”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. ” Gal. 5. 14 – 16. KR. 33/38.
Joidenkin eläinten tapana on suuttuessa toisiinsa puraista vastapuolta. Kunnon tappelun nujakka saa aikaan melkoisen rähinän ja sitten pureskelu saa niin suuret suhteet, että syntyy vahinkoa. Lähinnä mieleeni tulee koira, koska se on tuttu lemmikki. Koira leikkii hampaillaan. Vuosia sitten televisiossa pyöri mainos, kahdesta koiranpennusta, jotka kiskoivat sukkaa. Sukkamainoksessa oli iskulause, ” Sidoste sukka kestää.” Mainos jäi elävästi mieleen ja varmasti teki tehtävänsä. Mainos oli televisioruutuun laitettu, herättäjäksi. Sidoste-nimiset sukat olivat kestäviä ja varmasti monet ostivat näitä kestäviä sukkia. Mainos informoi tuotetta ja antaa katsojalleen tarpeen ostaa kyseinen tuote.
Tämä jo menneisyyteen jäänyt sukkamainos nousi mieleeni, lukiessani edellä olevia Galatalaiskirjeen jakeita. Apostoli Paavali opettaa Galatian seurakuntalaisille, ”mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.” Tätä opetusta en ole seurakunnassa kuullut opetettavan. En ole vain, osunut paikalle, jos opetusta on annettu. Lievästi sanottuna, oudota kuulostaa, että ihmisille opetetaan, jos ihmiset seurakunnan sisällä purevat toisiaan, eivät kuitenkaan pureskelisi niin toisiaan, että häviävät. Mitähän Paavali on tarkoittanut, ” perin hävittämisellä?” Tuskinpa, että henki lähtisi vastapuolelta. Tällaisesta puremisesta on jo hengellisyys etäällä. Mahdollisesti ” hävittämisellä” tarkoitettiin, ettei uskoa menettäisi kukaan sen vuoksi, että purraan toisiaan. Käsitän puremisella, juoruamista ja sisarien ja veljien halveksuntaa, seurakunnan sisällä ja takanapäin pahan puhumista. ” Puremisen” kohteena olevan ollessa, kuuloetäisyyden ulkopuolella, saatetaan lähimmäistä sanoilla ” purra” niin että pahoja haavoja syntyy. Kieltämättä seurakuntien sisällä vielä nykyisin, harrastetaan ” puremista” ei ihminen ole Paavalin ajoista miksikään muuttunut. Paremmaksi ei mikään ole tullut, ihminen on aina sama lihallinen, savimöhkäle, joka saa paljon pahaa aikaan, jos lihanmieli saa yliotteen. Kristitty uudestisyntynyt voi elää joko hengen mielellä tai lihallisella mielellä. Paavali puhuu lihateoista ja niitä on runsaasti. Mikäli lihanmieli ja lakihenkisyys saa hallita yksilöuskovaa, silloin riidellään seurakunnissa ja seurakuntien ulkopuolella. Itsessään itsekäs ihminen, tahtoo olla vähintään Jumalasta seuraava, joka tietää kaikki kaikesta. Joka tottelee saatanaa Jumalan vastustajaa, tietämättään. Valvomattomuus ja kristityn vapaus, ovat epäyhtälö jonka tulo, on kaikkea muuta kuin Jumalalle kunniaa tuottavaa, kristillistä vaellusta. Niinpä Paavali sanoo:
” Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. ”Gal. 5. 13. KR. 33/38.
Miten yksinkertaisen ja helpon ongelmaratkaisun Paavali antaa, sanoessaan: Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. ”
Pyhän hengen täyteydessä elävä kristitty ei voi täyttää lihallisia himoja. Jumalan sanan rieskaa syönyt kristitty, pureksii sanaa, eikä ” pure” sisartaan ja veljeään, lähimmäisiään. Hänen ajatuksensa ovat taivaallisissa, vaikka kulkeekin täällä ajassa vielä jalat maassa. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jos kyllästät itsesi Raamatun sanalla, sinun suusi puhuu Jumalalta saatuja sanoja. Maallisissa tehtävissä ollessakin voimme, valjastaa ajatuksemme ja sanamme kuuliaisiksi Kristukselle. Ajatuksissamme, voimme puhua rukouksia Jeesukselle, voimme kiittää Herraa, ylistää ja palvoa Jeesusta. Näin olemme kokoajan Pyhän hengen virtapiiriin kiinnitettynä, tämän virtapiirin sisälle, ei lihallinen mieli pääse. Lihanmieli kuolee Pyhän hengen läsnäolossa. Hengessä vaeltaminen on helppoa hengellisille ihmisille, ei vaadita omia suorituksia. Annetaan vain täydet toimintavaltuudet Jeesukselle. Pyhä henki tulee asumaan meihin ja samalla myös Jeesuksen rakkaus saa meissä lisääntyvää armoa, rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä.
Lähimmäisen rakastaminen on mahdollista silloinkin, vaikka ei tuntisi Kristusta sisäisesti, eikä olisi Hänen omansa. Ihmisessä itsessään on luontaista rakkautta, joka kohdistuu läheisiin, puolisoon, lapsiin lastenlapsiin, sukulaisiin. Luontainen rakkaus huolehtii läheisten tarpeista, niiden tarpeista, jotka ovat meitä lähellä. Luontainen rakkaus pitää ihmiset elossa, koska ihminen on fyysinen ja psyykkinen kokonaisuus, ihmisellä on luontaisia tarpeita, jotka luontaisella rakkaudella varustettu ihminen antaa läheisilleen. Joidenkin hoivavietti ulottuu myös etäämpänä oleviin ihmisiin. Luonnollisella rakkaudella varustettu ihminen voi auttaa myös, vieraampia ihmisiä ja vieraissa maissa olevia ihmisiä. Luontaisella rakkaudella varustettu ihminen tekee tekonsa, saadakseen itselleen hyvän mielen hyväntekeväisyydestä, mahdollisesti myös ulkopuolisten ihailua ja arvostusta. Mieletään häiriintynyt ei osaa eläytyä toisen osaan, vaikka luontainen rakkaus on hänenkin sydämessään. Kyky empatiaan ja myötäelämiseen puuttuu tai on valikoivaa, terve säälin tunne on kadoksissa. Jeesus voi auttaa tällaista ihmistä eheytymään ja paranemaan.
”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”.
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.Edellä oleva lause on helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa. Miksi, se on vaikea toteuttaa? Käskysanassa, huomaa tämä on käsky ja käsky on laissa. Laki tulee täytetyksi vain ja ainostaan, rakastamalla lähimmäistä niin kuin itseä. Olen jostakin kuullut opetusta, ettei uskova ole lain alaisuudessa. Jos jätämme pois lain, ei ole armoakaan. Koska laki tuomitsee meidän tekomme ja armo taas saa aikaan armahduksen vääristä teoista. Omatuntomme alkaa syyttää meitä, jos rikomme 10 käskyn lakia, teemme jotakin vastoin Jumalan pyhää tahtoa. Mooses sai 10 käskyn lain taulut Hoorebinvuorella. Jumala tulikirjaiminen iski käskyt kivitauluihin, edelleenkin kaikki 10 käskyä ovat voimassa. Kristus, ihmiseksi tullut Jumalan Poika, ristillä Golgatalla, täytti kaiken lain ja vanhurskauden. Golgatan täytetty työ, kärsimys ja kuolema, sovitti syntimme ja kaikki pahat tekomme, sovitti vihollisuuden, Jumalan ja ihmisen väliltä. Esirippu repesi ylhäältä alas saakka, sillä hetkellä, kun Jeesus antoi henkensä Jumalalle takaisin. Esirippu kuvaa väliseinää joka oli Jumalan ja ihmisen välillä, siitä saakka kun Aadam ja Eeva olivat langenneet syntiin ja saatanan houkutukseen ja karkotettu Eedenin paratiisista. Täydellisestä olotilasta, viljelemään ja varjelemaan maata. Lisääntymään ja täyttämään maa. Ihminen oli kirottu tulemaan maaksi jälleen, koska ihminen on tehty maan tomusta. Tämän kirouksen Jeesus Kristus poisti, ristinkuolemallaan. Tämän kaiken teki Kristus, Jumalan rakkaudesta. Jumala kaikesta huolimatta rakasti tätä kurjaa synnin täyttämää maailmaa ja täällä asuvia synnin ja saatanan orjuudessa olevia ihmisiä. Golgatalla täytettiin laki täydellisesti ja osoitettiin rakkaus täydellisesti. Esiripun revettyä taivas ja maa kohtasivat ja suora yhteys palasi, Jumalan ja ihmisen välille.
”Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. ” Room. 5. 20 – 21. KR. 33/38.
Hetkellä jolloinka, Pyhä henki asettuu sydämeen asumaan, ihminen on uusi luomus Kristuksessa. Kaikki entinen on poissa ja uutta on saatu sydämeen. Uutta on sekin, että nyt ihminen voi rakastaa itseään, samalla rakkaudella millä Jeesus veti hänet yhteyteensä. Ihminen on uudestisyntymän jälkeen täyttynyt Jeesuksen rakkaudella ja Pyhällä hengellä. Entinen syntinen on puhdistettu ja nyt ihminen näkee itsensä, niin kuin Jumala hänet näkee, rakastettuna ja rakastettavana. Jumalan kuvaksi ihminen on luotu. Nyt Jumalan kuva, ihminen voi rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Ellei vielä osaa rakastaa itseään, ei Kristuksen rakkaus ole täydellisesti saanut muuttaa ihmisistä. Vasta opittuaan rakastamaan itseään voi rakastaa myös lähimmäistä. Kun hengelliset sydämen tarpeet tulee täytetyksi on ihminen ehjä kokonaisuus. On koettu armo ja saatu armoa armon päälle. Lain kirjain kuolettaa lihalliset halut ja himot, armo saa aikaan rakkauden ja täydellisen vapauden vihasta ja kirouksesta, jonka aikojen alussa ihminen sai osakseen.
Jokaisen ihmisen perustarpeet, ovat fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja hengellisiä, jos joku jää vajaaksi, ihminen ei ole ehjä kokonaisuus. Tällöin ihminen kärsii puutostilaa ja tähän puutostilaan tarvitaan toista lähimmäistä avuksi. Jos toinen Kristuksen rakkaudella täytetty ihminen noudattaa Jumalan tahtoa ja auttaa jonkin puuttuvan tarpeen saamisessa lähimmäistä, sisarta tai veljeä, myös ulkopuolella olevaa. Tällöin kristitty, rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Kristuksen rakkaudella täytetty ihminen ei voi ohittaa, puutostilaa kärsivää, saamaan täytetyksi tarpeensa. Laupiaan samarialaisen mieli pitää olla jokaisessa Kristuksen omakasi tunnustavan mieli. Jos on toisin ihminen ei ole vielä kokenut kunnolla Kristuksen rakkauden muuttavaa voimaa tai on menettänyt tämän rakkauden. Ensirakkaus on kadonnut ja kyynisyys, sekä välinpitämättömyys, kovuus ja kylmyys tulleet tilalle. Mikäli näin on, on suuri syy tehdä täyskäännös ja palata ensirakkauteen, joka on uudelleen löydettävissä Jeesuksessa Kristuksessa. Hän armahtaa ja antaa uuden alun jokaiselle vilpittömästi parannusta tekevälle, langenneelle, lihanmieliselle, katuvalle syntiselle. Ristille on tie aina avoinna ja ristinsovitus on joka hetki voimassa, jos koetaan että syntiä on päässyt pesiytymään sydämeen. Jeesuksen veri puhdistaa likaisimmankin sydämen. Saakoon, Pyhä henki valaista, kaikki sydämen salatuimmatkin sopet. Raivata esteet, ettei Pyhä henki saa toteuttaa, Jumalan hyvää rakastavaa tahtoaan kauttamme, lähimmäisten avuksi ja parhaaksi. Auttakoon Jeesus meitä puhdistustyössä. Itse itseämme emme voi muuttaa. Tahtoa on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei ole. Vain Pyhä henki antaa voimansa, tehdä hyviä tekoja ja muuttaa meitä, jos suostumme muuttajan käsittelyyn. Kristitty Kristuksen oma on asetettu herättäjäksi. Onko mainoksessamme, rakastava vai pureva sisältö?
”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. ”Gal. 5. 22 – 25. KR. 33/38.
@LR.
Liisa Rantasaari 