Tutki minua Jumala

traktoreitaTutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. ”
Ps. 139. 23 – 24. KR. 33/38.

Daavidin virressä kehoitetaan Jumalan tutkia minua. Rukous on rohkea. Kuka tosiaan uskaltaa vilpittömästi pyytää Jumalaa, aloittamaan minun sisinpäni tukimisen? Jumalan silmä valvoo meitä pyytämättäkin. Hän tutkii jokaista meidän liikettämme jatkuvasti. Jumalan valvontakamerat ovat joka hetki toiminnassa.

Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,” Ps. 33. 18. KR. 33/38.

Jumala tutkii meidän tekojamme, ajatuksiamme ja sanojamme. On myös erittäin tärkeää tutkia joskus myös itseämme. Kuinka helppoa on mennä elämää eteenpäin eläen, tutkimatta omaa sisintään. Oman sisimmän tutkiminen on tärkeää. Totuuden näkeminen itsestä on uskossa ja kristittynä kasvamiseksi tärkeää. ”Totuutta minä tahdon salatuimpaan saakka,” Jeesus sanoo Sanassaan. Uskallammeko nähdä totuuden itsestämme? Toiset ihmiset laukovat ” totuuksia” meidän käytöksestämme tai ulkonäön perusteella, sen perusteella mitä teemme. Toisten tekemisistä ollaan herkästi sanomassa, mikä on oikein tai väärin. Etenkin jos teet jonkin virheen, siitä sanotaan herkästi.

Lähimmäisen hyviä ominaisuuksia harvoin tuoda esille. Onko meidän kristittyjen vaikea nähdä toisessa myös se hyvä, jota jokaisessa meissä on? Läpeensä viallista ei ole. Kaikissa ovat hyvät ominaisuudet jossakin olemassa. Parhaiten ne tulevat esille tehdyn työn kautta ja innostavat jatkamaan hyviä tekoja, jos annetaan kannustusta. Miksi kannustuksen ja rohkaisun antaminen on ihmisille kovin vaikeaa?

Omia virheitä ja heikkouksia ei tahdota nähdä, eikä tuoda julki. Kivuliasta on nähdä, etten ole virheetön ihminen. Vaikeneminen omista heikkouksista on helpoin tie. Monet kehuvat omia saavutuksiaan, joka on tietysti tervettä määrättyyn mittaan saakka. Oman arvonsa näkeminen itsessä on hyväksi sekin. Mutta anna arvo myös toiselle ihmiselle. Jokaisella meistä on ihmisarvo, sitä tulee kunnioittaa. Mitä Jumala ajattelee meistä, jos jatkuvasti olemme moittimassa itseämme? Olemme Hänen kuvansa, jos moitimme itseämme, moitimme myös tekijäämme. Miksi minusta tällaisen teit? Miksi moitimme lähimmäistämme, joka myös on Jumalan kuva?  Eikö tällöin me moitita itse Jumalaa, kaiken tekijää?  Omilla teoilla ei kuitenkaan opita itsetuntemusta. Toisen ihmisen arvostaminen lähtee aina itsensä arvostamisesta terveellä tavalla. Sairaanloista narsimia on liikaa. Narsisti ei tahdo tutkia itseään. Omasta mielestään hän on täydellinen. Jumalan ”Nobel-palkittu.” Toiset ihmiset ovat narsistin ongelma. Tällaisen ihmisen lähellä ahdistaa. Lannistava kommentti on aina valmiustilassa. Narstisti tietää asian, ennen kuin ehtii sen loppuun kertoa ja oikea vastaus löytyy kuin hyllyltä. Suuri minä on aina oikeassa ja tietää kaiken. Tämä ei ole totuus kenestäkään. Liiallinen suuruuden kuvittelu itsestä ei ole tervettä, kuten ei aliarvioiminenkaan. Kukaan ihminen ei tiedä kaikkea, eikä osaa kaikkea. Olemme yksilöitä. Erilaisuus on Jumalan antamaa rikkautta. Yksi osaa yhtä asiaa, toinen toista ja nämä kaikki yhdessä saa aikaan kokonaisuuden. Jos sopivassa määrin osataan arvostaa toinen toistamme, kunnioittaa ja hyväksyä toinen toistemme erilaisuus. Elämä on tällöin ihanaa vuorovaikutusta ja näin jaamme osaamistamme, kukin tavallamme.

Toisen onnistuminen jossakin tehtävässä, on ilon aihe. Osaammeko aidosti iloita lähimmäisemme menestymisestä? Osaammeko mennä puolitiehen vastaan ja kulkea rinnalla vaikeuksien kohdatessa? Osaammeko iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa? Mestarimme Jeesus osasi, Hänestä tulee ottaa oppia. Tämän taidon hankkimiseksi tarvitsemme itsetutkistelua ja sen myötä tulevaa viisautta. Jotenkin vain tuntuu, että toisen onneen ei osata yhtyä. Onko tämä kateutta? Seurakunnassa ja muissa yhteisöissä, pitäisi jokaisen löytää oma paikkansa. Mahdollisuus toteuttaa käytännössä, niitä lahjoja joita on Jumala antanut. Narsisti seurakunnan johdossa, ei hyväksy että toisetkin osaavat tehdä jotakin. Narstisti tekee kaiken itse tai on tekevinään, koska ei hänkään voi yksin kaikkea tehdä vaikka näin kuvittelee voivansakin.

Psykiatri koulutuksessa suositellaan oman psykoanalyysin läpikäymistä, opiskelujen ohessa. Monet näin tekevät, heille itsensä tuntemisen oppiminen on erittäin tärkeä prosessi. Ellei tunne itseään ja käy läpi omia kipujamme sisimmässämme, on vaikeaa eläytyä lähimmäisen osaan. Lähes kaikki me tutkimme maailmaa ja sen menoa, sekin on tietysti hyvä asia. Tämän lisäksi meidän on tukittava myös itse tutkijaa, minua itseäni. Monet ovat kirjoista opittujen tietojen varassa päteviä ihmisiä, mutta eivät viisaita käytännössä. Itsensä tuntemisen kautta oppii myös sellaista viisautta, joka käytäntöön laitettuna on vasta aitoa viisautta. Henkilökohtaisten kokemusten kautta kasvaminen, antaa parhaat valmiudet lähimmäisten kohtaamiseen. Herkästi huomaa keskusteluista, eläytyykö kuuntelija kuuntelemaan aidosti. Ollaan kuuntelevinaan, vaikka omat ajatukset harhailevat omia reittejään? Hyvistä kuuntelijoista on pula. Viisaita neuvoja osataan antaa ongelmien kanssa kamppailevalle lähimmäiselle. Toimivatko ne ja auttavatko ne ongelmissa olevaa, on toisen asia. Jobin kirja Raamatussa on hyviä esimerkkejä täynnä, miten ” kirjoista” oppineet neuvovat menetysten kanssa kärvistelevää Jobia. Nämä eivät varmasti ole tutkineet omaa sisintään tarpeeksi.

Tutki minua Jumala. Pitäisikö muuttaa muotoon, opeta minua Jumala tutkimaan myös itseäni? Opeta minua kuuntelemaan ja näkemään, niin kuin Jeesus minut näkee. Opeta minulle empaattisuutta ja sympatiaa, silloin kuin sitä tarvitaan. Opeta minua olemaan lämmin lähimmäinen, joka säteilee sinun lämpöä  rakas Jeesus. Opeta minua näkemään, omat heikot lenkkini. Anna minulle viisautta hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, Jumalan luomana uniikki kappaleena. Säröisenä ja haavoilla olevana, mutta raskettavana ja rakastavana. Hyödyntämään omat ainutlaatuiset vahvuuteni, lähimmäisten hyväksi. Opeta, itsetutkistelun kautta saatu viisaus, opettelemaan laittamaan käytännössä käyttöön. Näin osaan eläytyä läheisen osaan. Opeta minua olemaan ihminen ihmiselle, olipa hän miten heikko astia tahansa. Anna näkevät silmät, jotka näkevät myös läheisessä heikoimmassakin, ne vahvuudet joita on. Opeta rohkaisun taitoa. Niin että läheinen vierellämme oppisi, elämään täyttä elämää Jumalan lapsena. Koska usko on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä. Pyhä henki meissä saa aikaan parannuksen kaipuun ja armo on aina tarjolla. Kristus on täynnä armoa ja laupeutta. Jumalan rakkaus ja armo kulkevat käsikädessä.

Miten tämä voidaan oppia? Rukous ja sisimmän minän kuunteleminen, mitä sydän tahtoo sanoa minusta, ovat tie henkiseen rikkauteen. Kerrotaan nämä ajatukset Kristukselle. Hän voi meidät muuttaa ihmiseksi, Hänen kaltaisekseen. On vain tahdon asia, tahdommeko ja uskallammeko muuttua ja antaa Kristuksen muuttaa. Muuttumiseen saamme voimaa Pyhältä hengeltä ja Jumalan sanasta Raamatusta. Uskonelämä on kaikki omasta tahdosta kiinni, vapaaehtoisuudesta on kaikessa kysymys. Jopa se, tahtooko olla Kristuksen seuraaja ja Hänen lapsensa, on oma valinta sekin. Kadotukseen pääsee tekemättä mitään.

Jos emme vuosiin ole koskeneet Raamattuun, on sielumme ravinto käynyt vähiin. Emme ole olleet seurakunnassa kristittyjen yhteydessä, hengellinen anemia on päässyt elämään. Hengellinen anoreksia on Kristuksen seuraajan vakava sairaus. Anoreksia on hengen vakava sairaus, myös fyysisesti ihmiselle. Vähitellen kasvava syömättömyys, hoitamattomana johtaa vähitellen kuolemaan. Hengellinen anoreksia näivettää uskovan elämän ja lopulta tapahtuu luopumus. Jumalan sana ei kiinnosta, koska vastaaotto kyky on kadonnut. Kristus tulee etäiseksi, kuten hoitamattomassa ihmissuhteessakin käy. Jotenka tästä syystä on aika ajoin hyvä pysähtyä tutkimaan sisintään, onko Jeesus minulle rakas? Jeesus omalta puoleltaan aina rakastaa sinua ja minua.

Omien elämän ongelmista selviää vain ratkomalla ne. Tätä on vaikea ymmärtää. Kukaan toinen ei voi ratkaista sinun sisäisiä ongelmia, riippuvuuksia, ahdistuksia, mitä ongelmia meillä itsekullakin onkaan. On uskallettava kohdata ne totuudenmukaisesti ja työstettävä niitä, niin että pääsemme niiden yläpuolelle. Joitakin elämän hidasteita saattaa jäädä, mutta ne eivät näyttele pääroolia elämässämme.

Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Antaudutaan vapaaehtoisesti Jeesuksen tutkittavaksi, minne johtaa elämäntyyli jota nyt elän? Onko minun sisimmässäni pimeitä huoneita, joita Kristuksen valo, ei ole saanut paljastaa? Onko vanhurskauden hääpuku vielä puhdas vai onko tullut tahroja? Onko omatunto puhdas synnistä ja kaikesta, mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista? Tutkitaan itseämme Jumalan sanan valossa ja annetaan Jeesuksen tehdä työtä meissä. Kuningas Daavid oli tutkinut itseään ja toteaa. ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
Ps. 139. 14 – 17. KR. 33/38.

Päästyämme elämän juoksussa maaliviivan ylitse, saamme voiton seppeleen ja pääsemme takaisin siihen olotilaan, mistä ihminen karkotettiin alussa pois, langettuaan vihollisen houkutukseen. Uskon että Jumalan suunnitelmien päätepiste Hänen seuraajilleen on sama, kuin mistä ihminen sai lähteä rangaistuksena pois. Kristus poisti ristillä tämän rangaistuksen ihmiseltä. Taivas on paratiisi, missä on kaikki täydellistä, kuten Raamatussa taivaasta kerrotaan. Kristus on edeltä sinne mennyt voittajana ja Hän saapuu kerran aikojen lopussa hakemaan omansa Karitsan häihin. Onko kaikki kunnossa Jumalan ja ihmisten kanssa, ettei mikään ole esteenä Jeesuksen ja minun välillä? Jos jotakin pois laitettavaa löytyy ja Pyhä henki kirkastaa, saamme rohkeasti tulla armoistuimen eteen. Tunnustetaan kaikki matkalla hääpukuun tulleet mustatkin tahrat. Synnit annetaan anteeksi, rauha ja ilo virtaa sisimpäämme. Sisäinen vapaus on parasta. Henkisesti ja hengellisesti itsetutkistelun kautta pääomaa hankkinut on rikkaista rikkain.

Miettivää ihmistä saatetaan ihmetellä ja pitää omituisena, mutta tällainen ihminen hankkii rikkauksia sydämeensä ja Taivaan aittoihin. Aarteita, jotka ovat kultaakin kalliimpia.Tärkeää on ajoissa kääntyä pois vaivaan vievältä tieltä, totuuden tielle. Vaikka totuus tekee kipeää, se kipu tekee meistä henkisesti terveitä ja vahvoja. Saamme parantua Jeesuksen armon ja rakkauden lämmössä. Hän antaa nardusöljyä kirveleviin haavoihin ja ne tulevat terveeksi. Puhtaalla omallatunnolla hidasteetkin joita elämässämme saattaa olla, voi elää rohkeasti eteenpäin mennen. Pyhä henki antaa jokaiseen päivään oman voimansa. Emme näänny taakkojemme alle, koska Kristus armossaan kantaa meitä kun itse emme jaksa kulkea eteenpäin. Hän kantaa sylissään heikoimmankin lapsensa Taivaan kotiin. Ei uuvuta kesken matkaa, koska meillä on voimanlähde Kristus matkaoppaana loppuun saakka, jos Hänessä elämme ja Hänen kanssaan kuljemme. ”…Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. Ilm. 22. 17. KR. 33/ 38.

@LR.

This entry was posted on 10.8.2016. Bookmark the permalink.