Archive | Toukokuu 2016

Pelastajat palvelukseen

pelastustieSillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
Room. 10. 13 – 15. KR. 33/38.

Jumalan sanaa, evankeliumin ilosanomaa, julistetaan edelleen ja viedään eteenpäin monin eritavoin. Kristikunnan alusta saakka on ollut aktiivista liikehdintää, tällöin ihmisiä on suuressa määrin tullut uskoviksi ja siten uudestisyntyneet Jumalan valtakunnan kansalaisiksi. Uuden testamentin aikaan tällainen aktiivinen kausi, alkoi apostoli Pietarin helluntaisaarnan vaikutuksesta. Viimeksi Suomessa on koettu väkevä herätyksen aalto evankelista, Niilo Yli-Vainion aikaan. Tämä herätys meni Suomen rajojen ulkopuolellekin. Jumala käytti Niilo Yli- Vainiota väkevästi välikappaleenaan. Kovassa Jumalan koulussa koulutettiin pitkänlinjan evankelistaa, kunnes hän oli valmis palvelustehtävään. Elämme nyt hiljaiselon aikaa, valtavia ihmismassoja ei maassamme liikehdi. Joissakin maissa ulkomailla on herätystä tänäkin aikana. Suomessakin silloin, tällöin, joku etsijä löytää Jeesuksen pelastajakseen. Kristus toimii Pyhän henkensä kautta silloinkin, kun yleisesti eletään hiljaista kautta.

Tästä huolimatta Jumalan sanaa tulee kylvää. Aika on ahdistava ja ilman Jumalaa ihminen on tuuliajolla vailla turvaa. Kestävän turvan antaa vain Jumalan Poika Jeesus, Kristus. Ihminen joka etsii rauhaa sielulleen ja elämäänsä, puhdasta omaatuntoa, tarvitsee selkeää elävää Sanaa. ”Pystymetsästä” moni Pyhän hengen piston omaantuntoonsa saanut, lähtee etsimään itselleen auttajaa. Tästä syystä tervettä evankeliumin ilosanomaa tulee olla tarjolla. On löydyttävä evankeliumin sana, joka jäisi pysyväksi, eikä olisi tunteiden aikaan saamaa hetkellistä pintaliitoa.

Nuorempi sukupolvi alkaa olla melko tietämätöntä oikeasta Jumalan sanasta. Monikulttuurillista uskontoa ja uskontotietoutta opetetaan, eri oppilaitoksissa, jotenka uskonnoista tietoa nykyajan ihmisillä on. Tiedon tasolla kulkeva ja järjellä selitettävissä oleva uskonto, ei kuitenkaan johda pelastuksen tielle.

Jeesuksen opetuslapsi Tuomas, oli epäilevällä luonteella varustettu henkilö. Jeesuksen seurassa ollessaankin, hän onnellisen tietämättömänä kysyy Jeesukselta. ”…Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?” (Joh. 14. 5. KR. 33/38.) Tämän ajan kristityt taitavat olla samassa tilanteessa, tietoa Jumalasta on saatavilla, osoite Hänen luokseen on epäselvä. Ihmiset tietävät uskonnoista lähes kaiken, mutta oikea uskonto on kadoksissa ja oikea Jumala.

Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. ” Joh. 14. 6. KR. 33/38.

Itämaisissa uskonnoissa on runsaasti kristinuskolle ominaisia piirteitä. Samoin itämainen filosofia, kulkee lähellä kristillisiä arvoja. Samankaltaisuus, saa ihmiset eksyksiin. Uskontojen viidakossa seikkaileva ihminen on pahasti eksynyt. Kristittyjen pasuunan tulee antaa selvä ääni. Pitää osata osoittaa pelastuksen tie ja Jeesus Kristus pelastaja. Tarvitaan evankeliumin sanaa, sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Jumalan sana vain johtaa Jeesuksen luokse ja Jumalan yhteyteen.

Maailman kaikki kansat ja heimot on saatava evankelioitua, ennen kuin Jeesus palaa takaisin. Siksi työmiehiä evankeliointi tehtävään tarvitaan. Lähettäköön Pyhä henki kutsun kuuleville korville. Olkoon sydämet avoimia, kuulla mitä Henki seurakunnalleen puhuu. Seurakunta Kristuksen ruumis, täyttyköön jäsenistä, joidenka sydämessä, palaa tuli Jumalan asialle. Synnin sokaisemia ja surmapaikalle hoippuvia, synninsiteissä eläviä ihmisiä on runsaasti. Välttämättä ei tarvita suuria massakokouksia, jo kotiovelta ulos astuttua, meille avautuu tilaisuus todistaa Herrastamme ja Vapahtajastamme. Jumalan tapa on tavallisesti aloittaa työ pienestä ja sitten tarvittaessa laajentaa kenttää. Jumala ei koskaan lähetä tehtävään ilman kokemusta, ilman kasvatusta, eikä yksin.

Alkuseurakunnassa lähtivät apostolit pareittain. Työparina kulkemisessa on etunsa, tuetaan toinen toistaan. Toisen henkilön pitää olla vanhempi kristitty, näin tämä samalla opettaa nuorempaansa. Hälytyskellojen tulee soida, jos nuori kristitty lähtee evankelistaksi, vailla seurakuntansa tukea, ilman työparia. Sanonta on, intokaan ei ole hyväksi, ellei ole taitoa. Liian helposti nuori, kokematon evankelista, saattaa opettaa oman päänsä näkyjä ja tuotoksia. Näin tällainen yksin sooloilija voi viedä ” lapsensa” harhaan. Monesti ” virka” nousee hattuun ja perustetaan oma seurakunta, vanhaan ei paisuneina mahduta sisälle. Uskon vakaasti vanhan ajan kristillisyyteen ja sen opetukseen sekä elämän tyyliin. Se perustuu ikiaikojen Jumalan sanalle. Nykyisin uudistusten tuulten puhaltaessa seurakunnissa, saattaa käydä niin, että samalla jää pois, seurakunnan Herra Jeesus Kristus uudesta seurakunnasta. Tämä aika korottaa ihmistä ja kaikkea suurta ja mahtavaa, valtaa ja mainetta, kunniaa, varallisuutta, vaikutusvaltaa, näkyvyyttä.  Kuitenkin kaikki kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Raamattu neuvoo elämään alhaisissa oloissa ja Jeesuksen tulee kasvaa ja ihmisen pienentyä. Lue loppuun

This entry was posted on 29.5.2016.

Pyhä ja syntinen

puhdas

Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Joh. 8. 3 – 7. KR. 33/38.

Toinen toistemme syyttely erinäisistä virheistä, pahoista teoista ja synnistä, alkoi paratiisista. Samoin häpeä tuli jokaisen ihmisen elämään, syntiinlankeemuksen seurauksena. Adam, Eeva syyttivät toisiaan ja käärmettä, saatanan ruumiillistumaa. Myös Jumala sai syytökset osakseen.

Tämä sama kierre jatkuu edelleen, koska olemme luonnostamme tässä kehossa olessamme, syntiin langennutta ihmiskuntaa. Jos fyysisesti väsymme tai tulee muita ongelmia elämämme reppuun, alamme syyttää vanhempiamme, puolisoitamme, opettajia, kaikki inhimillisiä auktoriteettejä. Syy vieritetään aina toisen kontolle, itse olemme puhtaita mielestämme, emmekä ole syypäitä mihinkään.

Myös Jeesuksen aikana, sama syntiinlankeemuksessa saatu ominaisuus näkyy, niin omasta mielestään oikeaoppisissa fariseuksissa ja kirjanoppineissa. He tunsivat  Jeesuksen ajan juutalaisten pyhät kirjoitukset hyvin. Kävivät ahkerasti synagoogissa ja temppeleissä, Jeesustakin kuuntelemassa, Hänen käydessä näissä paikoissa opettamassa.

Nyt nämä oikeassa olevat tapaavat naisen ja itse syntiä tekemästä yllättävät. Rinta rottingilla marssivat Jeesuksen luokse ja suureen ääneen huutavat: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä.

Mielessään hymähtelevät, milloinka Jeesus aikoo toteuttaa Moosen lain mukaisen tuomion naisen kohdalla? Pian alkavat kivet sinkoilla naisen päälle. Tietysti fariseukset olettivat että he oikessa olevat saavat toteuttaa kivityksen. Odottivat kämmeniään hieroen, milloin Jeesus antaa kivityskäskyn. Toisin kävi. Jeesus on erilainen, kuin mitä me ihmiset oletamme Hänen olevan. Jeesus Jumalan poika, on ihminen ihmiselle. Nainen oli tehnyt syntiä, se oli tosiasia. Mainitaan se, Mooseksen laissa tai meidän Raamatussamme. Huorinteko ja toisen pettäminen ovat aina syntejä. Jopa ajatuksissa tehty himoitseminen on syntiä. Synti on ampua ohitse, laista ja säädöksistä, moraalisäännöistä, Jumalan tahdosta. Nyt tämä nainen oli ampunut pahasti yli ja jäänyt kiinni.

Ei Jeesus rakastanut naista sen vuoksi että nainen oli tehnyt syntiä. Jeesus rakasti syntiä tehnyttä naista siksi, että Hän rakasti aina ihmistä. Jeesus rakasti ihmistä ihmisen itsensä vuoksi. Jeesus tiesi, ettei synnitöntä ihmistä maanpäällä ole olemassakaan. Mutta syntiä Jeesus ei rakasta, eikä rakasta vieläkään, ei koskaan. Syntiä on kaikki, mikä ei ole Jumalan tahdonmukaista toimintaa, eikä tuota Hänelle kunniaa. Lue loppuun

This entry was posted on 21.5.2016.

Lupaus täyttyi

Pyhän hengen valo

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ” Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ” Ottakaa Pyhä henki.” Joh. 20. 21 – 22. Kr. 33/38.

Jeesus lupaisi ennen taivaaseen astumistaan, antaa toisen puolustajan olemaan, Hänen omiensa kanssa. Mitä Jeesus lupaa, sen Hän myös täyttää. Ensimmäisenä Helluntaipäivänä, Pyhä henki vuodatettiin, yksimieleisesti rukouksessa olleeiden opetuslasten päälle. Opetuslapset osasivat odottaa, Pyhän hengen täyteyttä, koska he uskoivat Jeesuksen omaan lupaukseen. Tämä lupaus tapahtui yht`äkkiä silmänräpäyksessä, opetuslapset alkoivat puhua, heille entuudestaan tuntematonta kieltä. Opetuslapset eivät olleet koulussa opiskelleet kieliä joita he tuolloin puhuivat. Ympärillä olleet ihmiset, toiset ymmärsivät mitä he puhuivat, toiset eivät sitä ymmärtäneet. Joidenkin mielestä rukoilijat olivat juopuneita ja siksi puhuivat vierasta kieltä.

Pyhän hengen täyteys on tärkein asia kristiyn elämässä. Ilman Pyhän hengen voimaa, kukaan ei, toteuta Jumalan tahtoa maanpäällä, siten kuin Jumalan tahtoisi sen tehtävän.

Pyhä henki on Jumalan kolmas persoona, Isän ja Pojan ohella. Pyhää henkeä kutustaan Jumalan hengeksi, Kristuksen hengeksi, Totuuden hengeksi, Jeesuksen hengeksi. Pyhä henki on Jumalan voima ja ennen kaikkea se on keskeinen osa kristinuskoa.

Pyhä henki on voima, joka saa ihmisessä synnintunnon aikaan. Pyhä henki tulee ihmisen sydämeen asumaan, silloin kun Kristus voideltu, saa tulla syntisen ihmisen elämään ja puhdistaa verellään synnit ihmisen tunnolta. Pyhä henki on sinetti jonka ihminen uudestisyntymän hetkellä saa. Ilman Pyhän hengen voimaa, emme voi elää kristityn elämää, seurata Jeesusta. Jokainen kristitty saa Pyhän hengen elääkseen, Jumalan tahdon mukaista elämää ja voidakseen palvella Jumalaa. Saamme voiman tunnustaa Jeesuksen Herraksemme ja Vapahtajaksemme, vain saatuamme Pyhän hengen lahjan.

Ensimmäisenä Helluntaipäivänä, saivat opetuslapset Pyhän hengen kasteen. Tämä kaste kuuluu, kaikkina aikoina, kaikille kristityille. Saatuamme Pyhän hengen lahjan, me saamme uskossa rukoilla, Pyhän hengen kastetta. Kuten ensimmäisenä Helluntaina, sama voima on saatavissa tänäänkin. Jeesuksen lupaus toisen puolustajan saamisesta, on tänäänkin voimassa. Lukijani, ellet ole saanut kokea Pyhän hengen kastetta, saat rukoilla että sinut Kristus kastaa Pyhällä hengellään.

Sydämesi ollessa puhdas kaikesta synnistä, sinun jo omistaessasi Pyhän hengen sinetin, jonka uudestisyntymän hetkellä sait, sinulla on täysi oikeus, pyytää Pyhän hengen kastetta itsellesi. Jeesus on jokaiselle anovalle, luvannut antaa Pyhän hengen lahjan, kastaa sinut Hengellään. Joten uskossa pyydä tätä lahjaa, sillä saatuasi Pyhän hengen kasteen, avautuvat sinulle hengellisellä tasolla aivan uusi ulottuvuus. Pyhän hengen kasteen merkkinä ovat uudet vieraat kielet, joita alat rukouksen aikana puhua. Joillekin tämä kaste-kokemus, kielilläpuhuminen jää ainutkertaiseksi, mikäli kielilläpuhuminen jää ainutkertaiseksi, saa rukoilla lisää, että Pyhä henki saisi antaa kielet pysäväksi, näin sinulla on rukouskieli käytössäsi.

Sinun henkesi rukoilee, kielilläpuhuttaessa, asioita joita et ehkä voisi äidinkielelläsi sanoiksi pukea. Koska olemme heikkoja, Pyhä henki tulee tähän heikkouteen avuksemme ja rukoilee puolestamme. Pyhä henki antaa myös lahjan tulkita kieltä, jota itse tai toinen rukoilee vieraalla kielellä, Pyhän hengen vaikutttaessa. Lue loppuun

This entry was posted on 15.5.2016.

Elian päivä

pikani

”Hän vastasi: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen.”
Hän sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen”. Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut
maanjäristyksessä.
Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?” 1. Kun. 19. 10 – 13. KR. 33/38.

Profeetta Elia oli yksi suurista profeetoista Vanhan liiton aikana. Profeetta Elia oli sekä Vanhan liiton, että Uuden liiton aikaan, sekä Jeesuksen aikana juutalaisuudessa, Mooseksen jälkeen ja hänen rinnallaan arvostetuin profeetta. Elia vastusti epäjumalanpalvelusta. Vastustuksen vuoksi kuningatar Isebel vihasi Eliaa. Israelin kuningas Ahab, vihasi myös Eliaa.
Profeetta Elia oli aikansa totuuden puhuja ja Jumalan sanoman välittäjä. Totuuden puhujat ovat aina olleet vihattuja, eikä Elia siten ole poikkeus tästä. Jumala käytti Eliaa väkevästi
välikappaleenaan. Elia kiivailemalla kiivaili Jumalan puolesta, koska israelilaiset olivat hylänneet Jumalan liiton, olivat hajoittaneet Jumalan alttarit, olivat tappaneet Jumalan profeetat, ainoastaan Elia yksin oli enää jäljellä. Hänenkin henkensä oli uhattuna. Ei ollut Jumalan palvelijan osa helppoa tuolloin, eikä se ole sitä nykyisinkään, mikäli eletään Jumalan johdatuksessa ja toteutetaan, Hänen tahtoaan.

Tämä aika missä nyt elämme kristittyinä, on suuren luopumuksen aikaa. On oltava tarkkana, opissa ja elämässä, että säilytämme uskomme Jeesukseen. Nyt on oikea Jeesuksen opetukseen perustuva usko, jonka juuret ovat ikiaikojen Jumalan sanassa, koetuksissa. Kristityt alkavat hylätä Jeesuksen opetukset, niin kuin ne Raamattuun on kirjoitettu. Tahdotaan laatia uusia oppeja ja etsimällä etsitään uusia opettajia. Opettajia jotka opettavat miellyttävästi ja kaunein sanakääntein. Kukaan ei saa loukkaantua Jeesukseen. Opettajat, jotka sallivat kaikkien himojen mukaan elämisen, eikä parannuksen teolla ole väliä, kunhan muuten on mukavaa, olla yhdessä. Tällaiset opettajat saavat suosiota. Omantunnon tuskia tuottava Jumalan puhdas sana, se pitää vesittää laimeammaksi. Haalitaan oman mielenmukaisia opettajia. Jeesus ennusti maanpäällä ollessan tästä ajasta.
”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” 2. Tim. 4. 3- 4. KR. 33/38.

Tarut, kelpaavat tämän ajan ihmiselle. Nehän eivät aiheuta pistoa omassatunnossa, eivätkä synnintuntoa. Kukas muu, kuin Jumalan vastustaja, saatana on nyt asialla. Hän tahtoo tehdä elävistäkin Jeesukseen uskovista sokeita. Hengellinen sokeus syntyy hitaasti, Kristus-valo himmenee vähitellen Jeesuksen seuraajasta. Uudet opettajat, osaavat puhua ihania sanoja, osaavat rukoilla sairaiden puolesta, tekevät ihmeitä. Saarnaavat Jeesuksesta, ja Pyhästä hengestä. Synti saatetaan ohimennen väläyttää saarnatessa. Kuitenkin jätetään kertomatta, mikä on syntiä, mitä sille on tehtävä. Näin kuuulija ei siihen kiinnitä suurta huomiota. Uuskarismaatikoille, synti ei ole oleellinen asia, eikä ydin asia, joka on vienyt ihmisen pois Jumalan yhteydestä. Tärkeämpää on kokea Jumalan voimaa, parantumista, iloa ja ylistystä. Jeesuksen Jumaluus inhimillistetään. Jeesusta pidetään maanpäällä eläneenä ihmisenä, joka teki ihmeitä ihmisenä. Tämän jos minkä pitäisi herättää kuuulijat näkemään, mistä lähteestä puhuja tai opettaja on ammentanut oppinsa. Lue loppuun

This entry was posted on 14.5.2016.

Ei minulta mitään puutu

Jeesus hyvä paimen 2.

Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. ”
PS. 23. 1 – 6. KR. 33/38.

Kuningas Daavid toteaa, ” Herra on minun paimeneni.” Vanhassa testamentissa, Herra on Jumala ja Jeesus, koska Jeesus on ollut aina Isän tykönä. Jeesus itse sanoo: ” Minä olen hyvä paimen.” Meistä Jeesuksen seuraajista sanotaan, että olemme lampaita. Kristus kaitsee lampaitaan. Daavid jatkaa.

Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni.”

Usein me kristityt väsymme, elämä ei ole helppoa. Haasteita on paljon ja vastoinkäymisiä tulee jokaiselle. Näin on ollut aina, etenkin tämä aika missä nyt elämme, on erityisen kovaa ja raskasta. Maailmasta tulee ahdistavia asioita elämäämme ja koetukset tulevat entisestään lisääntymään. Elämmehän lopunaikaa. Jumalan sanaan uskovat saavat kokea erityisesti, monenlaista syrjintää ja väheksyntää. Pidetään sairautena ja epänormaalina, vähintään outona ihmistä, joka uskoo Kristukseen.

Aitojen Kristuksen seuraajien vainot ovat alkamassa. Aina niitä on ollut joissakin päin maailmaa, nyt ne tulevat entisestään lisääntymään. Pahinta on että ne alkavat omasta joukosta. Oma perhe, oma seurakunta, alkaa vihata jäseniään jotka tahtovat elää Jumalan sanan mukaan ja totella sitä. Maailmassa elävät, uskoa tunnustamattomat, eivät niinkään vainoa kristittyjä. Vainoajia ovat, maailmassa elävät puolisydämiset ja tekopyhät uskoviksi itseään sanovat ihmiset. Jumalaan uskovia on runsaasti ihmisistä. Jumalaan uskoo Saatanakin ja vapisee. Koska näin on, ei ihminen joka sanoo uskovansa Jumalaan, ole välttämättä uudestisyntynyt, Jeesuksen seuraaja. Myöskään se ei todista kristityn aitoudesta, jos kertoo lukevansa Raamattua. Raamattuahan voi lukea, kuin mitä kirjaa tahansa, onhan se kirjojen kirja, siihen sisältyy useita kirjoja. Raamattuun voi uskoa, se ei kuitenkaan ole pelastavaa uskoa. Ei Raamattu itsessään pelasta ketään. Vain Jeesus Kristus pelastaa ja sellainen ihminen pelastuu, joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Pyhä henki asuu Jeesuksen omassa ja Pyhä henki kirkastaa Raamatun sanan. Näin ihminen vähitellen alkaa noudattaa Raamatun sanan opetusta, opissa ja elämässä. Hengen hedelmät, ilo sekä rauha, ovat tunnusmerkkejä Jeesuksen seuraamisesta. Jeesus hyvä paimen, ohjaa meitä ja pitää meidät oikealla tiellä, Kristus-tiellä.

Jeesukseen uskovan tie on välillä kivikkoinen ja ” petoniporsaita”, on taipaleella esteinä. Uskovina kristittyinä, emme tuijota maailmassa tapahtuviin asioihin, vaan Kristukseen. Emme katso omiin sisäisiin tunteisiin, sillä ne vaihtelevat. Meillä on tieto, että Jeesus on kanssamme, tuntui miltä tuntui. Uskovalla ei ole syytä vajota toivottomuuteen, koska Jeesus antaa toivon elää. Tämä elämä on vain kauttakulku matka parempaan maahan. Jeesus hyvä paimen, vie meidät viheriäisille niityille lepäämään, virvoittavien vetten tykö Hän meidät johdattaa. Näitä vihreitä niittyjä Kristus johdattaa elämäämme, tavalla tai toisella. Saamme virvoitusta sielullemme, Jumalan sanasta. Raamatu, on yksistään, jo vihreä niitty. Sieltä voimme syödä sanan vihreää, elävää ravintoa. Kaikki vihreä kuvaa elämää ja iloa. Pyhän hengen vivoittava vesi virtaa Jumalan sanasta. Pyhän hengen iloöljy voitelee meitä. Vaikeuksien keskelläkään, emme narise, vaan kiittellemme Herraa. Olemme vielä lihassa eläviä, saatamme joskus ottaa ” ammattimurehtijan” roolin, katsomme itseemme ja mahdollisuuksiimme, tällöin luottamus Jumalan huolenpitoon horjuu. Kuitenkin Kristus armossaan ymmärtää, mitä tekoa me olemme ja ei käännä meille koskaan selkäänsä. Me, ihmiset saatamme kääntää selkämme Kristukselle, Jeesus ei tee sitä meille. Mitä painavammaksi ristimme tulee, Jeesus aina kantaa ristin raskainta päätä. Pimeimmässä pimeydessäkin loistaa Kristusvalo. Ilman ristiä ei olisi ristinuskoa, eikä kristittyjä. Kristuksen täytetty työ Golgatalla, antoi ihmiskunnalle, pelastuksen ja pääsyn Isän luokse ja Hänen yhteyteensä. Lue loppuun

This entry was posted on 7.5.2016.