”Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää”. Joh. 11. 39. KR. 33/38.
Jeesuksella oli ystävä perhe, siihen kuuluivat sisarukset Maria, Martta ja Lasarus. Matkoillaan Jeesus poikkesi vierailulle tähän kotiin. Erään kerran Jeesuksen mennessä perheeseen, naiset kertoivat, että heidän veljensä Lasarus sairastaa. Kuitenkaan tällä vierailulla Jeesus ei parantanut Lasarusta, eipä mainita Jeesuksen edes rukoilleen Lasaruksen puolesta. Ei sisaruksetkaan pyytäneet, Jeesusta parantamaan Lasarusta.
Monesti pyydämme rakkaittemme puolesta esirukousta, jos he sairastavat, mitä vakavammasta sairaudesta on kyse, sitä herkemmin pyydämme ystäviä esirukoukseen. Monet sairaat itse menevät erilaisiin parantumiskokouksiin, joiksi tässä ajassa hengellisiä tilaisuuksia on alettu nimetä. Kuitenkin kaikki hengelliset tilaisuudet ovat paikkoja, joissa voidaan parantua. Jeesus itse on läsnä Pyhän henkensä kautta, siellä missä kristityt kokoontuvat. Erillisiä parantumistilaisuuksia ei siten tarvita. Välttämättä ei tarvitse mennä edes sairaana näihin tilaisuuksiin, koska Jeesus on kaikkialla läsnäoleva, Hän on siellä missä sinä olet. Lasarus ei itse pyytänyt rukoilemaan puolestaan, sitä ei kerrota Raamatussa, jotenka monenlaisia ajatuksia herää, tätä Raamatun kertomusta lukiessa, miksi Jeesus toimi niin kuin toimi? Lähti jatkamaan matkaansa.
Ajatuksia herättävä tämä evankelista Johanneksen kertomus on monella tapaa. Lukiessani tätä kertomusta sain sydämelleni ajatuksia, jotka tahdon jakaa kanssanne. Saatte itse tutkia, ovatko Raamatun sanan läpivalaisun kestäviä, vain saako ne heittää arvottamina Ö- mappiin.
Tätä kertomusta voisin avata näkökulmasta, joka ei ole tavallisimpia. Monia yhtymä kohtia tähän aikaan, nousi ajatuksiini. Sairaita on nykyisinkin, heitä riittää, liiaksi saakka. Olisi ihanne tila, jos saisimme kaikki elää terveinä. Syntiinlankeemuksen seurauksena sairaus on kiusana tässä kehossamme, olimmepa Jeesukseen uskovia tai emme. Lasaruksen sairaudesta ei mainita diagnoosia, kuten nykyisin lääketiede tekee kaikista sairauksista ja poikkeavuuksista. Mutta eräs sairaus jolle Raamattu antaa diagnoosin on synti. Ja synti on kuoleman vakava tauti. Lääketiede ei ole tätä tautia läpitietänyt, ei ole antanut nimeä – diagnoosia. Termi tulee kreikan kielestä, ( dia ) läpi ja gnosis ( tietää) ” läpitietää.” Lääketiede ei siis ”läpitiedä” syntisairautta. Synniinlankeemuksen seurauksena saatuihin sairauksiin, lääketiede osaa ” läpitietää” antaa diagnoosin.
Miten synti oireilee?
Raamattu antaa ytimekkään ja lyhyen vastauksen, kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä. Mikä sitten ei ole uskosta? Jumalan olemassa olon kieltäminen, ateismi, se on syntiä. Evoluutio teoria ei perustu Raamatun kertomuksen pohjalle, ei siten ole Jumalan puolella oleva teoria, eikä siten lisää uskoa Jumalaan. Uskaltaisi sanoa, että Jumalan Kaikkivaltiuden kieltäminen on jo vakava synti. Tosin kaikki synnit ovat yhtä vakavia Jumalan silmissä. Syntihän ei ole yksittäinen teko vaan asenne, Jumalaan ja Hänen sanaansa kohtaan. Jos kieltää tai rikkoo yhtä Jumalan sanan kohtaa, kapinoi Jumalaa vastaan ja tekee siten syntiä. Miten tämä liittyy nyt Lasarukseen, saattaa jo joku lukija kysyä?
Ihmiset ovat synnin seurauksena itsessään, kokonaan synnin vallassa eläviä. Meissä meidän lihallisessa ruumiissa eikä sydämessä, sielussamme ei ole tervettä paikkaa. Daavid parkaisee: ”Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden. Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa. Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa. ” Ps. 38. 4 – 9. KR. 33/38. Olemme pahasti syntisairaita jokainen ja synnin seurauksena, siksi tuo Daavidin itkuinen parahdus, sopii jokaiseen ajoittain, ellei jokaisena päivänä.
Kristus eli ihmiskunnan keskellä, Hän paransi sairaita, kaikkinaisia sairaita, sanoo Raamatun sana. Hän oli Jumala ihmisten keskellä, ihmisenä. Jeesus täytti tehtävän, joka Hänelle oli Jumalan tahdosta asetettu, ennen syntymäänsä ihmiseksi. Hän kärsi ja kuoli ristillä meidän kaikkien syntien puolesta, Hän sovitti maailman synnit. Hän heräsi kuolleista ja on nyt Isän oikealla puolella ja rukoilee ihmisten puolesta. Sinun ja minun puolesta. Hän lähetti Pyhän hengen, toisen puolustajan siksi aikaa, kun Kristus on taivaassa. Pyhä henki tekee nyt työtään täällä maailmassa. Mutta mitäs sitten?
Meidän ei tarvitse katsoa kuin joitakin minuutteja tv. Lukea päivän sanomalehtiä. Synnin seuraukset näkyvät ja haisevat. Syntisairaat ihmiset surmaavat toisiaan, soditaan, ihmiset tulevat entistä kovemmiksi ja raakuus lisääntyy. Kaikenlainen ihmisten välinen luonnoton käytös lisääntyy, lakien antamin turvin. Todella haisevaa laatua olevaa syntiä on lähdetty suosimaan. Synnin turmelema maailma haisee. Me ihmiset ilman pelastusta, ilman Jeesuksen henkilökohtaista tuntemista, olemme synnintekijöitä.
Vielä se jälkeenkin, otettuamme pelastuksen vastaan, Jeesuksen antaman lahjan, emme lihallisen ruumiimme ja luontomme omaavina ole, täysin vapaita synniltä. Synti vaanii alati, saadakseen meidät lankeamaan tekemään uudelleen tietoisesti syntiä. Entiset synnit Jeesuksen veri on poistanut, olemme niistä vapaita, ne ovat upotetut niin syvälle armonmeren pohjaan, etteivät ne nouse pintaan, eivätkä ala enää haista. Ihmisten saastuttamat vedet alkavat haista, jos ne likaantuvat ja kaikki saaste mikä niihin on upotettu, alkaa nousta pintaa. Onneksi armon meri on niin pohjattoman syvä.
Uskon elämää tulee hoitaa. Yhteys Jeesukseen Kristukseen on ystävyyssuhde. Ellei ystävyyssuhdetta hoideta, ystävyys viilenee ja etäännytään ystävästä. Näin saattaa meille kristityille käydä. Jos ystävyys Jeesukseen menee liiaksi pakkasen puolelle, alamme toteuttaa syntiä vähitellen entistä enemmän. Vastustajamme Saatana pitää siitä huolen, että pienestä synnistä kasvaa suuri, jos sitä vaalitaan.Lopulta synnin ote on niin luja, ettei meistä tuoksu Kristuksen lämpö ja rakkaus, ei Pyhän hengen mirhavoide. Alamme löyhkätä ja haista. Kuolemme hengellisesti, ellei Herra ajoissa pysäytä meitä.
Kritisoisoin usein näissä blogi-teksteissäni, nykyajan kristillistä ilmapiiriä, en tietoisesti virheitä kaivaakseni, vaan tuon esille sen, mitä olen nähnyt ja kuullut kentältä. Mikäli tämä nykyinen toiminta malli kristityiksi sanovien keskuudessa jatkuu, voimme sanoa itseämme entisiksi kristityiksi. Suomi alkaa olla pahasti uuspakana maa. Kristillisyyttä on ja sitä harrastetaan mutta hengellinen terve elämä alkaa hiipua ja sairastumme syntisairauteen. Jos kirkkokunnat ketään yksilöimättä, alkavat tietoisesti matkia maailmaa, se lähtee pois Kristuksesta, maailmaan. On nimi hengellinen mutta muuta ei olekaan. Ihmiset eivät saa tervettä opetusta, korvasyyhyyn valitaan opettajat, papit ja saarnaajat. Nämä jotka helpointa tietä vievät laumaansa, ettei vai kehenkään koske, puhuttaessa synneistä ja niiden seurauksista. Lampaathan ovat arkoja.
Eivät uskalla ihmiset tulla tilaisuuksiin jos puututaan, puheissa siihen, mitä on synti ja miten se ilmenee ihmisessä. Lauletaan keveitä ylistyslauluja näin tunnelma on leppoisaa. Kaikki viihtyvät ja on miellyttäviä tilaisuuksia. Lopuksi hyvä herkkuja notkuva kahvipöytä odottaa katettuna. Kelpaa siinä kristittyjen nauttia pelastuksen iloa. Uudet tulokkaat , ne tilaisuuteen uskaltautuneet, heillekin jää hyvä mieli. Synti ja pahuus lähtee vähitellen, kun nyt on ensin saatu seurakuntaan jäseneksi. Kasvu tapahtuu hitaasti ja entiset paheet karisevat vähitellen pois, ei niistä tarvitse mainita. Jos on joku epäluonnollollinen parisuhde pari mukana, se on vain poikkeavuus ja pitää suvaita, ei siihen pidä puuttua. Porno riippuvuus, kyllä sekin unohtuu kun eletään hitaasti edeten. ”Kukaan tiedä mitä salassa teen, eiväthän ihmiset niitä näe, ei kukaan ole kysynyt, olenko syntiä tehnyt, eihän tuosta edes puhuja maininnut,” uusi noviisi uskova ajattelee. Ristin pahennus poistetaan näkyvistä ja puheista, ettei vain kukaan loukkaannu. Kaikki me olemme yhtä joukkoa, nekin jotka uskovat eri tavalla kuin me kristityt, olemme ekumeenisia. Jeesuksen ylipappillinen rukous toteutuu, ” että he kaikki yhtä olisivat.”
Jumala katsoo taivaasta ja itkee. Kuten Jeesus rakas itki rakkaan Lasaruksen haudalla, tietäessään hänet kuolleeksi. Samoin Hän nyt itkee, kun näkee miten kristittyjen suuri joukko, alkaa tehdä hengellistä kuolemaa. Osa jo kuollut ja haiseekin jo. Kuolleita ei tarvitse pelätä, kyllä hengellisestikin kuollut tai kuolemaa tekevä, saavat olla rauhassa ja sehän on uskosta osattomille ihmisille mieleen. Täysin vaarattomia nuo uskovaksi sanovat, eivät enää mainitse synneistä, ei parannuksesta ja elämän tavatkin samat kuin meillä. Elokuvista ja televisio sarjoista imetään kaikki saasta, onko ihme että hengellinen elämä kylmenee ja kuolee. Vihollinen tietää keinot kuinka sokaista kristityt, jotka eivät pidä tiivistä yhteyttä Kristukseen. Joille Raamatun lukeminen on tylsää ja rukouselämä näivettynyt olemattomaksi. Ei ystävyys säily, ellei lueta mitä rakastettu rakkaus kirjeessään kirjoittaa, eikä keskustella Hänen kanssaan, eikä kuunnella mitä Hän sanoisi meille.
Maailmassa elävä ihminen jos kuka, tarvitsee tervettä puhdasta Jumalan sanaa, jota on yksin Raamatussa. Maailma alkaa olla monella tapaa synkkä paikka elää, moni päättää synkkyyden ja toivottomuuden keskellä päivänsä, koska ei saa apua elämäänsä.
Meille kristityille jotka vielä hengitämme ja elämme tervettä hengellistä elämää, meille on tarjolla laaja työsarka. Lähdemmekö pois omalta mukavuus alueeltamme etsimään synnin sairauteen sairastuneita, Jeesus tahtoisi heidät parantaa? Me olemme Hänen työ tovereitaan, meillä on vastuu lähimmäisistä. Me teemme tiliä kerran henkilökohtaiseti Jumalalle, miten olemme asioineet meille annetuilla lahjoilla? Miten olemme elämässämme toteuttaneet Jumalan tahtoa?
Kaikki alkaa rukouksesta. Rukous on avain joka avaa sydämet, etsimään hätäänsä apua Jumalalta. Meidän tulee rukoilla maailmassa olevien puolesta, että Pyhä henki herättäisi syntisairaat ja hengelliseti kuolleet. Herättäisi ne Jeesuksen omat, jotka vihollinen on saanut sokaista, etteivät näe omaa tilaansa Herransa edessä. Joilla on maailmallinen kuolleen haju, mutta ei Kristuksesta lähtevää ihanaa rakkauden tuoksua, agape-rakkauden tuoksua.
Myös vihollinen voi matkia Kristusta, tästä Jeesus maanpäällä ollessaan varoitti. Näitä aktikristuksia on ollut aina, heidät on armolahjojen avulla tunnistettu. Nykyisin liian vähän kristityillä on armolahjoja käytössään. Syy siihen löytyy siitä, ettei Jumala anna lahjojaan likaiseen astiaan. Kristityt ovat edellä kerrotusta syistä likaisia, heidän on ensin käytävä peseytymässä veri lähteellä Golgatan juurella. Sen jälkeen Pyhän hengen virrat alkavat uudelleen virrata meissä ja meidän kauttamme.
Opimme tuntemaan eksytysten kavalat juonet. Näiden eksyttäjien perään ei pidä lähteä, jos vähänkin opetus poikkeaa siitä, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Heidän joukkoonsa jos joutuu, pois pääsy on vaikeaa. Kiusaaja Saatana, joka näiden takana on, pitää huolen että elämä on rauhatonta heidän jälkeensä. Kynsin hampain pitävät kiinni saaliistaan. On tämän vuoksi elettävä lähellä Herraa ja valvottva uskoa ja vaellusta, syntiin jos lankeamme, pikainen ylösnousu on tärkeää. Syntiä ei pidä alkaa ruokkia, se kuolettaa.
Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, että Hän sai osoittaa kirkkautensa läsnä olleille. Samoin Hän tahtoo tänä aika herättää synnin unessa hengellisesti kuoleman tilassa olevat omansa, että Kristus kirkastuisi heidän kauttaan tälle maailmalle. Rukoilkaamme uutta Pyhän hengen voimaa ja voitelua, vain Pyhän hengen voimassa selviämme voittajina perille saakka. Emme väsy kesken matkaa. Emme eksy eksytyksiin, koska tunnemme Jumalan voiman ja meissä on voitelu Pyhältä hengeltä, joka opettaa meitä jatkuvasti. Ohjaa askeleitamme oikeaan suuntaan, Kristuksen jalan jälkien opastuksella, perille taivaan kotiin saakka.
Raamattu sanoo, että lopulta on vain pieni joukko perille päässeitä. Karsintaa tapahtuu ja oksia poistetaan paljon. Ne jotka ovat loppuun saakka uskollisia Jeesuksen seuraajia, he pääsevät perille. Pelastetut kokoontuvat valtaistuimen eteen kaikista kielistä ja heimoista, kaikista kansoista. Tästä syntyy valtava valkopukuisten joukko, joka on pessyt itsensä Karitsan verellä. He ylistävät kuin suurten vetten pauhu, ylistystä Jeesukselle Kristukselle, uhri Karisalle. Hänelle joka on Kunnian Kuningas ja Kaikkivaltias majesteetti, Korkein Kuninkaamme.
”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” Matt. 22. 29. KR. 33/38.
@LR.
Liisa Rantasaari 