Perustus kestää

”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. ”Hepr. 6. 4 – 6. KR. 33/38.

Lukijani, oletko huomannut erikoista piirrettä Raamattua lukiessasi tai seuratessasi keskusteluja, jotka pohjautuvat Raamatulliseen kontekstiin? Raamattua voi kääntää ja vääntää asiaan kuin asiaan, miten tahansa. Löytyyhän sopiva kohta Raamatusta, millä voidaan puolustaa omaa asiaansa, olipa se Raamatun sananmukainen tai sen vastainen. Raamatun sanalla voidaan lohduttaa tai murskata ihminen. Tämä ei ole koskaan ollut Jumalan tahdon mukaista, valitettavasti kristittyjen keskuudessa varsin yleistä kuitenkin.

Uskon perustus on Jeesus Kristus. Uutta perustusta ei voida laskea. Uutta kulmakiveä ei voi hengelliseen temppeliin laittaa, koska kulmakivi on jo olemassa. Kristus ja Golgatan täytetty työ on perustus, jota emme saa lähteä muuttamaan. Kristityn uskon perusta on Kristuksessa. Ristinuskon perusta on Jumalan sanassa, joka on Raamatussa. Kulmakivenä, on itse Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Raskas paalu, jonka Jeesus kantoi Golgatan kummulle, muuttui ristiksi, ja sovituspaikaksi. Emme kristittyinä usko paalun olevan pelastuksen puu, vaan risti. Ristin poikkipuu, johon viaton Uhrikaritsa Jeesus naulattiin käsistään, toi ihmiskunnalle kertakaikkisen sovituksen. Jumalan Poika alistui, Isän tahdosta uhraamaan itsensä ristille, koska mitkään maailman eläimet eivät olisi riittäneet uhriksi, niin syntiin langennut ihmiskunta oli ja on edelleen. Jumalan tietäessä etteivät eläimet riitä, Hänen oli lähetettävä oma rakas Poika, sovittajan osaan.

Ristin poikkipuu levittää Jumalan Pojan Jeesuksen kädet ihmiskunnan ylle. Ne kädet naulattiin, mutta ne siunasivat silloin ja vielä, aina ja iankaikkisesti. Ihmiskunnan kaikki vihollisen aikaan saamat Jumalan tahdon vastaiset teot, ajatukset ja asenteet, saivat kertakaikkisen sovituksen ristillä. Jumala armossaan ja rakkaudessaan teki tämän meille ihmisille. Ellei näin olisi Jumala armoaan ja rakkauttaan osoittanut, olisimme ilman ristintyötä, kaikki kadotuksen ja tuhon omia. Koska vihollisen tarkoitus oli tehdä ihmisestä kaikki tietävä, kuten Jumala on. Toisin kävi. Ihmisestä tuli Jumalan vastustaja. Sitähän paholainenkin on. Luonnollisessa inhimillisessä tilassa, ihminen vastustaa kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala antoi ja teki luodessaan ihmisen. Vihollinen sai ihmisen sydämeen asumaan, vihan, katkeruuden ja kateuden. Valheen, koska paholainen on valheen isä. Nämä hallitsevat ihmistä, joka ei ole vielä Kristuksen oma.

Alussa olevat Heprealaiskirjeen jakeet, ovat kautta aikojen olleet ahdistusta tuottavia monille kristityille. Onko Jumala poistanut armonsa henkilöltä, joka on joutunut luopumuksen tielle? Näitä jakeita voidaan lukea väärin ja saada aikaan luopiolle tai sen vaarassa olevalle, suuri kuorma kannettavaksi. Jopa terveellä tavalla uskontiellä kulkeva kilvoittelija, voi tarkkailla itseään, ettei vain luisu pois armosta. Nämä jakeet väärin luettuna ja poistettuna asiayhteydestä, ovat oiva lyömäase luopiolle tai eksyneelle henkilölle. Siksi Raamatun jakeita ei saisi irrottaa pois asiayhteydestä ja siitä viitekehyksestä, mihin ne ovat asetetut. Näin säilytetään terveellä tavalla oikea suhde Jumalan sanaan. Monet uudet opit ovat kehitelty juuri edellä kuvatunlaisesti. Väärällä tavalla yksittäisiä jakeita liitetään toisiinsa, pois alkuperäisestä asiayhteydestä ja tälle perustalle, perustetaan uusi oppi, mitä aletaan opettaa ja näin saadaan, epäraamatullista liikehdintää aikaiseksi.

Etteivät nämä jakeet tuottaisi lukijoilleen enää ahdistusta, jos on epävarma omasta sieluntilasta, koetan Jumalan armon avulla selvittää, mitä jakeet pitää sisällään. Antakoon Pyhä henki viisautta kirjoitukseeni. Oliko heprealaisilla vaarana lähteä pois Kristuksen armon osallisuudesta ja poistua jo rakennetulta perustukselta? ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. ”Hepr. 6. 4 – 6. KR. 33/38.

Jumala on meidän turvamme

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
Virta lähteinensä ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.
Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.” Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.” Ps. 46. 2 – 12. KR. 33/38.

Psalmi 46, osoittaa, sen olevan kaiken kattava, Vanhan liiton seurakunnan hengellisen laulukirjan osa. Sanoista tulee esille, kaikki mitä Jumala on. Heti alussa todetaan, Jumala on meidän turvamme. Jumala on ihmisen turva ollut aikojen alusta saakka, Hän on sitä tänään ja huomenna, ikuisesti. Jumala on ihmisen apu elämän jokaiseen tilanteeseen. Psalmi toteaa, ”hädässä aivan vahva.” Ihmisen ei tarvitse pelätä, kohdataanpa, tällä telluksella, mitä tahansa luonnon mullistuksia. Inhimillinen ihminen luonnollisesti pelkää erinäisiä luonnonilmiöitä. Ihmisen itsesuojeluvaisto aiheuttaa tämän pelon. Kuitenkin Jumalaan luottava ihminen voi pelon tunteen voittaa ajattelemalla, ettei mitään tapahdu, Jumalan sallimatta. Kaikella on jokin tarkoitus. Onnettomuudetkin voidaan kristittyinä ottaa Jumalan kädestä. Jumalan suuruus tulee erityisesti esille tässä psalmissa. Jumala hallitsee luomakuntaansa. Hänen suhde luontoon, heti alussa tulee esille. Miten Jumalan voima hallitsee sitä.

Nykyaikana tahdottaisiin laittaa Jumala pois viralta. Tieteen näkökulma luontoon ja ihmiseen on erilainen, kuin Raamatun näkökulma on. Tiede osittain tukee Jumalan tekoja, vaikka ei niitä suoraan tunnusta Jumalan teoiksi. Tieteen näkökulman erilaisuudesta huolimatta, yhtymäkohtia löytyy. Tiede ei voi suoraan kumota luomistyön ihmeitä, vaikka ei osaa niitä selittää tarkasti. Evoluutioteoriakin on alkanut horjua. On selvää, että luonnossa tapahtuu muutosta, osa alussa Jumalan luomista eläimistä ja kasveista on kuollut sukupuuttoon. Näihin on ihminen suurin syyllinen. Toisaalta myös luonnontasapainon säilymiseksi, muutosta pitää tapahtua. Kuitenkaan ei tämä prosessi, kumoa Jumalan alkuperäistä luomistekoa. Jumalan on kaiken tehnyt kauniiksi aikanaan. Jumalan vihollisen paholaisen tuotoksen aiheuttamana, on luontokin turmeltunut ja on katoavaisuuden alainen. Ihminen samoin, on katoava. Ihmisen ”sielunkotelo”, ruumis maatuu maaksi jälleen. Kuolema tekee työtään ihmisessä jatkuvasti. Solukuolema alkaa heti syntymän jälkeen ja jatkuvasti tapahtuu pientä kuolemaa.

Vain ihmisessä oleva sielu, ihmisen henki pysyy ikuisesti elävänä. Ihmisessä on Jumalan antama iankaikkinen sielu, Jumalan kuva. Kaikki ihmiset ovat saaneet osakseen tämän, uskoipa tämän tai ei. ”Tulkaa katsokaa Herran töitä, Hänen joka tekee hämmästyttäviä tekoja maanpäällä.” Kaikki mitä ympärillämme on näkyvissä ja luonnon monimuotoisuus, ne ovat hämmästyttäviä tekoja. Jopa luonnonkatastrofit ovat hämmästyttäviä. Ihmisjärki voi kuin teoreettisesti selittää niiden synnyn, mutta estää niitä ei voi. Jumala puhuu luonnonkautta parhaiten jos vain osaamme kuunnella Jumalan puhetta. Jumalan kaikkivaltius ja voima, Jumalan olemus, tulee selkeimmin näkyviin luonnossa.

Kaikille meille varmasti tuttu virsi, ” Jumala ompi linnamme”, joka on Martti Lutherin tuotos, on saanut innoituksen psalmista 46. Se on taisteluvirsi ja selkeitä yhtymäkohtia tähän psalmiin siitä löytyy. Virsi on väkevä sanoitukseltaan. ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.” ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aina”, toteaa Luther virressä. Ennen meidän tätä aikaa, ei ihmiskunnan ole tarvinnut huolehtia, koko maapallon tuhoutumisesta. Koska se tänä aikana on mahdollista, tarvitsemme Jumalan vahvaa vakuutusta, että on olemassa Jumala joka ei järky eikä horju. ”Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.” Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme.” ( Sela.)

Me nyt elämme Uuden liiton aikakautta. Jos Vanhan liiton pyhät voivat, jo todistaa tämän, Herra Jumala on vahva linna. Meillä tämän ajan ihmisillä, on vieläkin suurempi etuoikeus todeta tämä sama. Vanhassa liitossa eläneillä ei ollut vielä sovittajaa, piti uhrata uhreja, syntien sovitukseksi. Eläinuhreja vietiin pappien välityksellä kaikkein pyhimpään, temppeliin. Näin ihmisten pahat teot ja synnit tuli sovitetuiksi Jumalan ja ihmisen välillä. Kristus Jeesus Jumalan poika, joka tuli ihmiseksi ja ihmiskunnan sovittajaksi. Hän uhrasi itsensä viattomana Uhrikaritsana, näin meillä on kaikilla pääsy kaikkeen pyhimpään, lähelle Jumalaa. Meillä on täysi oikeus Jeesuksen uhrikuoleman kautta, päästä Jumalan yhteyteen. Jumala repäisi esiripun, joka erotti Jumalan ihmisestä. Jeesuksen kuollessa ristillä, esirippu repesi ylhäältä alas saakka. Näin tie Kristuksen sovitustyön kautta on avoin. Mikään muu ei estä meitä pääsemästä Jumalan valtakuntaan, kuin synti. Syntiähän on kaikki, mikä ei ole elämässämme Jumalantahdon mukaista. Koko elämänasenne, on luonnollisessa tilassa olevalla ihmisellä, Jumalan tekojen vastainen. Ihminen ei itsessään tahdo totella Jumalan käskyjä ja tehdä tekoja, jotka antaisivat kunnian yksin Jumalalle ja Jeesukselle. Ihminen luonnollisessa langenneessa tilassa, etsii vain omaa parastaan ja omaa kunniaansa. Hyvät teotkin ihminen tekee vain omaa kunniaa etsien. Ihminen tahtoo kiitoksen itselleen, eikä suo sitä Jumalalle, kaiken hyvän antajalle.

Hän tyhjensi itsensä

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Fil. 1. 5 – 11. KR. 33/38.

Apostoli Paavali lähetti kirjeitä eri seurakunnille. Edellä oleva katkelma on osa Filipin seurakunnalle osoitetusta kirjeestä. Paavali kehottaa seurakuntalaisia olemaan mieleltään Kristuksen kaltaisia. Hän luettelee ominaisuuksia joita Jeesuksella oli ja joista Hän luopui, tullessaan ihmiseksi, tänne maailmaan. Jumalan Poika Jeesus luopui kaikesta, mitä Hänessä oli.

Tyhjentäessämme astian jostakin aineesta, silloin me otamme kaiken pois kyseisestä astiasta. Jos huone tyhjennetään, silloin huoneesta poistetaan kaikki, mitä huoneessa on. Kaikki mitä jossakin esineessä on, se poistetaan. Asiankirja tiedostoissa oleva teksti voidaan poistaa. Tietokoneesta voidaan poistaa selaushistoria, tiedostokansiot voidaan poistaa. Tietokone voidaan tyhjentää kaikesta. Jäävät vain tehdasasetukset. Jeesus tyhjensi itsensä.

Mitä Jeesus poisti itsestään? Jeesus oli Jumalan kaltainen. Jeesus tyhjensi itsestään Jumalan kaltaisuuden ja otti orjan muodon ja tuli ihmisen kaltaiseksi. Hän tuli ulkonäöltään ihmisen näköiseksi.  Orjanmuoto, orja tekee kaiken mitä isäntä käskee tehdä.  Hän otti  nöyrän ihmisen ominaisuudet. Jeesus nöyryytti itsensä. Jeesus nimi, oli muita nimiä korkeampi, kuin mitä  ihmisten nimet ovat.  Hän nöyryytti itsensä, olemalla alhainen ihminen. Hän otti palvelijan asenteen.  Hän tahtoi olla Jumalan tahdosta, ihmisen kaltainen kaikessa.  Kristus tyhjensi itsensä, että Hän voisi toteuttaa tehtävänsä.  Jeesus täyttettiin tyhentymisen jälkeen, ihmisten synnillä, pahoilla teoilla, sairauksilla kaikella niillä ominaisuuksilla mitä ihmisessä itsessään on. Hän tuli syyttömästi synniksi, rikolliseksi, pahantekijäksi. Hänet asetettiin ristille pahantekijöiden joukkoon.  Ristillä ollessaan Jeesus täyttyi hylkäämiskokemuksella.  Jeesus menetti yhteyden Isään Jumalaan. Vaikka Jeesus tyhjensi itsensä, silti Hän ei tehnyt syntiä. Jumala lähetti Jumalan ihmisten keskelle ja sovitti maailman synnit. Tämän tehtävän täytettyään, Jumala Hänet jälleen korotti. Hänet  korotettiin, samaan alkuperäiseen korkeaan asemaan, mistä Hän lähti.  Jeesus nimi on korkealle korotettu.  Jeesuksen edessä, kerran kaikki polvet notkistuvat. Kaikkialla taivaassa ja maanpäällä, sekä maan alla. Ei ole sellaista olotilaa, missä ei Jeesus-nimessä polvistuttaisi Hänen eteensä. Kaikkialla maanpäällä olevien kansojen ja kielien on tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra. Kaikki tämä tehdään Jumalan kunniaksi. Näin Jumalan nimi tulee korotetuksi, yli kaikkien muiden nimien. Muuta nimeä ei ole missä ihminen pelastuisi kadotukselta, kuin Jeesus Kristus-nimi. Ihmisen on tunnustettava täällä elämässä sydämestään, että Jeesus on Herra. Kerran kaikki ihmiset kaikkina aikoina eläneet, tämän saavat kokea ja nähdä, että tämän maailman korkein nimi on, Kristus Jeesus. Silloin kovinkin sydän ja paatunein mieli, nöyrtyy Isän Jumalan edessä. Tunnustaa, Jeesus on Jumalan Poika, Herrojen herra ja Kuningasten kuningas.

Miten on mahdollista, että meistä ihmistä tulisi samanmielisiä, kuin Jeesus oli? Näinhän,  Paavali kirjeessään kehottaa muuttumaan.  Ihminen itsessään ei voi itseään muuttaa paremmaksi. Pyhä henki, joka tulee kristittyyn Jeesuksen Herrakseen tunnustavaan asumaan, Hän voi alkaa muutosprosessin meissä. Meidänkin on ensin nöyrryttävä. On tiedostettava, että meissä oleva elämänasenne ja sen mukanaan tuomat elämäntavat, rikkovat Jumalan tahtoa vastaan. Meidän on nähtävä se tosiasia, että meissä ei ole itsessämme, mitään hyvää. Olemme täysin synnin ja Jumalan vihollisen paholaisen sokaisemia. Ilman Jumalan armoa ja anteeksiantoa, me emme muutu Jeesuksen kaltaiseksi. Ilman muutosta olemme kadotuksen omia. Meidän on herättävä näkemään oma syntisyytemme ja pahuutemme. Oma turmeltunut luontomme, on paholaisen turmelema. Turmeltunutta  luontoamme,  ei muuta  mikään muu, kuin Pyhä henki. Herääminen synnin unesta,  on usein esirukousten tulosta. Myös elämän koettelemukset ja ongelmat, jopa vakava sairaus, saattavat olla meille ” herätyskelloja.” Jumala alkaa vetää näiden kautta yhteyteensä. Meissä on alettava tyhjennys. Meistä  pitää tyhjentää kaikki entinen. Synti on kuin mätäpesäke meissä.  Pesäkkeen puhkaisu tekee kipeää. Synnistä luopuminen tekee kipeää, koska ihminen rakastaa syntiä. Ihminen itsessään tahtoo mielellään toteuttaa paholaisen juonia. Meille on tarpeen, että meistä poistetaan kaikki ne halut ja himot, joita paholainen meille tahtoo antaa. Ihminen ei muuten Jumalan hyvyyttä osaa arvostaa. Harvoin Jumalan hyvyys vetää meidät tyhjentymään ja nöyrtymään. Ihminen ei edes näe, miten hyvä Jumala on ja kuinka paljon Hän meitä rakastaa. Elämän mennessä tasaiseen tahtiinsa, monesti tunnemme ylpeyttä ja otamme kaiken hyvän, omina ansioinamme. Pidämme itseämme onnekkaina. Kaikki hyvä kuitenkin saadaan yksin Jumalalta. Se on siunausta.

Monesti parhaimmat siunaukset koetaan syvyydessä, ahdistuksen kuopassa. Jumala laittaa meidät kaivoon, kuten Joosefin Vanhassa testamentissa. Joosef ei tajunnut tuolloin, kuinka suuret siunaukset häntä vielä odottavat. Jumalan tiet siunausten lähteille käyvät usein monien ahdistusten kautta. Eikä yksin siunaukset näissä ” kaivo kokemuksissa” tule yksin meidän omaksi siunaukseksi, vaan monesti monet lähimmäiset saavat näiden kautta myös kokea siunauksia. Jeesus oli välimies, Jumalan ja ihmisen välillä, silloin kuin Jumala poisti vihollisuuden Jumalan ja ihmisen väliltä. Tämä Kristuksen välimiehen osa koitui koko ihmiskunnalle pelastukseksi. Samoin Jumala saattaa laittaa jonkun ihmisen ”välimieheksi”, jotenka tämän koetusten kautta, monet ihmiset saavat siunauksia osakseen. Näinhän Joosefille kävi, hänen vanha isä ja veljet saivat kokea Joosefin kautta suurta siunausta. Myös Faaraon hovi sai kokea Joosefin kautta siunauksia. Näin ihmeellisiä reittejä Jumala käyttää siunaustensa antamiseksi ihmisille. Joosef ei ylpistynyt ollessaan Faaraon hovissa, silti vaikka saikin ylennyksiä toimissaan. Myös kristittyjen ei tulisi ylpistyä jos Jumala nostaa korkeampaan asemaan. Monesti näin on käynyt, silloin ylpeys käy lankeemuksen edellä ja Jumalan siunaukset jäävät saamatta. Jumalan suunnitelmat eivät saaneet toteutua tämän henkilön kautta. Toteutuvat Paavalin sanat. ”Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” Gal. 3. 3. KR. 33/ 38. Liian moni lopettaa lihassa, ylpeys on lihallinen ominaisuus.

Myös Jeesuksen mielenlaatuun kuuluu, kuuliaisuus. Tätäkään ei saada itsestään. Jumalan pitää monesti kasvattaa meitä kuuliaisuuteen kurituksen kautta. Edellä jo mainitsin Jumalan tavoista kurittaa. Itsessämme me emme tule kuuliaisiksi Jumalan äänelle, emmekä toteuta Jumalan antamia kehotuksia tehdä, Hänen tekojaan. Kuuliaisuus vaatii nöyryyttä ja pyyteetöntä rakkautta. Näitä ominaisuuksia ei ihminen itsessään omista. Eivät edes pitkään Kristusta seuranneet Hänen omansa, elä aina kuuliaisina Isän tahdolle. Oma mukavuus on etusijalla, eikä rakkaus ole kuin huulilla korulauseena. Teot ja sanat ovat ristiriidassa keskenään. Joku on sanonut viisaasti. ”Näytä minulle teot, niin minä kerron, minkälainen on uskosi.” Tähän lausumaan sisältyy jumalallinen viisaus. Uskonelämän jatkuessa ja uskossa kasvaminen näkyvät myös tekoina arjen elämässä. Itsekkyys muuttuu lähimmäisten auttamiseksi ja Jeesuksen luonteenlaatu tulee esille. ”Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.
Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. ”Jaak. 2. 12 – 14, 17 – 18. KR. 33/38.

Voittoon meidän tiemme johtaa

”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. ”Room. 10. 9 – 10. KR. 33/38.

Kysyessäsi joltakin henkilöltä, oletko sinä uskossa tai kristitty? Useimmat vastaavat, ” kyllä minä uskon Jumalaan.” Jumalaan voidaan uskoa. Jeesuksesta keskustelua jatkettaessa, keskustelukumppanin olo käy vaikeaksi tai vaitonaiseksi. Mikä on niin vaikeaa, ettei Jeesukseen voida tunnustaa uskottavan? Mikä Jeesus nimestä tekee kovin vaikean? Kirosanana se monen suusta kuullaan lausuttavan ja monesti monella tavalla lisälauseilla höystettynä, kirottaessa ei Jeesus-nimeä hävetä. Muutoin kylläkin. Pilkka mielessä, Jeesus-nimi kestetään.

Johanneksen evankeliumin alkulehdiltä saamme lukea. ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Joh. 1. 1. KR. 33/38. Evankelista Johannes jatkaa. ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme,” Joh. 1. 14. KR. 33/38. Edelleen Johannes jatkaa. ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” Joh. 1. 4. KR. 33/38. ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, Room. 10. 8. KR. 33/38. ”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan,” 1. Tim. 1. 15. KR. 33/38.

Edellisistä Raamatun jakeista saamme vastauksen siihen, miksi kysyttäessä, ” oletko sinä uskossa?” Jeesus nimen lausuminen on vaikeaa. Jumalaan voidaan uskoa. Koska Jeesus sanan lausuminen, jo todistaa, että kyse on Jumalan Pojan Kristuksen tunnustamisesta, lihaan tulleeksi Sanaksi. Sana oli jo aikojen alussa Jumalan luona. Jeesus tuli maailman valkeudeksi. Vielä pimeydessä ja synneissä elävä ihminen, ei voi tunnustaa, että hän uskoo Jumalan sanaan ja Jeesukseen. Tällainen ihminen ei ole vielä uudestisyntynyt, eikä tunne sisäisesti Jeesusta Kristusta. Kristus Jeesus, ei asu uudestisyntymättömän sydämessä. Silloin on helppoa kiertää tämä vaihe ja tunnustautua, vain Jumalaan uskovaksi. Näinhän tämän maailman hallitsija Jumalan vihollinen, paholainenkin uskoo. Ei ainoastaan usko vaan tietää Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja vihaa Häntä. Ihminen joka ei vielä ole löytänyt Jeesusta Herrakseen, on vielä kiinni Jumalan vihollisen kahleissa.

Pyhä henki tekee jatkuvasti työtä täällä maailmassa. Jeesus elää Pyhän henkensä kautta täällä, tässä maailmassa, missä me jokainen ihminen elämme. Vain Pyhä henki voi synnyttää meissä halun, etsiä totuutta, Jeesusta. Ilman Pyhän hengen työtä, ei yksikään ihminen maailmassa, omasta tahdostaan kiinnostu Jumalan sanasta ja Jeesuksesta. Pahasti vihollinen Saatana, käärmeen muodossa sai lumottua meidät hallintaansa, Edenin paratiisissa. Tästä saakka ihminen on elänyt pimeydessä ja sokeana. Hän ei tahdo omasta tahdosta etsiä Jeesusta Kristusta, ellei Pyhä henki herätä hänessä kaipuuta löytää elämälleen tarkoitus ja päämäärä. Kuitenkin jokaisella ihmisellä on sydämessä Jumalan suuruinen aukko, tyhjätila. Tätä tyhjää tilaa yritetään täyttää maailmasta saatavalla viihteellä, runsaalla alkoholin käytöllä, monenlaisilla harrastuksilla. Kyllä tämä maailma keinoja löytää. Vahingossakaan ei tule Jumala mieleen, olisiko Hänellä mahdollisesti tyhjyyteen täytettä. Liian monet muut keinot käydään lävitse, petytään ja etsitään uusia keinoja. Liian monen elämä kuluu vain maailman nautintojen perästä juoksemisessa. Kunnes voi olla liian myöhäistä enää löytää mitään, elämä päättyy kerran meiltä jokaiselta. Ihminen on tässä ajassa vain rajoitetun ajan. Kukaan ei ole jäänyt tänne pysyvästi. Tämä elämä on annettu lahjaksi, että saisimme löytää Jeesuksen Kristuksen. Hänet joka tuli syntiä tekevään maailmaan, pelastamaan tässä maailmassa elävät ihmiset. Saisimme kaikki pahat tekomme anteeksi ja saisimme elämälle todellisen sisällön ja suunnan. Pelastus tästä synnin ja pahuuden riivaamasta maailmasta, on vain yksin Jeesuksessa Kristuksessa. Muuta tietä, ei ole ikuiseen iloon ja onneen, sisäiseen lepoon ja rauhaa, kuin oppimalla tuntemaan Kristus henkilökohtaisena Vapahtajana.