Pyhä ja syntinen

puhdas

Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Joh. 8. 3 – 7. KR. 33/38.

Toinen toistemme syyttely erinäisistä virheistä, pahoista teoista ja synnistä, alkoi paratiisista. Samoin häpeä tuli jokaisen ihmisen elämään, syntiinlankeemuksen seurauksena. Adam, Eeva syyttivät toisiaan ja käärmettä, saatanan ruumiillistumaa. Myös Jumala sai syytökset osakseen.

Tämä sama kierre jatkuu edelleen, koska olemme luonnostamme tässä kehossa olessamme, syntiin langennutta ihmiskuntaa. Jos fyysisesti väsymme tai tulee muita ongelmia elämämme reppuun, alamme syyttää vanhempiamme, puolisoitamme, opettajia, kaikki inhimillisiä auktoriteettejä. Syy vieritetään aina toisen kontolle, itse olemme puhtaita mielestämme, emmekä ole syypäitä mihinkään.

Myös Jeesuksen aikana, sama syntiinlankeemuksessa saatu ominaisuus näkyy, niin omasta mielestään oikeaoppisissa fariseuksissa ja kirjanoppineissa. He tunsivat  Jeesuksen ajan juutalaisten pyhät kirjoitukset hyvin. Kävivät ahkerasti synagoogissa ja temppeleissä, Jeesustakin kuuntelemassa, Hänen käydessä näissä paikoissa opettamassa.

Nyt nämä oikeassa olevat tapaavat naisen ja itse syntiä tekemästä yllättävät. Rinta rottingilla marssivat Jeesuksen luokse ja suureen ääneen huutavat: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä.

Mielessään hymähtelevät, milloinka Jeesus aikoo toteuttaa Moosen lain mukaisen tuomion naisen kohdalla? Pian alkavat kivet sinkoilla naisen päälle. Tietysti fariseukset olettivat että he oikessa olevat saavat toteuttaa kivityksen. Odottivat kämmeniään hieroen, milloin Jeesus antaa kivityskäskyn. Toisin kävi. Jeesus on erilainen, kuin mitä me ihmiset oletamme Hänen olevan. Jeesus Jumalan poika, on ihminen ihmiselle. Nainen oli tehnyt syntiä, se oli tosiasia. Mainitaan se, Mooseksen laissa tai meidän Raamatussamme. Huorinteko ja toisen pettäminen ovat aina syntejä. Jopa ajatuksissa tehty himoitseminen on syntiä. Synti on ampua ohitse, laista ja säädöksistä, moraalisäännöistä, Jumalan tahdosta. Nyt tämä nainen oli ampunut pahasti yli ja jäänyt kiinni.

Ei Jeesus rakastanut naista sen vuoksi että nainen oli tehnyt syntiä. Jeesus rakasti syntiä tehnyttä naista siksi, että Hän rakasti aina ihmistä. Jeesus rakasti ihmistä ihmisen itsensä vuoksi. Jeesus tiesi, ettei synnitöntä ihmistä maanpäällä ole olemassakaan. Mutta syntiä Jeesus ei rakasta, eikä rakasta vieläkään, ei koskaan. Syntiä on kaikki, mikä ei ole Jumalan tahdonmukaista toimintaa, eikä tuota Hänelle kunniaa.

Mitäs sinä sanot?”, Fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät Jeesukselta. Eikö ole tuttua, meille jokaiselle, jos joku lankeaa syntiin tai sanoo toiselle pahasti, lihallisessa mielentilassa tai vastustajan saatanan välikappaleena? ” Mitä Jeesus sanoo, sinulle langennut?”

Synninteosta kiinni jäänyt, häpeää tekoaan, katuu sitä, mikäli omatunto on terve. Hän tuntee huonommuutta ja kokee olevansa ulkopuolinen toisten kristittyjen läsnäollessa. Omatunto ei anna rauhaa, se syyttää tehdystä teosta. Monesti ihminen eristäytyy kristittyjen yhteydestä, koska häpeän tunne on niin suuri. Syntiin langennut pelkää, toisten kristittyjen sanovan: ” Mitäs sinä sanot?” Vihollinen lisää vielä pökköä pesään ja tuo ajatuksiin kauhuskenaarioita. Mitä tapahtuu, mikäli tunnustan syntini, tai jos kadun tekojani, menen itseeni, tunnen aidosti syyllisyyteni? Mitähän ne minusta sitten ajattelevat, nuo paremmat kristityt, koska näkevät etten olekaan täydellinen?”

Omasta mielestään täydelliset, ovat tämän ajan fariseuksia ja kirjanoppineita. Heissä ei ole vikaa, eivätkä he tunne syyllisyyttä, he käyvät kirkossa ja seurakunnassa. Kullisseja rakennetaan ympärille ja naamareita vedetään kasvoille, hurskas ilme, se olla pitää. Olen Jeesuksen oma ja tunnustaudun kristityksi. Jos jotakin virheitä lähimmäinen tekee, siitä pitää nuhdella suureen ääneen ja ankarasti. Minä en ikinä tee virheitä, en ikinä. Onko yhtään tuttua tälläinen käytös ja ajatusmalli? Voisin sanoa, jos näin ajattelet, olet hengellisesti ylpeä, se jos mikä on syntiä sekin.

Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.
Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.”
Jaak. 3. 2 – 10. KR. 33/38.

Pieni jäsen meissä on suuri synnin tekijä. Kielemme on täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kieltämme ei kukaan voi kesyttää, onpa meille annettu aika veijari suuhumme. Ilkeät juorut lähtevät kielen alueelta, puheemme, jos ne ovat panettelua lähimmäisestä, maineen mustaamista sanallisesti, se on kielen syntiä. Kiellellämme saatamme uskovinakin tehdä peruuttamattomasti pahaa ja vahinkoa. Voitko sanoa, olevasi synnitön? En voisi niin sanoa. Lähes päivittäin huomaamattakin voin sanoa sellaista, minkä Jumala lukee synniksi. David Wilkerson, NÄKY-kirjassaan kertoo, miten lopunaikana, puhelin on se väline, millä tehdään pahimmat synnit lähimmäistä vastaan ja rikotaan Jumalan tahtoa. Luulemme puhelimitse toiselle puhuessamme, keskustelevamme lähimmäisen kanssa kahden, tosiasiassa kuulijana on kaiken aikaa Jeesus. Hän kuulee keskustelumme. Kuinka usein lankeammekaan puhelimen kanssa syntiin?

Monet aviorikokset alkavat puhelimitse. Viestien avulla ollaan kontaktissa toiseen henkilöön jota tahdotaan pettää. Nykytekniikka on tuonut myös internetin puhelimeen, itse pahuuden lähde on omassa taskussamme. Jos emme valvo vaellustamme, taskussa oleva moderni tiedonsiirtoväline, on täynnä kaikkea saastaa ja törkyä. Internetistä löytää vaikka mitä, joka ei kuulu kristityn elämään, jos antaa puhelimelle valtuudet hallita sielunmaailmaa. Toki on hyvääkin nykytekniikalla varustetussa puhelimissa, jos pidämme sen kurissa. Ihminen itse päättää, mitä katsoo puhelimen internetistä. Liian monella lapsella ja nuorella on valvomattomasti tämä ” pahuudenpesä” taskussa. Vanhemmilla on vastuu lapsen ja nuoren puhelimen käytöstä. Lapseen ja nuoreen ei voi täysin luottaa, olipa hän miten luotettu tahansa. Kaveripiirin houkutus saattaa käydä ylivoimaiseksi, silloin tutkitaan yhdessä, mitä ” jännää” internet pitää sisällään?

Tämä aika on niin pahan vallassa, ettei täysin puhdasta tahoa taida löytyä, kaikkialla on pornoa, rikoksia, sotia, kaikki nämä ja paljon muuta lähtee syvyyden lähteestä. Jumalan vastustajan saatanan, ilmavallan hallitsijan lähteestä. Internet jos mikä kuvaa, miten kaikki tieto kulkee avaruudessa, jota ilmavallan hallitsija saatana pitää omanaan.

Kuka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven? Ajatusmaailma voidaan valjastaa joko Jumalan käyttöön taikka vihollisen käyttöön. Voimme kirota ja kiittää, ajatuksin ja kielellämme ääneen. Mitä itsellemme ajatusmaailmamme syötämme, sitä tulee suustamme ulos. Jos luemme kirjallisuutta, joka ei ole hengellistä, se näkyy puhetavastamme. Jos emme hoida Jumala suhdettamme, ruokimalla itseämme hengellisellä ravinnolla, se näkyy puheissamme. Kenen kanssa seurustelet, hänen puheitaan alat vähitellen puhua, kaikki tämä jos emme valvo elämääme ja vaellustamme. Miten helppoa on mennä porukan mukana. Olla kristitty kristittyjen kanssa ja maailmassa elävien kanssa, eletään niin kuin he elävät ja puhuvat. Kuinka maailmanhenki meihin tarttuu, on siitä kiinni, kuinka juurtuneita olemme Kristukseen. Jos juuret ovat tunkeutuneet syvälle Kristus-kallioon, ei maailman henki helposti hetkauta sellaista kristittyä. Hän elää kokonaan Kristus-kallion suojassa. Hän on  juuttunut kiinni Kristukseen.  Mikä voi erottaa meidät Kristuksesta?

En voi olla mainitsematta, Jumalan pelko on kadonnut kristityiksi itseään kutsuvien keskuudessa. Jumalaa ei pidetä pyhänä. Kaikki maailmassa oleva annetaan tulla kirkkojen ja seurakuntien sisälle. Virret muutetaan kevyeksi tanssisävelmiksi, samoin useat hengelliset laulut, on kevyitä kuin rock-muusikki ainakin. Jopa maailmassa elävät nuoret, ihmettelevät uskossa olevien musiikkia. Annoin kerran erään uskosta osattoman kuunnella hengellistä nuorten cd-levyä. Nuorukainen ”pyöritteli silmiään” ja sanoi.” Ei tuossa ole mitään erilaista kuin mitä me kuuntelemme”. Luultavasti hän ei musiikin kovaäänisyydestä johtuen, erottanut edes sanoja. Mitä sanoo elävä Kristuksen oma tähän?

Olen myös kuullut opetusta, kuinka vanhempi kristittyjen sukupolvi, on vanhanaikaista ja ei heidän opetustaan voi ottaa täydestä. Pitää antaa uusien virtausten saada sijaa nuorenpolven kristittyjen keskuudessa. ”Vanhat ovat onneksi katoava luonnonvara”, näin totesi eräskin nuori sisar. Vanhat katovat se on totta, mutta Jumalan sanasta ei katoa piirtokaan, vaikka vanhanaikaista onkin. Jumalan sana ja vanhanpolven opettajat ovat saaneet elämänsä varrella, oppia Jumalan sanasta, Pyhä hengen opettamana, rukouksessa ja yhdessä kristittyjen kanssa ollessa. Elämän koulu opettaa käytännössä, kristitylle, kuinka suuri Jumala on ja miten pieni ihminen on Hänen rinnallaan. Jumala usein käyttää monia koettelemuksia ja vastoinkäymisiä parhaimpina koulutusvälineinään. Ahdistuksen ja vastoinkäymisten syyvyksissä, saadaan suurimmat siunaukset ja opitaan tuntemaan Herra parhaiten. Mitä pidempään on Jeesusta seurannut, sitä syntisemmäksi itsensä tuntee, suuren Jumalan edessä. Meidän vanhurskautemme on Jumalan silmissä kuin saastainen vaate. Koska näin on, tarvitsemme vanhurskauttajaa, Jeesusta. Omin voimin emme voi muuttaa itseämme. Tämän läksyn opittua, alkaa arvostaa kokeneita Jumalan käytössä olleita henkilöitä, antaa heille kuuluva arvonsa. Pyhä pyhitetään edelleen. Siksi vanhempaa polvea Jumala käyttää ja heidän opetuksistaan tulee ottaa kaikki hyvä, mitä he Pyhän hengen voitelemana ovat saaneet.

Muistetaan mitä, kolmannessa Mooseksen kirjassa sanotaan, meille jokaiselle. ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi.” 3. Moos. 32. Kr. 33/38.

Kuka on synnitön , heittäköön ensimmäisen kiven? Jeesus ei heittänyt kivellä syntistä naista, ei antanut kivityskäskyä fariseuksille, eikä kirjanoppineille. Hän sanoi hellästi. ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Kivet jäivät maahan ja kivittäjät lähtivät. ”Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?”
Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”
. Joh. 8. 9 – 11. Kr. 33/38.

Jeesus rakasti syntiä tehnyttä naista ja antoi synnit anteeksi, ei tuominnut vaan armahti. Meidän Jeesuksen seuraajien pitää oppia Jeesuksesta Mestaristamme, ettemme heittelisi kiviä liian herkästi. Jos joku syntiä tekee, ojennetaan auttava kätemme ja koetetaan puhua armahtavasti, niin että syntinen uskaltaa tunnustaa tehdyt rikokset ja synnit.

Jokainen meistä on syntisen luonnon omaava tässä ajassa, meidän lihallinen ruumiimme ja kaikki jäsenet kehossamme, ovat synnin saastuttamat. Heikkona hetkenä heikoin lenkki on auki. Lankeaminen saatanan ansaan saattaa tapahtua, kenelle tahansa. Jumalan vastustaja saatana, tietää mikä on meidän keikkoutemme ja käyttää sitä, jos tilaisuus sille tulee. Kielemme on yksi pahimpia, joka on heikkolenkki. Emme voi sitä itse yhtään kesyttää.  Vain Kristus voi, jos antaudumme Hänen kasvatettavaksi. Voimme rukoilla, että Kristus saisi kielemmekin ottaa hallintavallan alle. Liian hitaasti kielemme alistuu Kristukselle. Kiitämme ja ylistämme Häntä, silti saatamme tehdä myös syntiä, liiankin helposti. Heittelemme sanoja kuin miekanpistoja, tämä ei ole Jumalalle mieleen.

Kielemme helposti asettuu tuomarin istuimelle. Kuitenkaan emme saa tuomita, muuta kuin synnin, kaikki muu tuomiovalta on yksin Jumalalla. Jumala tietää mitä tekoa me olemme, miksi teemme niin kuin teemme, ja Hän tietää sydämen oikean tilan, me ihmiset näemme vain ulkopuolen. Siksi parasta jättää tuomiostuin kieleltä tyhjäksi. Annetaan kielemme tuottaa armonsanoja. Omassa voimassa on turha yrittää tehdä parannusta, se on liian raskasta eikä se onnistu mitenkään. Jos itse alamme tarkkailla liikaa omaa käytöstämme tai toisen käytöstä, se sairastuttaa. Uskoon tultuamme meihin on asetettu Pyhän hengen sinetti, me saamme pyytää Pyhää henkeä kastamaan meidät voimallaan. Kristus antaa voimansa ja Pyhä hengen lahjat. Voimme sanoillamme väsyneitä virvoittaa, haavoittuneita ja särkyneitä lohduttaa. Rukoilla ja siunata, sairaita ja vammaisia. Saamme siunata ja rakastaa sanoillamme syntisiä Kristukselle. Kaikki toisetkin ruumiimme jäsenet, tulee alistaa Kristuksen alaisuuteen, näin saamme kokonaan olla Kristuksen käytössä ja palvelijoina. Tähän auttaa meitä pääsemään Pyhä henki Kristuksessa Jeesuksessa. Auta Jeesus, että sinä sait muuttaa ja käyttää. Amen.

@LR.

This entry was posted on 21.5.2016. Bookmark the permalink.