Uudistuneen uusi alku

Hän luo uutta

He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.” Ps. 78. 35. KR. 33/38.

Ihmiselle on Jumala viisaudessaan kehittänyt aivot, jotka tallentavat päivän tapahtumia sekä antanut kyvyn oppia erinäisiä asioita. ”Kyky muistaa asioita alkaa jo ennen syntymää, mutta tarkkaa alkuhetkeä tai muistin pituutta ei ole tiedetty. Nyt Maastrichtin yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, että jo 30 viikon ikäisillä sikiöillä on lyhytkestoinen muisti. Tutkijat mittasivat ultraäänellä miten sikiöt reagoivat toistuvaan ärsykkeeseen. Kun ärsyke toistetaan useita kertoja, sikiö ei enää huomioi sitä yhtä vahvasti, jolloin sen oletetaan tottuneen ärsykkeeseen. Kun, testi toistetaan nähdään muistaako sikiö ärsykkeen. Testi tehtiin sadalle sikiölle ja tulosten perusteella 30 viikon ikäiset sikiöt pystyvät muistamaan kymmenen minuuttia vanhoja asioita. 34 viikon ikäiset puolestaan kykenevät painamaan asioita mieleensä ja muistamaan ne neljä viikkoa myöhemmin.” ( Uutispalvelu Duodecim. 2009.)

Muisti ja oppimiskyky ovat parhaimmillaan elämänkaaren alkuvaiheessa Ikääntyessä oppiminen ja muistiin jäävän tiedon tallentuminen hidastuvat. Monet aivoja rappeuttavat sairaudet, jotka ihmisen ikääntyessä lisääntyvät, aiheuttavat vähitellen muistin heikkenemistä. Kognitiiviset taidot vähitellen heikkenevät. Tämäkin on ihmisen riisumista, ennen lähdön hetkeä tästä ajasta. Fyysiset sairaudet puolestaan riisuvat ajallista kehoamme, joka on alistettu kuolemalle.

On väärin saarnata täydellisestä terveydestä täällä ajassa ja näin loukata ihmisiä. Raamattu kyllä lupaa, ”että uskon rukous parantaa sairaan ja jos hän on tehnyt syntiä, ne annetaan anteeksi.” Ihmisenä ollessaan Jumalan Poika, Jeesus paransi kaikki sairaat. Hän käski myös Hänen seuraajiaan rukoilemaan sairaiden puolesta. Rukouksen kautta, Jeesus edelleen parantaa ihmisiä. Ylösnousemusvoiman kosketus tekee terveeksi. Parantuminen on Kristuksen antama siunaus ja todiste siitä, ettei, ihmisen elinpäivät, ole vielä täynnä ja häntä tarvitaan täällä ajassa. Muistisairaudet kuuluvat osana ikääntymiseen ja elimistön rappeutumisprosessiin. Jumala antakoon viisautta heille jotka rukoilevat sairaiden puolesta, mitä rukoillessaan lausuvat. Vaikka olemme Kristukseen uskovia, silti monet ikääntymiseen liittyvät lainalaisuudet kuuluvat kristityn, uskovan osaan. Me olemme täällä vain sen ajan, kuin Jumala on ennen syntymäämme meille säätänyt päivien määräksi. Niitä ei ylitetä. Kehittyneestä lääketieteestä huolimatta, meille on määrätty ajat ja asumisemme rajat, joiden ylitse emme pääse.

Ollessamme vielä terveitä ja täynnä elinvoimaa, kannattaa tankata Jumalan sanaa Raamatusta. Koska tiedämme, että vanhetessamme elintoimintomme alkavat heiketä, viimeiseksi yleensä tapaa jäädä kaikki nuoruudessa opittu ja se muistetaan. Silloin Raamatun sanaa on muistissa ja voimme ruokkia sieluamme, tällä ”vanhalla leivällä” jota on varastossa. Jumalan sananleipä säilyy iäti tuoreena.

”Joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.” Ps. 103. 5.

Ihmisen, hänenkin joka on pitkään uskontiellä vaeltanut, on hänen välillä koettava uudistuminen. Uudistuminen on tahdon asia. Uskossa säilymisen ja kasvamisen sekä uskon vahvistuminen kulkee uudistumisen kautta. Uudistuminen on mielenlaadun muuttumista. Tahtoelämän muuttumista vanhasta uudeksi. Ellei tahtoelämämme uudistu, syvältä sydämestä lähtien, ei todellista uudistumista ole tapahtunut. Tahtoelämän uudistuessa myös tunne-elämä uudistuu. Vain Herran Jeesuksen kohtaaminen sanassa ja Pyhän hengen koskettaessa, rukouksessa, Jumalan kasvojen edessä, tapahtuu todellinen uudistuminen. Usein lähdetään etsimään uudistusta jostakin uudesta ilmiöstä, joita syntyy hengellisellä kentällä, tänäaikana, kuin sieniä sateella. Väristykset, tärinät, vapinat, nauraminen, monenlainen muu epämääräinen kokemusperäinen tunne, eivät uudista. Koska ne ovat vain tunteita, jotka haihtuvat kun tilaisuus on ohitse. Pyhän hengen uudistava voima tekee pysyvää työtään meissä.

Raamatun käyttämä metafora, kotkan uudistumisesta ei ole helppotie. Kotka on tuolloin sulkasato- tilassa, kuten kaikki kanalinnut ovat. Kaikilla kanalinnuilla ei uudistuminen liene niin kivuliasta, kuin kotkalla on. Kotkan höyhenet lähtevät pois. Nokkaa lyhennetään. Sulattomana se kyhjöttää kallionkolossa. Uudistuminen tekee kipeää. Jumala tekee vanhan kotkan kohdalla uuden luomistyönsä, uudet höyhenet kasvavat, kotka saa uudet sulat. Pian kotka lentää uljaana taivaalla. Näin tapahtuu myös vanhan uskovan kohdalla. Jumalan pitää, uudistaa vanhat kotkansa vaikeuksien ja ongelmien kautta. Uudistumista ei tapahdu menetysteologisin keinoin, kuten nykyisin kuvitellaan tapahtuvaksi.

Monen ahdistuksen kautta me menemme sisälle Jumalan valtakuntaan. Tarvitsemme ajoittain puhdistumista. Jumala tietää tämän, siksi Hän sallii lyhyempiä tai pidempiä jaksoja elämäämme, jolloin ei uskossa oleminen ole herkkua. Ongelmia ja vaikeuksia saattaa tulla peräperään. Aina ei tähän uudistusprosessiin tarvita syntiä syylliseksi. Uskomme vain on vähitellen tullut kylmäksi, olemme kyynisiä, arvostelevia, jopa lihallisen pahansuopaisia, vikoilevia. Uskonelämä ei enää pala Kristuksen tulta. On tapahtunut etääntymistä Hänestä ja olemme jämähtäneet paikallemme. Poljemme kuin kuntopyörää. Jalat liikkuvat, puuskutamme jumalanpalveluksesta toiseen. Hengellisesti paikallemme jämähtäneenä. Ulkonaisesti kaikki näyttää mallikelpoiselta mutta yhteys Jeesukseen on viilentynyt. Jumala näkee tämän tilanteen ja ottaa silloin kynittäväksi, uudistumaan. Niin… omasta tahdosta tämä oli kiinni, tahdonko että uskoni uudistuu uuteen ensirakkauteen? Annanko, uudestaan Pyhän hengen tulen syttyä sieluuni? Mikäli vastaan tahdon Herra, uudista, puhdista, täytä ja käytä. Teen oikean valinnan, kaikki tapahtuu parhaakseni. Vaikeuksien kautta Jumala joutuu meitä kynimään. Tietäessämme että Jumalan Pyhä henki tekee minussa nyt puhdistusta, silloin ei katkeroidu, eikä muserru vaan taivun tyynenä Herran tahtoon. Tiedän, tämän koetuksen läpikäytyäni, olen uusi luomus Kristuksessa. Kynimisvaiheen läpikäytyäni, olemukseemme tulee, uutta Pyhän hengen voimaa ja Pyhä henki sytyttää uutta tulta sielunalttarille.

Myös unohtuneet Jumalan antamat siunaukset tulevat mieleemme. Vanhan liiton hurskas Aasaf, mietelauseessa toteaa. ”He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. Uudistunut kristitty alkaa uudelleen muistaa, Jumala on uskovien kallio ja Korkein Kristus, on lunastajamme. Helposti yhteyden katketessa Kristukseen, uskomme peruspilarit unohtuvat. Kylmässä tilassa, ollut kristitty sanoi kerran, ”ettei Jeesusta enää muistanut, Hän tuntui etäiseltä eikä Jumalan sana maittanut, rukouksesta puhumattakaan. Maailman viettelykset pyörivät mielessä.” Tämä toteamus, kuvaa hyvin kristityn elämää kylmällä paikalla ollessa. Yhteys on poikki, eikä muisteta mistä meidät on pelastettu ja kuka on pelastajamme. Mille kalliolle meidän tulisi rakentaa uskomme, että se kestäisi maailman tuulissa ja tuiverruksissa? Onneksi, Kristus Jeesus vetää yhteyteensä uudelleen. Hän ei hylkää meitä vaikka me saatamme, Hänet hylätä. Kristus tahtoo omistaan pitää huolta ja Hyvän paimen tavoin Hän etsii kaikkia laumastaan pois lähteneitä. Etsii kunnes Hän löytää ja kutsuu uudelleen yhteyteensä, vetää rakkauden sitein, paimen sauvansa ohjaamana. Paimenen sauvassa oleva koukkupää, kuvaa miten Jeesus Paimenemme, ottaa koukulla kiinni karkaavan laumansa jäsenen. Vetää uudelleen puoleensa armosta, uudistaa, armahtaa, rakastaa. Saamme jälleen uudistumisen jälkeen kokea pelastettujen riemua ja iloa Pyhässä hengessä. Muistimme palaa ja Kristus tulee uudelleen läheiseksi ja rakkaaksi. Hän on kaikkina elinpäivinämme läsnä, aina vanhuuteemme saakka pysyy Hän uskollisena. Hän nostaa kantaa ja vie perille. Tiedän erään muistisairaan, aivorappeutumatautia sairastavan henkilön, jonka muisti ei enää toiminut millään muulla tasolla, mutta kysyttäessä, kuka on sinun pelastajasi, hän vastasi, ”Jeesus” Vain Kristus jää, kun kaikki muu häviää. Iankaikkinen Jeesus, pelastajamme. Lopuksi, elämämme kohtalot kääntyvät, Kristuksen omille voitoille, saamme yhtyä tähän Psalmiin.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin
unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: ”Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan”.
Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme. Herra, käännä meidän kohtalomme, niin kuin sadepurot Etelämaassa. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat
.” Ps. 126. 2 – 6. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 26.8.2016. Bookmark the permalink.