”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ” 1. Kor. 12. 4. KR. 33/38.
Viimeaikoina on ollut hengellisellä kentällä keskustelua, armolahjojen toiminnasta hengellisissä tilaisuuksissa. Suurin protenstanttinen liike maailmassa on helluntailaisuus, missä erityisesti korostetaan armolahjojen toimintaa. Helluntailaisuus on saanut nimensä helluntaipäivän tapahtumien mukaan. Pyhä henki vuodatettiin tuolloin yksimielisesti koolla olleen opetuslapsi joukon ylle. Jeesus oli luvannut taivaaseen ylösnousun jälkeen toisen puolustajan Pyhä hengen Hänen omilleen. Mitä Hän lupaa, sen Hän myös täyttää, Pyhä henki vuodatettiin ja vuodatetaan edelleen, jokaiselle joka tahtoo ottaa tämän lahjan vastaan. Jotenka tässä rukousaiheita, itselleni ja kaikille toisillekin, taivastien kulkijoille. Apostoli Paavalin sanoja siteerakseni.
”Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. ” 1. Kor. 12. 8 – 11. KR. 33/38.
Armolahjat eivät ole, yksin helluntailaisten omistuksessa. Kaikille uudestisyntyneille kirkkokunnasta riippumatta, on oikeus saada Pyhä hengen kaste ja armolahjat käyttöönsä. Riippuu vain siitä tahdotaanko ottaa koko Raamatun sana ja opetus käyttöön seurakunnissa? Voidaan toki pilkkoa Raamattu osiin, otetaan se mikä parhaiten sopii kullekin seurakunnalle ja niiden jäsenille. Näin on tapahtunut ja siksi on runsaasti erinimisiä kirkkokuntia ja seurakuntia. Hajaannusta on syntynyt ja syntyy edelleen kiihtyvällä vauhdilla. Tahtoiko seurakunnan pää, Jeesus Kristus tätä?
Armolahjojen käytössä on erimielisyyttä. Monissa muissa Raamatun sanaan liittyvissä asioissa, on erimielisyyttä. Näin saadaan jokaiselle mieleinen seurakuntayhteisö. Seurakunnan Herra Jeesus Kristus, on pää ja uudestisyntynyt ihminen on jäsen Kristus-ruumissa. Hyvä on, että jäsenet ottaisivat pyhällä vakavuudella jäsenyytensä Kristus-ruumiissa ja eläisivät siten kuin Raamattu opettaa.
”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta .” ( 1. Joh. 4. 2). Jeesus itse tuntee seurakuntansa. Seurakunta koostuu vajavaisista ihmisistä, jotka elävät Jumalan anteeksiantamuksen ja armon varassa. Voisin laittaa tähän kiteytettynä, määritelmän karismaattisesta seurakunnasta.
”Karismaattisella seurakunnalla on rakkaus totuuteen, ja sen ylin auktoriteetti on Jumalan sana. Se kunnioittaa ja ylistää Jumalaa ja saa voimansa Kristuksen rististä ja ylösnousemuksesta. Se on avoin Pyhän Hengen työlle. Siinä vallitsee kristittyjen kesken toista kunnioittava ja armollinen yhteys. Se on varustettu ja varustava seurakunta. Sen jokaisella jäsenellä on Herran antama paikka ja tehtävä 1. Kor. 12:18 mukaisesti. Se on matkalla kotiin.” ( Raimo Kortesoja)
Ulkomailta on saapunut tänne Suomeen opettajia, joidenka opetus ei ole yhtäpitävä Raamatun sanan kanssa. Myös suomalaisten omasta keskuudesta on noussut opettajia jotka eivät täytä terveen kristillisyyden kriteereitä. Armolahjoja heidän käytössään on ja ihmeitä tapahtuu heidän kauttansa. Kuitenkin, jos yksi asia opetuksessa on vastoin Raamatun sanaa, silloin kaikki on mennyt pahasti pieleen. Etenkin itämaiset, ei Raamatulliset opit on yhdistetty yhteen kristillisen sanoman kanssa, jotenka näitä opettajia on syytä varoa. Olkookin että heidän kauttaan tapahtuu parantumisia ja uskoontulemista. Monet muut karismaattiset lahjat toimivat kirkaasti, näiden julistajien kautta. Kaikki näyttää ulospäin hyvältä ja aidolta, mutta todellisuus on toinen. Monesti näillä opettajilla on hyvin puoleensa vetävää opetusta, tunteisiin vedotaan vahvasti. Ihmiset saadaan näin herkistymään, ja tehdään uskonratkaisu. Läsnäolleet ovat sokaistuneet valovoimaisen opettajan opetuksesta, eivätkä huomaa, ettei kaikki ole, sitä mitä olla pitäisi. Näitä opettajia on nuhdeltu ja ohjattu Raamatulliselle linjalle rakkauden hengessä, nuhteluita he karttavat.
Huomaa! Tästä tuntee nämä opettajat, etteivät ole oikeita opettajia, joita Jumala suosittelee. He eivät alistu nuhtelun alle, eivät siedä että heitä neuvotaan. He eivät siedä tervettä kritiikkiä, he ovat yksin oikeassa olevia. Myös monesti he saavat hajaannusta aikaan ja eripuraa, sekä riitoja kristittyjen keskuuteen, näitä opettajia on syytä varoa. Joku voi nyt todeta, että kaikki uusi saa aikaan kuohuntaa. Osaksi tämä pitää paikkaansa.
Evankelista Niilo Yli-Vainion saadessa kutsun lähteä evankelioimaan uudessa voimassa ja voitelussa, hän sai suuren vastarinta ryöpyn osakseen. Hän tiesi kutsumuksensa, eikä lähtenyt kyynärpää taktiikalla tappelemaan. Hän hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä odotti Jumalaa hoitamaan asiat kentällä kuntoon. Nöyränä hän otti kaiken vastustuksen vastaan. Hänen omat veljensä ja taisipa olla sisariakin mukana, omasta herätysliikkeestä olivat vastustamassa Yli-Vainion uudistunutta opetusta. Hän oli saanut kokea uuden voiman ja voitelun, saanut uutta viiniä astiaansa. Mutta hän kesti kaikki ja ovet aukesivat tyhön. Vuosikymmeniä kestänyt koulutus oli kypsyttänyt Jumalalle aseen, joka toimi tehtävässään terveellä tavalla. Tulikiven katkuiset saarnaat olivat muuttuneet, armolliseksi ja rakkaudelliseksi Jumalan Pyhän hengen voitelemaksi eläväksi sanaksi. Joka nardusmirhan tavoin hoiti syntisten sieluja ja herätti synnin unessa nukkuvia. Synnytti uusia Jumalan lapsia ja vanhat ” luut” virkosivat eloon. Liikehditää oli niin Suomessa kuin maamme rajojen ulkopuolella. Kansaa kaatui Pyhän hengen koskettaessa. Tämä oli Pyhän hengen voimavaikutusta. Hetkellinen hurmos ja epämääräinen kirkuminen ja kiljuminen olivat kaukana. Sairaanloista sätkimistä ja muita ilmiöitä joita nousee sielullisuudesta, näitä ei sallittu. Evankelista oli Jumalan asialla ja kielsi kaiken epämääräisen, jonka tiesi, ettei Jumalan Pyhä henki saa sellaista aikaan. Kasvanut kristitty tietää mitä Jumalan Pyhä henki tekee ja erottaa sielullisen hengellisestä. Skeptisenä menin itsekin ensimmäiseen tilaisuuteen, jonka pääpuhujana oli Niilo Yli-Vainio. Olin varma etten kaadu ja sen voi estää. Seurasin tapahtumien kulkua kuin sivustakatsojan roolissa. Kunnes tuli kutsu saapua siunattavaksi. En päässyt Yli-Vainion siunavien käsien alle, tuntematon veli laski kätensä päälleni. Näin mentiin omasta estelystä huolimatta kuin pehmeään untuvakasaan. Jalat eivät pitäneet mutta järkeni oli tallella, puhuin vierasta kieltä jota en ymmärtänyt. Oli niin ihanan hyvä olotila, etten olisi tahtonut koskaan lopettaa kielillä puhumista ja lähteä penkkin takaisin. Olin kokenut taivaallista voimaa, tämän jälkeen en ollut enää entinen. Olin saanut lisää rohkeutta ja myöhemmin Yli-Vainio sai siunata minua ja hänellä oli profetian sana, joka nyt on toteutumassa. Kahden muun veljen kautta toisistaan tietämättä, ovat profetoineet samaa, kuin Niilo. Niilo myös profetoi, ” kun pääset omalle paikkakunnallesi, on tiet piruja täynnä. Ole kuitenkin rohkea ja mene eteenpäin, Herra on oleva sinun kanssasi.” Tämä on mennyt 100 % toteen, Kiitos Herralle!
Hyvän neuvon, tämän ajan sekavan kristillisyyden aikakauden ihmisille, antaa apostoli Paavali sanoessaan: ”Niin seisokaa siis, veljet, ( sisaret) lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.
Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon,
lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa. ” 2. Tess. 2. 15 – 17. KR. 33/38.
Lyhyesti sanottuna, pitäkää kiinni Raamatun sanasta, sellaisena kuin se on kirjoitettu. Raamatun sanat ovat pyhät Jumalan ihmiset Pyhä hengen ispiroimana kirjoittaneet. Raamatun sana on Jumalan itsensä antamaa opetusta meille ihmisille. Ei voi olla puhtaampaa elämästä selvitymisen oppikirjaa, kuin Raamattu on.
Armolahjoista puhuttaessa pitää mainita, että kaikki pitää arvostella Jumalan sanan valossa. Arvosteleminen ei ole sama kuin tuomitseminen. Tämä on usein väärin käsitetty asia. Olisiko niin että pelätään arvostelua, jos eivät ole ”puhtaat jauhot pussissa,” niillä joihin arvostelu kohdistuu?
On eräs armoitus joillakin kristityillä, jota ei ole Jumalan sanassa mainittu mutta joka tuntuu toimivan paremmin kuin ne armolahjat, joita Raamattu kehottaa tavoittelemaan. Vikoilun armoitus on liian monella kristityllä. Etsitään vikoja ja läytyyhän niitä. Tässä ajassa ei kukaan ole vielä täydellinen, eikä sellaiseksi tule. Tekevälle tulee virheitä ja virheistä pitäsi oppia. Muutenkaan emme ole täydellisiä, en minä ainakaan. Vikaa löytyy ja runsaasti. Kuitenkin Jumalan armon avulla saan mennä eteenpäin, armahdettuna syntisenä. Kasvu tapahtuu hitaasti, sirkkalehti toisensa jälkeen muodostuu vähitellen uskonelämän kasvustoon. Onneksi Jeesuksessa saan elää täyttä elämää, vioistani huolimatta. Seurakunnissa se vikojen pesä onkin, koska siellähän kokoontuvat nämä vielä vialliset ja virheitä tekevät kristityt. Seurakunnista ja niiden jäsenistä etsitään kaikki mahdolliset virheet. Siksi on paljon henkilöitä jotka eivät ole minkään seurakunnan kirjoissa, koska täydellistä seurakuntaa ei heille ole löytynyt. Vikojen etsiminen on helppoa mutta onko siitä vikoilijalle hyötyä? Itseasiassa vikoja etsivät eniten juuri ne, jotka eivät itse tee mitään Jumalan elovainiolla. Jos ovat omasta mielestään hyviä ja osaavat tehdä työn paremmin, voisi yrittää korjata tilannetta, tekemällä itse saman, mistä toista moittii. Omaa egoa se saattaa pönkittää, voidessaan esittää parempaa kristittyä, en ole niin kuin tuo toinen, olen parempi. Mitä Jumala ajattelee tällaisesta kristitystä ja kenelle tällainen kristitty tekee tilin tekemisistään? Monesti vikoilija on omavoimainen ja täynnä itseään ja omaa hyvyyttään, niin että tällaisen henkilön kävellessä vastaan alkaa häikäistä. Niin kiiltää omahyväisyyden kiilloitettu ulkokuori. Mitä on sydämessä, sen tietää Jumala yksin? Olisiko viisasta ettei katsottaisi toisten vikoihin, eikä lapion kanssa kaiveltaisi toisten virheitä. Katsottaisiin vain sinne omaan sydämeen, mitä sieltä löytyy? Monen seurakunnan ja yksilöuskovan välit ovat poikki vain siitä syystä, ettei hyväksytä toisen vajavaisuutta. Myöskin kateus on yksi, joka monesti rikkoo uskovien välejä. Ei suvaita toisen menestymistä joka ei kuitenkaan ole kenenkään omaa ansiota. Jumala antaa siunauksensa, jos se mitä teemme on puhtaista motiiveista lähtöisin. Kaikki on armoa, jos on jotakin hyvää meissä. Jeesukselle kuuluu antaa kaikesta kiitos ja kunnia. Vikoilun kaivelu ei kuulu uskovan elämän arkeen, eikä juhlaan.
Eikö ole niin, että sitä arvostetumpi ihminen on, mitä puhtaampi ja eheämpi on ulkokuori ja korkeampi maallinen titteli on? Jumala katsoo kuitenkin, sinne alhaisen puoleen jolla on särjetty ja nöyrä henki. Mutta omahyväiset ja omavanhurskaat seurakuntien kirkonpenkin kuluttajat, Hän lähettää tyhjänä pois. Itseään täynnä oleva ihminen, ei voi täyttyä Pyhällä hengellä, sydämessä ei ole Hänelle tilaa.
Armolahjoja on ja niitä tulisi pyytää käyttöön. Mistä hengestä armoituksen käyttäjä on, sen tutkii Jumala?
Hedelmistään puu tunnetaan, samoin armoitus. Pyhä henki antaa armolahjoja meille vielä monella tapaa viallisille ihmisille. Viallisten ihmisten kautta evankeliumin sana menee eteenpäin. Hän pukee voimaansa ja voitelee tehtävänsä. Hän antaa juuri sopivat varustukset evankeliumin ilosanoman eteenpäin viemiseen. Hän antaa voimansa kestää taistelun helteen. Jumala vahvistakoon meitä ja karsikoon turhat tuottamattomat oksat meistä pois. Näin saisimme kasvaa uutta versoa, mistä kasvaisi uusi ehyempi oksa hedelmän tuottamiseen. Kaikki ja kaikissa Kristuksen omissa vaikuttaa Pyhä henki rakkauden tekoja. Ja Jeesuksen antaman rakkauden tulee olla elävää ja liikkeelle laittavaa rakkautta, joka toimii käyntännön tasolla. Sanoja rakkaudesta on paljon, imelän makeaa, mutta sanat yksin eivät tee meistä rakastavia. Jumalan pitää saada uudistaa meidät uudella viinillä. Vanhoihin leleihin ei uusi viini kelpaa. Pitää uudistaa sydän, näin Herramme saa käyttää ja ja näyttää voimansa meissä ja meidän kauttamme.
”Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;
ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” 2. Kor. 5. 14 – 15. KR. 33/ 38.
@LR.
Liisa Rantasaari 