Susi lampaiden vaatteissa

”Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Apt. 5. 4. KR. 33/38.

Miksi päätit sydämessäsi valehdella? Jumalasta erossa oleva henkilö voi valehdella kirkkain silmin, eikä hän tunne omassatunnossaan minkäänlaista syyllisyyttä puheistaan. Valehtelu eli totuuden vääristely on helppoa meille ihmisille. Puhutaan mustista ja valkoisista valheista. Valkoisia valheita pidetään vähemmän ”vaarallisina”. Valkoisilla valheilla totuus kaunistellaan silloin, jos jokin asia hävettää sanoa, niin kuin se on. Valkoista valhetta käytetään myös silloin, jos totuuden sanominen koetaan loukkaavan kuulijaa. Valehtelua on myös sanoa lähimmäisestä sellaista, mikä ei ole totta. Vailla parempaa tietoa on helppoa puhua lähimmäisestä asioita, jos uskotaan kuulopuheisiin, juoruihin. Puheiden kohteena oleva ihminen on tuntematon tai hänestä ei syystä tai toisesta pidetä. Väärän todistuksen antaminen on Jumalan käskyn rikkomista. ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä.” Tämä on Jumalan Moosekselle antama 8. käsky, joka on voimassa vieläkin. Jumala tahtoo että me ihmiset rakkaudesta lähtöisin suojelemme toisiamme ja pyrimme puhumaan lähimmäisestä pelkkää hyvää. Jos on jotakin mistä pitää nuhdella, on se tehtävä henkilökohtaisesti kahden kesken. Toisen henkilön maineen ja kunnian loukkaamisella saattavat olla elinikäiset ikävät seuraukset. Rakkauden kaksoiskäsky on tässäkin voimassa. Minkä tahdotte itsestäsi puhuttavan, se puhukaa myös lähimmäisistä. Jos jotakin pahaa kuulee lähimmäisestä puhuttavan, kristityltä vaaditaan, että hän tukee lähimmäistä, joka on joutunut perättömien, valheellisten pahojen puheiden kohteeksi. Näin Jumalan rakkaus hoitaa asian parhaalla mahdollisella tavalla.

Lähimmäisen mainetta ja kunniaa ei saa loukata yksityisesti eikä julkisesti. Häntä ei saa häväistä. Rikoksen tehneestäkään ei saa puhua julkisuudessa, ennen kuin asia on varma ja todeksi todistettu. Rikkomusten arviointi on annettu oikeuslaitokselle. Seurakuntien vastuunkantajille ja sielunhoitajille tulee usein tietoon ihmisten arkaluonteisia asioita, nämä ovat ehdottoman vaitiolon alaisia asioita. Tosiasia on, seula joskus vuotaa ja seuraukset ovat erittäin murskaavia. Kipeitä omakohtaisia kokemuksia on itsellänikin, valheenpuhujista ja levittäjistä. Anteeksi voi antaa valheenpuhujille, mutta asioita on vaikeaa ennalleen asettaa. Puhuttuja ikäviä valheita ei voi vetää takaisin eikä korjata. Onneksi lopullinen tuomiovalta on Jumalalla, siksi saan jatkaa elämääni vapaana. Hän tietää elämästäni kaiken. Suuri vastuu meillä Jeesuksen omilla on lähimmäisistämme, mitä me toisistamme puhumme takanapäin. Luottamuksella meille uskotut asiat, on pysyttävä salassa ja vietävä ne mukanamme hautaan. Miten paljon eri seurakuntien sisällä tehdäänkään ”myyräntyötä” jotka aina jotakin tietä tulevat asianomaisen tietoon. Otettaessa asia puheeksi, on helppoa kätkeä sanotut sanat ” unohduksen piikkiin.” Nukkuuko tällaisten henkilöiden omatunto? Vapaidensuuntien pastorit ja vastuunkantajat, eivät ole saman salassapitolain alaisia kuin, valtiokirkon papit ovat, mutta he ovat vastuussa salassapitovelvollisuudesta Jumalalle.

”Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Kol. 3. 9 – 10. KR. 33/38.

”Älä levitä valheellista huhua, äläkä anna apuasi syylliselle
rupeamalla vääräksi todistajaksi. Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi.” 2. Moos. 23. 1 – 2. KR. 33/38.

Apostolien teoissa kerrotaan traaginen tapaus pariskunnasta, Ananiasta ja hänen vaimostaan Safirasta. ”Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?
Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun. Apt. 5. 1 – 4. KR. 33/38.

Happihengitystä ja voitelua

” Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. ” Matt. 6. 6. KR. 33/38.

Rukousta on sanottu, uskovan hengitykseksi. Elävä ihminen hengittää. Nykyteknologian avulla voidaan koneellisesti hengittää. Ihminen on muodostunut soluista. Happi on elämälle ja energian saannille välttämätöntä. Happikylläisyyttä eli happisaturaatiota voidaan lääketieteellisellä laitteella mitata. Laite mittaa, kuinka suuri osa, erityisesti valtimoveren happimolekyylien sitoutumiskohdista, on happimolekyylien kyllästämiä. Saadusta arvosta voidaan päätellä erilaisia asioita elimistön toiminnasta. Hetkellisen hapenpuutteen elimistö voi korjata. Pitkittynyt hapenpuute aiheuttaa solukuolemaa. Apostoli Paavali kirjoitti, kuinka kuolema tekee meissä työtään. Tämä on totta, ihmisessä alkaa kuolema jo heti syntymän jälkeen. Solukuolemaa tapahtuu jatkuvasti. Immuunipuolustusjärjestelmä tavallisesti pitää tämän prosessin kurissa, etteivät hapenpuutteesta kärsivät solut pääse lisääntymään liiaksi. Kuitenkin elimistön hapenpuute ja kasvutekijöiden epätasapaino, saattavat saada aikaan kasvaimen, mistä muodostuu pahanlaatuinen syöpäkasvain. Avauksestani käsin on helppoa ymmärtää, miksi rukous on uskovan hengitystä.

Yksityinen rukous Jumalan kanssa kahden, on Isän kanssa puhumista. Jeesus, meidän kristittyjen esikuva, rukoili paljon. Sanotaan osuvasti, missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunauksia. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunauksia. Monissa muissa uskonnoissa, kuin kristinuskossa hoetaan mantroja, näillä etsitään sielunrauhaa ja mielentasapainoa. Jonkinasteinen rauhoittuminen tapahtuu hetkeksi mutta pysyvää rauhaa nämä eivät anna. Kristuksen kanssa seurusteleminen ja Hänelle asioiden puhuminen, ääneen lausuttuna, hiljaa kuiskaten tai huutamalla, jos tilanne niin vaatii, ovat sitä uloshengitystä, joka poistaa sisäisen ahdistuksen, huolet, murheet, saamme rukouksessa tunnustaa syntimme. Näin uloshengitys puhdistaa meitä. Kaikki asiamme saamme tuoda Jeesukselle ja Hän jatkuvasti rukoilee Isää puolestamme. Saamme aikanaan rukousvastauksia. Jeesus antaa jo rukoushetkessä monesti kokea siunauksia, jotka ilmentyvät ilona ja sisäisenä, yliymmärryksen käyvänä lepona ja rauhana. Rukouksen jälkeen saamme jatkaa elämää, levosta käsin. Pyhä henki puhdistaa sisäisen ihmisemme ja poistaa kuonan sielustamme. Veri huuhtelee synnit pois ja uusi elävä vesi virtaa meihin. Rukouskieli, joka on enkelien kieltä tai Pyhän hengen kasteessa saatu vieraskieli, miten kukin tahtoo asian ymmärtää, on erityisen virkistävää.  Tämän vuoksi kielilläpuhumisen armolahjaa pitäisi käyttää runsaasti, mikäli olemme saaneet sen pysyväksi armoitukseksi.

Jesajan päivistä tähän päivään

”Voi niitä, jotka vetävät perässänsä rangaistusta turhuuden köysillä, synnin palkkaa kuin vaunujen valjailla; niitä, jotka sanovat: ”Joutukoon pian hänen tekonsa, että me sen näemme; täyttyköön ja tapahtukoon Israelin Pyhän aivoitus, että me sen tiedämme!” Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi! Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä! Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissa ja aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa, jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi ja ottavat oikeuden siltä, joka oikeassa on! Sentähden, niinkuin tulen kieli syö oljet ja kuloheinä raukeaa liekkiin, niin heidän juurensa mätänee, ja heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan, sillä he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain ja pitäneet pilkkanansa Israelin Pyhän sanaa. ” Jes. 5. 18 – 24. KR. 33/38.

Juudean valtakunnassa oli rappiotila, Jesajan aikakaudella. Moraalinen tila oli surkea. Maan hallitsijat sekä kansa kapinoivat, Mooseksen lakia vastaan. Jumala oli Moosekselle antanut lain, että sitä noudatettaisiin. Profeetta Jesajalle ilmoitettiin, kuinka surkeaksi kaikki oli mennyt. Hän sai Jumalalta ilmoituksen että kansa tuhottaisiin ja vähän on jäljellä niitä, jotka selviävät hävityksestä. Tämä vähäinen määrä ovat niitä ihmisiä, jotka tottelivat Jumalan lakia ja olivat Jumalalle kuuliaisia. Israelin kansa oli Egyptin orjuudesta vapauttettua joukkoa. Israelin kansa oli hankalaa joukkoa, niin erämaa vaelluksen aikana, kuin sen jälkeenkin. Pakomatka Egyptin orjuudesta vapauteen, koki monenlaisia käänteitä. Pakolaiset eivät olleet kaikkein tyytyväisempää joukkoa, vaikka vapaus oli koittanut. Jumalan pitkämielisyys tuota kansaa kohtaan oli ainut asia, joka on säästänyt kansan tähän päivään saakka.

Jumala rakastaa erityisellä rakkaudella hankalia ihmisiä, niitä joita me tavalla ta toisella itsekukin olemme. Voimme uskoa, että Jumala rakastaa meitä kaikkia, kaikkien maiden kansalaisia, suurella jumalallisella rakkaudellaan. Jumalan rakkaudella ei ole määrää, eikä mittaa. Jumalan näkökulmasta nähtynä, olemme jokainen kaikkea muuta kuin rakastettavia ihmisiä. Jumala näki meidät ihmiset mahdottomiksi pelastettaviksi, eläinuhreilla. Elämiä ei riittäisi syntien sovittajaksi, koska eläimen piti olla viaton karitsa. Jumala oli tehnyt uuden suunnitelman. Hän päätti lähettää Kristuksen eläväksi uhriksi. Jumalan ainoa poika Jeesus Kristus, syntyi maailman kansojen pelastajaksi. Itse Jumala tuli meidän ihmisten keskuuteen, ihmisen muodossa, pelastamaan ihmiset. Mikäli elämämme on kätketty Kristukseen, meillä on tulevaisuus ja toivo.

Jesajan aikana ihmiset odottivat Messiasta, maailman Vapahtajaa, olihan Hänestä annettu ennustuksia, useiden profeettojen kautta. Tuon ajan hurskaat Jumalan sanan mukaan elävät uskovat, odottivat Messiaan tuloa. Eläinuhrit kelpasivat pelastamaan ihmisen Vanhan liiton aikana.

Jesaja kertoo, miten ihminen pitää itseään viisaana. Siksi ihminen tahtoisi tehdä Jumalan työt mitättömiksi. Maailma on luotu Sanan voimalla, Jumalan voimalla. Tämän ihminen viisaudessaan yrittää korvata evoluutioteorialla. Tiede ja Raamatun opetukset, eivät ole ristiriitaisia, ne kertovat asiat erinäkökulmista. Mikä tieteelle on alkuräjädys, sen Raamattu kertoo, ”Jumala loi taivaan ja maan, maa oli autio ja tyhjä.” Jumalan luomistyötä ei voi tehdä tyhjäksi ihmisen teorioilla. Miten kaikki on saanut alkunsa tyhjästä, ihmisen ymmärrys ei vain voi käsittää. Tämän vuoksi ihminen yrittää löytää selitykset tieteenkeinoin. Iankainen Jumala on ollut ennen kuin taivas ja maa luotiin.

Kaksi veljestä

”Vielä hän sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: ’Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!” Luuk. 15. 11 – 17. KR. 33/38.

Lapselle kuuluu perintöoikeus. Joskus annetaan ennakkoperintöä. Tavallisesesti perintö jaetaan vanhempien kuoltua. Evankelista Luukkaan kertomana on tallennettu tapaus, jolloin nuorempi tahtoi perinnön ennakkoon.

Poika oli nuori ja taloudenhoito oli vielä opetteluvaiheessa. Niinpä pojan saatuaan isältään omaisuuden, lähti tämä sitä tuhlaamaan. Kerrotaan että irstas elämä vei pojan mukanaan. Mielikuvin voimme maalata ajatuksia, miten poika eli elämäänsä vieraalla kaukaisella maalla. Omaisuus on aina rajallinen määrä rahaa, materiaalia tai molempia. Pitkään tuhlailevaa elämää ei tarvitse elää, sillä runsaskin perintö väärin käytettynä, loppuu aikanaan. Alkaa ahdistaa, miten tässä nyt selvitään? Kaikki meni, eikä riittänytkään.

Kurjuudessa ollessankin elämää piti yrittää jatkaa. Sisukkuus ei sallinut, palata takaisin kotiin. Oli lähdetty ylpeänä taakseen katsomatta kotoa, vaikeaa oli perääntyäkään…häpeällistähän se olisi ollut. Työtä oli etsittävä. Oli talouden lamakausi meneillään, poika ei löytänyt muuta työtä kuin mennä sikapaimeneksi. Sikapaimenen ammatissa ei kertomuksen mukaan palkkaa saanut, ei edes ruokaa palkaksi. Sian ruoka olisi pojalle kelvannut nälän tyydyttämiseksi, sitäkään ei hänelle annettu. Nälän kasvaessa ja kurjuuden lisääntyessä, tuli jo isä mieleen ja koti, mistä oli lähdetty. Poika meni itseensä, eli hän pysähtyi miettimään, minne hän oli menossa ja mitä olisi tulevaisuus vieraalla maalla, mikäli jatkaisi samaa elämäntyyliä?

Nuorempi poika, on kuvaus, hulttiopojasta ja vanhempi poika, on isän kodissa kunnollista elämää elävä poika. Luukkaan evankeliumin ” tyhlaajapoika” kertomus on Jeesuksen vertaus. Jeesuksen vertaus kuvaa itsekkyyden seurauksista, oman eduntavoittelusta. Vertaus kertoo myös tunne-elämän haavoista ja ihmisen rikkinäisyydestä, sekä kahden veljeksen luonteesta ja toisaalta samanlaisuudesta. Vertaus kertoo myös, Jumalan armosta ja rakkaudesta, joka tahtoo vetää rakkaudessaan takaisin kaikki Jumalan yhteydestä pois lähteneet. Tämä kertoo, Isänkodista pois lähteiden takaisin paluun ihanuudesta. Syntiinlankeemuksen tilan seurauksista, ihmisen keskeneräisyydestä. Jumalan Isän loppumattomasta rakkaudesta, meihin synnin maailmassa ja syntisellä luonteella varustettujen taistelusta, hyvän ja pahan välillä. Tämän maailman tuomasta hetkellisestä onnellisuuden illuusiosta. Vertaus on, kuvaus kahden veljeksen ihmisuhde ongelmasta. Jeesus tahtoo osoittaa vertauksella, mitenkä täynnä Hän on armoa ja laupeutta. Hän on hyvä katuvalle syntiselle ihmiselle. Jumala vihaa syntiä mutta itkee syntisen ihmisen surkeaa tilaa, ilman Isää, ilman Jeesusta. Toisaalta Hänen huolenaiheena ovat myös ne ihmiset, jotka ovat jo pitkään olleet Isän lapsia, Jeesuksen seuraajia.

Maailmalla elävällä nuoremmalla pojalla oli kielteinen minäkuva. Tätä minäkuvaa hän tahtoi nyt kohentaa näyttämällä isälleen kuinka tässä nyt pärjätään omillaan ja itsetehosti uhmakkaasti omaa itseään. ”Kun saan vain, osan omaisuudestani, niin näytän kuka olen ja miten pärjään”, näin nuorempi poika ajatteli itsestään. Hän kuvitteli saavan arvostusta ostamalla materiaalia tai eläen muuten irstaasti, maailmallisissa riennoissa ja sen huveissa. Hän kuvitteli saavansa ystäviä ja vaikutusvaltaa rahan voimalla.