Itse valittu jumalanpalvelus

”Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
”Älä tartu, älä maista, älä koske!” – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. ” Kol. 2. 18 – 23. KR. 33/38.

Apostoli Paavalilla on tapana lähettää ” paimenkirjeitä” seurakuntiin. Uudestisyntyneet, Jeesukseen uskoviksi tulleet henkilöt, muodostivat seurakunnan omalla paikkakunnallaan. Alkuseurakunnat kokoontuivat kodeissa eikä tiedotus toiminut, siten kuin tänä aikana. Paavali ei henkilökohtaisesti ehtinyt seurakuntiin, silloin kuin olisi pitänyt syystä tai toisesta mennä, kätevää oli kirjoittaa kirje ja lähettää se. Kirjeet kiersivät seurakunnista toiseen, ne luettiin ja lähetetiin eteenpäin. Paavalilla on huoli seurakuntien jäsenten hyvinvoinnista ja hän rukoili niiden puolesta, että hyvin alkuun lähtenyt uudestisyntymän ihme, jatkuisi ja kasvaisi, Kristuksen tuntemisessa terveellä tavalla.

Kuten kirjeen katkelmasta näkyy, Kolossan seurakunnasta oli Paavalille tullut tietoa, etteivät asiat siellä olleet hyvin. Seurakuntaan oli tunkeutunut, uutta vierasta oppia, joka näytti hyvältä ja oikealta, mutta olikin viemässä kolossalaisia uskovia harhaan.

Maailmalliset vääränopin opettajat, olivat mitä ilmeisemmin päässeet seurakuntaan sisälle. Kreikkalaisesta filosofiasta peräisin oleva asenne, että aineen ja hengen välillä oli vastakkainasettelu, ruumis olisi kukistettava, koska se on sielun vankila, näyttäisi olevan eräs syy, miksi Paavalin oli kovin sanoin puututtava Kolossan seurakunnan sisäiseen elämään. Askeettisen elämän opetuksen, olivat Kolossan seurakunnan kristityt hyväksyneet. He myös yrittivät omin voimin saada pelastuksen varmemmaksi, noudattamalla tiukkoja juutalaisten sapattisäädöksiä.

Paavali kirjoittaa, ”miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
”Älä tartu, älä maista, älä koske!” – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?”

Myös enkeliolentojen maininta viittaa hengen ja ruumiin kaksisuuntaisuuteen, jotka välittivät Jumalan ja maailman välillä. Heillä oli vääränlainen nöyryys, he eivät uskoneet enää, ihmisen mahdollisuuteen saada, suoraan yhteys Jumalaan Kristuksen kautta. Nyt he kokivat että oli alistuttava enkelivoimien alle ja niitä palvottava. Olihan Paavalin aikana mysteeriuskonto voimissaan. Nyt Kolossan seurakuntalaiset olivat meneet samaan takaisin, mistä olivat päässeet uudestisyntymän kautta pois. Heidät oli eksytetty ja olivat nyt hengellisesti sokeutumassa, jotenka Paavalilla oli aiheesta huoli kolossalaisista.

Miksi minut hylkäsit?

”Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Mark. 15. 34. KR. 33/38.

Meillä ihmisillä jokaisella varmasti on kokemuksia hylätyksi tulemisesta. Lapsuudessa jo ihminen saattaa kokea hylkäämisen. Vastasyntynyt vauva, itkee nälkäänsä tai on muuten epämukava olo, Ilmaisee itkullaan tulla huomioiduksi. Mikäli hän ei saa itkuunsa melko pian huomiota, vauvasta tuntuu, että hänet on hylätty. Koska vastasyntynyt lapsi on täysin riippuvainen äidistään tai muusta aikuisesta henkilöstä, joka on läheinen hänelle. Siksi lasta ei saisi syyttä antaa itkeä, niin ettei siihen kiinnitetä huomiota. Normaalisti terveellä tunne-elämällä varustettu aikuinen, ottaa itkevän lapsen vaistomaisesti syliinsä, vaikka ei olisi edes lapsen äiti. Imeväisikäinen ja leikki-ikäinen lapsi, ei itke turhaan, aina pitää itkun syy selvittää. Näin minimoidaan hylkäämiskokemuksia. Koskaan aikuinenkaan ei itke turhaa, itkulle on aina syynsä. Syyt pitäisi selvittää ja lohduttajia tarvitaan. Kovan sydämen omaa sellainen aikuinen joka läheisen itkiessä ei mene lohduttamaan, tällaisen kovuuden takana on tavallisesti tunne-alämän vaurio. Ei ole myötäelämisen kykyä.

Ihminen ei kuitenkaan elämästä selviä, etteikö jossakin vaiheessa elämää, myös hylkäämiskokemus tule tutuksi. Ystävät pettävät ja jättävät. Avioeron kokenut kokee syvän hylkäämiskokemuksen, hylätty osapuoli tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi.

Ihmiseksi tullut Jumalan poika, Jeesus Kristus koki saman elämän täällä maanpäällä eläessään, kuin me jokainen ihminen koemme. Mikään asia, mikä meille tapahtuu ei ole Jeesukselle tuntematonta. Hän on kaiken saman kokenut jo meidän puolestamme, jopa ennen syntymäämme, Hän tiesi ja tunsi, mitä joudumme elämämme aikana kokemaan. Me elämmme ennalta määrätyissä teoissa, pelastumisemmekin oli Jeesuksen tiedossa, ennen syntymäämme. On huomioitava nyt, että ennaltamäärämisoppi, ei kuulu kristinuskoon.

Jeesus oli alati yhteydessä Isään ja seurusteli Hänen kanssaan rukouksessa.

Jumala rakkaudessaan antoi Jeesukselle ihmisen osan ja Jeesus noudatti Jumalan tahdon kaikessa. Jumalan päämäränä oli uhrata ainokainen Poika, että ihmiskunnan synnit tulevat kerralla sovitetuiksi. Ennen Jeesuksen syntymää, papit uhrasivat urieläimiä Jumalalle, näin sovittaen ihmisten syntejä. Kuitenkaan mikään eläinuhri ei ollut täysin kelvollinen Jumalalle, olihan eläimet maasta lähtöisin, maalliset teot, eivät olleet kyllin kelvollisia Jumalalle. Uhrin välittäjä pappi, oli myös maasta lähtöisin oleva, jotenka nämä eivät riittäneet syntien sovitukseksi.

Täydellinen uhri, joka kelpasi Jumalalle, tuli olla iankaikkisuudesta lähtöisin oleva ja Jumalan mielisuosion saanut uhri. Karitsa, Jeesus oli täydellisesti tätä kaikkea.

Kuljettuaan ihmisen osan loppuun, kokiessaan kaiken sen mitä ihminen ikinä voi kokea. Viimeinen piste kaikkeen oli, ettei kuolemaa ja kärsimystä oltu vielä selätetty. Siksi Jeesus, joutui fariseusten ja kirjanoppineiden juonittelun kohteesi. Juudas Iskariot, Jeesuksen opetuslapsi eli vilpillistä elämää. Synti oli saanut otteensa häneen vähitellen ja maallistumista, loitontumista Jeesuksen yhteydestä oli hiljalleen tapahtunut. Toiset opetuslapset eivät tätä nähneet, eivätkä ketkään toiset tienneet Juudaksen sydämentilasta mitään. Jeesus yksin tiesi. Hän ei puuttunut Juudaksen elämään, vaan salli luopumuksen jatkua. Jumalan tahdon piti saada tapahtua, siksi Juudas sai elää rauhassa kahden tien kulkemista.

Toisenlainen evankeliumi

”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. ”1. Kor. 2. 2 – 5. KR. 33/38.

Ensimmäinen lähetystyöntekijä oli apostoli Paavali. ”Paavali oli alun perin fariseus. Farisealaisen kasvatuksen hän sai varakkaan ja oppineen perheensä tukemana kuuluisalta rabbi Gamiel Vanhemmalta , ja hän itse valmistui lopulta rabbiksi. Hän pääsi opintojensa jälkeen jäseneksi Synedrioniin eli juutalaisten suureen neuvostoon.” ( Wikipedia )

Paavali oli matkalla Damaskoon ja tällä matkalla, Jeesus ilmestyi valon muodossa Paavalille ja Paavali kuuli, Jeesuksen puhuvan hänelle. Näin kristittyjen vainooja sai armon pysähtyä ja kokea kääntymyksen. Paavalin viha kristittyjä kohtaan täytyi olla kova, koska Jumalan piti kovin ottein pysäyttää Paavali. Kirkkaus jonka Paavali näki, vei häneltä näön. Ilmestyksessä hän kuuli äänen kehotuksena, mennä tapamaan Ananiasta, kristittyä miestä.

Ananias sai julistaa Paavalille evankeliumia ja Paavali sai tulla elävään uskoon, hän sai Pyhän hengen ja kävi kasteella. Paavali sai evankeliumin vastaanottamisen jälkeen näkönsä takaisin. Raamatun kielessä käytetään metaforaa kerrottaessa erilaisista tapahtumista, jotenka voisin olettaa, että Paavalin sokeus oli hengellistäkin sokeutta. Näkönsä saaminen merkitsi, että Paavali vasta nyt tiesi, mitä todella Jeesus oli hänen edestään tehnyt ja hänelle kirkastui evankeliumin Jeesus, kaikessa rakkaudessaan ja armossaan. Monesti ihmisten käytös on tiettämättömyydestä johtuvaa toimintaa. Käyttäydytään niin kuin on opetettu ja ei tiedetä, mikä on oikea totuus asioista. Olettamusten varassa tehdyt teot, ovat hyvin yleisiä. Nyt Paavali sai kokea Totuuden ja entisestä kristittyjen vainoojasta tuli, Kristuksen ristintyön julistaja.

Nykyisin monenlaiset opintuulet ja opetukset leviävät seurakuntien, median, etenkin hengellisten televisiokanavien kautta, kirjallisuuden välityksellä, lisäksi ” villit profeetat” levittävät omanlaista oppiaan ihmisille. Monien lähteiden kautta pulppuva tieto evankeliumista, saa meidät ymmälle. Oikean ja väärän tiedon erottaminen toisistaan, oikean evankeliumin erottaminen, väärästä eksyttävästä evankeliumista, on vaikeutunut. Harhaopit osaavat olla niin aidon tuntuisia. Ei ole ollenkaan ihme, Raamatun varoitus: ”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää.” 1. Joh. 3. 7. KR. 33/38.

Miten voimme varoa, ettemme joudu eksytytetyksi, emme joudu harhaan oikeasta evankeliumista?

Puhutaan karismaattista kristityistä. Mitä tällaiset kristityt ovat? Ovatko he korkeamman tason kristittyjä, tavallisiin kristittyihin nähden? Puhutaan karismaattisesta liikkeestä. Karismaattiset kristityt kuuluvat tähän karsimaattiseen liikkeeseen. Jos nämä karismaattiset kristityt ovat korkeamman tason kristittyjä, onko olemassa kahdentason kristittyjä? Onko Raamatun sanassa mainittu karismaattisista Jeesuksen omista? Oliko apostoli Paavali kääntymyksensä jälkeen karismaattinen kristitty?

Maria äiti

”Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: ”Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.” Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” Luuk. 1. 26 – 33. KR. 33/38.

Vanhassa testamentissa naisella ei ollut hengellistä johtajuutta, nainen sai olla mukana jumalanpalveluksissa ja erilaisissa uhrimenoissa, sekä maallisissa tehtävissä. Mies oli hengellinen johtaja, perheenpää sekä perheen elättäjä, ei nainen. Syy tähän löytyy syntiinlakeemuksesta, nainen oli heikompi ja on edelleen heikompi, nainen meni Saatanan ansaan, Saatana tiesi tämän naisen heikkouden.

Enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle, tuon aikakauden kontekstista katsottuna erikoinen poikkeus. Enkeli sanoi: ”Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.”

Enkelin ystävällinen ja rauhoittava tervehdys, sai syystäkin Marian hämmästymään. Marian ja enkelin kohtaamisessa, poikettiin kaikista hengellisistä ja kulttuurillisista säännöistä. Jumala kun ilmestyy, Hän poikkeaa kaikesta tavanomaisesta, kaikki on yliluonnollista. Kaikki rajoitukset jotka ihminen asettaa, ne rikkoutuvat.

Enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”

Marian uskon vaellus Jumalan kanssa oli ollut hurskasta. Hän rakasti koko sydämisesti Jumalaa, eikä varmasti ollut poikennut, sivupoluille ja jos ihmisenä olisi niin tehnytkin, välittömästi hän oli tehnyt tosi parannuksen Jumalan edessä. Siksi Jumalan enkeli voi sanoa, Marian olevan armoitettu Jumalan edessä. Nyt enkeli ilmoittaa, että Maria olisi saanut armoa, armon päälle. Kuinka suuri onkaan Jumalan armo ja rakkaus, meitä ihmisiä kohtaan jos ehyellä sydämellä ja totta tehden vaellamme Jumalan kanssa. Jumala armahtaa ja armoittaa, antaa armoa yhä enenevässä määrin. Näin sai nyt Mariakin kokea, enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle suuresta tehtävästä, jonka hän tulisi tekemään, Jumalan valtakunnan hyväksi ja koko ihmiskunnan hyväksi.

Jeesus vierailulla

”Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” Luuk. 10. 38 – 42. Kr. 33/38.

Evankelista Luukas on kirjannut muistiin tämän edellä kerrotun Jeesuksen vierailun ystäviensä kodissa. Jotain erikoista tässä Jeesuksen ” kotikäynnissä” oli, koska se on Raamatuun kirjoitettu ja vielä meidän aikanammekin luettavissa. Onhan aivan tavallista, vieraan tulessa kotiin, laitamme tarjottavaa vieraalle. Kehottaahan Raamatun sanakin olemaan vieraanvarainen, jotenka Martta teki parhaansa, jotta Jeesus saisi hyvät tarjoilut. Varmasti Jeesus oli matkasta väsynyt ja janoinen, ehkä nälkäinenkin, jotenka on aivan oikein, laittaa pöytä ” koreaksi”. Mitä kaikkea Martta mahtoikaan puuhata Jeesuksen vierailun aikana, ei Raamattu meille kerro.

Martta palveli Jeesusta, mutta marisi Jeesukselle, ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.”

Martan valitus, kuvastaa ettei Martan suhde palvelustyöhön ollut oikea. Martta taisi olla katkera sisarelleen, joka nauttii vieraan läsnäolosta, eikä valmistellut tarjoilua vieraille. Sisarus kateus on melko yleistä ihmisten kesken, eikä Martta ja Maria tehneet poikkeusta, näin Raamattu osoittaa että Jeesus kohtasi inhimillisiä ihmisiä, eikä täydellisiä pyhimyksiä, kuten me saattaisimme olettaa, olihan Hän itse Pyhä. Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumalan Poika, joka omisti Jumaluuden, silti Hän oli tavallinen ihminen tavallisten ihmisten joukossa.

Mitähän Martta mahtoikaan ajatella, kun ei saanut Jeesukselta myötätuntoa valitukselleen? Jeesus oli Marian puolella. ”Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”

Jumalan valtakunnassa tehdään monenlaista palvelustyötä. Evankeliumin saarnaaminen on ensisijalla. Käydään sairaiden ja vanhusten luona, tehdään diakoniatyötä. Monet massatapahtumat toteutetaan vapaaehtoisten voimin. Koska palvelustyötä on runsaasti. Mariat istuvat valmiiseen pöytään, kirkon penkeissä ja kokoushuoneissa. Ovatko nämä ” Mariat” Jeesuksen näkökulmasta valinneet hyvän osan, jota ei heiltä oteta pois? He saavat kuunnella jumalanpalveluksissa valmista saarnaa, jonka pastorit tuovat esille. Onko heillä hyvä osa?