Perustus kestää

risti1”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät
. ”Hepr. 6. 4 – 6. KR. 33/38.

Lukijani, oletko huomannut erikoista piirrettä Raamattua lukiessasi tai seuratessasi keskusteluja, jotka pohjautuvat Raamatulliseen kontekstiin? Raamattua voi kääntää ja vääntää asiaan kuin asiaan, miten tahansa. Löytyyhän sopiva kohta Raamatusta, millä voidaan puolustaa omaa asiaansa, olipa se Raamatun sananmukainen tai sen vastainen. Raamatun sanalla voidaan lohduttaa tai murskata ihminen. Tämä ei ole koskaan ollut Jumalan tahdon mukaista, valitettavasti kristittyjen keskuudessa varsin yleistä kuitenkin.

Uskon perustus on Jeesus Kristus. Uutta perustusta ei voida laskea. Uutta kulmakiveä ei voi hengelliseen temppeliin laittaa, koska kulmakivi on jo olemassa. Kristus ja Golgatan täytetty työ on perustus, jota emme saa lähteä muuttamaan. Kristityn uskon perusta on Kristuksessa. Ristinuskon perusta on Jumalan sanassa, joka on Raamatussa. Kulmakivenä, on itse Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Raskas paalu, jonka Jeesus kantoi Golgatan kummulle, muuttui ristiksi, ja sovituspaikaksi. Emme kristittyinä usko paalun olevan pelastuksen puu, vaan risti. Ristin poikkipuu, johon viaton Uhrikaritsa Jeesus naulattiin käsistään, toi ihmiskunnalle kertakaikkisen sovituksen. Jumalan Poika alistui, Isän tahdosta uhraamaan itsensä ristille, koska mitkään maailman eläimet eivät olisi riittäneet uhriksi, niin syntiin langennut ihmiskunta oli ja on edelleen. Jumalan tietäessä etteivät eläimet riitä, Hänen oli lähetettävä oma rakas Poika, sovittajan osaan.

Ristin poikkipuu levittää Jumalan Pojan Jeesuksen kädet ihmiskunnan ylle. Ne kädet naulattiin, mutta ne siunasivat silloin ja vielä, aina ja iankaikkisesti. Ihmiskunnan kaikki vihollisen aikaan saamat Jumalan tahdon vastaiset teot, ajatukset ja asenteet, saivat kertakaikkisen sovituksen ristillä. Jumala armossaan ja rakkaudessaan teki tämän meille ihmisille. Ellei näin olisi Jumala armoaan ja rakkauttaan osoittanut, olisimme ilman ristintyötä, kaikki kadotuksen ja tuhon omia. Koska vihollisen tarkoitus oli tehdä ihmisestä kaikki tietävä, kuten Jumala on. Toisin kävi. Ihmisestä tuli Jumalan vastustaja. Sitähän paholainenkin on. Luonnollisessa inhimillisessä tilassa, ihminen vastustaa kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala antoi ja teki luodessaan ihmisen. Vihollinen sai ihmisen sydämeen asumaan, vihan, katkeruuden ja kateuden. Valheen, koska paholainen on valheen isä. Nämä hallitsevat ihmistä, joka ei ole vielä Kristuksen oma.

Alussa olevat Heprealaiskirjeen jakeet, ovat kautta aikojen olleet ahdistusta tuottavia monille kristityille. Onko Jumala poistanut armonsa henkilöltä, joka on joutunut luopumuksen tielle? Näitä jakeita voidaan lukea väärin ja saada aikaan luopiolle tai sen vaarassa olevalle, suuri kuorma kannettavaksi. Jopa terveellä tavalla uskontiellä kulkeva kilvoittelija, voi tarkkailla itseään, ettei vain luisu pois armosta. Nämä jakeet väärin luettuna ja poistettuna asiayhteydestä, ovat oiva lyömäase luopiolle tai eksyneelle henkilölle. Siksi Raamatun jakeita ei saisi irrottaa pois asiayhteydestä ja siitä viitekehyksestä, mihin ne ovat asetetut. Näin säilytetään terveellä tavalla oikea suhde Jumalan sanaan. Monet uudet opit ovat kehitelty juuri edellä kuvatunlaisesti. Väärällä tavalla yksittäisiä jakeita liitetään toisiinsa, pois alkuperäisestä asiayhteydestä ja tälle perustalle, perustetaan uusi oppi, mitä aletaan opettaa ja näin saadaan, epäraamatullista liikehdintää aikaiseksi.

Etteivät nämä jakeet tuottaisi lukijoilleen enää ahdistusta, jos on epävarma omasta sieluntilasta, koetan Jumalan armon avulla selvittää, mitä jakeet pitää sisällään. Antakoon Pyhä henki viisautta kirjoitukseeni. Oliko heprealaisilla vaarana lähteä pois Kristuksen armon osallisuudesta ja poistua jo rakennetulta perustukselta? ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät
. ”Hepr. 6. 4 – 6. KR. 33/38.

Kuten sanottu, kerran tehtyä ei voi tehdä uudestaan. Kerran laskettua perustusta ei voida valaa uudelleen. Näyttäisi siltä, että edellä olevien jakeiden mukaisesti, heprealaisilla oli kiusauksena lähteä kehittelemään uudenlaista uskoa Kristukseen. Heprealaisten kiinnostus Kristukseen oli alkanut laimeta ja piti saada jotakin uudenlaista aikaan. Tarkoitus oli uudistaa opetuksen sisältöä. Heprealaiskirjettä lukiessa huomaa, että heitä oli alkanut kiinnostaa muiden muassa enkelimaailma. Tätäkö he tahtoivat nyt lisätä opetukseen, Jeesuksen tilalle? Heprealaiskirje varoittaa, mitä tapahtuu, jos tieten tahtoen lähdetään pois Kristuksesta ja Hänen asettamaltaan perustukselta. Näitä ihmisiä ei kukaan voi auttaa. Rangaistuksen välttäminen on mahdotonta, jos Jeesuksen Kristuksen tuoma pelastus ei enää kelpaa ja se menettää arvonsa. Heprealaisille ei vielä ole tätä lankeemusta tapahtunut mutta ilmeisesti kiusaus muutokseen oli suuri. Muuten ei tätä varoittavaa kirjettä olisi heille kirjoitettu.

Tämä on herätyssaarna. Luulisi että kosketti heprealaisia ja herättää tämän nykyisen ajan uudistusmieliset kristityt. Heprealaiskirjeen sanoman, pitää avata näkemään seuraukset, jos lähdetään pois terveeltä pohjalta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jos tieten tahtoen lähdetään etsimään muuta suuntaa ja opetusta, kuin minkä Jeesus maanpäällä ollessaan on opettanut ja joka on Raamatussa selkeästi tuotu esille. Vain pelastus-sanoma joka kulminoitui Golgatan täytettyyn työhön, on ainut oikea oppi, mihin ihmisiä tulee johdattaa. Heprealaiskirje ravistelee kaikkia kristittyjä kaikissa kirkkokunnissa, näkemään että pelastus löytyy vain Jeesuksessa Kristuksessa. Eikä tähän jo lasketulle perustukselle, saa lähteä tekemään uudistusta. Raamatun sana pysyy muuttumattomana. Kieliopillisesti, Raamatut ovat vuosisatojen aikana muuttuneet, mutta sanoma pysyy samana. Pyhä henki, aikoinaan inspiroinut Raamatun sanan kirjoittajat, näin heidän kirjoittamat sanat, ovat Jumalalta saatua sanaa. Pyhän hengen tekemä työn pitää säilyä loppuun saakka samana. Ihmisellä ei ole valtuuksia muuttaa Jumalan omaa Sanaa. Jättää siitä mitään pois, eikä lisätä siihen mitään.

Meillä kaikilla uudestisyntyneillä kristityillä on sama vaara, lähteä pois Kristuksen luota. Vaara on jokaisella kadottaa pelastus, jos alamme pitää halpana Jeesuksen Kristuksen merkitys ja hylkäämme Hänet. Mikäli kehittelemme omanlaisen uuden opin ja vaihdamme Kristuksen opin, johonkin muuhun toisenlaiseen evankeliumiin. Tätä jos lähdemme elämässämme seuraamaan, meitä ei pelasta mikään. Joudut pelastuksen ulkopuolelle. Jeesus Kristus on ainut tie pelastukseen ja taivaaseen. Voit etsiä muualta loputtomasti rauhaa ja pelastusta, et tule löytämään, sillä sitä ei ole missään toisessa opissa eikä toisessa Jumalassa. Hylkäämällä pelastuksen, jonka olet kerran saanut Kristuksessa, ei toistamiseen voi olla toista pelastusta. Kuten ei ole toista perustustakaan. Muuta tietä kääntymykseen ja pelastumiseen, ei ole, kuin mikä on Jeesuksessa. Ellei tämä vanha ristintyö ja pelastus Kristuksessa Jeesuksessa kelpaa, ei muutakaan mahdollisuutta ole pelastuakseen.

Ihminen voi itse naulita Kristuksen ristille siten, että häpäisee Hänet julkisesti. Jeesuksen vihaajat tahtoivat Jeesuksen ristille. Ihminen joka luopuu Kristuksesta, pitää Hänen ristintyötään halpana. Tämän tehtyään, hän myös alkaa käyttäytyä kuin ei olisi koskaan ollutkaan pelastunut ja ollut Kristuksen oma. Maailmassa olevien kanssa hän on heidän mielipiteidensä kanssa samaa mieltä. Jumalasta erossa olevat pilkkaavat Jeesusta. He tekevät sen tietämättään paremmasta. Mutta uskostaan luopunut ja Kristuksen hylännyt, pilkkaa tietäen, mitä tekee. Hän pilkkaa ja häpäisee ristintyön. Kristuksen luota lähtenyt antaa myös muille ihmisille Kristuksesta kuvan, ettei Hänestä ollut mihinkään. Tehdessään näin, tällainen ihminen tekee kuten Pilatuksen edessä olleet, jotka sanoivat ” ristiin naulitse.”

Jotenka nyt jokainen voi itse päätellä, onko sisäisesti Kristuksen oma ja pelastustiellä, vain vielä sen ulkopuolella? Onko luopunut Kristuksesta ja siten kulkeutunut pelastuksen ulkopuolelle? Jos luopumus on tapahtunut, elämme armon ajassa. Armo kuuluu erityisesti luopuneille. Tie armoistuimen luokse on avoinna, koska nyt tiedät, ettei muuta pelastusta ei ole kuin Jeesus Kristus. Jos olet pilkannut luopumuksen tiellä Kristusta, sinä saat armon. Voi tehdä täyskäännöksen ja uudelleen laskea elämäsi perustusta Kristukseen. Koska muuta tietä ei ole taivaaseen, kuin Jeesus-tie. Sinä joka kipuilet ahdistuneena, vieläkö armo riittää sinulle? Voin sanoa, vielä riittää. Jeesuksen veressä on puhdistava voima puhdistaa vieläkin, jokaisen synninsiteissä ja paholaisen eksyttämän luopion teillä kulkevan. Vilpittömälle katuvalle armonkerjäläiselle annetaan armoa armon päälle. Luopiolle kuuluu myös armon ilosanoma. Jeesus rakastaa sinua. Jeesus tahtoo vetää sinut uudelleen yhteyteensä ja omakseen. Kaikki suuretkin synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Vilpitön etsijä löytää pelastuksen rauhan ja ilon Kristuksessa. ”Tule sinä syntinen kärsivä, ristille tie vapaa on.” Tänään on pelastuksen päivä, tule Jeesuksen luokse. Tämän tehtyäsi, kerran olet pelastettujen joukossa Jeesuksen luona.

”… ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”,
niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ”vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen”. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.”
Hepr.. 10. 21 – 25, 35 – 39. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 29.9.2016. Bookmark the permalink.