Itse valittu jumalanpalvelus

kuolema eikäelämä

Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
”Älä tartu, älä maista, älä koske!” – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
” Kol. 2. 18 – 23. KR. 33/38.

Apostoli Paavalilla on tapana lähettää ” paimenkirjeitä” seurakuntiin. Uudestisyntyneet, Jeesukseen uskoviksi tulleet henkilöt, muodostivat seurakunnan omalla paikkakunnallaan. Alkuseurakunnat kokoontuivat kodeissa eikä tiedotus toiminut, siten kuin tänä aikana. Paavali ei henkilökohtaisesti ehtinyt seurakuntiin, silloin kuin olisi pitänyt syystä tai toisesta mennä, kätevää oli kirjoittaa kirje ja lähettää se. Kirjeet kiersivät seurakunnista toiseen, ne luettiin ja lähetetiin eteenpäin. Paavalilla on huoli seurakuntien jäsenten hyvinvoinnista ja hän rukoili niiden puolesta, että hyvin alkuun lähtenyt uudestisyntymän ihme, jatkuisi ja kasvaisi, Kristuksen tuntemisessa terveellä tavalla.

Kuten kirjeen katkelmasta näkyy, Kolossan seurakunnasta oli Paavalille tullut tietoa, etteivät asiat siellä olleet hyvin. Seurakuntaan oli tunkeutunut, uutta vierasta oppia, joka näytti hyvältä ja oikealta, mutta olikin viemässä kolossalaisia uskovia harhaan.

Maailmalliset vääränopin opettajat, olivat mitä ilmeisemmin päässeet seurakuntaan sisälle. Kreikkalaisesta filosofiasta peräisin oleva asenne, että aineen ja hengen välillä oli vastakkainasettelu, ruumis olisi kukistettava, koska se on sielun vankila, näyttäisi olevan eräs syy, miksi Paavalin oli kovin sanoin puututtava Kolossan seurakunnan sisäiseen elämään. Askeettisen elämän opetuksen, olivat Kolossan seurakunnan kristityt hyväksyneet. He myös yrittivät omin voimin saada pelastuksen varmemmaksi, noudattamalla tiukkoja juutalaisten sapattisäädöksiä.

Paavali kirjoittaa, ”miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
”Älä tartu, älä maista, älä koske!” – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?”

Myös enkeliolentojen maininta viittaa hengen ja ruumiin kaksisuuntaisuuteen, jotka välittivät Jumalan ja maailman välillä. Heillä oli vääränlainen nöyryys, he eivät uskoneet enää, ihmisen mahdollisuuteen saada, suoraan yhteys Jumalaan Kristuksen kautta. Nyt he kokivat että oli alistuttava enkelivoimien alle ja niitä palvottava. Olihan Paavalin aikana mysteeriuskonto voimissaan. Nyt Kolossan seurakuntalaiset olivat meneet samaan takaisin, mistä olivat päässeet uudestisyntymän kautta pois. Heidät oli eksytetty ja olivat nyt hengellisesti sokeutumassa, jotenka Paavalilla oli aiheesta huoli kolossalaisista.

Kolossalaiset eivät olleet hylänneet Jeesusta, kuitenkin enkelivoimat olivat lisänä, he myönsivät että vain Kristus antaa synnit anteeksi, siitä huolimatta oli taisteltava omassa voimassa maailman alkeisvoimia vastaan, kosmisia voimia vastaan. Paavali painottaa että Kristuksessa on todellinen tieto ja viisaus.

…saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,
jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.”
Kol. 2. 2 – 3. KR. 33/38. Evankeliumi on kaiken kattava ja universaali, tätä Paavali painottaa.

Tänä aikana jälleen kristittyjen keskuuteen on tullut tätä korinttilaista hapatusta, jopa joihinkin vanhoihin perinteisiin seurakuntiin, uusista herätysliikkeistä puhumattakaan. Monet kristityt, palvovat enkeleitä. Tarjolla on itsetunnon kohottamiseen opetussarjoja, kristillistä joogaa, meditaatiota, millä päästään korkeammalle hengelliselle tasolle. On ” hengellistä sodankäyntiä.” Demonioppi nostaa jälleen päätään. Miten uudestisyntyneessä, Kristuksen verellä pestyssä, voisi olla kaksi isäntää? Monenlaista radikaali karismaattisuutta esiintyy, samoin puhdasta uususkonnollisuutta. Monet pakanalliset tavat ja tottumukset, jotka Raamattu selkeästi kieltää, aletaan vähitellen sallia kristittyjen keskuudessa. Tatuoinnit ovat yksi sellainen ilmiö. Olipa ihossa oleva tatuointi, kuinka hengellisen oloinen tahansa, se ei kantajassaan kirkasta Kristusta. Raamattuhan kieltää ihomaalaukset ja – kuvat. On ymmärrettävästi hyväksyttävä se, että maailmasta uskoon tulleella, saattaa olla ihomaalauksia, niitä ei saa pois, jotenka heitä ei niistä saa osoitella, näistä huolimatta he ovat pelastettuja, Jumalan lapsia. Naisilla alkaa olla koruja kuin pakananaisilla aikoinaan oli, eivätkään kasvojen liiallinen meikkaus, anna hyvää vaikutelmaa. Joku voi sanoa, että nämä kaikki ovat ulkonaisia asoita, eivätkä estä pelastumasta. Tuskin ne pelastuksen esteenä ovat, mutta antavat kuvan, ettei etäisyyttää maailmaan ole pitkälti. Kuinka uskosta osaton tietää erottaa, uskovan kristityn ei uskovasta, ellei hänen ulkonäöstään sitä näe, jos puheetkin ovat maailman ihmisten joukossa maailmallisia. Opetusta ja uusi täyskäännös Jeesuksen puoleen parannuksen tekoon, tarvitaan ja kiireesti.

Me olemme Kristuksen kirje tälle maailmalle. Myöskään juutalaiset tavat ja  traditiot, sapatin vietto yhtenä esimerkkinä, ei tee meistä hurskaampia Jumalan silmissä. Jumala ymmärtää suomen kieltä, ei meidän tarvitse rukoillessamme käyttää hepreaa, kuten joidenkin kuulee tekevän. Jumala kuulee rukoukset, sillä kielellä mitä itse kukin meistä  puhuu äidinkielenään. Jumalan edessä meidän ei tarvitse esittää parempaa kuin olemme, eikä viisaampaa kuin olemme. Jumala näkee sydämeen vaikka ihminen olisi mykkä. Puhekyvyttämänkin  rukoukset, tulevat kuulluiksi, joita hän  ajatuksissaan puhuu Herralleen ja Vapahtajalleen. Sydämen asenne on tärkein Jumalan edessä, ei se miten hienoin sanakääntein rukouksemme lausumme.

Vikoilumielellä en tätä kirjoita, pois se minusta. Mutta miesten pitkätukkaisuus, ihmetyttää, samoin korvakorut. Maailmassa elävä ihminen ei ymmärrä tekojaan. Kristityn pitää kasvaa ja saada tervettä opetusta, mikä on kristitylle sopivaa ja osoittaa ulkonäöllän ja pukeumisellaaan, että on pyhitetty eli erotettu maailmasta. Eräs nutturapää mieshenkilö erään seurakunnan pastorina, oli kuvottava näky. Olipa hänen opetuksensa mitenkä hengellistä ja voideltua tahansa, pitäisi vähintään esiintyvän julistajan olla edustava. Koska Raamattu kieltää selvästi pitkät hiukset miehillä, ei saisi seurakunnan vastuuhenkilön elää omaa opetustaan vastaan. Eipä tainnut seurakunnassaan opettaa, kuinka Raamattu neuvoo pukeutumaan? Oliko Korintton seurakunnassa edellä mainittuja ongelmia, en tiedä, kuitenkin epäterve oppi tuo mukanaan kaikki lieveilmiötkin.

En ketään tuomitse, sitä valtuutta ei minulle ole annettu…onneksi. Mutta olen sen verran vanhanaikainen kristitty ja sellaisia kaikkien kristittyjen tulee olla, koska Raamatun sana on vanhanaikainen evankeliumi, että rukouksessa pyytäisimme Jeesusta muutamaan, meitä ulkoapäinkin Hänen kuvansa kaltaiseksi. Omassa voimassamme emme voi itseämme muuttaa sisältä eikä ulkoa. Kaikki on armoa, jonka Kristus antaa, että Pyhän henki meissä saa kasvua ja muutosta aikaan. Polvitetä kulkien, pääsemme armon kalliolle, joka kestää maailman muutosten keskelläkin. Olemme Kristuksen omina vapaita maailmasta, emmekä ole minkään orjuuden alla. Kuitenkaa vapautemme ei saa sotia Sanaa vastaan. Meidän ruumiimme on Pyhän hengen temppeli, emme ole itsemme omat, vaan Kristus asuu meissä, kirkastetaan Kristusta ruumiillammekin.

Paavalilla on vastaus näihin kaikkiin ongelmiin, Kristuksen täytetty työ Golgatalla oli kattava, siihen ei ole mitään lisättävää. Paavali tuo esille valtavan Kristuksen ja Hänen persoonsansa. Kristuksessa asuu Jumalisuuden koko täyteys. Hän on Jumalan Poika ja näkymättömän Jumalan kuva. Hän on kaikkien enkelten ja henkivaltojen yläpuolella. Kristuksessa näkyy Jumalan teot, luomakunnassa ja meissä ihmisissä. Ihmiset rikkoivat lain vaatimukset mutta Kristus tuli ja täytti ne. Ihmisten ei enää tarvitse pitää lakia yllä. Jeesus voitti kaikki pimeyden vallat ja voimat, kristittyjen ei tarvtse taistella niitä vastaan. Ihminen ei tule lakia noudattamalla vanhurskaaksi, ei pyhemmäksi, Kristuksessa on kaikki vanhurskaus ja pyhitys.

Meille tämän päivän kristityille, ei ole annettu valtuuksia välittää, uutta Jumalan ilmoitusta. Meillä on sama ilosanoma vietävänä kuin alkuseurakunnan kristityilläkin oli, se ei ole toiseksi muuttunut. Jeesuksen nimessä saamme julistaa syntejä anteeksi, rukoilla sairaiden puolesta, siunata ja ajaa ulos riivaajia. Jokaisella kristityllä on kutsu viedä armon evankeliumia eteenpäin, sen armoituksen mukaan minkä me saamme. Omat ominaisuudet ja lahjakkuus eivät meistä tee evankelistoja, vaan Kristus meidät kutsuu tehtäväänsä, ensin koulutettuaan meitä niin käytännön koulussa, erinäisissä ahdingoissa ja eikä maallinen koulutus ole kielettyä sekään, Kristus tekee ensin meissä työnsä ja valmistaa tehtävään kutsutut. Omassa voimassaan Jumalan valtakunnan työtä on mahdotonta tehdä, niin että se tuottaisi kunniaa Jumalalle. Sillä omassa voimassaan työtä tekevät, etsivät omaa kunniaansa ja mainetta. Sitä he saavatkin, koska heidän opetuksensa ei kosketa omaatuntoa, ei ole suolalla suolattua eikä öljyllä voideltua. Ihmiset pitävät tällaisesta ” helposta” evankeliumista. Kunnia ja kiitos kuuluu yksin Jumalalle kaikesta kaikkina aikoina. Ihmisellä ei ole mitään omia ansioita eikä osuutta pelastumiseensa, ei toisen pelastumiseen, ei parantumiseen. Kaikki on Jumalan työtä heikon saviastan kautta, jotenka kunnia Hänelle Korkeimalle Kuninkaalle. Näin saamme nöyrsti viedä puhdasta evankeliumia joka on kirjoitettu Raamattuun, eikä tehdä siihen reunaehtoja ja lievennyksiä.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.”
Heb. 4. 12 – 16. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 31.3.2016. Bookmark the permalink.