Susi lampaiden vaatteissa

pnakaa pois

”Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Apt. 5. 4. KR. 33/38.

Miksi päätit sydämessäsi valehdella? Jumalasta erossa oleva henkilö voi valehdella kirkkain silmin, eikä hän tunne omassatunnossaan minkäänlaista syyllisyyttä puheistaan. Valehtelu eli totuuden vääristely on helppoa meille ihmisille. Puhutaan mustista ja valkoisista valheista. Valkoisia valheita pidetään vähemmän ”vaarallisina”. Valkoisilla valheilla totuus kaunistellaan silloin, jos jokin asia hävettää sanoa, niin kuin se on. Valkoista valhetta käytetään myös silloin, jos totuuden sanominen koetaan loukkaavan kuulijaa. Valehtelua on myös sanoa lähimmäisestä sellaista, mikä ei ole totta. Vailla parempaa tietoa on helppoa puhua lähimmäisestä asioita, jos uskotaan kuulopuheisiin, juoruihin. Puheiden kohteena oleva ihminen on tuntematon tai hänestä ei syystä tai toisesta pidetä. Väärän todistuksen antaminen on Jumalan käskyn rikkomista. ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä.” Tämä on Jumalan Moosekselle antama 8. käsky, joka on voimassa vieläkin. Jumala tahtoo että me ihmiset rakkaudesta lähtöisin suojelemme toisiamme ja pyrimme puhumaan lähimmäisestä pelkkää hyvää. Jos on jotakin mistä pitää nuhdella, on se tehtävä henkilökohtaisesti kahden kesken. Toisen henkilön maineen ja kunnian loukkaamisella saattavat olla elinikäiset ikävät seuraukset. Rakkauden kaksoiskäsky on tässäkin voimassa. Minkä tahdotte itsestäsi puhuttavan, se puhukaa myös lähimmäisistä. Jos jotakin pahaa kuulee lähimmäisestä puhuttavan, kristityltä vaaditaan, että hän tukee lähimmäistä, joka on joutunut perättömien, valheellisten pahojen puheiden kohteeksi. Näin Jumalan rakkaus hoitaa asian parhaalla mahdollisella tavalla.

Lähimmäisen mainetta ja kunniaa ei saa loukata yksityisesti eikä julkisesti. Häntä ei saa häväistä. Rikoksen tehneestäkään ei saa puhua julkisuudessa, ennen kuin asia on varma ja todeksi todistettu. Rikkomusten arviointi on annettu oikeuslaitokselle. Seurakuntien vastuunkantajille ja sielunhoitajille tulee usein tietoon ihmisten arkaluonteisia asioita, nämä ovat ehdottoman vaitiolon alaisia asioita. Tosiasia on, seula joskus vuotaa ja seuraukset ovat erittäin murskaavia. Kipeitä omakohtaisia kokemuksia on itsellänikin, valheenpuhujista ja levittäjistä. Anteeksi voi antaa valheenpuhujille, mutta asioita on vaikeaa ennalleen asettaa. Puhuttuja ikäviä valheita ei voi vetää takaisin eikä korjata. Onneksi lopullinen tuomiovalta on Jumalalla, siksi saan jatkaa elämääni vapaana. Hän tietää elämästäni kaiken. Suuri vastuu meillä Jeesuksen omilla on lähimmäisistämme, mitä me toisistamme puhumme takanapäin. Luottamuksella meille uskotut asiat, on pysyttävä salassa ja vietävä ne mukanamme hautaan. Miten paljon eri seurakuntien sisällä tehdäänkään ”myyräntyötä” jotka aina jotakin tietä tulevat asianomaisen tietoon. Otettaessa asia puheeksi, on helppoa kätkeä sanotut sanat ” unohduksen piikkiin.” Nukkuuko tällaisten henkilöiden omatunto? Vapaidensuuntien pastorit ja vastuunkantajat, eivät ole saman salassapitolain alaisia kuin, valtiokirkon papit ovat, mutta he ovat vastuussa salassapitovelvollisuudesta Jumalalle.

”Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.
Kol. 3. 9 – 10. KR. 33/38.

Älä levitä valheellista huhua, äläkä anna apuasi syylliselle
rupeamalla vääräksi todistajaksi. Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi.
” 2. Moos. 23. 1 – 2. KR. 33/38.

Apostolien teoissa kerrotaan traaginen tapaus pariskunnasta, Ananiasta ja hänen vaimostaan Safirasta. ”Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?
Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun.
Apt. 5. 1 – 4. KR. 33/38.

Heidän aikana oli tapa myydä omaisuutta vapaaehtoisesti ja saadut varat luovutettiin nuoren alkuseurakunnan apostoleille heidän elämisen tarpeisiin ja käytettäväksi työhön. Ananias ja Safira myivät maatilansa ja Safiran osan saamastaan kauppahinnasta, he laittoivat syrjään. Loput kauppahinnasta he luovuttivat apostoleille. Pyhä henki ilmoitti Pietarille tiedonsanojen armoituksen avulla, että osa kauppahinnasta oli poissa.

Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?
Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun.
Apt. 5. 4.

Pariskunnan synti ei ollut se, etteivät he tuoneet koko summaa kaupasta saaduista varoista Pietarille, vaan heidän valehtelunsa oli niin vakava asia, että molemmat kuolivat. ? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Apt. 5. 4. KR. 33/38.

Voidaan nyt väittää ettei Ananias ja Safira olleet uskovia. Näin ei ole, koska kerrotaan. ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.” ( Apt. 4. 32.)

”Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan
ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi
. (Apt. 4. 34 – 35.)

He olivat uskovien yhteisössä. Myös tämä tukee ajatusta, että pariskunta olivat uskovia, ”ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.” Apt. 5. 11. Jos Jumala antoi tuomionsa langeta, jollekin seurakunnan ulkopuoliselle henkilölle, miksi seurakunnan sisällä oleville valtasi pelko? Pelko valtasi seurakunnan sisällä olevat seurakuntalaiset, koska Jumala näytti, miten Hän asennoituu valheessa eläviin Hänen omiinsa. Rangaistus ei ollut lievä, vaan erittäin ankara…kuolemantuomio. Näin Jumala korostetusti osoitti, miten tärkeää on elää totuudessa uskovien yhteisössä. Kuten alussa kirjoitin, maailmassa elävä, uudestisyntymätön voi valehdella, eikä Jumala puutu näin ankarasti heidän valehteluunsa, ei ainakaan näin nopeasti, kuin Ananiaan ja Safiran kohdalla tapahtui. Jumala jo alkuseurakunnan aikaan tahtoi osoittaa, että suurin ongelma eivät ole toiset uskonnot, ideologiat tai jokin huume-alkoholiongelma seurakunnassa. Suurin ongelma on, että seurakunnassa annetaan vihollisen petosyrityksille periksi. Pietari kysyi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi.?

Saatanan eksytyksen oli Ananias niellyt ja antanut sydämensä vihollisen valtaan. Uudestisyntymän kokenut uskova voi antaa itsensä täyttyä vihollisen petoksella, kuten voi uudestisyntynyt uskova täyttyä myös Pyhällä hengellä. Kumman lähteen äärellä viihdyt, se lähde sinut täyttää ja vallitsee sinua. Mikäli vihollinen saa pettää sinut jollakin elämäsi alueella, olet haavoittunut ja saatat joutua vihollisen vaikutuspiiriin. Näin vihollinen saa hallintavallan alueella, missä olet langennut.

Ananiaan ja Safiran tapauksessa ei voida yksin syyttää vihollista Saatanaa. Huomioitava on, että nämä uskovat olivat mielellään mukana valheessa. Pietari puhutteli molempia, he eivät tunnustaneet tehneensä väärin. Safira, valehteli Pietarille edelleen, vaikka hänen miehensä, Ananias oli jo kuollut valehtelun seurauksena. Muistettava on, ettei Saatana pääse elämäämme hallitsemaan, kuin niin pitkälle, kuin annamme hänelle valtuudet elämässämme. Jos, elämämme on kätkettynä Kristukseen. Emmekä tietoisesti suosi syntiä, Jeesus on puolustajamme Pyhän henkensä avulla. Mikäli lankeamme syntiin, teemme välittömästi katuen parannusta ja tunnustamme syntimme Jumalalle, ei vihollinen pääse pesiytymään sydämeemme. Saatana ei tee mitään, vaan sinä itse teet teot, jos olet Saatanan käskytettävänä ja tottelet hänen juoniaan.

Tänä aikana, on ihmisiä jotka eivät kykene vapautumaan riippuvuuksistaan, kaikista menneen elämän kahleista. Onko Jumalan voima heikentynyt? Ei. Näillä ihmisillä ei ole tahdonvoimaa luopua paheistaan, koska he eivät tahdo vapautua kokonaan entisestä elämästä. Itsesyytöksiä latelee, kuinka ei pääse yrityksistä huolimatta vapaaksi huume-tupakointi-alkoholiriippuvuuksista. Itsesyytökset eivät auta, ei omat yritykset, ellei tahdota sanoutua irti saatanan alueelta, joka on saanut hallintavallan näillä elämän alueilla. Näin ollen, on omasta tahdosta kiinni päästäänkö kokonaan vapaaksi synninkahleista. Ei Jumalan varjelus ole itsestään selvyys kristitylläkään. Jumalan varjelus on riippuvaista siitä, halutaanko ottaa Jumalan antama suoja vastaan.”Vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.” Room. 13. 14. KR. 33/38.

Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset
.” Jaak. 4. 7 – 8. KR. 33/38.

Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken
. ”Sanal. 6. 16 – 19. KR. 33/38.

Vihollista voidaan vastustaa, näin se lakkaa ahdistelemasta. Ellemme vastusta häntä, hänen ei tarvitse lähteä kiusaamasta ja houkuttelemasta meitä syntiin ja eksyttämään meitä. Vain aktivoitu Jumalan suojelu on taattu suoja kristitylle. Meidän on itse vastustettava perkelettä, niin se meistä pakenee. Kristitty on itse vastuussa valitseeko, totuuden ja elää vanhurskasta elämää. On puettava Jumalan taisteluvarustus. Jos jätämme yhden portin raolleen, vihollisen on helppoa päästä siitä sisälle elämäämme. Jotenka kaikki osa-alueet meidän on annettava Kristuksen hallintaan kokonaan. Jeesus Kristus on enemmän kuin voittaja. Saadaksemme elämäämme täydellisen vapauden, on katkaistava kaikki sidokset menneeseen elämään. Kristuksessa olemme täydellisesti vapaita. Uskonelämä on tahdon ratkaisu, samoin uskossa eläminen on Jumalan tahdon toteuttamista. Vanhurskas elämä ja pyhittyminen eli uskossa kasvaminen on omasta tahdosta kiinni. Omista valinnoista on kiinni sekin, tahdommeko elää kristityn vapaata elämää, missä synnillä ei ole mitään sijaa meissä.

Lopunajassa elävä seurakunta elää eksytysten lisääntyvää aikaa. Jotenka on suuri syy tutkia ja arvioida kaikki se, hengellinen ruoka mitä meille tarjotaan seurakuntien tilaisuuksissa. Terve kriittisyys on tärkeä ominaisuus, ettei vihollinen saa yliotetta yksilöuskovasta ja seurakunnista. Jos itse tahdomme syödä vahvaa ruokaa, Jumalan sanaa. Pyhässä Raamatussa olevaa sanaa. Pyhä henki ohjaa meidät kaikkeen totuuteen, emmekä eksy totuuden tieltä. Meissä lisääntyy jumalallinen viisaus ja herkkyys, nähdä, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Aika on paha. Vihollinen on kuin kiljuva jalopeura. Hän kristittyjen ympärillä hääräämässä, saadakseen meidät uudelleen saaliikseen. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joudu kiusaukseen lähteä vihollisen houkutuksiin. Ovela vihollisemme pukeutuu valkeuden vaatteisiin, tekee ihmeitä, matkii Pyhää henkeä. Mutta Kristus Jeesus on vieras. Kirjoitusten tunteminen ja Jumalan voimassa eläminen varjelee, ettemme joudu vihollisen pauloihin. Olkoon rukouksemme, Totuuden henki, johda sinä meitä. Jumalan rauha olkoon sinun kanssasi rakas lukijani. ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”
Fil. 4. 8 – 9. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 22.7.2016. Bookmark the permalink.