Suurempi kuin sydämemme

Jeremia_123

”…että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.” 1. Joh. 3. 20. KR. 33/38.

Jumala tietää kaikki. Häneltä ei mikään ole salattua. Jumala tietää meidän elämästämme kaiken. Olemmehan Hänen kuvansa, aivan jokainen meistä. Hänkin joka kieltää kristittyjen Jumalan olemassaolon ja palvelee jotakin toista tuntematonta jumalaa. Jopa ihminen joka kieltää kaikkien jumalien olemassaolon, hänkään ei ole Taivaan Jumalalta salassa. Tällainenkin henkilö on kristittyjen Jumalan tiedossa. Meillä on suuri Jumala, suurempi kuin mikään toinen ja tietää kaiken ja kaikista.

Evankelista Luukas kertoo luvussa 22. Jeesuksen valmistautumisesta viimeiseen tehtäväänsä maanpäällä. Kerrotaan erityisesti kahdesta opetuslapsesta, jotka olivat viimeisellä aterialla, Jeesuksen kanssa. Pietari ja Juudas. Juudas oli ollut Jeesuksen seurassa ja Jeesuksen kutsuma opetuslapsi, siinä kuin kaksitoista muutakin olivat. Juudas oli saanut palvelutehtävän, olla rahastonhoitaja. Yhteinen opetuslasten kukkaro, joka oli Juudaksen hallussa, vastaa tämän ajan seurakuntien rahastonhoitajan tehtävää. Kaikki tietävä Jumala, oli ennen Juudaksen syntymää nähnyt Juudaksen elämän eri vaiheet ja mihin elämä päättyisi. Samoin Jeesus Jumalan poika, tiesi kaiken Juudaksen sisäisestä elämästä. Hän näki myös ulkoisen vaelluksen, minkälaista se oli Juudaksella. Hänen luonteensa oli ” kaksinaamainen”, edessä yhtä ja takana toista. Vilpillisyys oli Juudaksen paheita. Samoin Jeesus tänäpäivänä, näkee meidän jokaisen ihmisen elämän, sen peitetyn osan, eli sielun tilan. Myös sieluntila vaikuttaa ulkoiseen vaellukseen, jotenka mikään ei ole Jeesukselta salassa tänäänkään. Toiset opetuslapset eivät nähneet kuin Juudaksen ulkoisen olemuksen, samoin mekään emme näe lähimmäisistämme, kuin ulkoisen puolen. Jumala näkee syvälle sydämeen, sieluntilaan. Tosin ulkoinen vaellus ja kielenkäyttö sekä moni muu asia, kertoo sieluntilasta paljon. Aitous ja vakaus Jumala-suhteessa näkyy myös ulkoisessa vaelluksessa.

Toinen evankelista Luukkaan kertoma opetuslapsi Pietari, oli samoin Jumalan tiedossa, ennen kuin Pietari syntyi. Jeesus näki Pietarin sydämen tilan ja ulkoisen vaelluksen, mihin se lopulta johtaisi,  kutsuessaan Pietarin seuraajakseen. Hän tiesi, miten Pietarin luonteella varustettu henkilö on, nopea puhumaan ja tekemään. Sanonta, tekevälle tulee virheitä, niitä tuli myös Pietarille. Pietarilla oli suuri usko, hän kuvitteli, liikaakin itsestään ja mahdollisuuksistaan.

Pietarin usko oli niin suuri, että hän oli valmis vaikka kuolemaan Jeesuksen kanssa. Jeesus tiesi tämän, siksi Hän lausui Pietarille henkilökohtaisesti sanat, jotka kertoivat ennalta, miten Pietarin suurelle uskolle ja suurille suunnitelmille tulisi käymään. Jeesus sanoi. ” Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.” Luuk. 22. 31 – 32. KR. 33/ 38.

Jeesuksen lausumat tiedonsanat, olivat kaikille opetuslapsille tarkoitetut, mutta erityisesti Pietarille. Pietarin lankeamisen vaaran, Jeesus tiesi. Tästä syystä, Hän varoitti Pietaria erityisesti. Eipä varoitus mennyt perille.  Ei, aikaakaan kun nämä tiedonsanat, toteutuivat Pietarin elämässä.
Monesti olen miettinyt, kuinka armolahjojen kautta Jumala puhuu ihmisille tänänkin aikana. Niitä ei kuitenkaan uskota. Toinen vaihtoehto on,  loukkaannutaan hänelle, joka uskaltaa sanoa armolahjan avulla saadun tiedon. Vajavaisen astian kautta armolahjat toimivat, jotenka ne tulee koetella. Ihmisen liha ja vihollinen voivat käyttää armolahjoja väärin. Tästä syystä ne on seulottava Raamatun sanalla.  Ellei ne kestä Sanan valoa, silloin ne saa jättää omaan arvoonsa. Usein Jumala  antaa tiedonsanan, puhtaan astian kautta, joka on yhtäpitävä Raamatun kanssa. Silloin siitä ei saa loukkaantua vaan ottaa opiksi.
Jeesuksen lausumat sanat olivat puhdasta kultaa. Jumala Jeesus puhui, Pietarille. Pietarin olisi pitänyt kuunnella Jeesuksen sanat tarkkaan ja ottaa opiksi. Miten kävikään?

Viimeinen ateria Jeesuksen seurassa, oli opetuslapsilta inhimillisyyden ”taidonnäyte”. Missä opetuslasten kuulevat korvat olivat olleet Jeesuksen opettaessa heitä? Tuntuu kuin, mikään Jeesuksen opetus ei olisi jäänyt opetuslapsien mieleen. Opetuslapset, alkavat tuossa tilanteessa, kysellä kuka heistä on suurin?  Heille tuli kiistaa tästä asiasta. Miten inhimillistä ajattelua ja  pahinta ääneen sanottuna, Jeesuksen muistoaterialla. Jeesus rakkaudessaan ja armossaan tästä huolimatta jaksoi vieläkin opettaa ja sanoi. ” Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vain se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee. Ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” Luuk. 22. 25 – 26, 29 – 30. KR. 33/38.

Me kristitityt Jeesuksen seuraajat tänä aikana, olemme samanlaisia. Luemme Raamatun sanaa, missä Jeesus itse puhuu Pyhän hengen kautta. Tästä huolimatta suurimman tittelin tavoittelu ja suurimpien paikkojen haaliminen seurakunnissa ja kristittyjen keskuudessa jatkuu. Kuitenkin Jumalan silmissä jokainen olemme samanarvoisia.  Pyhä henki antaa armoituksen itsekullekin, ja osoittaa, mikä on meidän tehtävämme ja paikkamme seurakuntaperheessä. Omavanhurskas ja itseään täynnä oleva pyrkyri rynniin monesti tehtävään, joka ei ole Jumalan tahdon mukainen. Silloin tulokset työstä jäävät heikoksi. Jumala ei siunaa työtä joka tehdään inhimillisistä lähtökohdista käsin.

Pietarin tavoin suuret suunnitelmat ja suuri usko, laitetaan matalaksi. Koska Jeesus tietää, mitkä motiivit ovat työn takana. Jumala sallii saatanalle seulojan tehtävän. Mutta Jeesus rukoilee alati puolestamme, ettei uskomme raukeaisi tyhjiin. Tärkeintä ei olekaan se, mitä me olemme ihmisten näkökulmasta katsottuna. Tärkeintä on,  mitä olemme Jumalan silmin katsottuna. Jos kestämme koetukset ja seulonnan, olemme oikealla paikalla. Jos lankeamme ja työmme valuu inhimillisesti maahan, tärkeintä on kuitenkin, että säilyisimme uskossa loppuun saakka. Koska sielun pelastuminen on tärkeintä.  Se mitä saamme maallisella kentällä aikaan, ei  aina ole tärkein asia.  Mikäli kestämme ahjomme, kuonan polttamisen ja liha kuoleman, meiltä riisutaan kaikki omavoimaisuus. Tämän ahjon läpi käytyämme, tulemme pois, entistä riippuvaisempina Jeesuksen armosta ja siunauksista, Pyhän hengen voitelusta.

Olemme nöyrtyneet ja suuri uskomme on muuttunut uskoksi, joka kasvaa Jeesuksen läsnäolossa ja Hänen sanansa kautta. Ei omin voimin eikä inhimillisen viisauden avulla, koska kaikki on lahjaa ja armoa, mitä meillä on. Hoidetaan leiviskämme niin kuin Jumala johdattaa, ei niin kuin itse tahtoisimme. Pyhä henki voitelee meidät tulella ja suolaa sanomamme. Siten sielut pelastuvat ja saamme olla Jumalan käytössä. Nöyrtyneenä annamme kaikesta kiitoksen ja kunnian Jumalalle, emmekä ota itsellemme mistään ansioita. Koska Jumalan on kaikki se hyvä, mitä meidän vajavaisten saviastioiden kautta lähimmäiset saavat meiltä. Ihmisinä emme ketään pelasta, emmekä paranna, emme saa mitään hyvää aikaan. Kaikki hyvä tulee Jumalalta. Emme voi kerskua omilla töillämme. Mikäli tähän vihollisen ansaan menemme, otamme kunniaa itsellemme, silloin käy kuten Pietarille. Pietari kielsi Jeesuksen, eikä sanonut edes tuntevansa Häntä. Pietari sai armon katua ja tehdä parannuksen. Myöhemmin Pietari sai suuren tehtävän, hänestä tuli Kallio, joka perusti seurakunnan. Entisestä kalastajasta tuli sielujen kalastaja, Pyhä henki sai hänet voidella tehtäväänsä, Pietari muuttui Jumalan tahdon toteuttajaksi.  Siunakset kantautuvat tähän aikaan saakka. Jumalan seurakuntaa eivät tuonelan portitkaan voita. Jumalan seurakunta olemme sinä ja minä, kaikki Jeesuksessa uudestisyntyneet.  Jeesuksen oma on kuoleman hetkelläkin turvassa, kuolema ei ole lopullista, vaan se on voitto kaikesta. Jeesus voitti ja olemme voittajan puolella, jos elämämme on kätketty Kristukseen.

Opetuslapsi Juudaksella oli myös suuret suunnitelmat, Jeesuksen kanssa aterioidessa. Jeesus tiesi Juudaksen suunnitelmat. Jeesus sanoi suoraan tiedonsanat. ” Katso minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. ”
Juudas ei pysähtynyt miettimään Jeesuksen sanoja. Juudas oli kauan ollut vilpillinen . Hän oli juoninut rahankiilto silmissä, Jeesuksen kavaltamista. Juudas kuvitteli, ettei Jeesus tätä tietäisi ja hän onnstuisi tekemisssään. Salaa Jeesukselta, yllättäen.  Juudaksen suunnitelmissa oli, tehdä hiljainen pidätys, kuten Luukas kertoo. Rahanhimo sai Juudaksen tekemään näin halpa arvoisen teon. Syntiinsä sokaistuneena, hän oli tekemässä suurta palvelusta.  Maksettaisiin palkka 30 hopearahaa.  Inhimillisesti ajateltuna palkka oli mitätön.  Mutta rahanhimoiselle kaikki keinot ovat sallittuja. Pienikin korvaus, mistä saa  himonsa tyydytettyä on olevinaan suuri. Hän ei arvostanut Jeesuksen työtä Jumalan poikana, ihmisen osassa. Hän ei arvostanut sitä opetusta, mitä oli saanut Jeesuksen seurassa. Ei niitä siunauksia joita varmasti oli Jeesukselta saanut. Tärkeintä oli vain saada synnin aikaan saama himo tyydytettyä.  Hän oli saatanan talutusnuorassa.
Jumala tiesi tämä kaiken ennen Juudaksen syntymää. Monesti olen miettinyt, miksi Juudakselle sallittiin tämä tehtävä? Varmasti sinäkin ole vastaavaa miettinyt.

Kuten tiedetään vihollinen oli tehnyt pesän Juudaksen sydämeen. Sinne oli pesiytynyt rahanhimo ja sen lieve ilmiöt. Juudaksen usko oli tekopyhyyttä.  Ulkoisesti kaikki opetuslasten silmissä oli hyvin. He eivät nähneet Juudaksen sydämeen. Jeesus näki. Hän antoi saatanan tehdä työtään Juudaksen sydämessä.  Hänestä  tuli kova ihminen ja kaikki Jeesuksen antama rakkaus oli ajat  sitten hänestä kadonnut.  Hän oli paaduttanut sydämensä. Jos ihminen antaa pienenkin synnin olla sielussaan, ilman parannuksen tekoa, siitä alkaa kasvaa tämä, mikä Juudaksen sielun turmeli. Jeesuksen sanat kuuluivat mutta eivät koskettaneet, eivätkä muutaneet sydäntä. Katumuksen tunne oli poissa. Omatunto nukkui rauhallista synninunta ja vihollinen oli voitonriemuinen, on yksi saatu taas ansaan. Kaikki tapahtui pitkän ajan kuluessa. Voisin olettaa, ettei Juudas ollut koskaan päässyt kunnolla kasvamaan uskossa. Oliko hän lähtenyt muodonvuoksi Jeesuksen seuraajaksi ja opetuslapseksi? Mikäli uskoon tulo ja uudestisyntyminen tapahtuu aidosti ja vilpittömästi. Siitä seuraa uskossa kasvua ja omatunto tulee entisestään aremmaksi. Syntyy terve pelko synnintekoa kohtaan.

Kuitenkin Jumalan suunnitelman piti toteutua ja jonkun piti olla toteuttaja. Juudakselle sallittiin tämä tehtävä. Muuten ei olisi Jeesuksen maanpäällinen työ päättynyt loppuhuipentumaan, kärsimysnäytelmään. Jonka Jeesus alusta saakka tiesi tapahtuvaksi.  Hänet  oli maailmaan lähetetty, sovittajaksi. Ihmiskunnan synnit piti sovittaa, vihollisuus Jumalan ja ihmisen väliltä oli poistuttava. Jumalan rakkauden osoitus tuli tapahtua ihmiskunnalle.  Hän valmisti koko maailmassa olon ajan, opetuslapsiaan tähän hetkeen.  Viimeinen ehtoollinen oli tilaisuus, missä kaikki opetuslapset olivat yhdessä koolla. Jeesus asetti muistoaterian.  Aina ehtoolliselle mennessään,  Jeesuksen seuraajat muistelevat Jeesuksen Golgatan täytettyä työtä. Ehtollisen nautittuaan  Juudas poistuu, Jeesuksen ja toisten opetuslasten seurasta. Saatana oli loppullisesti saanut Juudaksen omakseen.
Nyt hän oli pahan palveluksessa ja oli osa Jumalan pelastustragedian toteutumista. Ikuiseksi kysymykseksi jää, olisiko joku toinen joutunut tähän tehtävään? Mikäli Juudas ei olisi ollut ” kaksinaamainen” vilpillinen, tekopyhä Jeesuksen opetuslapsi? Kuitenkin satoja vuosia aiemmin oli ennustettu profeettojen kautta, Vanhan testamentin puolella. On  tuleva Messias, joka kärsii ihmiskunnan syntien tähden. Kantaa ristin kuoleman kautta, viattomana, kaikki ihmiskunnan synnit ja sairaudet. Herää kuolleista ja menee takaisin Isän luokse ja tulee kerran aikojen lopulla takaisin, omiaan noutamaan.

Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. Hän tietää miksi salli Juudakselle tämän tehtävän? Juudaksen synnin harjoittaminen johti Pyhän hengen pilkaan. Hän nousi kapinaan Jumalaa vastaan. Jeesus oli Jumala ja Hänessä oli Pyhä henki. Kaikki muut synnit ihminen saa anteeksi, mutta joka tekee synnin Pyhää henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi. Ei ole toista uhria tällaisella henkilöllä. Jotenka on syytä varoa, ettei elätä syntiä sielussaan tekemättä parannusta, ettei tule pilkatuksi armon henkeä, Pyhää henkeä.  Omaatuntoa ei saa  päästää paatumaan.  Emme saa leikkiä hengellisillä asioilla. Emme saa mennä yli sen, mikä on Raamattuun kirjoitettu.

Lohdullista on tietää, että mikäli sydämemme syyttää meitä synneistä, meillä on Pyhä henki varoittajana. Silloin saamme mennä uskalluksella armoistuimen eteen tekemään parannusta. Jeesus on täynnä armoa ja laupeutta.

”Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.” Luuk. 1. 49 – 53. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 29.4.2016. Bookmark the permalink.