”Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.
Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.
He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä. ” Ps. 20. 7 – 9. KR. 33/38.
Meillä lähes kaikilla on olemassa erilaisia vakuutuksia. Vakuutamme automme, kotimme, irtaimen omaisuutemme, joissakin maissa on saanut myös hautausvakuutuksen, varmistukseksi, ettei tomumaja jää maanpinnalle, vakuutus on myös siksi, että omaiset saavat pitää tahtomansa mukaiset hautajaiset, mikäli ei vainajalla olisi varallisuutta kuolemansa jälkeen. Ihminen turvaa itsensä kaiken varalta vakuutuksilla ja maksaa suuria summia elämänsä aikana. Joskus kaikki maksettu jää vakuutusyhtiön voitoksi, vakuutettu ei koskaan tarvitsekkaan vakuutusta. Vakuutuksilla luodaan turvallisuuden tunteen illuusio itselle ja läheisille.
Meillä Jeesukseen uskovilla on paras turva Jumalassa. Maailman paras henkivakuutus. Jeesus Golgatalla teki meille testamentin, johon sisältyi myös henkivakuutus. Tämän vakuutuksen vastaanottaminen, on jo maksettu, siten ilmaiseksi jokaisen vastanotettavissa. Joko sinä olet vakuuttanut itsesi ja elämäsi, Jeesuksen sovityön ansiosta saadulla vakuutuksella?
Kaiken kanttava vakuutus sisältää kaikki mahdolliset turvat, mitä tässä ajassa tarvitsemme. Se kattaa myös kuolinhetken turvan. Vakuutus ylittää myös tämän ajan rajan, etu jota eivät mitkään maalliset vakuutusyhtiöt tarjoa.
Alussa olevassa psalmissa, kuningas Daavid tuo esille, miten Herra auttaa ihmisiä. Hänen omiaan. Hänen voideltujansa. Pyhän hengen voitelemat ovat parhaimmassa turvassa, mitä ikinä voi olla. Jeesuksen oma on saanut synnin anteeksi, pahimmatkin rikkeet, kaikki on Jeesus sovittanut Golgatalla. Jeesuksen veri on puhdistanut likaisimmankin omantunnon, lunta valkemmaksi. Synnit on pois pyyhitty ja Pyhä henki asuu nyt puhtaan omantunnon omaavan sydämessä. Kaikki menneet rikokset ja synnit, ovat heitetty niin etäälle kuin itä on lännestä. Niin ulottumattomiin, että niitä on mahdotonta tavoittaa kiinni. Menetpä mitenkä pitkälle itään, et saa länttä kiinni ikinä. Tämä ulottovuus on ihanampia asioita, mitä Raamattu lupaa syntiselle. Näin käy synneille tuotaessa ne Jeesuksen ristin luokse. Syntejään katuva ja murehtiva saa kaikki kerralla anteeksi, veri puhdistaa ja edellä mainittu etäisyys vanhan ihmisen synneille tulee todeksi. Golgatan sovitustyö astuu voimaan.
” Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. ” Ps. 103. 10 – 12. KR. 33/38.
Mikä ihana lupaus meille kaikille ihmisille. Miten suuri on armo, miten korkealle se ulottuu? Jumalaa pelkäävä ja kunnioittava Jeesuksen oma, on valtavan mittaamattoman armon ympäröimä. Kristittyjen Jumala ei ole koston Jumala, Hän on rakastava ja armahtava Jumala. Hän rakastaa jokaista ihmisistä, ja tahtoo takaisin yhteyteensä, joka katkesi syntiinlankeemuksessa. Jokainen elää erossa Jumalasta, kunnes löytää armollisen ja armahtavan Jumalan, Jeesuksen Kristuksen. Jumala meidän kanssamme, Immanuel. Hän on kaikkialla läsnäoleva ja kaikki näkevä, kaikki tietävä Jumala. Hänen Pyhä henkensä on kaikkialla. Jumalaa et voi paeta, yrityksistäsi huolimatta. Hän on asettanut sydämeesi iankaikkisuus kaipuun, tyjiön joka ikävöi takaisin Jumalan yhteyteen. Tätä kaipuuta ei täytä mikään muu, kuin Jeesus Kristus.
1600 – luvulla elänyt tieteeseen nojautuva, filosofi Blaise Pascal oli elämän kokemuksensa perusteella päätynyt toteamukseen, että ihmisellä on rajat. ” Sydämellä on syynsä joita järki ei ymmärrä.” Sydämen syillä hän ei tarkoittanut ainoastaan ihmisen rakkauden voimaa, vaan hän viittaa myös, elämän katoavuuden synnyttämään ahdistukseen. Tämä sama ajatus löytyy myös Raamatusta.
”Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.” Ps. 103. 15 – 16. KR. 33/38.
Koska elämä aina ja joka tapauksessa päättyy kerran kuolemaan, se ahdistaa. Kukaan ihminen, ei ole selvinnyt hengissä tästä elämästä. Tämä maallinen ruumis on kerran kuoleva. Mitä enemmän ikää tulee, siitä suurempi joukko ystävistämme on hautausmaalla, odottamassa ylösnousemusta. Tästä syystä on tehtävä tilit Jumalan ja ihmisten kanssa, selviksi eläissämme. Mikään maallinen vakuutus ei korvaa tilintekoa, täällä ajassa, Jumalan ja ihmisten välillä. Iankkisuuteen mentyämme, ei päätöksiä tehdä. Kristitty ei pääty nirvanaan, eikä toisen olennon kehoon kuoleman jälkeen. Sielumme ei lähde vaellukselle. Sielumme on elävä ikuisesti ja Jeesukseen uskova kristitty saa uuden ylösnousemusruumiin.
Elämästämme Kaikkivaltias Jumala pitää kirjanpitoa jatkuvasti. Hänellä on Elämän kirja. Elämän kirjaan kirjoitetaan niiden nimet, jotka ovat ottaneet Jeesuksen henkilökohtaisesti vastaan. Se ei ole vauvana kastettujen kirja, ei aikuiskasteella käyneiden kirja. Ei mitkään ihmisen teot saa aikaan sitä, että Jumala kirjoittaisi nimemme Elämän kirjaan. Jumalan armosta pelastettujen nimi, on Elämän kirjassa. Niiden nimet, jotka ovat todenneet, ettei omin voimin voi saada rauhaa sielulleen. Ei omin voimin voi puhdistaa synneistä syyttäävää omaatuntoa. Tarvitsen taivaallisen armahtajan itselleni, tarvitsen Jeesuksen ja Hänen verensä puhdistuksen. Tarvitsen taivaallisen henkivakuutuksen. Golgatalla voimaan astuneen henkivakuutuksen ja Pyhän hengen sinetin. Nämä takaavat pääsyn iankaikkisen elämään. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh. 15. 13. KR. 33/38. ) Jeesus teki tämän. Hän uhraisi henkensä sinun ja minun puolesta, rakkaudesta. Olemme Jeesuksen ystäviä, ollessamme Hänen omiaan ja seuratessamme Hänen askeliaan. Mikäli et ole Jeesuksen ystävä, ota Hänet ystäväksesi. Kaikki on tietysti sinun omasta tahdostasi kiinni.
Kerran joudumme tilille, pyhän Jumalan valtaistuimen eteen. Kirjat avataan. Mitä sinun Elämäsi kirjan sinetin takaa paljastuu? Onko siellä, ”ole siunattu sinä Jeesuksen oma, minun puhdas lampaani, pääset taivaan iloon.” Vai kuuluuko sanat. ” Sinä takkuturkkinen vuohi, sinulla on nuhruinen likainen turkki, et ole puhdas.” Saat nähdä tulikirjaimin tekstin. ” Helvettiin ja heti.”
Kristityn ei tarvitse veljeillä kuoleman kanssa, Jeesus on voittanut sen Golgatan täytetyssä työssään. Viimeistään kuoleman hetkellä olemme kaikki riisuttuja. Ei ole enää maallisia titteleitä, oppiarvoja, on vain paljas ihminen. Alaston joka oli syntyessäänkin alaston. Mitään emme tuoneet mukavamme maailmaan tullessa, emmekä mitään vie mukanamme. Olimmepa hankkineet kuinka suuren omaisuuden tahansa, mitään emme voi ottaa mukaamme. Siitäkin huolimatta että ne olivat vakuutettu suuresta summasta maallisessa vakuutusyhtiössä. Vain se on tuossa hetkessä tärkeintä että elämämme on Kristuksen hoidossa, sielumme on pelastettujen kirjoissa. Meillä on vanhurskauden valkaistu puku yllämme. Pyhien vanhurskaus. Pyhän hengen sinetti, joka todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Elämämme on kätketty Kristukseen, siinä on ilosanoma syntiselle ihmiselle. Jeesus syntyi maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.
”Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef. 2. 4 – 10. KR.
@ LR.