Pelottaako pelottelijat?

”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.” Hepr. 12. 25. KR. 33/38.

Torjunta on psykologisesti, psyykkisesti tiedostamaton teko. Tahdotaan painaa tietoisuuden ulkopuolelle, tahto, halu ja tunteet sekä toiveet. Tätä pidetään puolustusmekanismina, jota erityisesti psykoanalyytikko Freud kannatti. Hän oli tämä teorian ”isä”. Freudin mukaan oli erittäin haitallinen asia, synnillisestä elämästä aiheutunut, omantunnon rauhattomuus. Tätä Freud piti asiana, joka oli kyettävä painamaan pois tiedotetusta tilasta, tiedostamattomaan. Jos ihminen voisi tämän tehdä, hänen elämänsä olisi kunnossa. Käsittääkseni, Freudin ajatus oli että, omantunnon rauhattomuus poistuu, painamalla kaikki tietoisuudesta, ihmisen omalla tahdonvoimalla.

Vanhan testamentti aikaan, profeetan armoituksen saaneet Jumalan palvelijat, saivat tietoa suoraan Jumalalta. Tämän tiedon he julistivat kansalle. Heprealaiskirjeen kirjoittaja, antaa ymmärtää että tuolloin näiden profeettojen ilmoitus torjuttiin. Mitä ilmeisimmin torjunta oli tietoista toimintaa. Profeetat ilmoittivat paljon ennen Kristuksen syntymää, että Messias, olisi syntyvä maanpäälle. Vanhan testamentin ilmoitukset olivat profeettojen kautta tiedossa myös Uuden testamentin osalta, aina aikakauden loppuhuipentumaan saakka. Ihmiset eivät uskoneet profeettoja ja torjuivat heidän sanomansa. Kuitenkaan Vanhan liiton ihmiset torjuessaan Jumalan ilmoituksen, eivät päässeet Jumalaa pakoon.

Samoin käy myös Uuden testamentin puolella eläneille ihmisille. Jeesus, Jumalan Poika tuli itse ihmiseksi ja ilmoitti henkilökohtaisesti, pelastussanoman, sen ajan ihmisille. Hän jopa tahtoi konkreettisesti osoittaa, miten Jumala rakastaa synnissä elävää ihmistä. Hän antoi itsensä vapaaehtoisesti, eläväksi uhriksi, kuolemalla ristin kuoleman. Uhri Karitsa, Jeesus Kristus, sovitti koko maailman synnit ja sairaudet, voitti kuoleman vallan ja voiman, sekä vihollisen paholaisen. Joka on aina vastustanut Jumalaa ja Hänen seuraajiaan. Taivaasta tuli, suurin ”Viestintuoja” maanpäälle, itse Jumala Poika, ilmoittamaan Jumalan tahdon. Hänen sanomansa vastanotto ei aina ollut suopeaa ja torjunta toimi. Totuuden sanoja ei päässyt kuitenkaan kukaan pakoon. Me tämän ajan ihmiset olemme jatkumoa, Uuden liiton ajan ihmisille. Seurakunta sai alkunsa apostoli Pietarin helluntaisaarnan jälkeen ja se kasvanut tähän päivään saakka. Edelleen torjunta toimii. Kristittyjen tuomaa sanomaa, ei oteta todesta, eikä uskota, että monen ahdistuneen ja levottoman omantunnon takana, on syntielämä, mitä eletään. Vapautus olisi Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen valonsa, paljastaisi pimeimmätkin ihmisen sielunmaailmaan kätkeytyneet teot. Ne tulisivat päivänvaloon Pyhän hengen paljastaessa ne. Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri poistaisi, kaikki menneisyyden tuomat painolastit pois.

Tämä vapaus torjutaan vieläkin. Apua etsitään fyysisiin ja psyykkisiin vaivoihin, lääketieteestä, joka joskus ei yksin ole ainut vaihtoehto. Vaikka lääketiede ei ole poissuljettu vaihtoehto, se tukee hengellistä vaihtoehtoa parantumiselle. Ihminen on aina fyysinen, psyykkinen ja hengellinen kokonaisuus. Jos yksi osa tästä kokonaisuudesta ei ole kunnossa, oireilee kaikki toisetkin osa-alueet. Mutta ihmisen tiedostamaton torjunta estää etsimästä apua hengelliseltä alueelta. Monesti se koetaan häpeälliseksi, toiset mitätöivät hengellisen eheytymisen ja parantumisen. Eivätkä tahdo siten etsiä apua hengelliseltä alueelta häpeän vuoksi. Jeesus Kristus ja Hänen parantava, anteeksi antava ja armahtava rakkaudellinen, laupeus, on lääkettä kaikille. Tämä yhdistettynä Jumalan sanaan ja Pyhän hengen antamaan voimaan, toisi paljon apua ihmisten elämän ongelmiin. Kristus antaisi apuaan monelle sairaalle ihmiselle, tämä on yksi erittäin tärkeä vaihtoehto. Kaikki eivät täysin parane vaivoistaan, mutta vaikka ei paranisi, silti Jeesus antaa voimaa kestää sairauden tuomaa kipua ja ahdistusta. Fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta parantuminen olisi kaikissa tapauksissa ihanne asia, jostakin syystä Jeesus ei paranna kaikkia. Ehkä sairaus pitää lähellä Jeesusta ja siten uskossa. Pahin sairaus joka ihmiskuntaa vaivaa, on syntisairaus ja synnillisen elämän tuomat sairaudet. Koska näin on, synnistä on uskallettava puhua, tehköön se miten kipeää tahansa.

Laittomuus ja suvaitsevaisuus

”Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,…” Hepr. 5.7. KR. 33/38.

Tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Vain elossa oleva ihminen voi kokea tunteita. Kuollut ei tunne enää mitään, kuollutta ei voi enää loukata eikä haavoittaa. Sanotaan osuvasti, ” ihminen on pahin peto, toiselle ihmiselle.” Mikäli tätä toteamaa miettii syvällisesti, tähän on kätkettynä totuuden siemen.

Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumalan Poika. Hän ei menettänyt jumaluuttaan, vaikka tulikin ihmisen elämää elämään. Hän oli hyvin herkkätunteinen ihminen. Hän ihmisen osassa ollessaan, itki ja huusi väkevästi, kuten alussa oleva Raamatun jae osoittaa. Tämä kerrottu itku ja tuskanhuuto, oli Golgatan tapahtumien yhteydessä tapahtunutta itkua ja tuskaista huutoa. Ainakin kahdessa muussa kohdassa Raamattua kerrotaan, kuinka Jeesus, koki tuskaa ja ahdistusta hyvin voimakkaasti. Aivan kuten me ihmisetkin saamme ajoittain kokea. Lasaruksen haudalla Jeesus itki. Katsellessaan kääntymätöntä Jerusalemia, Jeesus itki. Nämä yksittäiset tapaukset, eivät sulje pois sitä tosiasiaa, että monet itkut ja tuskanhuudot, Jeesus huusi salaa ihmisten katseilta. Itkeekö Jeesus tänä päivänä, taivaassa?

Jeesuksen, katsellessaan tämän ajan ihmisiä, jotka elävät monet hyvinkin irstasta ja säädytöntä elämää. Ihmisiä jotka eivät pelkää Jumalaa, eivätkä pidä Häntä pyhänä. Varmasti Jeesus itkee ihmisten pahuuden tähden. Kaikki, mikä ennen oli vielä kristityillekin selvästi Jumalan tahdon vastaista ja siten synniksi luokiteltua. On nyt sama muutettu, suvaitsevaisuudeksi, sallituksi, inhimilliseksi, luonnolliseksi asiaksi. Miehen ja naisen välinen avioliitto oli ennen ainut laillinen yhdessä elämisen liitto. Tämä on nykyisin vain yksi vaihtoehto, monien muiden joukossa. Avoliitot ovat sallittuja, eletään yhdessä vihkimättömänä. Kahden miehen liitto hyväksytään ja sille annetaan siunaus, vaikka järjellisesti ajateltunakin, se on luonnoton yhteiselämän muoto. Samoin naisparit, kuuluvat samaan kategoriaan. Varmasti Jeesus itkee, nähdessään, miten halpana ihminen pitää Raamatun opetuksia, tästäkin asiasta. Jotenkin ymmärtäisi tämän luonnottomuuden, jos tätä tekisivät täysin Jumalasta tietämättömät henkilöt. Mutta ihmiset, jotka tietävät ja ovat lukeneet Raamatun sanaa ja monia hengellisiä opetuksia asiasta, hyväksyvät tällaisen luonnonvastaisen elämisenmuodon. Tämä menee yli käsityskyvyn.

Tähän luonnottomaan elämisen muotoon, vielä lisätään lapsia keinotekoisesti tai adoptoimalla, miten traumaattinen elämä näillä lapsilla on edessä? Mitä he joutuvat sietämään ja kokemaan, sitä en osaa kuvitella? Näitä luonnottomia liittoja suosivat seurakuntien papit ja antavat siunauksensa. Mitä Jeesus ajatteleekaan tästä kaikesta? Tosin Raamatussa on tästäkin opetusta, eivätkö nämä papit lue Raamattua? Ovatko, sen laittaneet, elämän ohjeiden oppikirjojen joukosta pois? Toteutuuko heidän kauttaan Raamatun ohje, jonka apostoli Paavali kirjoittaa, roomalaisille?

Hernekeitto siunauksia tärkeämpi

” …ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.” Hepr. 12. 15 -17. KR. 33/38.

Jokainen meistä on varmasti rukoillut jonkin asian puolesta. Rukoillut, että Herra Jeesus, puuttuisi asioiden kulkuun. Vuodet vierivät ja alkaa toivottomuus hiipiä sisimpään. Tuntuu kuin Jumala olisi kuuroutunut vuosien myötä. Hän ei vastaa mitenkään rukouksiin, kaikki jatkuu entisenlaisena.

Jumala ei ole kuuro, vaikka meistä niin saattaa tuntua. Vastausta odottaessa pitkästymme. Tämä on inhimillistä. Haluamme saada heti kaiken, mitä tahdomme. Pariskunta saattaa rukoilla lasta vuosia. Vuodet vierivät, ikä lisääntyy, rukousvastausta ei kuulu. Toivo lapsen saamiseksi alkaa vähitellen hiipua. Jumala antaa odottaa, mutta Hän myös yllättää. Jumalan katsoessa ajan täyttyneen ja rukouksia on rukousten maljassa tarpeeksi. Jumala vastaa ja antaa enemmän kuin osaamme odottaa.

”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa
kuuro kuulemaan.” Jes. 59. 1. KR. 33/38.

Eräs pariskunta rukoili lasta vuosia. Vuodet kuluivat eikä mitään tapahtunut. Ikä alkoi painaa, toivottomuus hiipi sydämeen. Loppu elämä lapsettomana alkoi olla ainoa vaihtoehto. Eräänä päivänä, vaimo huomasi odottavansa lasta. Hämmennys oli suuri. Niin suuri, että hänen piti mennä varmistamaan asia Jumalalta. Oliko saatu pitkäaikaiseen rukoukseen vihdoin vastaus? Rukouksessa, Jumala sanoi naiselle, ”lapsia on kaksi.” Hän odotti siis kaksosia. Tässä nähdään, mikä on Jumalan tapa vastata rukouksiimme, jos pyyntömme ovat Hänen mielensä mukaisia ja meille tarpeellisia. Kaksosia odottava vaimo oli Rebekka ja hänen miehensä, tuleva kaksosten isä oli Iisak.

”Ja Iisak oli neljänkymmenen vuoden vanha, kun hän otti vaimokseen Rebekan, joka oli aramilaisen Betuelin tytär Mesopotamiasta ja aramilaisen Laabanin sisar. Ja Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Ja Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi.
Ja lapset sysäsivät toisiaan hänen kohdussansa. Niin hän sanoi: ”Jos näin käy, minkätähden minä elän?” Ja hän meni kysymään Herralta.
Ja Herra sanoi hänelle: ”Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa”. Kun hänen synnyttämisensä aika oli tullut, katso, hänen kohdussaan oli kaksoset. 1. Moos. 25. 20–24. KR. 33/38.

Lapset saisivat nimensä syntymäjärjestyksessä. Ensin syntynyt sai nimekseen Eesau ja jälkimmäisen nimi oli Jaakob. Usein saman perheen samalla tavoin kasvatetuista lapsista kehittyy aikuisena aivan erilaisia ihmisiä. Lukiessamme näiden kaksospoikien nuoruuden historiaa, näyttäisi siltä, ettei heissä ollut mitään yhteistä. Jo kohdussa he olivat toistensa vastakohtia. Heistä kerrotaan, ”Joka ensiksi tuli hänen kohdustaan, oli ruskea ja yliyltään niin kuin karvainen vaippa;” (1. Moos. 25. 25.) Tämä ensimmäinen oli Eesau. Toisesta, Jaakobista kerrotaan, ” Senjälkeen tuli ulos hänen veljensä, ja hän piti kädellään Eesaun kantapäästä. Ja hänelle pantiin nimeksi Jaakob.” ( 1. Moos. 25. 26.) Vartuttuaan heidän harrastuksensa suuntautuivat eritahoille.

”Ja pojat kasvoivat suuriksi, ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, aron mies; Jaakob sitä vastoin oli hiljainen mies, joka pysyi kotosalla.” ( 1. Moos. 25. 27.) Miesten elämäntavat ja – asenne olivat täysin erilaisia. Eesau oli taitava metsästäjä. Hän huolehti, ettei riistaa perheestä puuttunut. Perheen elannon eteen huolehtija, oli varmasti luonteeltaan mukava. Oma vaivannäkönsä oli riistan metsästyksessä. Vaivoistaan välittämättä, hän tahtoi tehdä pelkkää hyvää perheensä eteen. Jaakob oli taas välinpitämättömämpi tässä asiassa. Synnyttyään vauvat olivat toistensa vastakohtia olemalla erinäköisiä. Erilaisuus korostui varttumisen myötä. Verrataan heitä tähän aikaan. Eesau, olisi vilkas ja ulospäin suuntautunut, joka touhuasi monenlaista kokoajan. Hengelliset asiat eivät olisi päällimmäisenä esillä.

Koska Jaakob oli hiljainen ja kotosalla viihtyvä, hän oli varmasti ”filosofi” luonne, joka mietti elämää syvällisesti. Hän noudatti vanhempiensa neuvoja. Toisen lapsen suosiminen, toisen väheksyminen, ovat tyypillisiä perheongelmia. Nämä ovat usein vanhemmissa olevia alitajuisia käytösmalleja, joita eivät itsekään välttämättä tiedosta. Kuitenkin eriarvoisuus vanhempien taholta, aiheuttaa katkeruutta ja aina pahaa mieltä lapsessa. Eipä uskova Iisakin koti tältä ongelmalta säästynyt. Siitäkään huolimatta, vaikka lapset olivat rukousvastauksena saadut. Näin Raamattu osoittaa, ettei uskovissa ja hengellisiä asioita ylläpitävissä kodeissa voisi olla ongelmia. Miten ihmeellinen kirja Raamattu onkaan?

Raamattu kirjojen kirja

”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” 2. Tim. 3. 14 – 17. KR. 33/38.

Tietokirjallisuudesta nykyaikana ei ole pulaa. Tiedon saamiseksi on saatavilla eri lähteitä, liiaksi saakka. Onko tieto totuuden mukaista, se jää osittain lukijan oman harkintakyvyn varaan, kaikista lähteistä ei saa oikeanlaista tietoa.

Raamattu on kirjojen kirja. Se on pieni kirjasto. 27 kirjaa on UT.ssa ja VT:ssa on 39 kirjaa. Kirjoja on yhteensä 66. Raamattu on ”pitkänlinjan” kirja, sitä ei ole hätäisesti kirjoitettu. Vanhimmat osat Raamatusta on kirjoitettu yli 1000 vuotta eKr. Raamatun kirjoittajat ovat saaneet tekstinsä Pyhän hengen inspiroimana ja osittain perimätietona. Viimeisin kirja on kirjoitettu Patmos-saarella, n. 100 vuotta jKr. Osa Raamatun kirjoittajista tiedetään nimeltä, kuitenkaan ei kaikkia. Raamatun ensimmäisen ja viimeisen kirjan kirjoittamisen välillä kului kaikkiaan aikaa toista tuhatta vuotta. Koska Raamatussa on 66 eri kirjaa, se on silti yhtenäinen kirja. Kirjat ovat eri maanosissa kirjoitetut ja aikaa kulunut yli 1000 vuotta, eivätkä kirjoittajat kaikki olleet tekemisissä toistensa kanssa. Miten on mahdollista, että Raamattu on varsin yhtenäinen kirjojen kirja? Jokaisella kirjoittajalla on ollut yhteinen sanoma sanottavana, yhteinen aihe, syntiin langennut ihminen ja ihmisen suhde Jumalaan. Jumalaan joka on ihmisen luonut. (Norvanto)

Koska Raamattu on näin erikoinen kirja, tällaista kirjaa kannattaa lukea, eikä jättää sitä pölyttymään kirjahyllyyn. Jos lähdet lukemaan Raamattua vilpittömin mielin ja avoimin sydämin, sinusta tulee tutkija, joka löytää Raamatusta aina uusia asioita. Raamattu on ehtymätön elävän veden lähde. Lähde joka elää, on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hänestä Raamattu kertoo, alusta loppuun saakka. Opittuasi tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja saatuasi syntisi anteeksi, sinuun tulee asumaan Pyhä henki ja Hän kirkastaa Kristusta. Lukiessasi Raamatun sanaa, luet Jumalan sanaa. Kaikki Raamatussa kulminoituu Kristukseen, siksi Hänen kauttaan avautuvat kaikki Raamatun kirjat. Raamattu kertoo, miten Jumalan ja ihmisen välit saadaan uudelleen kuntoon? Koska välit syntiinlankeemuksessa menivät poikki, on jokainen ihminen siten syntinen ja tarvitsee Jumalan armon ja syntien anteeksiannon. Vain Jeesus Kristus ja Hänen kallis maahan vuotanut verensä, voi puhdistaa syntisen ihmisen omantunnon lunta valkeammaksi. Synti on ihmiskunnan ongelma ja sen mukana tulevat kaikki muut ongelmat ihmiskuntaan. Eikä yksin ihmiskuntaan, vaan myös koko luomakunta, kaikki mitä siinä on, on synnin turmelema. Koko luomakunta odottaa vapautumista.

Ihminen asetettiin viljelemään ja varjelemaan maata, mutta kaikki näemme, miten olemme tässä tehtävässä onnistuneet? Maapallomme on saastunut, niin maa, meri kuin ilmasto alkavat olla täynnä erilaisia saasteita. Jopa avaruudessa, ilmakehän ulkopuolella on ihmisen tekemää rautaromua, joita välillä putoilee maahan. Joten ihminen on synnin seurauksena pahoin turmellut Jumalan käden työtä. Kunnian himosta ja uteliaisuudesta, ihminen yrittää tieteen nimissä, saada tietoa maailmankaikkeudesta, mennessään yhä pidemmälle avaruuden tutkimisessa. Näin ihminen koettaa toteuttaa paholaisen väittämää, ”tulette yhtä viisaiksi kuin Jumala.” Uskallan tehdä vastavedon tässä, ei ihminen tule onnistumaan tässä aikeessaan. Jumala on salattu Jumala, eikä ole ihmisen tarkoitus tietää, mitä on tämän telluksen ulkopuolella. Jumala on varmasti vetänyt rajan, jonka ylitse ei ihminen pääse. Kehittyköön tekniikka ja avaruustutkimus, miten pitkälle tahansa. Ihmisen viisaus on kuitenkin rajallinen, se on tosiasia. Toiseksi Jeesus voitti paholaisen aikeet, ristin kuolemallaan ja ylösnousemisella kuolleista, jotenka paholainen on voitettu Kristuksessa. Siten ei ihmisen sallita mennä yli sen, mikä on kirjoitettu Raamatun sanaan.

Ihmiskunnan aamuhetkinä tapahtunut lankeemus, sai aikaan sen, että jokaisen ihmisen sisimmässä on kaipaus päästä takaisin Jumalan yhteyteen. Tunnustipa tämän tosiasian tai ei. Siksi ihminen yrittää täyttää tätä kaipuuta, mitä ihmeellisimmin keinoin. Kuka koettaa täyttää Jumalan suuruista aukkoa, urheilulla, toinen viihteellä, joku sivistyksellä, työllä, harrastuksilla. Hankkimalla omaisuutta, materiaa, kokoaa rahaa pankkitilille. Kuitenkin aukko ei täyty, eikä rauhaa ja lepoa saada. Päinvastoin, mitä suurempi on esimerkiksi maallinen omaisuus ja vauraus, sitä suurempi huoli on, miten se säilyttää arvonsa? Jumala kaipuu, ei täyty maallisin keinoin. Vain Jumala Jeesuksessa antaa levon ja rauhan sisimpää. Kirkkoisä Augustinus on sanonut ” Ihmissydän on levoton, kunnes se löytää rauhan sinussa Jumala.” Sotatila Jumalan ja ihmisen välillä päättyy vasta silloin, kun ihminen nöyrtyy tunnustamaan syntisyytensä Jumalan edessä ja tekee elämässään täyskäännöksen. Ottaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen.