Edelläkävijän tie

”Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa
ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.
Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’.”
Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.” Matt. 3. 1 – 4. KR. 33/38.

Evankelista Luukas kertoo, Johannes Kastajan olevan Sakariaan ja Elisabetin poika, joka syntyi puolivuotta ennen Jeesusta. Johanneksesta kerrotaan, hänen olleen, äitinsä kohdusta saakka täynnä Pyhää henkeä. ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’.”

Juudan kansa oli erämaassa. Ei enää Siinain erämaassa vaan hengellisessä erämaassa. Uskonnollisia ihmisiä oli tuolloin kuten on tänäänkin. Vanhan testamentin opettajat, rabit synagoogissa opettivat kansaa, käyttäen Vanhaa testamenttia opetuksissaan.Johanneksen vanhemmat kävivät juutalaisissa temppeleissä kuuntelemassa tuon ajan opettajia. Vaikka Pyhän hengen kasteesta ei tällöin vielä kerrottu, Pyhä henki toimi jo silloin Jumalan kansan keskuudessa. Näiden ihmisten keskuudessa, jotka uskossa odottivat Vanhan testamentin ennustusten täyttymistä. Johanneksen syntymä oli yksi ennustusten täyttymys. Johannes tiesi tehtävänsä, Jeesuksen edellä kävijänä. Tehtävän ajoitus oli Johanneksen tiedossa, milloin hänen tuli astua julkisuuteen. Jumalalla on aina tarkat aikataulut kaikkiin asioihin, milloin avautuvat ovet, palvelustyöhön tai jokin uusi ajanjakso alkaa ihmiskunnan historiassa. Sama pätee myös jokaisen meidän ihmisen elämään. Kaikki on ennalta Jumalan tiedossa, mikä vaihe alkaa elämässämme. Ennaltamääräämisoppi on toisen jumalan käytössä oleva asia, jotenka suljetaan se pois kristinuskosta.

Johannes Kastajalla oli erikoinen asu, ” sota-asuna.” Tienraivaajalle sopiva asu. Hän valmisti tietä Kristukselle. Valmisti Jeesuksen maanpääällisen vaelluksen lähtöasemia. Jumalan antama sota-asu on aina sopiva. Lisäksi Johannes Kastaja oli jo kohdussa täyttynyt Pyhällä hengellä, jotenka hänen asunsa oli siten täydellinen. Inhimillisesti, katsoen asu, oli hyvin erikoinen ja äkkiseltään katsottuna vaatimaton. Tarkastelen Johanneksen pukua, koska Raamatussa on näin yksityiskohtaisesti Johanneksen puku kuvattu ja myös hänen ruokavalionsa, sillä on varmasti erityinen sanomansa lukijalleen.

Kamelinkarvat irtoavat kamelista kuuman kauden alkaessa. Karvaa ei voi sanoa karvaksi vaan untuvaksi. Yhdestä kamelista ei lähde paljoa karvaa, jotenka kamelinkarva on siten kallista ja arvokasta. Se on silkkimäisen pehmeää, sileää ja kiiltävää ja toimii ihmisen keholla kuin termostaatti, erityisen lämmin viileinä aikoina ja suojaa helteeltä kuumana aikana. Väritykseltään kamelinkarva on vaalea beige tai tumman ruskea, nämä ominaisuudet tekevät asusta juhlavan. (Lähde: Keikari. com)

Jotenka tästä näemme, ettei Jumala milloinkaan pue omiaan ” lumppuvaatteisiin” vaan kallisarvoisiin vaatteisiin ja tilanteeseen sopivaan asuun. Jumalan Pojan edelläkävijän oli oltava edustavassa asussa.

Halpa-arvoista ruokaa, Johannes Kastaja ei syönyt vaan goumer-aterioita. Heinäsirkkoja metsähunajan kera. Terveellistä ja ravitsevaa, nykyisen ravitsemus tietämyksen mukaista ruokaa. Kaikkivaltias Jumalako ei tietäisi, mikä ravinto on meille hyväksi? Siksi Johannes Kastaja söi näitä. Mooseksen ” ravintopyramidin” säädökset, eivät rikkoutuneet, ihmiselle sopivista syötävistä lajeista. Monet elintasosairaudet olisivat tuntemattomia, jos noudattaisimme Raamatun ohjeita myös, siinä mitä syömme.

Rakastatko vai puretko?

”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. ” Gal. 5. 14 – 16. KR. 33/38.

Joidenkin eläinten tapana on suuttuessa toisiinsa puraista vastapuolta. Kunnon tappelun nujakka saa aikaan melkoisen rähinän ja sitten pureskelu saa niin suuret suhteet, että syntyy vahinkoa. Lähinnä mieleeni tulee koira, koska se on tuttu lemmikki. Koira leikkii hampaillaan. Vuosia sitten televisiossa pyöri mainos, kahdesta koiranpennusta, jotka kiskoivat sukkaa. Sukkamainoksessa oli iskulause, ” Sidoste sukka kestää.” Mainos jäi elävästi mieleen ja varmasti teki tehtävänsä. Mainos oli televisioruutuun laitettu, herättäjäksi. Sidoste-nimiset sukat olivat kestäviä ja varmasti monet ostivat näitä kestäviä sukkia. Mainos informoi tuotetta ja antaa katsojalleen tarpeen ostaa kyseinen tuote.

Tämä jo menneisyyteen jäänyt sukkamainos nousi mieleeni, lukiessani edellä olevia Galatalaiskirjeen jakeita. Apostoli Paavali opettaa Galatian seurakuntalaisille, ”mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.” Tätä opetusta en ole seurakunnassa kuullut opetettavan. En ole vain, osunut paikalle, jos opetusta on annettu. Lievästi sanottuna, oudota kuulostaa, että ihmisille opetetaan, jos ihmiset seurakunnan sisällä purevat toisiaan, eivät kuitenkaan pureskelisi niin toisiaan, että häviävät. Mitähän Paavali on tarkoittanut, ” perin hävittämisellä?” Tuskinpa, että henki lähtisi vastapuolelta. Tällaisesta puremisesta on jo hengellisyys etäällä. Mahdollisesti ” hävittämisellä” tarkoitettiin, ettei uskoa menettäisi kukaan sen vuoksi, että purraan toisiaan. Käsitän puremisella, juoruamista ja sisarien ja veljien halveksuntaa, seurakunnan sisällä ja takanapäin pahan puhumista. ” Puremisen” kohteena olevan ollessa, kuuloetäisyyden ulkopuolella, saatetaan lähimmäistä sanoilla ” purra” niin että pahoja haavoja syntyy. Kieltämättä seurakuntien sisällä vielä nykyisin, harrastetaan ” puremista” ei ihminen ole Paavalin ajoista miksikään muuttunut. Paremmaksi ei mikään ole tullut, ihminen on aina sama lihallinen, savimöhkäle, joka saa paljon pahaa aikaan, jos lihanmieli saa yliotteen. Kristitty uudestisyntynyt voi elää joko hengen mielellä tai lihallisella mielellä. Paavali puhuu lihateoista ja niitä on runsaasti. Mikäli lihanmieli ja lakihenkisyys saa hallita yksilöuskovaa, silloin riidellään seurakunnissa ja seurakuntien ulkopuolella. Itsessään itsekäs ihminen, tahtoo olla vähintään Jumalasta seuraava, joka tietää kaikki kaikesta. Joka tottelee saatanaa Jumalan vastustajaa, tietämättään. Valvomattomuus ja kristityn vapaus, ovat epäyhtälö jonka tulo, on kaikkea muuta kuin Jumalalle kunniaa tuottavaa, kristillistä vaellusta. Niinpä Paavali sanoo:

” Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. ”Gal. 5. 13. KR. 33/38.

Miten yksinkertaisen ja helpon ongelmaratkaisun Paavali antaa, sanoessaan: Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. ”

Moniuloitteinen armoitus

”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ” 1. Kor. 12. 4. KR. 33/38.

Viimeaikoina on ollut hengellisellä kentällä keskustelua, armolahjojen toiminnasta hengellisissä tilaisuuksissa. Suurin protenstanttinen liike maailmassa on helluntailaisuus, missä erityisesti korostetaan armolahjojen toimintaa. Helluntailaisuus on saanut nimensä helluntaipäivän tapahtumien mukaan. Pyhä henki vuodatettiin tuolloin yksimielisesti koolla olleen opetuslapsi joukon ylle. Jeesus oli luvannut taivaaseen ylösnousun jälkeen toisen puolustajan Pyhä hengen Hänen omilleen. Mitä Hän lupaa, sen Hän myös täyttää, Pyhä henki vuodatettiin ja vuodatetaan edelleen, jokaiselle joka tahtoo ottaa tämän lahjan vastaan. Jotenka tässä rukousaiheita, itselleni ja kaikille toisillekin, taivastien kulkijoille. Apostoli Paavalin sanoja siteerakseni.

”Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. ” 1. Kor. 12. 8 – 11. KR. 33/38.

Armolahjat eivät ole, yksin helluntailaisten omistuksessa. Kaikille uudestisyntyneille kirkkokunnasta riippumatta, on oikeus saada Pyhä hengen kaste ja armolahjat käyttöönsä. Riippuu vain siitä tahdotaanko ottaa koko Raamatun sana ja opetus käyttöön seurakunnissa? Voidaan toki pilkkoa Raamattu osiin, otetaan se mikä parhaiten sopii kullekin seurakunnalle ja niiden jäsenille. Näin on tapahtunut ja siksi on runsaasti erinimisiä kirkkokuntia ja seurakuntia. Hajaannusta on syntynyt ja syntyy edelleen kiihtyvällä vauhdilla. Tahtoiko seurakunnan pää, Jeesus Kristus tätä?

Armolahjojen käytössä on erimielisyyttä. Monissa muissa Raamatun sanaan liittyvissä asioissa, on erimielisyyttä. Näin saadaan jokaiselle mieleinen seurakuntayhteisö. Seurakunnan Herra Jeesus Kristus, on pää ja uudestisyntynyt ihminen on jäsen Kristus-ruumissa. Hyvä on, että jäsenet ottaisivat pyhällä vakavuudella jäsenyytensä Kristus-ruumiissa ja eläisivät siten kuin Raamattu opettaa.

”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta .” ( 1. Joh. 4. 2). Jeesus itse tuntee seurakuntansa. Seurakunta koostuu vajavaisista ihmisistä, jotka elävät Jumalan anteeksiantamuksen ja armon varassa. Voisin laittaa tähän kiteytettynä, määritelmän karismaattisesta seurakunnasta.

”Karismaattisella seurakunnalla on rakkaus totuuteen, ja sen ylin auktoriteetti on Jumalan sana. Se kunnioittaa ja ylistää Jumalaa ja saa voimansa Kristuksen rististä ja ylösnousemuksesta. Se on avoin Pyhän Hengen työlle. Siinä vallitsee kristittyjen kesken toista kunnioittava ja armollinen yhteys. Se on varustettu ja varustava seurakunta. Sen jokaisella jäsenellä on Herran antama paikka ja tehtävä 1. Kor. 12:18 mukaisesti. Se on matkalla kotiin.” ( Raimo Kortesoja)

Ulkomailta on saapunut tänne Suomeen opettajia, joidenka opetus ei ole yhtäpitävä Raamatun sanan kanssa. Myös suomalaisten omasta keskuudesta on noussut opettajia jotka eivät täytä terveen kristillisyyden kriteereitä. Armolahjoja heidän käytössään on ja ihmeitä tapahtuu heidän kauttansa. Kuitenkin, jos yksi asia opetuksessa on vastoin Raamatun sanaa, silloin kaikki on mennyt pahasti pieleen. Etenkin itämaiset, ei Raamatulliset opit on yhdistetty yhteen kristillisen sanoman kanssa, jotenka näitä opettajia on syytä varoa. Olkookin että heidän kauttaan tapahtuu parantumisia ja uskoontulemista. Monet muut karismaattiset lahjat toimivat kirkaasti, näiden julistajien kautta. Kaikki näyttää ulospäin hyvältä ja aidolta, mutta todellisuus on toinen. Monesti näillä opettajilla on hyvin puoleensa vetävää opetusta, tunteisiin vedotaan vahvasti. Ihmiset saadaan näin herkistymään, ja tehdään uskonratkaisu. Läsnäolleet ovat sokaistuneet valovoimaisen opettajan opetuksesta, eivätkä huomaa, ettei kaikki ole, sitä mitä olla pitäisi. Näitä opettajia on nuhdeltu ja ohjattu Raamatulliselle linjalle rakkauden hengessä, nuhteluita he karttavat.

Jabesin rukous

” … ja hänen äitinsä oli antanut hänelle nimen Jabes sanoen: ”Olen synnyttänyt hänet kipuja kärsien”.
Ja Jabes huusi Israelin Jumalaa, sanoen: ”Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!” Ja Jumala antoi hänen pyyntönsä toteutua. ” 1. Aikak. 9 – 10. KR. 33/38.

Jabes. Harvoin hänestä kirjoitetaan ja saarnataan. Eikä hänen elämästään Raamatussa ole tuon enempää kerrottu. Jabesista tiedetään hänen olevan Simeonin jälkeläisiä. Lyhyt elämäntarina kiteytettynä muutamaan lauseeseen. Syntiinlankeemuksen tähden on naisen synnytettävä kivulla, siksi myös Jabesin äiti oli synnyttänyt kipuja kärsien. Hän oli kivulla saattanut Jabesin maailmaan. Ilmeisesti Jabesin synnyttäminen oli vaikea, synnyksen kulkuun oli tullut ongelmia. Vanhan testamentin aikaan nimi annettiin määrätyn ominaisuuden tai tapahtuman mukaan, nimi oli profetia tai tulevaisuuteen viittaava. Jabes, nimi tarkoittaa kipua. Tästä voidaan päätellä, Jabes ymmärsi ettei hänen tulevaisuutensa tulisi olemaan hyvä. Jotenka hän rohkeni pyytää Jumalalta uutta alkua elämälleen. Hän tiesi että vain Jumala voi hänen elämänsä suuntaan vaikuttaa ja kääntää hänen tulevaisuuden suunnan. Meillä Uuden testametin ajan ihmisillä on Kristus Jumalan poika, joka voi muuttaa ihmisen elämän parempaan suuntaan. Mikäli tahdotaan Häntä huutaa avuksi.

Itsekkäästi Jabes huutaa, ”Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!”

Hebrean kielessä sana siunata merkitsee, erikoisen voimakasta pyyntöä. Jabes nyt voimakkaasti pyytää apua Jumalalta. Pyytää siunausta, yliluonnollista siunausta. Jabesin rukous kuultiin. Ihmistä, jota Jumala yliluonnollisella tavalla siunaa.  Tällaisesta ihmisestä tulee siunausten välikappale myös toisille ihmisille.

Jabes pyysi, että Jumala laajentaisi aluetta, missä hän voisi olla siunausten välikappaleena. Näin käy tänäkin aikana. Jumala laajentaa alueita, missä Hän saa käyttää ihmisistä, joka on saanut kokea väkevää Jumalan siunausta elämässään. Jabes tiesi, ettei ilman Jumalan kanssa tehtyä yhteistyötä, ei  tulevaisuudesta tule parempaa. Siksi Jabes pyytää Jumalan apua, että Hän saisi olla kaikessa Jumalan käytössä. Kipu väistyisi jota hän kantoi nimensä tähden. Jumala kuuli Jabesin rukouksen. Jabes, tavallinen mies sai kokea Jumalan armon ja rakkauden.

Jabes kärsi ensimmäisen ihmisparin synnin seurauksista. Mistä kaikki alkoi, että ihmiskunta saa kärsiä synnin seurauksista?