Neuvottelussa syntyy helmet

kultakoru

”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.
Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?
Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra. ”
Jer. 23 . 22 – 24. KR. 33/38.

Profeetta Jeremia oli Vanhan testamentin suuria profeettoja. Hänellä oli tapana käyttää kuvakieltä ennustuksissaan ja tekemisissään. Monesti metaforan käyttö avaa asioita paremmin kuulijoille ja lukijoille. Alussa olevassa Jeremian ennustuksessa Jeremia jyrisee, mitenkä tuon ajan Jumalaan uskovat papit eivät olleet Jumalan neuvottelussa? Mistä Jeremia niin voi päätellä? Vastaus löytyy myös Jeremia tekstistä, ” he julistaisivat Herran sanaa kansalle ja kansa tekisi parannuksen ja kääntyisi pois pahoilta teiltään.”

Mietin tätä Jeremian ajatusta tämän päivän näkökulmasta katsottuna. Jos he olisivat seisoneet minun neuvotteluissani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni. Jumalan sanan vai Jeremian sanan, kummasta tässä on kyse? Profeetta puhuu Jumalalta saatuja sanoja kansalle. Vanhan testamentin aikaan Jumala ilmoitti profeetoille sanansa, jonka he ilmoittivat kansalle. Profeetat olivat olleet, Jumalan neuvottelussa, rukouksessa. Nykyisin seurakunnan työvastuussa olevat henkilöt ovat Jumalan sanan välittäjiä kansalle. Heidän tulee olla Jumalan neuvottelussa eli rukoilla sanoja Isän sydämeltä, ennen kuin puhuvat puhuja pulpetista sanansa kuulijoille. Ennen kuin pappi nousee saarnatuoliin puhumaan seurakuntalaisille. On otettava huomioon, jokainen Kristuksen oma uudestisyntynyt, on myös pappi.

On tultu aikaan, ettei seurakuntien rukoushuoneet ja kirkonpenkit ole kansoitettuja. Ihmiset eivät käy enää jumalanpalveluksissa, kuten ennen kävivät. Rukouskokoukset jotka pitäisivät olla tärkeimpiä koukouksia, ne vetävät vieläkin vähemmän väkeä puoleensa. Herran neuvottelussa ei viihdytä. Monessako kodissa vielä on kotialttari pystytettynä?

Uuspakanuus on saanut jalansijan, Suomi on entinen kristillinen maa. Kristityt ovat kiinnostuneita kaikesta muusta enemmän, kuin Jumalan sanasta ja Jeesuksen kanssa  seurustelusta. Kaikki tämä välinpitämättömyys näkyy ihmisten elämässä. Mikäli ihminen seurustelee Jumalan kanssa ja lukee Hänen sanaansa, se näkyy myös ulospäin. Kristuksessa elävä ihminen on iloinen ja rauhallinen, puheet ovat Kristuskeskeisiä. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu”, näin on vanha sanonta. Jos sydän on täynnä Jumalan Pyhää henkeä, se voitelu jonka Häneltä saa, silloin ei voi olla hiljainen uskova. Voitelun pakosta pitää kertoa, mitä Jeesus voi ihmiselle tehdä. Kuinka Hän rakastaa syntisiä ihmisiä ja tahtoo pelastaa heidät, kadotukseen menevältä tieltä.

Iloinen sydän kaunistaa kasvot, nyt naiset meikkaavat itsensä luonnottoman näköisiksi. Jeesukselta saatu ilo kaunistaa kasvot, ilman meikkiä. Pyhän hengen iloöljy voitelee hipiän ja silmät loistavat Kristuksen rakkautta. Kyllä maailmassa elävät ihmiset näkevät Kristuksen lähellä elävän ihmisen jo ulkonäöstä. Ei tarvitse sanoa sanaakaan, silti todistaa Kristuksesta koska meissä oleva valo näkyy maailmalle. Kristitty uudestisyntynyt, lähellä Herraa elävä ihminen loistaa lampun tavoin, pimeään maailmaan. ”Jos meissä on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys?” Kysytään Raamatussa.

Ollessani pieni tyttö, istuin kesäisin telttakouksissa. Katselin siellä kuorolaisten kasvoja, kauniiden laulujen puhuttelun lisäksi, aloin kaivata myös, sitä iloa joka laulajista näkyi ulospäin.

Nyt maailma elää aikakautta, joka on omiaan ahdistamaan ihmisiä. Kristityt luonnollisesti ovat huolissaan tilanteesta, kaikkiahan tämä epävarma maailmantilanne koskettaa. Kuitenkin kristitityn ei tarvitse olla huolissaan siitä, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Jokainen Raamattua lukeva tietää että elämme armonajan iltahetkiä. Aika käy vähiin ja pelastuksen ovet suljetaan. Armonaika loppuu. Kristityt ovat huolissaan kadotukseen menevistä ihmisistä, miten heidät saisi vedettyä pelastuksen tielle ja tuntemaan Kristuksen, joka on ovi pelastukseen. Miten heidät voisi kasvattaa ja juurruttaa Kristukseen, niin että heidän uskon peruskallio olisi Kristus? Ei ihmeet ja merkit, jotka tänäaikana vetävät ihmisiä puoleensa, kasvata juurta.

Ihmiset ovat kiinnostuneita, ilmiöistä joita hengellisissä tilaisuuksissa tapahtuu, meluisasta musiikista, joka ei eroa maailman disco-musiikista, lippujen heilutuksista, kaatumisista ja muista ilmiöistä jotka suurelta osin ovat sielullisia. Kaikki katoaa kun tilaisuus on ohitse. Pyhän hengen liikehdintä on levollista ja se tuo rauhan. Pyhä henki antaa ilon joka kestää tilaisuuden jälkeenkin. Pyhä henki saa ihmisen parannuksen paikalle, monesti ennemmin itkemään kuin nauramaan. Koska syntilastien painama omatunto ei voi Pyhän hengen ilmapiirissä ja pyhyyydessä iloita. Sen jälkeen kun Jeesuksen pyhä veri on puhdistanut syntisen ihmisen sielun ja omantunnon, sen jälkeen syntyy ilo Herrassa. Pyhä henki eheyttää ihmisen sisältäpäin ja antaa kestävän rauhansa. Pyhä henki voi kaataa ihmisen, koska tämä fyysinen liha ei kestä, Pyhän hengen ylösnousemusvoimaa. Kuitenkaan kaatuessa ei tapahdu sellaista, mikä olisi epämiellyttävää katsella, vaan monesti ihminen iloitsee Pyhän hengen kosketuksesta, puhuu vierasta kieltä, jota ei ole koulussa opiskellut. Tämä ilo tarttuu herkästi myös sivullisiin, siitä ei kuitenkaan aiheudu epäjärjestystä ihmisissä.

Meidän aikanamme esiintyy myös profeettoja, joista voisin sanoa kuten Jeremia aikanaan.

”Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: ’Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta’. Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta? Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toinen toisellensa, saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni, niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet minun nimeni Baalin tähden? Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra. ” Jer. 23. 25 – 28. KR. 33/38.

Jumala on sama myös kaukaa, eli Hän toimii tänäänkin ihmisten keskuudessa. Jeremian ajan Jumala toimii ja vaikuttaa yhä, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kaikki mitä Jeremia aikoinaan profetoi Messiaasta ja Kristuksen paluusta, on nyt toteutumassa meidän aikanamme. Jumala on jo silloin puhunut omilleen, kuinka Hän lähettää Jeesuksen Messiaan, kuinka Hän ylsnousemuksen jälkeen taivaaseen astumisen jälkeen, tulee takaisin. Kaikki tulee tapahtumaan, niin kuin Vanhan testamentin profeetat ovat ennustaneet ja kaikki mitä Raamattuun on kirjoitettu.

Tämän ajan pappien olisi saarnattava parannus saarnaa kansalle, joka vielä vaeltaa pimeydessä ja ei tiedä pelastuksen tiestä, Jeesus tiestä. On oltava Herran neuvottelussa, että saisimme oikeat sanat oikeaan aikaan sanottavaksi, Isän sydämeltä. Kristittyjen sanoma on armon sanomaa, parannuksen sanomaa, veren evankeliumia, ilosanomaa. Meille on syntynyt Jeesus Vapahtaja, Messias. Hän vapauttaa omansa synneistä ja vie ikuiseen elämään.

Sillä maa on täynnä avionrikkojia, maa murehtii kirouksen tähden, erämaan laitumet kuivuvat; he rientävät pahuuteen, ja heidän väkevyytensä on väärä meno.
Sillä he ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin; omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra. ”
Jer. 23. 10 – 11. KR. 33/38.

Nyt on aika herätä synnin unesta, monet Kristuksen omatkin elävät puolinaista elämää. Siksi saarnoista puuttuu suola ja voitelu. Jos nämä puuttuvat, ei ihminen voi muuttua. Jos syntielämää suvaitaan ja ei parannuksen saarnaa saarnata, likainen omatunto ei saa pistoa sydämeensä. Emme saa tuudittaa ihmisiä synnin uneen vaan herättää heidät. Vain Jumalan sana murtaa kovimmankin kallion. tuli puhdistaa pahimmatkin kuonat pois. Silloin meistä tulee esille helmi, kallisarvoinen helmi. Jumalan kuva, joiksi meidät jokainen olemme luotu. Tulkoon meistä jokaisesta Jeesuksen omasta helmen kalastajia, jotka etsimme syntisiä ja Jeesus saa kasvattaa heistä kallisarvoisia helmiä.

”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?” Jer. 23. 29. KR. 33/38.

LR.

This entry was posted on 6.1.2016. Bookmark the permalink.