäonnistunein, uskaltaa lähetyä Jumalan poikaa Jeesusta Kristusta, kunnian Kuningasta. Hän valitsi heidät jotka eivät maailman silmissä mitään ole, ne Hän nostaa ruhtinasten rinnalle. Hän pelastaa ja vapauttaa, nostaa ylös, synnin sitoman ja synnin turmeleman ihmisen, sairaan ja heikon ihmisen. Eihän terveeksi ja itsensä hyväksi, onnekkaaksi kokeva, tarvitse Jeesusta Vapahtajaa.

Kasva ja rakasta

”Hän vastasi ja sanoi: ” Rakasta Herraa sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja
kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi ja lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi. ” Luuk. 10. 27. KR. 33/38.

Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, ellet rakasta itseäsi, et pidä huolta omasta hyvinnoinnnistasi, laiminninlyöt itsesi hoitamisen, silloin et rakasta itseäsi. Teet vahinkoa itsellesi. Kristittyinä olemme vastuussa oman kehomme hoitamisesta Jumalalle, olemmehan Jumalan Pyhän hengen temppeli. Pyhä henki asuu meissä ja tahtoisi temppelin oleva madollisimman hyvässä kunnossa. Hyvä kunto pitää myös terveenä mahdollisimman pitkään. Kuitenkin itsensä rakastaminen on muutakin kuin kehostaan huolehtimista, se on sisäisen ihmisen, sielun huolehtimista. Jumala antaa apunsa tähän huolehtimiseen, Sanansa ja rukouksen, sekä uskovien yhteyden välityksellä.

On Jumalan rakastamista, se, että luemme Hänen sanaansa, seurustelemme rukouksessa Hänen kanssaan, pidämme yhteyttä saman henkisiin kritittyihin, seurakunnassa meitä ruokitaan ja toinen toistemme seurassa me kasvamme sekä opimme toisiltamme. Pieni lapsikin oppii matkimalla toisia, siksi tarvitsemme kristittyjen yhteyttä. Jumalan perhe on yhtä Kristuksessa ja Kristus on perheen pää.
Mitä sinun ja minun elämässä tapahtuu? Rakastanko minä itseäni niin kuin Raamatun kirjoitukset kehottavat tekemään, entä sinä, teetkö sinä samoin? Kristitty ei kasva automaattisesti itsestään. Mitkään viljat, eivät kukat, eivät mitkään kasva itsestään, jonkun on näitä hyötykasveja hoidettava, luonnon kasveista pitää Jumala huolta. Vanhemmat huolehtivat ihmislapsen kasvusta ja kehityksestä. Jumala on antanut meille jokaiselle riittävästi kasvuresursseja, käytämmekö niitä? Monia asioita voimme tehdä itse kasvaaksemme, taas on toisia asioita, joihin meidän on annettava Jumalle valtuudet, kasvaaksemme. Kasvatko Jumalan armossa ja tuntemisessa?