”Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen: siunauksen, jos te tottelette Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, mutta kirouksen, jos te ette tottele Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä tänä päivänä käsken teidän vaeltaa, ja seuraatte muita jumalia, joita te ette tunne.” 5. Moos. 11. 26 – 28. KR. 33/38.
Mooses antoi Israelin kansalle kaksi vaihtoehtoa, siunauksen ja kirouksen. Ei vain Israelin kansa erämaassa vaan kaikki ihmiset, kaikkialla maailmassa, ovat kahden vaihtoehdon edessä. Voidaan valita elämäämme siunaus tai kirous. Elämä on täynnä valintoja, joita eri ikäkausina joudumme tekemään. Mikäli luemme jo lapsuudesta saakka Jumalan sanaa, Raamattua, saamme elämäämme sellaista opetusta, joka ohjaa meitä tekemään oikeita valintoja. Mikäli pysymme sanan viitoittamalla tiellä, lapsena sanasta opittu opetus, totetuu elämässämme. Elämäämme saamme siunauksen. Siksi teemme vääriä valintoja, koska olemme poikenneet pois Jumalan viitoittamalta tieltä, emme tottele sanan ohjeita. Ellemme myöskään rukoile elämäämme ja valintoihinmme Jumalan tahtoa, silloin saatamme joutua väärälle tielle, elämästä puuttuu siunaus. Ihmisinä kukapa meistä ei tekisi vääriä valintoja, koska on toisen osapuoli paholainen, joka yrittää kaikin tavoin, ettemme pysyisi Jumalan johdatuksessa. Myös se tahdommeko oppia tuntemaan Jumalan, on oman valintamme tulos. Myös valintamme, uskommeko Jumalan olemassaoloon, sekin on meidän oma valinta. Jokainen valitsee itse, oikean tien, ellei rukoile Jumalan johdatusta elämääsä tai ei usko, että johdatus on olemassa.
Voimmeko Raamatun Jumalan tuntevina, eksyä palvelemaan sellaisia jumalia, joita emme tunne? Israelin kansa tiesi ja tunsi Jumalansa, silti Mooses joutui varoittamaan, kirouksesta, mikäli poikkeaa seuramaan muita jumalia, vieraita, tuntemattomia jumalia. Voimme, ellemme tottele Jumalan sanaa. Maailmassa on vielä suuri määrä ihmisiä jotka eivät tunne, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, taivaan ja maan luojaa.
Uskonnot tuottavat omia jumaliaan, ainoastaan Jumala joka on luonut kaikki näkyväiset ja näkymättömät, luonut ihmisen. Hän on ikiaikojen ainoa Jumala. Muuta elävää Jumalaa ei ole.
Mooseksen aikana ei vielä tunnettu Kristusta, Hän oli vielä Isän luona taivaassa. Hän ei ollut vielä Jumalan tahdosta syntynyt ihmiseksi. Jotenka se, mikä tekee kristinuskosta ainoan oikean uskon, joka pelastaa ja vapauttaa, perustuu Jeesuksen sovituskuolemaan ristillä. Jumalan kirous oli vielä ihmisen päällä, koska syntiinlankeemusta ei oltu sovitettu, Jumalan ja ihmiskunnan väliltä. Jumala armossaan ja rakkaudessa tahtoi pelastaa ihmiset syntiinlankeemuksen seurauksilta, Hän lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi ihmisten keskuuteen. Jeesus syntyi Jumalana ihmisten keskelle. Ristin kuolemalla Hän kerralla sovitti kaikkien ihmisten synnit, eläinuhrit loppuivat ja Jeesuksen veri toimitti täyden sovituksen. Pyhä veri Golgatalla vuosi sinun ja minun, koko ihmiskunnan syntien
sovitukseksi, kirous päättyi ja siunaus tuli ihmisten elämään. Sanoma Jeesuksesta on todellinen ilosanoma.
”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” –
että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” Gal. 3. 13 -14. KR. 33/38.
Uskovalle lain kirous tuli suureksi ongelmaksi. Voidaan jaotella kolmeen ryhmään uskovan ihmisen vaiheet. Ihminen elää synnin orjana. Jokainen joka ei ole ottanut pelastusta vastaan Kristuksessa, elää synnin orjana ja paholaisen talustusnuorassa. Ihminen on luonnostaan synnin orja.
Ihmisen minuus, ajattelutapa ja elämänsä valinnat ovat kuin orjan. Ihminen joka ei ole ymmärtänyt armoa oikealla tavalla, voi joutua orjuuden alaiseksi ja synnin sitomaksi. Siitäkin huolimatta että Kristus on hänet vapauttanut synnin orjuudesta. Ihminen joka uudestisyntyy ja ottaa Jeesuksen omakohtaiseksi Vapahtajaksi, hän saa kokea Jeesuksen veren täydellisen puhdistuksen, kaikesta menneestä. Ihminen saa kokea Jumalan sulan rakkauden ja hyvyyden elämässään, ihminen on kuin ensirakkauden huumassa.
Jos tässä vaiheessa ihminen joutuu sellaisen opetuksen
vaikutuspiiriin, joka ei ole Pyhästä hengestä, ihminen joutuu takaisin lain vaikutuspiiriin. Kuultuaan tarpeeksi kauan järkeisoppiin perustuvaa opetusta, ihminen alkaa itse ominvoimin korjata omia vajavuuksia, hän on taas orjuudessa. Jokaisen joka on opettajana, uusille pelastuksen vastaanottaneille, on oltava Pyhän hengen voimassa ja voitelussa. Lihallinen ihminen tuottaa järkeisuskoon perustuvaa opetusta opetettavilleen.
Siksi jokaisen joka johdattaa ja opettaa uskonaskelten alkeissa olevia, hänen tulee kyetä johdattamaan ihmiset, tuntemaan sanaa ja Pyhän hengen tuomaa voimaa. Mitä aikaisemmin kristitty saa kokea Pyhän hengen kasteen, sitä vanhemmaksi uskova alkaa kasvaa. Näin Pyhän hengen tuoma ilo ja vapaus, sekä rauha säilyvät uudestisyntyneessä. Voima virtaa Pyhän hengen vaikutuksesta ja muuttaa ihmistä. Ei tarvitse ominvoimin ponnistella, säilyäkseen uskossa ja päästäkseen kasvamaan uskossa. Pyhä henki yksin voi todistaa meidän hengellemme että olemme Jumalan lapsia. Synnin ja lain orjuus murtuu, jos jatkuvasti täytymme Pyhällä hengellä.
On saatava tervettä opetusta Raamatusta, näin saamme sydämestämme nojata Isän Jumalan rakkauden sanoihin. Saamme kokea kuinka sana kirkastaa Kristusta. Voimme Hengellä kuolettaa lihanteot. Uskovan tulee antautua pyhitykseen, jos yksin turvaudumme vain armoon, emme vapaudu orjuudesta.
”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!” Room. 8. 13 – 15. KR. 33/38.
Vääristynyt Jumalakuva muuttuu, Jumala on rakastava, ei tarvitse pelätä mitään. Synnit ovat pois pyyhityt, mennyttä elämää ei enää muisteta, kristitty on uusiluomus Kristuksessa. Tuomiomieli poistuu ja tilalle tulee Jeesuksen antama rakkaus lähimmäisiä kohtaan. Kaikki vääristymät poistuvat ja uusi on tilalle tullut. Pyhä henki kasvattaa ja muuttaa, niin että meissä alkaa näkyä Kristuksen luonne ja Hänen laupeus. Meissä alkaa vähitellen kasvaa Kristuksen kuvan kaltaisuus, meidäthän alkujaan on luotu, Jumalan kuvaksi.
Elämäämme tulee siunaus, koska uskossa omistamme Abrahamille luvatun siunauksen. Sillä Pyhä hengen kosketus on aina merkkinä, että olet saanut kokea Abrahamin siunauksen. Abraham uskoi Jumalan lupauksiin ja se luvattiin hänelle vanhuskaudeksi. Pyhä henki voi muuttaa
kivisydämen lihasydämeksi. Mitä enemmän täytyt Pyhällä hengellä, sitä vapaampi olet lainorjuudesta. Jos rakastat Jeesusta, janoat yhä enemmän saada Pyhää henkeä. Mitä enemmän täytyt Pyhällä hengellä, sitä voimallisemmin voit toteuttaa Jumalan hyvää tahtoa, myös ihmeet ja merkit seuraavat sinua. Jumalan voima on jo tässä ajassa
koettavavissa.
Jos lakihenkinen opettaja on lausunut sinulle kirouksia tai lausuu, olet vapaa niistä. Koska olet Kristuksen oma, kaikki kirous ja panettelu, vihapuhe, ne kilpistyvät Jeesukseen, ne eivät koske sinuun. Sinun elämäsi on siunaus joka tahtoo siunata lähimmäisiä, jos Hengellä kuoletat lihanteot. Valinnan vapaus on edelleen, voit valita pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen Pyhän hengen muuttavan voiman. Saat vapaasti valita myös tien, joka vie poispäin
Kristuksesta. Saat olla vapaasti uskomatta elävään Jumalaan, usko on vapaaehtoista ja valinta on sinun. Voit valita siunauksen tien, taikka tien joka johtaa kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta. Ihmisellä, joka ei usko Jumalaan, ei Jeesuksen sovitustyöhön, kirous on ikunen ero Jumalasta, tämän ajallisen elämän jälkeen. Toinen kuolema on viimeisen tuomion jälkeen, jokainen uudestisyntymätön, jokainen joka ei huolinut pelastusta Jeesuksessa, tuomitaan kadotukseen. Raamatun sana tämän kertoo, tämä ei ole salaisuus. Kuolema, on kristitylle Jeesuksen omalle voitto. Uskosta osaton joutuu tappioon ja paholainen on saanut hänestä voiton. Kehotakin siis, tarkkaan miettimään näitä hengellisiä asoita, ne ovat elämän ja kuoleman vakavia asioita, valinta tehdään tässä ajassa, ikuisuuteen siirryttäessä kaikki on myöhäistä. Milloin ikuisuus alkaa, itse kullakin meistä, se on Jumalan tiedossa? Se on vain askel, hetki jolloin ylität ajan rajan. Ennen tuota hetkeä pitäisi selvittää välit Jumalan kanssa ja tehdä parannus synneistä. Kaikki olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, saamme armosta vastaan ottaa lahjan, jonka Jeesus tahtoo lahjoittaa, otatko tämän ilmaisen lahjan vastaan? Valinta on tässäkin sinulla, otako vai etkö ota?
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,
sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten
anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” Ef. 1. 3 – 7. KR. 33/38.
@ LR.
Liisa Rantasaari 