Happihengitystä ja voitelua

Jumalani

Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. ” Matt. 6. 6. KR. 33/38.

Rukousta on sanottu, uskovan hengitykseksi. Elävä ihminen hengittää. Nykyteknologian avulla voidaan koneellisesti hengittää. Ihminen on muodostunut soluista. Happi on elämälle ja energian saannille välttämätöntä. Happikylläisyyttä eli happisaturaatiota voidaan lääketieteellisellä laitteella mitata. Laite mittaa, kuinka suuri osa, erityisesti valtimoveren happimolekyylien sitoutumiskohdista, on happimolekyylien kyllästämiä. Saadusta arvosta voidaan päätellä erilaisia asioita elimistön toiminnasta. Hetkellisen hapenpuutteen elimistö voi korjata. Pitkittynyt hapenpuute aiheuttaa solukuolemaa. Apostoli Paavali kirjoitti, kuinka kuolema tekee meissä työtään. Tämä on totta, ihmisessä alkaa kuolema jo heti syntymän jälkeen. Solukuolemaa tapahtuu jatkuvasti. Immuunipuolustusjärjestelmä tavallisesti pitää tämän prosessin kurissa, etteivät hapenpuutteesta kärsivät solut pääse lisääntymään liiaksi. Kuitenkin elimistön hapenpuute ja kasvutekijöiden epätasapaino, saattavat saada aikaan kasvaimen, mistä muodostuu pahanlaatuinen syöpäkasvain. Avauksestani käsin on helppoa ymmärtää, miksi rukous on uskovan hengitystä.

Yksityinen rukous Jumalan kanssa kahden, on Isän kanssa puhumista. Jeesus, meidän kristittyjen esikuva, rukoili paljon. Sanotaan osuvasti, missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunauksia. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunauksia. Monissa muissa uskonnoissa, kuin kristinuskossa hoetaan mantroja, näillä etsitään sielunrauhaa ja mielentasapainoa. Jonkinasteinen rauhoittuminen tapahtuu hetkeksi mutta pysyvää rauhaa nämä eivät anna. Kristuksen kanssa seurusteleminen ja Hänelle asioiden puhuminen, ääneen lausuttuna, hiljaa kuiskaten tai huutamalla, jos tilanne niin vaatii, ovat sitä uloshengitystä, joka poistaa sisäisen ahdistuksen, huolet, murheet, saamme rukouksessa tunnustaa syntimme. Näin uloshengitys puhdistaa meitä. Kaikki asiamme saamme tuoda Jeesukselle ja Hän jatkuvasti rukoilee Isää puolestamme. Saamme aikanaan rukousvastauksia. Jeesus antaa jo rukoushetkessä monesti kokea siunauksia, jotka ilmentyvät ilona ja sisäisenä, yliymmärryksen käyvänä lepona ja rauhana. Rukouksen jälkeen saamme jatkaa elämää, levosta käsin. Pyhä henki puhdistaa sisäisen ihmisemme ja poistaa kuonan sielustamme. Veri huuhtelee synnit pois ja uusi elävä vesi virtaa meihin. Rukouskieli, joka on enkelien kieltä tai Pyhän hengen kasteessa saatu vieraskieli, miten kukin tahtoo asian ymmärtää, on erityisen virkistävää.  Tämän vuoksi kielilläpuhumisen armolahjaa pitäisi käyttää runsaasti, mikäli olemme saaneet sen pysyväksi armoitukseksi.

Tuntemani, jo taivaaseen päässyt kilvoittelija kertoi, käyttävänsä rukouksessa kielilläpuhumisen armolahjaa. Hän sanoi, ettei koskaan tunne väsymystä, eikä hektinen elämä aiheuta loppuunpalamista. (Kuumeinen, kiihkeä, kiivas. WSOY Sivistyssanakirja Nykysuomen opas(2002)) Pyhä henki antaa voimaansa, Hän antaa oikean voitelun rattaisiimme. Näin jaksamme taivaltaa tätä monesti raskasta erämaavaellustamme. Ristintie Jeesuksen seurassa, ei aina ole pelkkää ” halleluja-kukkuloilla” oloa. Monen ahdistuksen kautta meidän pitää mennä sisälle taivaan valtakuntaan. Tie on kaita joka johtaa iankaikkiseen elämään, tätä tietä joudumme kulkemaan.

Lavella valtatiellä kulkevat menetysteologit ja muut eksyttäjät. Kristityn elämä on menestysteolgiaa siinä suhteessa, että minä ja minun iso minäni tulee vähetä ja Kristuksen kasvaa minussa. Tarvitsemme nöyrää lapsenmieltä, jota emme saa sattumalta. Sen saamme monissa koetuksissa joihin meidät laitetaan. Koetuksissa, meistä karsiutuu pois kaikki, vihollisen aikaan saama kuona, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa sielunsyövän. Kirves hakkaa pois kuivat kuolleet, hedelmää tuottamattomat oksat puista. Samoin koetuksissa Pyhän hengen tuli polttaa pois meistä kaiken sellaisen, joka estää meitä, ettemme voi hengittää vapaasti, Pyhän hengen happea. Joka saa sielumme virvoittumaan Jumalan lihavuuden ääressä ja voitelussa. ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” Jes. 12. 3. KR. 33/38. Lähteitä on monikkomuodossa, Kristus ja rukous, Pyhä henki ja Hänen Sanansa.

Ihminen itsessään ei tuota hyvää vettä eikä hyviä hedelmiä. Pyhä henki meissä tekee työtään, näin kasvamme ja tuotamme hyvää vettä joka virvoittaa väsynyttä matkaajaa. Pelastuksen lähde Jeesuksessa antaa virvoitusta kuivaan erämaahan. Se alkaa kukkia ja tuottaa runsasta satoa, taivaan aittoihin. Pyhän hengen voitelu opettaa meidät kaikkeen totuuteen Kristuksessa.

Viimeaikoina on ollut kristittyjen keskuudessa puhetta opettajista, jotka saavat voitelunsa haudoilta. Olen aralla mielellä kirjoittaessani tästä, sillä piilee vaara että koskemme Jumalan voideltuihin. Näin moni muukin saattaa ajatella. Uskallan sanoa mielipiteeni Raamatun sanaan nojautuen ja armoa Jumalalta anoen. Raamatussa ei kerrota missään, että Jumalan palvelija olisi saanut voitelun joltakin haudalta. Hautausmaat olivat juutalaisessa kulttuurissa yleensäkin saastaisia paikkoja. Tästä syystä, tuntuu oudolta ajatus, voitelusta haudoissa olevilta. Ei edes rukouspaikkana hautausmaat tunnu houkuttelevalta. Mitä kuolleet haudoissa makaavat voivat ihmiselle antaa? Vaikka haudassa makaisi minkälainen voideltu Herran palavelija tahansa, ei hänen henkensä ole haudassa. Ei kuolleesta vainajasta voi saada jumalallista voimaa eikä voitelua. Mieleeni tulee toisen herran, Jumalan vastustajan saatanan voitelu, joka haudoilta saadaan. Sillä Raamatussa kerrotaan riivijien asuneen haudoissa. Jotenka riivajahenkiä ei kristitty palvele. ”Jos joku kääntyy vainaja-tai tietäjähenkien puoleen, lähtien haureudessa kulkemaan heidän jäljessänsä, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet hänen kansastansa ” 3. Moos. 20. 6. KR. 33/38.

Tätä voitelua perustellaan Elisan luihin koskettaneen henkilön virkoamisella. ”Ja kerran, kun he haudatessaan erästä miestä näkivät partiojoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan ja menivät matkoihinsa. Kun mies kosketti Elisan luita, virkosi hän ja nousi jaloilleen.” 2. Kun. 13: 21. KR. 33/ 38.

Tutkittaessa tätä jaetta, on todettava että mies oli kuollut. Hänet heitettiin hautaan. Hän ei ollut enää tietoisessa tilassa, jotenka ei hän itse etsinyt minkäänlaista voimaa eikä voitelua. Jumala joka on kaikkivaltias, Hän joka on voimallinen kuolleet herättämään. Rakkaudessaan antoi miehen virota eloon, Elisalla ei tähän ollut mitään osuutta. Jotenka on täysin harhaa tukeutua tähän Raamatun kohtaan, puolustukseksi haudoilta voitelun saamiseen. Kyseessä ei ollut voiman eikä voitelun saaminen. Jumala vain osoitti suuren rakkautensa kuollutta miestä kohtaan. Ellei näin olisi tapahtunut, mahdollisesti mies olisi haudattu Elisan kanssa samaan hautaan.

Tänä aikana valitutkin eksytetään, ellei valvo omaa hengellistä tilaansa. Lopunaika alkoi Jeesuksen syntymän jälkeen ja Hänen maanpäällisen palvelutehtävän alettua. ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän
.” 1. Heb. 1 – 4. KR. 33/38.

Heti Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen päättymisen jälkeen alkoi eksyttäjiä tulla Jumalan lasten keskuuteen. Vääriäopettajia, valheenpuhujia, ulkokultaisia, joilta totuudentie oli pimentynyt. Mitä lähemmäksi Jeesuksen toista tuloa tulemme, sitä suurempi joukko eksyttäjiä lähtee liikkeelle. Koska Jumala sallii väkevän eksytyksen kaikkialle. Näin Kristuksen omat seulotaan, usko koetellaan. Raamatussa ei kerrota, että ennen Jeesuksen toista tulemusta olisi herätystä, vaan suuri eksytys.
Tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”
2. Tess. 2. 9 – 12. KR. 33/38.

Paavali kirjoittaa. ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.”
Gal. 1. 6 – 10. KR. 33/38.

Pysytään siinä opetuksessa joka on Raamatun sanassa. Jumalan sana on kuin tuli, joka poistaa kaikki väärät ” solut” elämästämme. Viivytään rukouskammioissa ja keskustellaan Jeesuksen Mestarimme kanssa. Pyydetään voitelu Pyhältä hengeltä. Jumalan tiet ovat suoria teitä, ihmiset tekevät niistä vaikeakulkuisia. Säilytettään ensirakkaus sydämessä. Opitaan tuntemaan Kristus, niin että Hän saa vallata meidän olemuksemme kokonaan. Hänessä me elämme liikumme ja olemme, pyrittään tähän. Omin voimin tämä on mahdotonta mutta Kristus meissä vaikuttaa kasvua ja tuotamme hyviä rakkauden hedelmiä. Me viheröitsemme kuin öljypuun lehdet, jos saamme ” happea” ja voimaa Pyhältä hengeltä. Me tuoksumme Kristukselle kuin Saaronin lilja. Tämä olkoon sinun ja minun tavoitteena. Herran kanssa päivittäin tehdessämme matkaa, emme eksy, eivätkä raatelijasudet pääse meihin käsiksi. Olemme turvassa hyvän paimenen Jeesuksen ohjauksessa. Ei katsota ihmisen tuotoksiin, olkoot ne kuinka suuria tahansa. Suurimmat ihmeet ja merkit on tehnyt Kristus, Immanuel. Jumala meidän kanssamme, maanpäällä eläessään ihmisenä.

Nyt sama Jeesus, Jumalan poika, istuu Isän oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hän joka meidät ottanut omakseen, vie meidät voittajina perille koska Hän itse on edeltä tehnyt jo kaiken puolestamme.

Sanokoon maailmassa olevat ihmiset, mitä tahansa tai toiset kristityt, pysytään siinä opissa ja opetuksessa jonka Jumala itse on sanassan antanut, Pyhän hengen inspiroimien kirjoittajien välityksellä. Jumalan sana kestää ja onhan Raamattu maailman eniten ostettu ja luettu kirja. Vaikka monesti on se yritetty tuhota kaikin keinoin, aina Jumalan sana on säilynyt ja menee voittoisasti eteenpäin. Tehden sen tehtävän joka sille on annettu. Vain Kristuksessa on kansojen toivo ja pelastus. Samoin jokaisen yksilöuskovan. Tämä maailma tarvitsee Kristus-valoa, ilosanomaa. Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan, sielun pelastus on tärkeintä, mitä ihminen voi koskaan saada, kaikki muu tulee sen jälkeen. Kristityt tarvitsevat rohkaisua, teidän vapautuksenne aika on lähellä, Jeesus saapuu. Vielä hetki taistelua ja saamme tähdä Kuninkaamme. Halleluja!

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. ”
Ps. 23. 3 – 6. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 13.7.2016. Bookmark the permalink.