En minä sinua hylkää

Jeesus on kirkkauden säteily

”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”;” Heb. 13. 4. KR. 33/38.

Ihmisen pahimpia kokemuksia ovat hylkäämiskokemukset. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä vakavampia vaurioita läheisen ihmisen hylkääminen tuottaa. Aikuisellekaan ei läheisen hylkääminen ole helppo läpikäytävä. Hylätyksi tullut, särkyy tavalla tai toisella. Haavoitettu tuntee olevansa epäonnistunut ja kelpaamattomuuden tunne on vahvana läsnä. Toipumisprosessi saattaa olla pitkätie, kaikki eivät pääse koskaan tasapainoon itsensä kanssa. Katkeruus saattaa jäädä loppuelämää häiritseväksi ongelmaksi. Muistot jäävät monesti pysyviksi, anteeksiannosta huolimatta.

Ihmiset ovat läpikotaisin synnin turmelemia ja ihmisen lihallisuus ei kuole, uudestisyntymässäkään. Uskon kasvaessa, lihallisuudesta aiheutuneet teot tulee vähetä ja Kristuksen kasvaa meissä. Uskossa olo on lihan kuoleman tietä. Ei ole helppoa taistella, synnin olemassaoloa vastaan meidän lihallisessa olemuksessa. Lihan ruumis ei pyhity, vaan se on alistettu kuoleman valtaan. Meissä oleva sydän, sielu pelastuu synninvallasta, Jeesuksen ristin kuoleman ansiosta. On vain tahdon asia, kelpaako meille pelastuksen armo, jota Kristus meille syntisille tarjoaa? Kelpaako Golgatan täytetty työ, jonka Kristus teki puolestamme? Ristin sanoma Kristuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus, ovat lahjat jotka meidän edestämme Jumala Kristuksessa teki puolestamme,että meillä olisi tie Jumalan yhteyteen. Kristus tuli synniksi koko maailman puolesta. Hän joi maljan joka sisälsi kaikki synnit maailman alusta lähtien, mitä ikinä ihminen oli tehnyt ja tulee tekemään. Tässä on pelastuksen armo meille ihmisille tarjolla. Iankaikkisen elämän lupaus, jos vain otamme Kristuksen vastaan elämäämme ja katuen teemme täyskäännöksen maailmantieltä, joka johtaa kadotukseen. Ikuiseen eroon Jumalasta. Ikuinen ero Jumalasta on pahin mahdollinen hylkääminen, jonka ihminen voi kokea, ellei Kristuksen tarjoama armo kelpaa. Tästä hylkäämiskokemuksesta ei toivu koskaan, se on pysyvä olotila.

Jumala Kristuksessa sanoo jokaiselle, ” minä en hylkää sinua enkä jätä.” Eikö ole ihana lupaus? Jeesuksen oma on turvattu elämässä ja kuolemassa. Kuoleman jälkeen yhteys Kristukseen säilyy entistä tiiviimpänä, saamme katsoa Häntä kasvoista kasvoihin ja olla aina Hänen kanssaan. Saamme kiittää ja ylistää Hänen pyhää nimeään, aina ja ikuisesti. Jos hengellinen puoli sinussa on vielä tietämätön Jumalan armolupauksista, olet hengellisesti jäässä. Sinulla on mahdollisuus päästä Kristuksen armo auringon lämpöön. Pääset Hänen valoonsa, pimeys sinussa muuttuu valoksi, Kristuksen tullessa elämääsi. Sinusta sulaa synnin jää ja kovuus sydämestäsi ja Kristus valaisee sinua. Sinusta tulee uusi luomus Kristuksessa, joka kulkee kohti ikuista valoa, taivaan kirkkautta. Sinun ei tarvitse pelätä että Jeesus sinut hylkäisi, koska Hän pitää lupauksensa. Sinä vain voit omalta puoleltasi hylätä Jeesuksen. Kaikki entiset hylkäämiskokemukset, joita olet elämässäsi kokenut, voit nyt Kristuksen kanssa käydä rukouksessa lävitse ja Hän antaa voimansa, niistä vapautumiseen. Saat kokea vapauden kaikesta menneestä. Ikävät muistotkin hälvenevät vähitellen pois mielestäsi.

Jeesuksen hylkäämiskokemus oli vailla vertaansa oleva kokemus. Jeesuksen koettua, että Hänen tehtävänsä ihmisen osassa, Jumalan lähettämänä Jumalan Poikana, alkaa olla loppusuoralla. Jeesus alkoi tuntea suurta tuskaa. Synnin rangaistus oli ero Jumalasta. Tämän Jeesus sai kokea Getsemannen puutarhassa. Hän kauhistui siitä ahdistavasta tuskasta. Meidän ihmisten kokiessa jotakin epätavallisen ahdistavaa, pyydämme läheisiä apuun ja henkiseksi tueksi. Näin teki myös Jeesus, olihan Hän ihmisenä tässä maailmassa. Jumala, ihminen ja Hän pyytää apuun ihmisiltä. Hän ottaa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukaansa puutarhaan. ”Ja hän sanoi heille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa”. Mark. 14. 34. KR. 33/38.

Jeesus oli syvästi murheellinen. Miten inhimillinen tunne. Jokainen meistä joskus on saanut kokea jossakin muodossa, jonkinasteista murhetta. Jeesuksen murhe oli syvää. Murheessa on myös mukana tuskaa, jota ei useinkaan osaa sanoin selittää. Murhe ja tuska ovat hyvin kokonaisvaltaisia tunteita.

Jeesus meni rukoilemaan, kuten moni meistä ihmisistä tekee, vasta silloin kun kaikki toiset keinot on käytetty loppuun. Jeesus käytti rukouksen keinoa ensimmäisenä, mikä kannattaa ottaa opikseen.

Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi, ja sanoi: ”Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!” Mark. 14. 35 – 36. KR. 33/38.

Ahdistus ja tuska ovat hyvin raastavia tunteita, niitä ei mielellään pitkään sisällään tahtoisi kantaa. Eroahdistus joka syntyy eron hetkellä, hylätyksi tulon yhteydessä, ovat raastavia kokemuksia. Aina ei löydä sanoja näiden tunteiden kuvaamiseen. Kuinka moni meistä ihmistä kannamme jatkuvasti, epämääräistä ahdistavaa painoa sydämessä, mille ei löydä sanoja. Jos näin on, kysy itseltäsi, oletko kokenut vaikean eron lapsena tai aikuisena, oletko kokenut tulleesi hylätyksi, tavalla tai toisella? Jos vastauksesi on myöntävä, ahdistuksen ja epämääräisen pahanolosi syy voi olla näissä kokemissasi asioissa. Monissa psyykkisissä sairauksissa on ahdistusta jonkinasteisena, jota helpotetaan lääketieteen keinoin. Lääketiede on myös Jumalan lahja ihmiskunnalle. Tiede ja usko käsittelevät samoja ongelmia, erinäkökulmista käsin. Joten on suuri siunaus, että on olemassa lääkkeitä ahdistukseen, ellei muuten saada siihen helpotusta. Oikein käytettynä, lääkärin määräyksen mukaan, on uskossa olevallekin, lääkkeiden käyttö sallittu asia. Joitakin koulukuntia on kristityissä, jotka eivät hyväksy lääkkeiden käyttöä. Mielestäni tämä ei ole oikein. Lääkäreiden viisaus tulee myös Jumalalta.

Jeesus pyysi rukouksessa, ”Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja.”

Kuinka moni meistä ihmisistä tänäänkin rukoilee tämän saman rukouksen, ota pois tämä ahdistus. Jumala voi poistaa ahdistuksemme ja näin usein Hän tekeekin. Kuitenkin on kristittyjä jotka kantavat jotain ahdistusta sisällään, vaikka eivät syntistä elämää eläkkään. Ahdistus on silloin Jumalan tahdosta ja silläkin on oma kasvattava vaikutuksensa. Toisin kuin inhimillinen ihminen ajattelee. Tahdoisimme elää helppoa elämää, aina se vain ei Jumalan näkökulmasta katsottuna ole meille hyväksi. Siksi Hän sallii tietyn määrän ahdistusta elämäämme.

Fyysinen kärsimys ja psyykkinen ahdistus koetaan monesti häveliääksi asiaksi. Monet kristityt jopa tuomitsevat tällaisen ihmisen syntiä tekeväksi henkilöksi. Kuten Jobi vanhan liiton aikaan sai kokea. Monesti saatetaan kiusata henkilöä, joka kokee olevansa kärsimyksissä ja ahdistuksissa, ellei suoraan edessäpäin, niin puhutaan takanapäin pilkkaavasti tällaisesta henkilöstä. Eiköhän silloin nämä takanapäin puhujat tee suurempaa syntiä, kuin hän joka kärsii näistä ongelmista.

Jeesus joutui synniksi meidän tähtemme, Hän joutui eroon Isästä Jumalasta, Hän ei pelännyt ihmisten pilkkaa, eikä ivaa. Tästä syystä Hän joutui suureen ahdistukseen ja kärsimyksiin. Hän Jumalana tiesi edeltä, että joutuisi käymään läpi tämän kärsimystien, sovittaessaan ihmiskunnan synnit. Vaikka rukoilikin Jumalaa poistamaan kärsimyksen maljaa, Hän tiesi ettei Jumala kuitenkaan rukousta kuulisi. Koska Isä Jumala oli kaikki edeltä suunnittelut, Jeesuksen tehtäväksi. Kuitenkin enkelit vahvistivat Jeesusta, näin Hän kärsiessään kesti kärsimyksen tuskan. Enkelit ovat palvelevia henkiolentoja, niille jotka saavat autuuden periä. Ihmisiä myös enkelit palvelevat mutta ihminen ei saa palvella enkeleitä.

Jeesus oli iankkaisesti ollut Isän Jumalan kanssa. Ennen universiumin syntyä oli Jeesus jo ollut Jumalan kanssa. Nyt Jeesus oli joutuva eroon Isästä Jumalasta. On ymmärrettävissä, miten suuri tuska oli Jeesuksella. Ihmisen joutuessa eroon läheisestä, kuoleman erottessa, on ihmiselläkin erosta aiheutuva tuska ja ahdistus, sekä surua. Ihminen kokee luopumisen tuskan voimakkaana, siltikin tietäessään, että Kristukseen uskossa kuolleen tulee näkemään uudelleen ylösnousemuksessa. Vain yksin Jumala tietää jokaisen lähtöhetken tilanteen, onko uskossa Kristukseen vai ei? Ryöväri sai armon vielä viimehetkellä ristillä. Tämä kertoo tosiasian, ettemme me ihmiset voida lähteä tuomaroimaan kenekään lähtöhetken uskoa.

Jeesus koki eron Jumalaan niin voimakkaana, että Hän huutaa ristillä tuskaisen huudon, ” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Mark. 15. 34. KR. 33/34.

Jeesus joutui hylätyksi, ettemme me ihmiset joutuisi iankaikkisesti Jumalan hylkäämäksi. ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö… ” 1. Piet. 3. 18. KR. 33/38. Näin me jokainen saamme rohkeasti mennä armoistuimen luokse ja pyytää pelastuksen armoa. Syntien anteeksiantoa ja veren puhdistusta. Saamme pyytää uutta puhdistusta jos omatuntomme on tahraantunut vihollisen pettämänä. Jeesus teki sovitustyön ristillä ja kärsi meidän jokaisen puolesta, että meillä on mahdollisuus päästä Jumalan yhteyteen Hänen Golgatan työn ansiosta. Ymmärrämmekö, kuinka arvokkaan teon Hän onkaan tehnyt puolestamme? Ymmärrämmekö, että tie Jumalan yhteyteen on avoinna, vihollisuus Jumalan ja ihmisen väliltä on poistettu. Rakkauden Jumala Kristuksessa rakasti meitä niin paljon, että uhrasi viattoman Poikansa Jeesuksen. Sinulla ja minulla on oikeus tulla nyt Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Tämä on kallisarvoinen asia, millään maallisella asialla ei arvoa mitata.

Jokaisen ihmisen osana olisi kadotus, ikuinen ero Jumalasta, ellei Jumala rakkaudessaan olisi lähettänyt Jeesusta uhrikuolemaan puolestamme. Mutta Jeesus tahtoi totella Isän Jumalan tahtoa, tehdä sen, minkä Isä tahtoi Hänen tekevän. Kristuksen tie vei Golgatan kummun ristille, monen kärsimyksen ja ahdistuksen tulen läpi, Hänen piti käydä. Hän teki sen voittajana. Voittaen vihollisen vallan ja voimat, voittaen kuoleman, viimeisenkin erottavan tekijän. Oli hetken Jumalan hylkäämänä.  Hän tiesi, ettei tämän jälkeen yhdenkään Häneen uskovan tarvitse elää erossa Jumalasta. Vain ristintyössä täyttyi Jumalan rakkaus sen valtavassa suuruudessaan. Nykyisin tahdottaisiin saarnata vain armoa. Synti ja kadotus ovat ahdistusta tuottavia asioita. Kuitenkin jos nämä jäävät evankeliumista pois, ei evankeliumi ole enää ilosanomaa. Synti ja kadotus ovat Jumalasta erottavia tekijöitä. Ilosanoma evankeliumissa on se, että Kristus kuoli syntien sovitukseksi. Pyhä veri vuodatettiin Golgatalla meidän syntiemme tähden. Jeesus kuoli, että meillä Hänen kuolemansa kautta olisi pääsy kuoleman jälkeen iankaikkiseen elämään. Saamme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, rauhaan, iloon ja vapauteen saakka. Tämä on evankeliumin ilosanoma, mitä tulee julistaa kaikille luoduille. Jeesus Rauhan ruhtinas on tullut tuomaan rauhan ja ilon elämäämme. Kristityillä on suuri syy iloon, meillä on voittaja joka elää ja Häneen uskomalla ja Häntä seuraamalla, mekin saamme elää iankaikkisesti. Kaikki erosta johtuva ahdistus päättyy siinä hetkessä, kun saamme toistamiseen nähdä Jeesuksen Vapahtajamme. Hän on palavaa takaisin, samalla tavalla kuin alkuseurakunnan jäsenet näkivät Hänen ylösnousemuksen jälkeen lähtevän takaisin Isänsä, Jumalan luokse. Hän tulee tuulissa ja pilvissä ja koko ihmiskunta saa Hänet nähdä, hekin jotka Hänet lävistivät.

Tätä hetkeä on odotettu ja kerran odotus muuttuu näkemiseksi. Viimeinen pasuuna kun soi, saa Jeesus lähtökäskyn, lähteä noutamaan omansa, seurakuntansa taivaan kotiin. Ja silloin uskomme muuttuu näkemiseksi.  Kukaan enää riistä meiltä voittopalkintoa jonka perillä saamme. Tähän kannattaa pyrkiä ja tätä tavoitella. Jeesus on luvannut antaa voimansa jokaiselle joka Hänen seuraansa lähtee. Ellet ole vielä löytänyt pelastusta Jeesuksessa, tänään tätä lukiessasi, voit pyytää Jeesusta antamaan kaikki syntisi anteeksi, lupaudut Hänen seuraajakseen. Jokainen joka tulee Hänen luokseen, Hän ei käännytä luotaan pois.

@LR.

This entry was posted on 18.8.2016. Bookmark the permalink.