Jumala on meidän turvamme

missa-olet”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
Virta lähteinensä ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.
Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.” Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela
.” Ps. 46. 2 – 12. KR. 33/38.

Psalmi 46, osoittaa, sen olevan kaiken kattava, Vanhan liiton seurakunnan hengellisen laulukirjan osa. Sanoista tulee esille, kaikki mitä Jumala on. Heti alussa todetaan, Jumala on meidän turvamme. Jumala on ihmisen turva ollut aikojen alusta saakka, Hän on sitä tänään ja huomenna, ikuisesti. Jumala on ihmisen apu elämän jokaiseen tilanteeseen. Psalmi toteaa, ”hädässä aivan vahva.” Ihmisen ei tarvitse pelätä, kohdataanpa, tällä telluksella, mitä tahansa luonnon mullistuksia. Inhimillinen ihminen luonnollisesti pelkää erinäisiä luonnonilmiöitä. Ihmisen itsesuojeluvaisto aiheuttaa tämän pelon. Kuitenkin Jumalaan luottava ihminen voi pelon tunteen voittaa ajattelemalla, ettei mitään tapahdu, Jumalan sallimatta. Kaikella on jokin tarkoitus. Onnettomuudetkin voidaan kristittyinä ottaa Jumalan kädestä. Jumalan suuruus tulee erityisesti esille tässä psalmissa. Jumala hallitsee luomakuntaansa. Hänen suhde luontoon, heti alussa tulee esille. Miten Jumalan voima hallitsee sitä.

Nykyaikana tahdottaisiin laittaa Jumala pois viralta. Tieteen näkökulma luontoon ja ihmiseen on erilainen, kuin Raamatun näkökulma on. Tiede osittain tukee Jumalan tekoja, vaikka ei niitä suoraan tunnusta Jumalan teoiksi. Tieteen näkökulman erilaisuudesta huolimatta, yhtymäkohtia löytyy. Tiede ei voi suoraan kumota luomistyön ihmeitä, vaikka ei osaa niitä selittää tarkasti. Evoluutioteoriakin on alkanut horjua. On selvää, että luonnossa tapahtuu muutosta, osa alussa Jumalan luomista eläimistä ja kasveista on kuollut sukupuuttoon. Näihin on ihminen suurin syyllinen. Toisaalta myös luonnontasapainon säilymiseksi, muutosta pitää tapahtua. Kuitenkaan ei tämä prosessi, kumoa Jumalan alkuperäistä luomistekoa. Jumalan on kaiken tehnyt kauniiksi aikanaan. Jumalan vihollisen paholaisen tuotoksen aiheuttamana, on luontokin turmeltunut ja on katoavaisuuden alainen. Ihminen samoin, on katoava. Ihmisen ”sielunkotelo”, ruumis maatuu maaksi jälleen. Kuolema tekee työtään ihmisessä jatkuvasti. Solukuolema alkaa heti syntymän jälkeen ja jatkuvasti tapahtuu pientä kuolemaa.

Vain ihmisessä oleva sielu, ihmisen henki pysyy ikuisesti elävänä. Ihmisessä on Jumalan antama iankaikkinen sielu, Jumalan kuva. Kaikki ihmiset ovat saaneet osakseen tämän, uskoipa tämän tai ei. ”Tulkaa katsokaa Herran töitä, Hänen joka tekee hämmästyttäviä tekoja maanpäällä.” Kaikki mitä ympärillämme on näkyvissä ja luonnon monimuotoisuus, ne ovat hämmästyttäviä tekoja. Jopa luonnonkatastrofit ovat hämmästyttäviä. Ihmisjärki voi kuin teoreettisesti selittää niiden synnyn, mutta estää niitä ei voi. Jumala puhuu luonnonkautta parhaiten jos vain osaamme kuunnella Jumalan puhetta. Jumalan kaikkivaltius ja voima, Jumalan olemus, tulee selkeimmin näkyviin luonnossa.

Kaikille meille varmasti tuttu virsi, ” Jumala ompi linnamme”, joka on Martti Lutherin tuotos, on saanut innoituksen psalmista 46. Se on taisteluvirsi ja selkeitä yhtymäkohtia tähän psalmiin siitä löytyy. Virsi on väkevä sanoitukseltaan. ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.” ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aina”, toteaa Luther virressä. Ennen meidän tätä aikaa, ei ihmiskunnan ole tarvinnut huolehtia, koko maapallon tuhoutumisesta. Koska se tänä aikana on mahdollista, tarvitsemme Jumalan vahvaa vakuutusta, että on olemassa Jumala joka ei järky eikä horju. ”Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.” Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme.” ( Sela.)

Me nyt elämme Uuden liiton aikakautta. Jos Vanhan liiton pyhät voivat, jo todistaa tämän, Herra Jumala on vahva linna. Meillä tämän ajan ihmisillä, on vieläkin suurempi etuoikeus todeta tämä sama. Vanhassa liitossa eläneillä ei ollut vielä sovittajaa, piti uhrata uhreja, syntien sovitukseksi. Eläinuhreja vietiin pappien välityksellä kaikkein pyhimpään, temppeliin. Näin ihmisten pahat teot ja synnit tuli sovitetuiksi Jumalan ja ihmisen välillä. Kristus Jeesus Jumalan poika, joka tuli ihmiseksi ja ihmiskunnan sovittajaksi. Hän uhrasi itsensä viattomana Uhrikaritsana, näin meillä on kaikilla pääsy kaikkeen pyhimpään, lähelle Jumalaa. Meillä on täysi oikeus Jeesuksen uhrikuoleman kautta, päästä Jumalan yhteyteen. Jumala repäisi esiripun, joka erotti Jumalan ihmisestä. Jeesuksen kuollessa ristillä, esirippu repesi ylhäältä alas saakka. Näin tie Kristuksen sovitustyön kautta on avoin. Mikään muu ei estä meitä pääsemästä Jumalan valtakuntaan, kuin synti. Syntiähän on kaikki, mikä ei ole elämässämme Jumalantahdon mukaista. Koko elämänasenne, on luonnollisessa tilassa olevalla ihmisellä, Jumalan tekojen vastainen. Ihminen ei itsessään tahdo totella Jumalan käskyjä ja tehdä tekoja, jotka antaisivat kunnian yksin Jumalalle ja Jeesukselle. Ihminen luonnollisessa langenneessa tilassa, etsii vain omaa parastaan ja omaa kunniaansa. Hyvät teotkin ihminen tekee vain omaa kunniaa etsien. Ihminen tahtoo kiitoksen itselleen, eikä suo sitä Jumalalle, kaiken hyvän antajalle.

Raamatun opetukset nivoutuvat ihanasti yhteen. Vanha testamentin ja Uuden testamentin välillä on yhtenäinen punainen lanka. Jeesus opetti opetuslapsilleen ja meille jokaiselle.

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?” Matt. 6. 26 – 30. KR. 33/38.

Jeesuksen opetuksessa on samoja yhtymäkohtia luontoon kuin psalmissakin on. Usein Jeesus käytti vertauksissaan kuvauksia luonnosta, Jumalan luomistyöstä. Koska Jeesus on aikojen alussa ollut jo Isän luona, Hän tiesi että Jumala on kaiken takana ja kaiken luoja. Hän voi vedota aina Jumalan käden jälkeen ja sanottuun Sanaan.

Tätä lukiessa, tuntee kuinka, heikkoa on vielä uskoni. Kuinka luottamus Jeesuksen huolenpitoon, ei ole näin vahvaa, kuin se tässä opetetaan ja minkälaista sen tulisi olla. Paljon on kasvunvaraa, eikä täydellistä luottamusta varmasti tässä ajassa synny. Monet vetoavat tähän Jeesuksen opetukseen, mikäli murehtii ja huolehtii ajallisista asioista. Näillä vetoajilla on hengellistä ylpeyttä itsellään. Tällainen ihminen on kuin fariseus, joka korottaa itsensä toisten yläpuolelle. Hän valehtelee. En ole kuin muut, olen parempi. En ole, niin kuin tuo pahamaineinen publikaani, veronkantaja, joka löi rintaansa rukoillessa. Hän koki olevansa syntinen heikkouskoinen Jumalan edessä. Hän oli nöyrämies.

Uusi testamentti astui voimaan Kristuksen ristintyössä. Lakiusko muuttui armouskoksi. Joka katsoo Jeesukseen, voittajaan ja seuraa Hänen opetuksiaan on siirtynyt lain alta, armon alle. Armosta me saamme syntimme anteeksi. Armosta lainkirjainta noudattava ihminen voi päästä vapauteen. Laki tuomitsee syntisen ihmisen, mutta Kristus vapauttaa syntisen ihmisen ja Jeesuksen kallis veri puhdistaa likaisimmatkin synnit pois. Lain kautta tulee synnintunto ja hätä, minne joudun kuoltuani? Jokaisen käskyn jokainen on rikkonut. Me yksikään emme voi kerskua omilla teoillamme. Meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Jokainen meistä, sinä ja minä, me kaikki, olemme Jumalan silmissä yhtä syntisiä kaikki. Meillä ei itsessämme ole mitään ansioita tulla Jeesuksen armoistuimen luokse. Ei ole yhden yhtäkään vanhurskasta, ei yhden yhtään puhdasta. Vasta Jeesuksen kohdannut ihminen ja syntisyytensä tunnustanut, totuudessa elävä ihminen, on puhdas. Jeesus tekee täydellisen syväpuhdistuksen, Pyhän hengen avulla. Tämä vaatii nöyrtymistä ja se ei luonnollisesti ole ihmiselle helppoa. Kuitenkin vain nöyrille tarjotaan armoa. Ellemme suostu nöyrtymään, Jumalalla on keinonsa tehdä meistä nöyriä. Tämän Hän tekee rakkaudesta meihin. On hyvä tulla nöyräksi jo tässä elämässä, kuin mennä ylpeänä kadotukseen. Kadotus on yhtä todellista kuin taivaskin on, joten ei ole pelottelua kertoa, kummastakin paikasta. Parempi tietää nämä asiat nyt, kuin vasta sitten, kun ei voida mitään valintoja tehdä. Kuolema on jokaisen osana joka täällä maailmassa elää, se tulee jokaiselle aikanaan. Emme voi sitä vierasta estää. Silloin kun, tämä vieras vierailee, valinnat on tehty ja iäisyys alkanut, täällä tehtyjen valintojen mukaisesti. Sinä joka tätä nyt luet, tiedät että näin on. Kerran olemme viimeisen Tuomarin edessä ja olemme siellä yksin, vastaamme tekemisistämme tai tekemättä jättämisistämme. Luettuasi tämän, et voi puolustaa itseäsi, ettet tiennyt. Näin valinta jää nyt sinulle, joko hylkäät Jeesuksen armotarjouksen tai otat sen ilolla vastaan.

Jeesuksen oman ei tarvitse pakahtua pelkoon, mitä mahdollisesti maailmassa tulee tapahtumaan. Mitä ikävää mahdollisesti saan kokea? Jumalalla on kaikki maailman johtajien lopulliset valtuudet, tehdä tekonsa tai jättää ne tekemättä. Jumala voi lopettaa sodatkin, jos Hän katsoo parhaaksi niin tehdä. Hän todella hallitsee koko maailmaa. Pyydetään voimaa, jättää kaikki murehtiminen Hänelle. Hän on luvannut olla kaikkina päivinä kanssamme, tämän maailmanajan loppuun saakka. Tämä aika kerran päättyy ja iäisyys alkaa, sielläkin Hän on kanssamme. Jesajan kirjassa on sanat, jotka ovat tarkoitetut kaikille lukijoilleni.

”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.” Jes. 41. 10. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 24.9.2016. Bookmark the permalink.