Odotus palkitaan

vahurskasten polkuSillä ”vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;
mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen”.
Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi
.” Heb. 10. 37 – 39. KR. 33/38.

Alkuseurannan alusta saakka ovat Kristukseen uskovat odottaneet, Hänen takaisin paluutaan. Vielä odotus jatkuu, seurakunta on maanpäällä. Vain Jumala yksin tietää milloin Hän antaa kehotuksen Pojalleen Jeesukselle, lähteä noutamaan kaikki Hänen omansa täältä maailmasta. Jumalan aikataulu ja ajoitus ovat eri kuin meidän ihmisten on. Jumalan sanan lupaukset Jeesuksen takaisinpaluusta, seurakunnan ylöstempauksesta, ovat silti täyttä totta. Jumalan sana pysyy aina totena. Me ihmiset tahtoisimme, että Jeesus jo palaisi takaisin, niin kuin hän meni ylös Isän luokse, ristinkuoleman voitettuaan.

Sanotaan että odottavan aika on pitkä. Odottaessa lentokoneen, junan tai muun kulkuneuvon saapumista, vilkuilemme vähänväliä aikataulua. Pienikin viivästyminen aikataulusta saa hätäisimmät hermostumaan. Sama on nähtävissä ostoskeskusten kanssajonoissa, odottaminen käy hermoille. Ihmisen luonne ratkaisee, riittääkö kärsivällisyys odottamiseen. Hätäisimmät, jättävät tavarakärrynsä ja lähtevät kesken pois. Muutama edellä oleva henkilö olisi enää odotettava, omavuoro tulisi ja tavarat maksettu. Lähdetään vain siksi pois, ettei kärsivällisyys riittänyt loppuun saakka. Meidän kristittyjen kärsivällisyys on koetuksilla, koska Jeesuksen paluu mielestämme viipyy. Koska Kristuksen omat, rakastavat sydämestään Jeesusta, siksi heillä on kaipuu nähdä Hänet, mahdollisimman pian.

Pakanakansoihin luetaan kaikki muut kansat, ainoastaan Israel, on Jumalan valittu kansa. Vaikka israelilaiset kuuluvat Jumalan valittuun kansaan, pieni joukko heitäkin, on vasta ottanut Kristuksen pelastajakseen ja tunnustavat Hänet, Messiaaksi. Jotenka joudutamme Kristuksen paluuta, viemällä evankeliumin ilosanomaa kaikille luoduille. Kun Jumalan sana on viety kaikille kansoille, kaikkialle, Jeesus saa lähtömääräyksen, lähteä hakemaan morsiusjoukkonsa, Karitsan Ylkämme hääaterialle. Vain Jumalan tiedossa on, milloin kaikki kansat tietävät, mistä pelastus on löydettävissä? Hebrealaiskirjeen kirjoittaja mainitsee, ” minun (Jeesuksen) vanhurskaani on elävä uskosta.” Joka on Kristuksen omakseen ottanut, on Hän vanhurskautettu Kristuksessa ja Kristus asuu pelastuneen sydämessä. Hänen sielunsa elää jo iankaikkisuus elämää, täällä ajassa ollessaankin. Pyhä henki tekee synnin vallassa olleen hengellisesti kuolleen sielun eläväksi.

Hebrealaiskirjeen kirjoituksista huomaa, mitenkä Poika Jeesus, korotetaan ainulaatuiseen asemaan maailmassa. Lukiessamme havaitsemme, mitenkä Jumala on puuttunut maailman asioihin erikoisella tavalla. Jumalan asioihin puuttumisella on meille jokaiselle ihmiselle ainutlaatuinen merkitys. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja tuo selkeästi esille, Vanhan liiton kirjoitusten merkityksen Uuden liiton ihmisten tietoisuuteen. Kaikki se, mitä Hebrealaiskirjeessä kirjoitetaan, on erittäin ajankohtaista myös tämän ajan kristityille. Tässä korottaa ainutlaatuisella tavalla Kristusta ja Hänen sovitustyön merkitystä. Lukijan tulee olla uudestisyntymän kokenut ja uskoon tullut. Kristityn tulee olla kasvanut uskossaan, näin kirje avautuu parhaiten sitä luettaessa. Hyvä olisi jos uskovan elämää olisi jo eletty jonkin aikaa, sillä Kristuksessa kasvaminen ja Hänen sisäinen tunteminen, eivät tapahdu hetkessä. Kasvua jo jonkin verran ollessa, on ensirakkauden huuma jo kadonnut. Uskovan arki alkanut, tähän arkeen Hebrealaiskirje tuo runsaasti uutta opittavaa. Varoitus uskon menettämisestä on mainittu. Hengellinen ravinto jota tarjotaan, on vahvaa ja monipuolista.

” …mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen”.

Ensirakkauden huuman kadotessa tavallisesti tunteet, eivät enää ole niin palavia kuin vasta Kristukseen rakastuneella on. Siksi ei uskoa pidä koskaan rakentaa pelkästään tunteiden pohjalle. Nykyajan kristilliseen ilmapiiriin on tullut virtauksia, joissa tunteet näyttelevät suurinta roolia. Profetiat ja monet muut armolahjat ovat oikein käytettynä, hengellisen elämän kasvun tukipilareita. Kuitenkaan näiden armolahjojen varaan, ei uskoa pidä yksistään rakentaa, eikä lähteä profetioiden sanomaa yksin noudattamalla, tekemään elämän ratkaisuja. Kaikki on koeteltava Raamatun sanalla. Raamatun sana on Jumalan sanaa mutta profetia tulee vajavaisen ihmisen välityksellä. Monesti mukaan tulee myös ihmisestä itsestään lähtöisin olevaa tai seurakunnan keskellä tullut profetia, on toistoa jo saarnatulle sanalle. Näin eivät kaikki profetiat ole suoraan noudatettavia elämänohjeita. Vasta kaksi tai kolme, samansuuntaista profetiaa, jotka tulevat toisistaan tietämättä, vahvistaa profetian aidoksi. Tästä huolimatta, kaikki pitää koetella Raamatun sanalla. Näyt ja ilmestystieto samoin, ovat vajavaisia, näiden kohdalla on toimittava samoin. Vajavaisuus lakkaa vasta kun täydellisyys alkaa, tämä tapahtuu vasta, iankaikkisuudessa. Ihminen on aina loppuun saakka vain ihminen. Ihmisen sana, ei koskaan ole samaa kuin Jumalan sana.

Tästä syystä, monesti on elämämme tullut ongelmia. On aloitettu työ, jonkin profetian tai näyn pohjalta, jota ei ole tarpeeksi hyvin tutkittu Sanan valossa. Pahinta on, asiaa joka on tullut profetiana esille, ei ole käytetty Jumalan kasvojen edessä, rukouksessa ja Hänen lausuntonsa on jäänyt kysymättä. Laiminlyönti tuottaa suuria ongelmia tulevaisuudessa, jos elämä tai toiminta pohjautuu yksin ihmisen välityksellä tulleelle näylle tai profetialle. Etenkin viimeaikoina kristillisyys on alkanut elää, liiaksi tunnetasolla ja ihmisen ehdoilla. Jumalan toiminta on syväluotausta, ei pintakelluntaa. Tunnepohjalla elävä kristillisyys ei kanna koetusten aikana. Ei tuota hengen hedelmiä. Tunteet menevät ja vaihtelevat, vain Kristus-kalliolle rakennettu usko kestää maailman myrskyissä ja vihollisen houkutuksissa. On pysyttävä lujana, sillä perustuksella, jonka Jeesus Golgatalla valoi. Kristuksen kärsimys ja kuolema, ylösnousemus, kuoleman voittajana, ovat Jumalan suuri lahja ihmiselle. Tätä sanomaa korostaa Hebrealaiskirje ja varoittaa, ettemme vetäytyisi pois tältä pohjalta. Kristuksen takaisin tulon odotus, on aikaa, jolloin maailmassa tapahtuu, sellaisia asioita, joista Jeesus eläessään maanpäällä, ihmisen osassa, ennalta varoitti. Jos uskomme ei ole ankkuroitunut Kristukseen ja katse kiinnitetty Kristukseen, helposti väsymme odottamiseen ja tapahtuu uskosta luopuminen. Tätä Jumala ei kenellekään tahtoisi tapahtuvaksi.

Mitä lähempänä Jeesuksen tulo on, sitä varmempaa on se, että kristittyjen työtä vihollinen yrittää kaikin keinoin estää. Myös uskovia aletaan vihata ja monet saavat kokea marttyyrikuoleman. Maailman mullistusten keskellä, pelko valtaa helposti kristityt, mutta Jeesus on tästäkin edeltä maininnut, näin tulee tapahtumaan. Kuitenkin Jeesus aina rohkaisi opetuslapsiaan ja meitä kaikkia. ”Älkää pelätkö, nämä kaikki kun alkavat tapahtua, nostakaa katseenne, teidän vapautuksenne aika lähestyy.” ( Vapaasti lainattu Raamatusta) Jeesuksen toinen tulemus on uskovien uskon täyttymys. Odotus täyttyy. Kristuksen lupaus täyttyy. Hän saapuu, kuten lupasi taivaaseen astumisen yhteydessä. Kaikki saavat Hänet nähdä, nekin jotka Hänet lävistivät. Monet jotka eivät vielä ole Jeesuksen omia, pitävät tätä harhana tai illuusiona, toiveajatteluna, jopa hullutuksena.

”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”.
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkoonpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset
.” 1. Kor. 1. 18 – 25. KR. 33/38.

Kristus oli mukana jo Vanhan liiton ajan tapahtumissa. Kaikki huipentui Uuden testamentin astuttua voimaan. Apostoli Paavali sanoo, että kallion joka erämaavaelluksen aikana antoi israelilaisille vettä, oli Kristus. (1. Kor. 10.4. KR. 33/38.) Koska näin on, ainut todellinen ja realistinen usko maailmassa on, usko Kristukseen Jeesukseen, Jumalan Poikaan. Maailmassa on kristinuskon oikeaksi todistajia niin paljon, että Raamattu sanoo tätä joukkoa suureksi pilveksi. Pilvi muodostuu pienistä vesihiukkasista, näin ollen näitä pieniä kristinuskon ”hiukkasia” on maailmassa ollut Vanhan liiton ajoista lähtien, tähän päivään. Uusia uskon todistajia tulee joka hetki lisää. Uskon päämies on Jeesus Kristus. Jeesus on suuri todellisuus joka tulee täyttämään työn. Kristus aloittaa meissä uskon Pyhän hengen vaikutuksesta ja Hän vie sen päätökseen. Juoskaamme siis juoksumme loppuun saakka katse kiinnitettynä uskon alkajaan, Kristukseen. Juoksun keskeyttäneet voivat palata takaisin. Viimein maaliviivan ylitettyämme saamme voitonseppeleen. Voittoon meidän tiemme johtaa, seuratessa Jeesusta.

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle
.” Heb. 12. 1 – 2. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 31.8.2016. Bookmark the permalink.