Elian päivä

pikani

”Hän vastasi: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen.”
Hän sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen”. Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut
maanjäristyksessä.
Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?” 1. Kun. 19. 10 – 13. KR. 33/38.

Profeetta Elia oli yksi suurista profeetoista Vanhan liiton aikana. Profeetta Elia oli sekä Vanhan liiton, että Uuden liiton aikaan, sekä Jeesuksen aikana juutalaisuudessa, Mooseksen jälkeen ja hänen rinnallaan arvostetuin profeetta. Elia vastusti epäjumalanpalvelusta. Vastustuksen vuoksi kuningatar Isebel vihasi Eliaa. Israelin kuningas Ahab, vihasi myös Eliaa.
Profeetta Elia oli aikansa totuuden puhuja ja Jumalan sanoman välittäjä. Totuuden puhujat ovat aina olleet vihattuja, eikä Elia siten ole poikkeus tästä. Jumala käytti Eliaa väkevästi
välikappaleenaan. Elia kiivailemalla kiivaili Jumalan puolesta, koska israelilaiset olivat hylänneet Jumalan liiton, olivat hajoittaneet Jumalan alttarit, olivat tappaneet Jumalan profeetat, ainoastaan Elia yksin oli enää jäljellä. Hänenkin henkensä oli uhattuna. Ei ollut Jumalan palvelijan osa helppoa tuolloin, eikä se ole sitä nykyisinkään, mikäli eletään Jumalan johdatuksessa ja toteutetaan, Hänen tahtoaan.

Tämä aika missä nyt elämme kristittyinä, on suuren luopumuksen aikaa. On oltava tarkkana, opissa ja elämässä, että säilytämme uskomme Jeesukseen. Nyt on oikea Jeesuksen opetukseen perustuva usko, jonka juuret ovat ikiaikojen Jumalan sanassa, koetuksissa. Kristityt alkavat hylätä Jeesuksen opetukset, niin kuin ne Raamattuun on kirjoitettu. Tahdotaan laatia uusia oppeja ja etsimällä etsitään uusia opettajia. Opettajia jotka opettavat miellyttävästi ja kaunein sanakääntein. Kukaan ei saa loukkaantua Jeesukseen. Opettajat, jotka sallivat kaikkien himojen mukaan elämisen, eikä parannuksen teolla ole väliä, kunhan muuten on mukavaa, olla yhdessä. Tällaiset opettajat saavat suosiota. Omantunnon tuskia tuottava Jumalan puhdas sana, se pitää vesittää laimeammaksi. Haalitaan oman mielenmukaisia opettajia. Jeesus ennusti maanpäällä ollessan tästä ajasta.
”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” 2. Tim. 4. 3- 4. KR. 33/38.

Tarut, kelpaavat tämän ajan ihmiselle. Nehän eivät aiheuta pistoa omassatunnossa, eivätkä synnintuntoa. Kukas muu, kuin Jumalan vastustaja, saatana on nyt asialla. Hän tahtoo tehdä elävistäkin Jeesukseen uskovista sokeita. Hengellinen sokeus syntyy hitaasti, Kristus-valo himmenee vähitellen Jeesuksen seuraajasta. Uudet opettajat, osaavat puhua ihania sanoja, osaavat rukoilla sairaiden puolesta, tekevät ihmeitä. Saarnaavat Jeesuksesta, ja Pyhästä hengestä. Synti saatetaan ohimennen väläyttää saarnatessa. Kuitenkin jätetään kertomatta, mikä on syntiä, mitä sille on tehtävä. Näin kuuulija ei siihen kiinnitä suurta huomiota. Uuskarismaatikoille, synti ei ole oleellinen asia, eikä ydin asia, joka on vienyt ihmisen pois Jumalan yhteydestä. Tärkeämpää on kokea Jumalan voimaa, parantumista, iloa ja ylistystä. Jeesuksen Jumaluus inhimillistetään. Jeesusta pidetään maanpäällä eläneenä ihmisenä, joka teki ihmeitä ihmisenä. Tämän jos minkä pitäisi herättää kuuulijat näkemään, mistä lähteestä puhuja tai opettaja on ammentanut oppinsa.
Vääriä kristuksia ja vääriä opettajia tulee, näin seulotaan seurakunta ja yksilöuskovien usko. Onko Sanan tuntemusta ja armolahjoja niin, että erotettaisiin oikea väärästä? Jos näin keskeinen asia,
Jeesuksesta opetetaan väärin, koko perusta on väärällä pohjalla.

Erässä opetus on, kaikki pelastuu. Näin ei Raamattu opeta, kaikki eivät tule koskaan pelastumaan vaikka Jumala niin sydämestään tahtoisi tapahtuvaksi. Myöskään kaikki eivät parane, sairaus on ihmisen osaksi tullut, syntiinlankeemuksen seurauksena. Jeesus parantaa, tällöin tällä parantuneella, on vielä tehtävää täällä ajassa. Kuitenkin kuolema, vaikka sen Jeesus Golgatalla voitti, vaikuttaa meidän lihassamme, jokin sairaus tavallisesti, siirtää meidät tästä ajasta iankaikkisuuteen. Jatkoaikaa sairaalle Jeesus antaa, hyvän tahtonsa mukaan. Kaikilta sairaus ei poistu kehostamme tai psyykestämme, syystä tai toisesta. Erääksi syyksi katsoisin tämän. Ihmisen sairastuttuaan, rukouksista huolimatta ei täydellistä paranutumista tapahdu, koska sairaus pitää lähellä Jeesusta. Muuten saattaisi käydä niin, että parantunut menisi takaisin maailmaan, eikä eläisikään Jumalalle kunniaa tuottaen. Jumala on kaikki tietävä ja viisas, Hän tietää mikä meille itsekullekin on parasta. Hän tekee aina meille vain pelkkää hyvää. Jumalan hyvyydessään sallii sairauden meille, meistä
itsestämmehän se ei hyvältä tunnu. Kuitenkin kaikki on meidän parhaaksemme Jumala meille antanut, sairaudenkin. Apostoli Paavalilla oli pistin lihassa, jokin sairaus. Hänkin rukoili Jumalaa parantamaan, hänen vaivansa. Paavalin rukouksiin Jumala vastasi” Minun armossasi on sinulle kyllin, minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Jumala on heikoissa väkevä, vahvat eivät tarvitse parantajaa eivätkä auttajaa Jeesusta.

Koska nyt on aika jolloinka, mikäli mahdollista valitutkin eksytetään. Nyt ei pidä tuijottaa siihen, miten kristitty naapuri seuraa ja pitää uusista opettajista. Emme saa tuijottaa seurakuntien johtajiin, kuinka he ottavat ” uudenvoitelun” opettajat vastaan. Yhdenkään ihmisen valitsemaan opettajaan, emme saa perustaa uskoamme. Emme saa mennä mukaan sen vuoksi, koska tuo X-seurakunnan pastori on siinä mukana ja hyväksyy uuden opettajan. Olemme ajassa, missä Raamatun sanan on oltava ainut auktoriteetti.
Raamatun sanalla on jokainen opetus tutkittava, kestääkö sanan läpivalaisun vai ei. Monesti nämä ” uudenvoitelun” opettajat, eivät siedä minkäänlaista neuvomista, he sulkevat korvansa ja silmänsä, he eivät halua alistua tutkittavaksi. He eivät kestä arvostelua. Tässä yksi testi mikä kertoo, mistä hengestä jonkin opettajan opetus on? Nöyrä, arka tunto pitää olla Jumalan ja ihmisten edessä.

Opettajalla on kova vastuu ja joutuu kerran Jumalansa edessä vastuuseen kaikesta. Ellei nyt löydy nöyryyttä, alistua arvostelulle ja neuvomiselle, otetaan kunnia kaikesta itselle, silloin tällaiset opettajat tulevat kokemaan kovia, Jumala tuomarimme edessä. Tunsiko Jeesus heidät, oliko Jeesus heidät lähettänyt? Oliko heidän motiivinsa opettajana, lähtöisin Jumalan sanasta vain muista vääristä lähteistä, joita tänä aikana on runsaasti tarjolla? Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää. Nöyryys on yksi tosissaan olevan Jeesuksen seuraajan merkki. Nöyryys on saatu Jumalan kasvatuksen kautta, pitkän hionta prosessin seurauksena. Nöyryys ei tule sattumalta, ihminen on itsekäs ja läpikotaisin itsessään turmeltunut. Jumalan armo kasvattaa Sanan avulla nöyryyttä. Mitä enemmän opimme tuntemaan Jeesusta Kristusta, sitä vajavaiksemmaksi itsemme tunnemme, sitä syntisemmäksi ja huonoksi koemme itsemme, Jumalan kasvojen edessä. Pitää huutaa armoa, että säilymmme uskossa loppuun saakka, ja pysymme Jeesuksen jalanjäljissä. Ylpeily ja pöyhkeily aina oikeassa oleminen, vähitellen väistyvät. Itsessään ihminen tahtoisi olla kuin Jumala ja tietää kaikki, tämän vihollisemme Saatana tietää. Siksi vihollisen sokaisemat eksyttäjät eivät tahdo alistua Sanan valokeilaan ja läpivalaisuun. Jumalan sana, sattaisi paljastaa käärmeen kavaluuden ihmisen sisällä. Silloin näiden eksyttäjien peli olisi pelattu ja vihelletty poikki.

Käärme on Raamatun ensilehdiltä, sen viimeiselle lehdelle saakka, symboli valehtelusta ja petoksesta. Saatana on myös kuvattu, Mooseksen kirjasta, Ilmestyskirjaan saakka, valehteilijana ja pettäjänä. Saatanan ensiesiintyminen tapahtui Mooseksen kirjan ensimmäisellä sivulla, Aadam ja Eeva petettiin, Eedenin puutarhassa. Saatanan viimenen esiintyminen tapahtuu silloin, kuin hänet ja kaikki saatanan seuraajat heitetään tuliseen järveen. Missä on ikuinen itku ja hammastenkiristys. Tuska, koska synnin himot kalvavat, kuitenkaan niitä ei voi siellä tyydyttää. Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä tuonelassa, on hyvä ja varoittava esimerkki, mikä osa on kadotukseen joutuneilla. Jeesus tahtoi sen kertoa, että ottaisimme siitä opiksemme ja tekisimme synneistämme parannuksen, ei kerran vaan aina jos lankeemus tulee. Syntiin ei pidä jäädä makaamaan, vaan nousta ylös, katua, tehdä parannus, pyytää anteeksi Jumalalta ja lähimmäisiltä. Näin taivastie säilyy kirkkaana edessämme. Miksi rikkaan miehen nimeä ei Raamatussa mainita? Jätän kysymyksen lukijoiden mietittäväksi, jokainen saa etsiä vastauksen siihen itse.

Seurakuntaa vastaan lopunaikana myös hyökätään. Mitätöidään seurakunnan merkitys. Seurakunta on Jumalan asettama ja Jumala on jokaisen seurakunnan pää. Seurakunta ruumis, olemme me kristityt, jotka kokoonnumme seurakuntana yhteen, palvelemaan Jumalaa. Kehitys kulkee seurakuntien väheksymiseen. Yhä useampi opettaa, ettei maanpäällinen seurakunta ole tarpeellinen. Kuitenkin Kristus seurakunnan Herra ja johtaja, asetti seurakunnan, maanpäällä olevaksi merkiksi, missä Jumalan lapset, uudestisyntyneet ovat yhteenliitetty Kristukseen. Maailmasta uloskutsuttu lauma on seurakunta, sitä ei saa väheksyä. Jokainen yksilö uskova, tuo seurakuntaan sen hengen joka hänessä on, näin seurakunta on sellainen kuin sen jäsenet ovat. Mikäli koetaan ettei seurakunta ole niin kuin, sen olla pitäisi. Moittimisen sijaan, parasta olisi tutkia itseämme ja vaellustamme, tuotammeko kunniaa vaelluksellamme Jumalalle ja siten Hänen seurakunnalleen? Mikäli kaikki jäsenet seurakunnissa tekevät itsetutkistelua Jumalan ja itsensä kanssa, seurakunta herää uuteen kukoistukseensa. Pyhä henki saa uudistaa Jumalan lapset ja tästä alkaa uusi alku, uusi rakkaus, jonka Jeesus antaa omilleen, seurakunnalleen. Seurakunnan aika päättyy koetusten jälkeen seurakunnan ylöstempaukseen. Kristus tulee ja noutaa morsiusjoukkonsa Karitsan häihin.

Hän sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen” Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?”

Jumala kysyy sinulta Kristuksen oma. ” Mitä sinä teet?” Pyhän hengen voimavaikutuksia yritetään saada aikaan inhimillisin keinoin, sielullisin voimin. Hypitään ja pyöritään, juostaan pitkin
rukoushuonetta, ei Pyhä henki ole tällaisessa mukana. Pyhä henki ei tullut Elian aikana myrskyssä, ei maanjäristyksessä, ei tulessa. Pyhä henki, Herran henki, oli hiljaisessa tuulen hyminässä. Elia odotti Herran ilmestymistä jossakin ihmeellisessä tapahtumassa, mikä kuuluisi ja näkyisi. Hiljainen tuulen hyminä, sai Elian peittämään kasvonsa, silloin omasta sisäisestä luolastaan tuli Elia ulos, ja kuuli Herran puheen. ””Mitä sinä täällä teet, Elia?”
Jumala on sama tänääkin, Hän tulee rukouskammioosi, Hän tulee Pyhässä sanassaan. Hän tulee hiljaisuudessa, hiljaisessa tuulen hyminässä. Älä odota Herra ilmestyväksi, kovassa metelissä, melskeessä, jossakin erikoisessa tapahtumassa. Elia oli pyhän vuoren vieressä, hän oli Kristuksessa Jeesuksessa. Näin hän välttyi Jumalan vihan tulen, palamatta ja pääsi Jumalan läsnäoloon. Tällä tavoin mekin pelastumme Jumalan vihalta, joka tulee kohtamaan kaikkia, jotka lähtevät pois totuuden tieltä ja mieltyvät valheeseen. Nyt olemme armonajassa, pian on koettava aika, jolloin koko maailma kohtaa Jumalan vihan. Hän päästää vihan valloilleen, koska Hän vihaa syntiä ja synnissä elävää maailmaa. Eikä kukaan joka ei turvaa Kristukseen, tule selviämään.

Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;
Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. ” 2. Piet. 2. 1 -2, 9 – 11. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 14.5.2016. Bookmark the permalink.