Uskovainen ja vieras ies

”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? 2. Kor. 6. 14- 16. KR. 33/38.

”Ikeen alle pakottamista verrataan alistamiseen. Antiikin kulttuureissa oli tapana pakottaa kukistettu vihollinen alittamaan symbolinen ies, joka oli muodostettu keihäistä tai miekoista.” ( Wikipedia.)

Apostoli Paavali kieltää korinttilaisia kantamasta vierasta iestä yhdessä uskomattomien kanssa. Saamme päättelemällä selville, mitä tarkoittaa vieraan ikeen kantaminen uskottomien kanssa? Korinttin kristityille Paavalin piti opettaa, ettei pidä alistua kantamaan yhdessä jumalattominen eli ei kristittyjen kanssa iestä, koska jumalattomien ies alistaa ihmisen, uudelleen jumalattomien tavoille ja tottumuksille. Näistä kristityksi tullut on päässyt vapaaksi Kristuksessa. Koska ei ole mitään yhteistä vanhurskaalla kristityllä ja vääryyden siteissä olevalla jumalattomalla, uskottomilla. Kristityksi tullut on saanut Kristuksen valkeuden sydämeensä, hänessä ei ole pimeyttä. Maailmassa ja maailmallisilla ihmisillä on vielä sisimmässä pimeyttä ja vääryyttä.

Paavalin aikaan, kuten nytkin on edelleen epäjumalia ja heidän temppeleitään. Kristitystä joka on tullut Kristuksen omaksi, on tullut Pyhän hengen temppeli. Kristus asuu jokaisen Hänen omansa sydämessä ja Kristus on kaikkialla omiensa kanssa, missä he ikinä liikkuvat ja elävätkin. Siksi ei epäjumalat ja epäjumalan palvelus sovellu, mitenkään yhteen kristityn elämään. Monet epäjumalan palvelus seremoniat ovat iljettäviä ja niihin kuuluu erilaisia saastaisia uhreja, siksi Paavalin oli edottomasti käskettävä kristittyjä eroamaan näistä saastaisista ja jopa lähtemään pois heidän keskuudestaan.

Eikä yksin epäjumalan palvelijat vaan myös ei kristityt, jotka eivät ole tulleet vielä synnin tuntoon, eivätkä siten ole löytäneet Jeesusta, heidän tapansa monesti poikkeavat suuresti, elävästä kristillisyydestä. Elävä kristillisyys saadaan vain oppimalla tuntemaan Jeesus ja Hänen sovitustyönsä henkilökohtaisesti. Mikäli Jeesuksen oma elää yhdessä näiden kanssa, vieras ies saa alistettua kristityn vanhoihin kaavoihin, tapoihin ja tottumuksiin. Mikään ei tapahdu nopeasti vaan jos antaa vähänkin myönnytyksiä entiselle elämän tyylille, pian ollaan takaisin siellä mistä on lähdettykin. Pesty sika rypee rapakossa ja koira palaa oksennuksilleen.

Jumala lohduttaa pimeinä päivinä

”Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla, ” 2. Kor. 7. 6. KR. 33/38.

Ainutlaatuinen Raamatun jae, missään toisaalla ei Raamatussa mainita masennuksesta, näin kuin Paavali tuon mielentilan ilmaisee. Masennus oli tuttua Raamatun aikana, nyt masennus on kansantaudiksi luokiteltu Suomessa, varmasti masennusta on kaikkialla missä ihmisiä elää. Jotenka koska Paavali koki masennusta, ei voi sanoa, etteikö uskova voisi kohdata masennusta. Uskova ei ole erityisasemassa tässäkään suhteessa, maailmassa elävä ihminen kokee maallisia asioita. Usko ei suojaa sairauksilta, eikä lihallinen syntiin langennut ihminen, pääse eroon tästä kuoleman ruumiista. Kuolema tekee jatkuvasti työtään kehossamme. Ainut asia, joka lohduttaa uskovaa fyysisen ja sielullisen ruumiin ongelmissa on, se että Jeesus antaa voimaa kantaa sairaudet ja raihninaisuudet. Uskovan ei tarvitse vaipua epätoivoon. Ikääntyessä elimistön rappeutuminen lisääntyy, silti ikävuosien lisääntyessä, ei tarvitse pelätä tulevaa, Jeesuksen omalla on hyvä tulevaisuus edessäpäin. Lopulta pääsemme Jeesuksen luokse kirkkauteen. Uskovan elämä kirkastuu päivä päivältä, sydänpäivänä olemme kirkkauden maassa.

Sairaudet kuuluvat luonnollisena osana kristityn elämään. On ihmisiä joilla on menestysteologinen ajatus, että Jeesus parantaisi kaikki sairaat. Hän teki näin maanpäällisen vaelluksensa aikana, sen Raamattu todistaa. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, Hänen mentyään taivaaseen, eivät kaikki sairaat parane. Eivät parane siltikään, vaikka Pyhä henki toimii nykyisin kuten ennenkin. Raamatussa sanotaan. ”Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. ” Jaak. 5. 14 15. KR. 33/38.

Tässä Jaakobin kirjeen jakeessa, kutsutaan seurakunnan työntekijät sairaan luokse ja voitelevat hänet öljyllä. Uskon rukous pelastaa sairaan, pelastaa ja jos sairas on tehnyt syntejä ne annetaan anteeksi, Herra antaa nousta sairaan sairasvuoteelta. Jaak. 5. 16. jatkuu. ”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.”

Öljyllä voitelu on samalla ”lääkinnällinen” toimepide, Pyhä henki, öljyä välikappaleena käyttäen parantaa ja antaa synnit anteeksi, sen jälkeen kun synnit ensin on tunnustettu. Tästä huolimatta vaikka näin Jaakobin kirjeessä luvataan, eivät kaikki parane. Tarkka lukija huomaa, ei tässäkään luvata paranemista vaan nousemista sairasvuoteelta. Välttämättä sairasvuoteelta nousu ei merkitse, täydellistä parantumista.  Parantuminen uskon rukouksella saattaa merkitä kaikkein pahimmasta sairaudesta paranemista, syntisairaudesta. Joillekin Jumala antaa armonsa, niin että vaiva lähtee sairaasta ja hän saa elää tervettä elämää. Saadaan jatkoaikaa elämään.  Aina ja kaikissa tapauksissa,  rukous tuo vahvistusta elää sairautensa kanssa, ellei parantumista tapahdu. Tämä on Jumalallinen salaisuus, miksi näin on,  etteivät kaikki parane. Raamattu anna tyhjentävää vastausta, miksi Jumala sallii toisten sairastaa ja toiset paranevat jatkoajalle? Kaikkien osa lopulta on kuolema.

Koskaan ei ole turhaa rukoilla sairaiden puolesta, mutta katteettomia lupauksia ei saa antaa. Jumala tekee työnsä, Hänen kädessään on paraneminen tai sairauden jatkuminen. Toisaalta on aivan looginen ajatus sekin, jos kaikki paranisivat, iäkkäitä ihmisiä olisi tällä telluksella liikaa, koska nyt jo alkaa olla ylikuormaa. Tästä näkökulmasta katsottuna on selvää, että Jumala kaikessa viisaudessaan, sallii sairauden jatkua koska useimmiten jonkin sairauden kautta lähdemme tästä ajasta. Näin on hyvä, ehdimme selvittää asiamme lähimmäistemme ja Jumalan välillä,  mikäli siihen on tarvetta. On tärkeää että kaikki on valmista lähdön hetkellä, etenkin sielun pelastumisen tieto on tärkeintä. Jumala-suhteen tulee olla kunnossa. Ikuisuudessa ei enää korjata asioita, valinnat tehdään tässä ajassa. Siksi elämä on kaikilta osin koeaikaa ja valmistautumisen aikaa, ikuisuutta varten.

Synnin ydin

”Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. ” Room. 5. KR. 33/38.

Uutisista kuulemme, mies tappoi vaimonsa. Terrori-isku surmasi kymmeniä. Vaarallista huumetta takavarikoitu salakujettajilta. Nuori löydettiin kuolleena, hänet oli raiskattu. Olemme eron partaalla, huoltajuus kiista vielä ratkaisematta. Vanhemmat pahoinpitelivät imeväisikäisen vauvansa sairaalakuntoon.

Mistä nämä ihmisten teot kertovat? Teot aiheutuvat ihmisen syntisestä luonnosta. Paljon ihminen on tehnyt suuria tekoja mutta suurin ihmisen teko on synti, se on omaperäisin keksintö, minkä koskaan ihminen on keksinyt. Ihmisestä on kaikki paha lähtöisin, sen todistaa evankelista Jaakob kirjeessään. ”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; ”
1 Jaak. 14.

Mistä ihminen kehitteli tämän omaperäisen ainutlaatuisen keksintönsä? Kaikki lähti ihmisen omasta ylpeydestä. Ensimmäinen ihminen tahtoi olla kuin Jumala, tietää hyvän ja pahan. Näin paholainen käärmeen muodossa ihmiselle houkutteli, siitä kertoo Raamattu Jumalan sana.

”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.”
Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”.
Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. 1. Moos. 1. 1. – 6. KR. 33/38.

Paratiisissa ihminen oli vapaa, hänellä oli vapaus, mutta myös vastuu. Ihminen käytti vapauttaan väärin ja heti ensimmäisen paholaisen houhutuksen tullessa, ihminen meni ansaan, luonnollisen ihmisen ansaan, ylpeyteen. Paholainen tiesi tämä heikon kohdan ihmisen luonnossa ja sitä paholainen käytti nyt hyväkseen. Onnistui houkutuksessaan ja sai ensimmäisen ihmisen lankeamaan ylpeyden syntiin. ”ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”.

Neuvottelussa syntyy helmet

”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.
Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?
Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra. ” Jer. 23 . 22 – 24. KR. 33/38.

Profeetta Jeremia oli Vanhan testamentin suuria profeettoja. Hänellä oli tapana käyttää kuvakieltä ennustuksissaan ja tekemisissään. Monesti metaforan käyttö avaa asioita paremmin kuulijoille ja lukijoille. Alussa olevassa Jeremian ennustuksessa Jeremia jyrisee, mitenkä tuon ajan Jumalaan uskovat papit eivät olleet Jumalan neuvottelussa? Mistä Jeremia niin voi päätellä? Vastaus löytyy myös Jeremia tekstistä, ” he julistaisivat Herran sanaa kansalle ja kansa tekisi parannuksen ja kääntyisi pois pahoilta teiltään.”

Mietin tätä Jeremian ajatusta tämän päivän näkökulmasta katsottuna. Jos he olisivat seisoneet minun neuvotteluissani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni. Jumalan sanan vai Jeremian sanan, kummasta tässä on kyse? Profeetta puhuu Jumalalta saatuja sanoja kansalle. Vanhan testamentin aikaan Jumala ilmoitti profeetoille sanansa, jonka he ilmoittivat kansalle. Profeetat olivat olleet, Jumalan neuvottelussa, rukouksessa. Nykyisin seurakunnan työvastuussa olevat henkilöt ovat Jumalan sanan välittäjiä kansalle. Heidän tulee olla Jumalan neuvottelussa eli rukoilla sanoja Isän sydämeltä, ennen kuin puhuvat puhuja pulpetista sanansa kuulijoille. Ennen kuin pappi nousee saarnatuoliin puhumaan seurakuntalaisille. On otettava huomioon, jokainen Kristuksen oma uudestisyntynyt, on myös pappi.

On tultu aikaan, ettei seurakuntien rukoushuoneet ja kirkonpenkit ole kansoitettuja. Ihmiset eivät käy enää jumalanpalveluksissa, kuten ennen kävivät. Rukouskokoukset jotka pitäisivät olla tärkeimpiä koukouksia, ne vetävät vieläkin vähemmän väkeä puoleensa. Herran neuvottelussa ei viihdytä. Monessako kodissa vielä on kotialttari pystytettynä?

Uuspakanuus on saanut jalansijan, Suomi on entinen kristillinen maa. Kristityt ovat kiinnostuneita kaikesta muusta enemmän, kuin Jumalan sanasta ja Jeesuksen kanssa  seurustelusta. Kaikki tämä välinpitämättömyys näkyy ihmisten elämässä. Mikäli ihminen seurustelee Jumalan kanssa ja lukee Hänen sanaansa, se näkyy myös ulospäin. Kristuksessa elävä ihminen on iloinen ja rauhallinen, puheet ovat Kristuskeskeisiä. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu”, näin on vanha sanonta. Jos sydän on täynnä Jumalan Pyhää henkeä, se voitelu jonka Häneltä saa, silloin ei voi olla hiljainen uskova. Voitelun pakosta pitää kertoa, mitä Jeesus voi ihmiselle tehdä. Kuinka Hän rakastaa syntisiä ihmisiä ja tahtoo pelastaa heidät, kadotukseen menevältä tieltä.