Hernekeitto siunauksia tärkeämpi

hernekeitto…ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.” Hepr. 12. 15 -17. KR. 33/38.

Jokainen meistä on varmasti rukoillut jonkin asian puolesta. Rukoillut, että Herra Jeesus, puuttuisi asioiden kulkuun. Vuodet vierivät ja alkaa toivottomuus hiipiä sisimpään. Tuntuu kuin Jumala olisi kuuroutunut vuosien myötä. Hän ei vastaa mitenkään rukouksiin, kaikki jatkuu entisenlaisena.

Jumala ei ole kuuro, vaikka meistä niin saattaa tuntua. Vastausta odottaessa pitkästymme. Tämä on inhimillistä. Haluamme saada heti kaiken, mitä tahdomme. Pariskunta saattaa rukoilla lasta vuosia. Vuodet vierivät, ikä lisääntyy, rukousvastausta ei kuulu. Toivo lapsen saamiseksi alkaa vähitellen hiipua. Jumala antaa odottaa, mutta Hän myös yllättää. Jumalan katsoessa ajan täyttyneen ja rukouksia on rukousten maljassa tarpeeksi. Jumala vastaa ja antaa enemmän kuin osaamme odottaa.

”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa
kuuro kuulemaan.
” Jes. 59. 1. KR. 33/38.

Eräs pariskunta rukoili lasta vuosia. Vuodet kuluivat eikä mitään tapahtunut. Ikä alkoi painaa, toivottomuus hiipi sydämeen. Loppu elämä lapsettomana alkoi olla ainoa vaihtoehto. Eräänä päivänä, vaimo huomasi odottavansa lasta. Hämmennys oli suuri. Niin suuri, että hänen piti mennä varmistamaan asia Jumalalta. Oliko saatu pitkäaikaiseen rukoukseen vihdoin vastaus? Rukouksessa, Jumala sanoi naiselle, ”lapsia on kaksi.” Hän odotti siis kaksosia. Tässä nähdään, mikä on Jumalan tapa vastata rukouksiimme, jos pyyntömme ovat Hänen mielensä mukaisia ja meille tarpeellisia. Kaksosia odottava vaimo oli Rebekka ja hänen miehensä, tuleva kaksosten isä oli Iisak.

Ja Iisak oli neljänkymmenen vuoden vanha, kun hän otti vaimokseen Rebekan, joka oli aramilaisen Betuelin tytär Mesopotamiasta ja aramilaisen Laabanin sisar. Ja Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Ja Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi.
Ja lapset sysäsivät toisiaan hänen kohdussansa. Niin hän sanoi: ”Jos näin käy, minkätähden minä elän?” Ja hän meni kysymään Herralta.
Ja Herra sanoi hänelle: ”Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa”. Kun hänen synnyttämisensä aika oli tullut, katso, hänen kohdussaan oli kaksoset.
1. Moos. 25. 20–24. KR. 33/38.

Lapset saisivat nimensä syntymäjärjestyksessä. Ensin syntynyt sai nimekseen Eesau ja jälkimmäisen nimi oli Jaakob. Usein saman perheen samalla tavoin kasvatetuista lapsista kehittyy aikuisena aivan erilaisia ihmisiä. Lukiessamme näiden kaksospoikien nuoruuden historiaa, näyttäisi siltä, ettei heissä ollut mitään yhteistä. Jo kohdussa he olivat toistensa vastakohtia. Heistä kerrotaan, ”Joka ensiksi tuli hänen kohdustaan, oli ruskea ja yliyltään niin kuin karvainen vaippa;” (1. Moos. 25. 25.) Tämä ensimmäinen oli Eesau. Toisesta, Jaakobista kerrotaan, Senjälkeen tuli ulos hänen veljensä, ja hän piti kädellään Eesaun kantapäästä. Ja hänelle pantiin nimeksi Jaakob.” ( 1. Moos. 25. 26.) Vartuttuaan heidän harrastuksensa suuntautuivat eritahoille.

”Ja pojat kasvoivat suuriksi, ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, aron mies; Jaakob sitä vastoin oli hiljainen mies, joka pysyi kotosalla.” ( 1. Moos. 25. 27.) Miesten elämäntavat ja – asenne olivat täysin erilaisia. Eesau oli taitava metsästäjä. Hän huolehti, ettei riistaa perheestä puuttunut. Perheen elannon eteen huolehtija, oli varmasti luonteeltaan mukava. Oma vaivannäkönsä oli riistan metsästyksessä. Vaivoistaan välittämättä, hän tahtoi tehdä pelkkää hyvää perheensä eteen. Jaakob oli taas välinpitämättömämpi tässä asiassa. Synnyttyään vauvat olivat toistensa vastakohtia olemalla erinäköisiä. Erilaisuus korostui varttumisen myötä. Verrataan heitä tähän aikaan. Eesau, olisi vilkas ja ulospäin suuntautunut, joka touhuasi monenlaista kokoajan. Hengelliset asiat eivät olisi päällimmäisenä esillä.

Koska Jaakob oli hiljainen ja kotosalla viihtyvä, hän oli varmasti ”filosofi” luonne, joka mietti elämää syvällisesti. Hän noudatti vanhempiensa neuvoja. Toisen lapsen suosiminen, toisen väheksyminen, ovat tyypillisiä perheongelmia. Nämä ovat usein vanhemmissa olevia alitajuisia käytösmalleja, joita eivät itsekään välttämättä tiedosta. Kuitenkin eriarvoisuus vanhempien taholta, aiheuttaa katkeruutta ja aina pahaa mieltä lapsessa. Eipä uskova Iisakin koti tältä ongelmalta säästynyt. Siitäkään huolimatta, vaikka lapset olivat rukousvastauksena saadut. Näin Raamattu osoittaa, ettei uskovissa ja hengellisiä asioita ylläpitävissä kodeissa voisi olla ongelmia. Miten ihmeellinen kirja Raamattu onkaan?

Pyhä kirja kertoo, miten raadollinen ja syntisyyteen taipuvainen ihminen on, uskovanakin. Uskovaisuus ei tee ihmisestä täydellistä, eikä ongelmatonta, kuten monesti, monet kuvittelevat uskovien olevan. On vain Kristus, kenelle uskova on elämänsä johtotehtävät antanut. Hän yksin on täydellinen ja voi meitä epätäydellisiä auttaa. Iisakin ja Rebekan perheen ongelmista Raamattu kertoo peittelemättä. ”Iisak rakasti enemmän Eesauta, sillä hän söi mielellänsä metsänriistaa, mutta Rebekka rakasti enemmän Jaakobia.” ( 1. Moos. 25. 28.)

Eräänä päivänä metsästysretkillään ollut Eesau palaa väsyneenä kotiin. Jaakob, on syömässä Rebekan tekemään hernekeittoa. Nälkäinen Eesau, pyytää veljeltään Jaakobilta, saadakseen tuota keittoa itselleen. Jaakob esittää erikoisen kysymyksen veljelleen.

Hän sanoo, ” Myy minulle ensin esikoisuus? ”Ja Eesau sanoi Jaakobille: ”Anna minun särpiä tuota ruskeata, tuota ruskeata keittoa, sillä minä olen nälästä nääntynyt”. Sentähden hän sai nimen Edom. Mutta Jaakob sanoi: ”Myy minulle ensin esikoisuutesi”. Eesau vastasi: ”Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani teen?” Jaakob sanoi: ”Vanno minulle ensin”. Ja hän vannoi hänelle ja myi esikoisuutensa Jaakobille. Ja Jaakob antoi Eesaulle leipää ja hernekeittoa. Ja hän söi ja joi, nousi ja meni matkoihinsa. Niin halpana Eesau piti esikoisuutensa.” 1. Moos. 25. 30 – 34. KR. 33/38.

Mitä esikoisuudessa oli niin erikoista? Miksi Jaakobia kiinnosti saada esikoisuus? Tärkein oikeus esikoisuudesta seurasi, se että esikoisesta tulee kodin pää. Hänestä tulisi kodin johtaja ja suvunjatkaja, sekä hengellinen johtaja. Mitä tämä esikoisuus merkitsi Iisakin ja Rebekan perheessä? ”Tässä perheessä se tarkoitti, että esikoisesta tulisi myös sen sukupolven ketjun kantaisä, josta Messias oli kerran syntyvä. Kaikkea tätä Eesau suorastaan halveksui ja Jaakob tiesi sen. Hän ei tahtonut harteilleen kaikkea sitä vastuuta, jota esikoisuus toisi mukanaan. Samalla Eesau, tahtoi pysytellä irti myös esikoisuuteen liittyvästä hengellisestä vastuusta. Hän ei tahtonut olla osa sitä pitkää ihmisketjua, joka toisi maailmaan Vapahtajan.” ( Lähde. Norvanto)

Eesau vastasi: ”Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani teen?”

Eesausta näkee hänen elämänsä sisäisen tyhjyyden. Eesaun pinnallinen elämäntyyli, ei antanut hänelle sisäiseen elämään mitään täytettä. Hän oli hengellisille asioille etäinen. Hän juoksi vaikeakulkuisessa maastossa, hiki päässä päivästä toiseen saalistamassa elantoa perheelle. Häntä voitaisiin verrata tämän ajan ihmisiin, jotka juoksevat maallisen materian perässä. Ihmisiin, jotka eivät enää maallistuneina välitä paljoa hengellisistä asioista. Jumalanpalveluksissa ja hengellisissä tilaisuuksissa käydään suurina juhlapäivinä, muina aikoina, hengelliset asiat ovat taustalla. Sisäisesti tyhjä ihminen on nälkäinen ja on siten valmis nälkäänsä tekemään mitä tahansa, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Tämä maailma kyllä antaa ruokaa, millä nälkä ei lähde pois kuin hetkeksi. Koti voi olla moderni ja kaunis. Vauraus näkyy kaikkialle ja usein puheet ovat sitä, mitä ihmisen sisällä on. Huoli pankkiteillä olevista rahavaroista, vie yöunet. Pörssikurssien vaihdellessa laidasta laitaan, mietitään, kuinka osakevaroille käy? Ulkoisesti elämä saattaa olla mallikelpoista. Ihminen esittää tyytyväistä ihmistä. Elämän ulkoiset kulissit ovat kunnossa. Kaiken ulkoisen pois ottava kuolema, oli Eesaun ajatuksissa. Väliäkö esikoisoikeudesta, kuolen kuitenkin. Vatsan ollessa täynnä, Eesau oli tyytyväinen mies.

Missä on henkinen pääoma ja hengelliset aarteet? Miten ne ovat löydettävissä? Miksi Eesau ei niitä löytänyt, vaikka asui kodissa, missä varmasti hengellisiä asioita viljeltiin. Jos, rukouselämää ei pidetä yllä, eikä Raamatun tutkimista. Ei hiljennytä miettimään, elämäntarkoitusta. Elämä on sisäisesti köyhää. Tietenkään Jaakobin tekoa ei voi pitää oikeana, päinvastoin se on tuomittava. Läheisen ihmisen hyväksikäyttö on aina tuomittava teko. Läheisen ollessa heikoimmillaan, on vahvemman helppoa tehdä petollinen teko, tätä ei voi hyväksyä mitenkään. Kuitenkin Jaakobia pitää kunnioittaa. Hän ymmärsi rikoksesta huolimatta, mikä elämässä on tärkeintä. Hän oli hiljainen ja mietti asioita, oli tullut loppupäätelmään, että esikoisoikeus tuo siunauksen elämään. Hän oli saanut silmät, jotka näkivät etäälle tulevaisuuteen.

Oliko Jaakob hiljaisuutensa vuoksi myös luonteeltaan hidas? Nämä luonteenominaisuudet pidetään käsi kädessä kulkeviksi. Kotona viihtyvästä, hiljaisesta miehestä tai naisesta puhuttaessa. Tuskinpa. Jaakob meni aikaansa edelle, hän olisi voinut odottaa, koska olihan Jumala Rebekalle luvannut, että vanhempi oli palveleva nuorempaa. Koska Jaakob teki tämän rikoksen, sai Jaakob kärsiä tekonsa seurauksista. Niistä Raamattu kertoo paljon myöhemmin. Jumala joutui tekemään töitä Jaakobin kouluttamisessa. Jonkin aikaa näytti menevän hyvin. Jaakobin tehtyä synnin, petos ja valhe, hyväksikäyttö, kaikki ovat Jumalan silmissä syntejä, joista seuraa ennemmin tai myöhemmin rangaistus. Vääryyttä ja syntiä tekevä, Jumalan Raamatun lakeja rikkova, saa aina maistaa omien tekonsa seurauksista. Ensimmäinen Jumalan koulutusjakso, oli lähtö enonsa Labanin luokse. Siellä Jaakob sai kokea samaa, mitä itse oli tehnyt. Nyt hernekeitto kulhon äärestä oli siirrytty, enon luokse, joka osasi myös käyttää hädänalaista tilaa hyväksi, silloin kuin ihminen oli heikoimmillaan. Jaakob oli nyt heikossa tilassa.

Jumalan laki on, mitä ihminen tekee lähimmäiselle, siitä seuraa joko siunaus tai rangaistus. Ei ihmiselle ole tarkoitettu, että hän saa tehdä, mitä tahansa omien halujensa ja tahtojensa läpiviemiseksi. Ihmisen toteuttaessaan vapaasti itseään, toisista välittämättä, johtaa aina tekemään sellaisia asioita, jotka Jumala kymmenessä käskyssään kieltää tekemästä. Jos ihminen pitää ainoana asiana omien tunteidensa ja tarpeidensa täyttymistä maailmassa, pitää itseään kaiken keskipisteenä. Ihminen aina rikkoo Jumalan tahtoa vastaan ja hylkää siten Jumalan.

Ihminen ei ole maailman keskus vaan Jumala joka on pyhä Jumala. Mikäli ihminen korottaa itsensä ja kapinoi Jumalan pyhyyttä vastaan, ihminen tuhoaa itsensä, ellei ymmärrä tehdä parannusta ja kääntyä Jumalan tahdon tielle.

Jumalan perintö ja esikoisoikeus, on tarjolla jokaiselle ihmiselle Kristuksessa Jeesuksessa ja Hänen täytetyssä työssä. Kristus antaa meille syntisille katoamattoman perinnön. Jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa, eivätkä varkaat vie. Tämä ikuiseen elämään johtava kallis perintö, on jokaisen ihmisen etuoikeus saada, mikäli tahtoo ottaa sen vastaan. Ilmainen perintö annettiin ristintyössä. Jeesuksen Kristuksen antaessa katuvalle kaikki pahat teot anteeksi ja saadessasi Jumalan perheen lapsioikeuden, se on tärkeintä. Kristus ja Hänen antama sisäinen rauha ja lepo, pelastusvarmuus, ovat niitä aarteita, joita ei rahalla osteta eikä mitata. Hernekeitto ja ruisleipä, ei ole mitään tämän perinnön rinnalla.

Tämä evankeliumin ilosanoma ilmoitettiin ensin paimenille kedolla ja sen jälkeen kaikelle kansalle kaikkialle maailmaan. Ihmiskunnan viimeiset ajat alkoivat Jeesuksen Jumalan Pojan syntymähetkellä ja päättyvät Hänen toiseen tuloonsa. Tämä perintökirja näytetään toteen, alla olevissa Raamatun kohdissa. Perintö astui voimaan Golgatan kummulla täytetyssä uhrikuolemassa.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.” 1. Piet. 1. 3 – 5. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 18.10.2016. Bookmark the permalink.