Pelastajat palvelukseen

pelastustieSillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
Room. 10. 13 – 15. KR. 33/38.

Jumalan sanaa, evankeliumin ilosanomaa, julistetaan edelleen ja viedään eteenpäin monin eritavoin. Kristikunnan alusta saakka on ollut aktiivista liikehdintää, tällöin ihmisiä on suuressa määrin tullut uskoviksi ja siten uudestisyntyneet Jumalan valtakunnan kansalaisiksi. Uuden testamentin aikaan tällainen aktiivinen kausi, alkoi apostoli Pietarin helluntaisaarnan vaikutuksesta. Viimeksi Suomessa on koettu väkevä herätyksen aalto evankelista, Niilo Yli-Vainion aikaan. Tämä herätys meni Suomen rajojen ulkopuolellekin. Jumala käytti Niilo Yli- Vainiota väkevästi välikappaleenaan. Kovassa Jumalan koulussa koulutettiin pitkänlinjan evankelistaa, kunnes hän oli valmis palvelustehtävään. Elämme nyt hiljaiselon aikaa, valtavia ihmismassoja ei maassamme liikehdi. Joissakin maissa ulkomailla on herätystä tänäkin aikana. Suomessakin silloin, tällöin, joku etsijä löytää Jeesuksen pelastajakseen. Kristus toimii Pyhän henkensä kautta silloinkin, kun yleisesti eletään hiljaista kautta.

Tästä huolimatta Jumalan sanaa tulee kylvää. Aika on ahdistava ja ilman Jumalaa ihminen on tuuliajolla vailla turvaa. Kestävän turvan antaa vain Jumalan Poika Jeesus, Kristus. Ihminen joka etsii rauhaa sielulleen ja elämäänsä, puhdasta omaatuntoa, tarvitsee selkeää elävää Sanaa. ”Pystymetsästä” moni Pyhän hengen piston omaantuntoonsa saanut, lähtee etsimään itselleen auttajaa. Tästä syystä tervettä evankeliumin ilosanomaa tulee olla tarjolla. On löydyttävä evankeliumin sana, joka jäisi pysyväksi, eikä olisi tunteiden aikaan saamaa hetkellistä pintaliitoa.

Nuorempi sukupolvi alkaa olla melko tietämätöntä oikeasta Jumalan sanasta. Monikulttuurillista uskontoa ja uskontotietoutta opetetaan, eri oppilaitoksissa, jotenka uskonnoista tietoa nykyajan ihmisillä on. Tiedon tasolla kulkeva ja järjellä selitettävissä oleva uskonto, ei kuitenkaan johda pelastuksen tielle.

Jeesuksen opetuslapsi Tuomas, oli epäilevällä luonteella varustettu henkilö. Jeesuksen seurassa ollessaankin, hän onnellisen tietämättömänä kysyy Jeesukselta. ”…Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?” (Joh. 14. 5. KR. 33/38.) Tämän ajan kristityt taitavat olla samassa tilanteessa, tietoa Jumalasta on saatavilla, osoite Hänen luokseen on epäselvä. Ihmiset tietävät uskonnoista lähes kaiken, mutta oikea uskonto on kadoksissa ja oikea Jumala.

Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. ” Joh. 14. 6. KR. 33/38.

Itämaisissa uskonnoissa on runsaasti kristinuskolle ominaisia piirteitä. Samoin itämainen filosofia, kulkee lähellä kristillisiä arvoja. Samankaltaisuus, saa ihmiset eksyksiin. Uskontojen viidakossa seikkaileva ihminen on pahasti eksynyt. Kristittyjen pasuunan tulee antaa selvä ääni. Pitää osata osoittaa pelastuksen tie ja Jeesus Kristus pelastaja. Tarvitaan evankeliumin sanaa, sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Jumalan sana vain johtaa Jeesuksen luokse ja Jumalan yhteyteen.

Maailman kaikki kansat ja heimot on saatava evankelioitua, ennen kuin Jeesus palaa takaisin. Siksi työmiehiä evankeliointi tehtävään tarvitaan. Lähettäköön Pyhä henki kutsun kuuleville korville. Olkoon sydämet avoimia, kuulla mitä Henki seurakunnalleen puhuu. Seurakunta Kristuksen ruumis, täyttyköön jäsenistä, joidenka sydämessä, palaa tuli Jumalan asialle. Synnin sokaisemia ja surmapaikalle hoippuvia, synninsiteissä eläviä ihmisiä on runsaasti. Välttämättä ei tarvita suuria massakokouksia, jo kotiovelta ulos astuttua, meille avautuu tilaisuus todistaa Herrastamme ja Vapahtajastamme. Jumalan tapa on tavallisesti aloittaa työ pienestä ja sitten tarvittaessa laajentaa kenttää. Jumala ei koskaan lähetä tehtävään ilman kokemusta, ilman kasvatusta, eikä yksin.

Alkuseurakunnassa lähtivät apostolit pareittain. Työparina kulkemisessa on etunsa, tuetaan toinen toistaan. Toisen henkilön pitää olla vanhempi kristitty, näin tämä samalla opettaa nuorempaansa. Hälytyskellojen tulee soida, jos nuori kristitty lähtee evankelistaksi, vailla seurakuntansa tukea, ilman työparia. Sanonta on, intokaan ei ole hyväksi, ellei ole taitoa. Liian helposti nuori, kokematon evankelista, saattaa opettaa oman päänsä näkyjä ja tuotoksia. Näin tällainen yksin sooloilija voi viedä ” lapsensa” harhaan. Monesti ” virka” nousee hattuun ja perustetaan oma seurakunta, vanhaan ei paisuneina mahduta sisälle. Uskon vakaasti vanhan ajan kristillisyyteen ja sen opetukseen sekä elämän tyyliin. Se perustuu ikiaikojen Jumalan sanalle. Nykyisin uudistusten tuulten puhaltaessa seurakunnissa, saattaa käydä niin, että samalla jää pois, seurakunnan Herra Jeesus Kristus uudesta seurakunnasta. Tämä aika korottaa ihmistä ja kaikkea suurta ja mahtavaa, valtaa ja mainetta, kunniaa, varallisuutta, vaikutusvaltaa, näkyvyyttä.  Kuitenkin kaikki kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Raamattu neuvoo elämään alhaisissa oloissa ja Jeesuksen tulee kasvaa ja ihmisen pienentyä.

Sanaa pitää kylvää kaikkialle, teille ja aitovierille, sinne missä ihmisiä on liikkeellä. Ihmisen näkökulmasta katsottuna, ei ole väliä kuinka paljon ihmisiä tulee uskoon, mielestäni laatu on tärkeämpi asia. Tulosten tulisi pysyä, eli uudestisyntynyt kristitty, vasta uskontien löytänyt, pitää osata ruokkia terveellä ravinnolla. Kasvu pääsee siten hyvään alkuun ja kehitys kristynvalluksessa jatkuu eteenpäin.  Juurien tulee mennä syvälle Kristukseen ja vähitellen kasvun edetessä, alkaa puu tuottaa hedelmää. Kovatkaan myrskyt eivät voi tällaista kristittyä kaataa, taipua voi ja murtua, usko säilyy Kristuksessa. Jumalan rakkauden tullessa ihmisen sydämeen, ei mikään voi rakkautta sammuttaa. Pyhä henki, lunastuksen sinetti, vanhurskauden vaate, kaikki yhdessä saa aikaan kasvun ja hedelmä kypsyy vähitellen sadonkorjuuseen saakka. Uutta versoa nousee tällaisen kristityn elämästä. Hän kylvää kaikkialla missä hän on ja liikkuu, sanoittakin hän voittaa ihmisiä Kristukselle. Hän tuoksuu Kristukselle. Sana jota ihminen lukee Raamatusta, se kasvattaa ja vahvistaa. Kristuksen tuoksu tarttuu lukijaan. Tällainen kristitty on lähde,  missä virtaava vesi tulee, Kristus-kalliosta. Hänen sydämestään virtaa elävän veden virrat. Kuivakin erämaa puhkeaa kukkaan ja tuottaa hedelmää.

Pyhä hengen virta kastelee kaikkialla missä se pääsee vapaasti virtamaan. Jos joku laittaa tulpan eteen, vesi syövyttää uuden reitin. Virtausta ei pysäytä mikään. Tällainen on Hengestä syntynyt ihminen. Hengestä syntynyt tosissaan parannuksen tehnyt, elämänsä Kristuksen johdatukseen antanut, luotaa syvälle. Hän ei lähde kaikkien epämääräisten oppien vietäväksi, ei juokse ihmeiden perässä vaan saa itse armolahjoja, tehdä ihmeitä. Yksittäinen suurin ihme on jo se, että syntinen löytää Vapahtajan. Saalis on saatu pois Saatanalta, Jumalan vastustajalta. Taivaassa on ilo enkeleillä, silloin kun syntinen kääntyy Jeesuksen puoleen ja antaa elämänsä Hänen johdatukseen. Suotakoon enkeleille runsaasti ilonaiheita.

Monet kylvetyt siemenet, eivät idä vaan koetuksien helteessä ne paahtuvat ja kuolevat. Näitä uskosta luopuneita on ja heitä tulee saada takaisin Jumalan yhteyteen ja Pyhän hengen osallisuuteen. Ellei nämä ihmiset ole paaduttaneet sydäntään ja katkeroituneet Jumalalle, näitä on vaikea voittaa takaisin. On huomattava, rakkaudessa tehty ” uudiskylvö” yhdessä rukousten kanssa saa ihmeitä aikaan. Jeesuksella ei ole mahdotonta vetää heitä takaisin omakseen, elleivät ole tehneet Pyhän hengen pilkkaa. Se on synti, mitä ei anteeksi anneta, ei tässä ajassa eikä tulevassa.

Sadon kasvaessa, myös sellaiset kristityt tulevat esille, jotka ovat mukana seurakunnissa näön vuoksi, sydän on etäällä Kristuksesta. He ovat kerran lähteneet aidosti ja vilpittömästi Jeesusta seuraamaan, mutta vihollinen on kylvänyt heidän sydämeensä kaikenlaista törkyä. Maailmallisuutta, riitaa ja eripuraa, vihaa, kaunaa, katkeruutta, kateutta, ylpeyttä, monenlaisia himoja. Nämä kaikki sydämessään, he kulkevat nimellisesti Kristuksen seuraajina, sydän on likainen ja omatunto tahrainen. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, vain Jumala näkee sydämen oikean tilan. Mikäli Jumalan armosta omistaa, tiedonsanojen armolahjan, tämän huomaa. Kuitenkin Jeesus opetti, ettei kannata lähteä näitä ojentamaan vaan antaa heidän rauhassa kasvaa sadonkorjuuseen saakka. Jos heidän omatuntonsa herää ja alkaa heitä näistä vieraista siemenistä soimata, he tekevät parannuksen. Esirukouksen tie on paras näissäkin tapauksissa. Monesti tällainen henkilö ei itse tiedosta tilaansa. Vain Pyhä henki saa avattua silmät katsomaan omaan sydämeensä.  Saa aikaan omantunnon tuskat, jotka johtavat verilähteelle, parannuksen paikalle. Monesti he ovat itseriittoisia ja ylpeitä ihmisiä.  Jeesus voi heidät käänyttää takaisin oikeaan suhteeseen, itsensä kanssa ja lähimmäisten kanssa.

Hengen hedelmät tuottavat myös rakkauden lähimmäisiä kohtaan. Jeesus sanookin, ” usko ilman tekoja on kuollut”. Teoistasi sinut tuomitaan vanhurskaaksi tai syylliseksi, mitä teet yhdelle lähimmäiselle, sen teet Jeesukselle. Ihmisen sydämessä on ilman elävää Kristus-yhteyttäkin tarve luonnolliselle rakkauden osoitukselle. Luonnolliselle välittämiselle. Tahdotaan auttaa jos voidaan. Usein he voivat, koska rakkaus on kekseliäs.

Ajatukseni heräsi, Jeesuksen sanoista. ”Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi.” Luukas 13. 30. KR. 33/38.

Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi — totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille.” Matt. 10. 40 – 42. KR. 1992.

Koska ilman Jeesuksen sisäistä tuntemistakin, ihmisellä on sisäinen auttamistarve. Uskosta osattomat voivat tehdä jaloja auttamistekoja. He tekevät auttamisen auttamisen ilosta. Monesti Jeesukseen uskovalla ja Hänen seuraajalla, auttamishalu on joko kadonnut tai valikoivaa. Mietinkin, nämä edellä olevat Jeesuksen sanat, voisivat tarkoittaa lähinnä uskosta osattomia, jotka auttavat Jeesuksen omia. He antavat tietämättään Jeesukselle, auttaessaan Jeesukseen uskovia lähimmäisiä. Kristus asuu Jeesuksen omassa. Nämä vielä pelastuksen ulkopuolella olevat, saavat palkan auttamisesta, tässä ajassa. Missä muodossa heidän palkkansa tulee, sen Jumala yksin tietää? Kuitenkin he eivät jää vaille palkkaa heille siunaantuu lisää annettavaa tai muuta vastaavaa. He saavat myös auttamisestaan ilon ja se on jo palkka sinänsä. Nämä henkilöt ovat kristittyjen käsityksen mukaan jumalattomia. Joskus tuntuu että heillä on sydän paremmin kohdallaan, kuin Jeesuksen omaksi itseään kutsuvilla. Vain Jumala tietää heidän sydämen tilan, josko ovat salaa Jeesuksen seuraajia. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Näin Jeesukseen uskovat tulevatkin viimeisiksi ja nämä meidän mittapuun mukaan uskosta osattomat tulevatkin ensimmäiseksi, suurena palkanmaksun päivänä. Mahdollista on, että kyseiset henkilöt löytävät Jeesus tien, palvellessaan ja auttaessaan Jeesuksen omia. Koska Kristuksen tuoksu ei voi elävässä uskossa olevalla kristityllä olla piilossa. He voittavat sanoittakin ja esirukouksen tie aukaiseen sydämen ovia, Pyhän hengen vaikutuksesta. Uskosta osaton pelastuu saarnaamatta, Pyhä hengen tehdessä työnsä. Etsimisen halu syntyi, annettaessa lasillinen vettä luonnollista janoa kärsivälle kristitylle. Jokainen saa itse päätellä tätä ajatuskulkuani, onko näin vai ei?

Päätökseksi voin sanoa, kristityillä ei ole aikaa turhanpäivisille asioille. Armon aika on päättymässä, satoa on runsaasti, työmiehiä vähän sadonkorjuuseen. Miten ihminen pelastuu, ellei tiedä pelastajasta mitään? Ei tiedä, missä on pelastusreitti ja -ovi? Armonsana on vielä voimassa, armon ovi on avoinna. Jumala antaa Pyhän hengen lahjat jokaiselle anovalle. Rukoillaan että työmiehiä löytyy, kasvattajia ja ruokkijia löytyy vastasyntyneille Jumalan lapsille. Mikäli yksikin syntinen saa löytää Jeesuksen, olet tehnyt suuren palveluksen Jeesukselle. Monesti lukumäärä kasvaa, koska Pyhä henki Kristuksessa, siunaa tehdyn työn. Pyhä henki antaa lisää tiellemme pelastusta etsiviä. Työttömyyttä ei tunneta Jeesuksen kanssa kulkiessa. Jotenka pyydetään parannuksen armoa, uutta voitelua Pyhältä hengeltä, viisautta voittaa sieluja. Jumala antaa tehtävään työvälineet. Kaikki on valmista Kristuksen puolelta. Oletko sinä valmis palveluksen työhön? Apuasi tarvitaan, mitä vastaat Jeesukselle? Oma vastaukseni on, täytä ja käytä, kuten Jeesus itse tahdot. Tahdon palvella sinua, sydämin, suin ja kätten töin. Anna rukouksen henki, joka avaa ovet syntisen tulla tykösi. Amen.

Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Room. 10. 13. Kr. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 29.5.2016. Bookmark the permalink.