Laittomuus ja suvaitsevaisuus

lunnollinen-ihminne

”Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,…”
Hepr. 5.7. KR. 33/38.

Tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Vain elossa oleva ihminen voi kokea tunteita. Kuollut ei tunne enää mitään, kuollutta ei voi enää loukata eikä haavoittaa. Sanotaan osuvasti, ” ihminen on pahin peto, toiselle ihmiselle.” Mikäli tätä toteamaa miettii syvällisesti, tähän on kätkettynä totuuden siemen.

Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumalan Poika. Hän ei menettänyt jumaluuttaan, vaikka tulikin ihmisen elämää elämään. Hän oli hyvin herkkätunteinen ihminen. Hän ihmisen osassa ollessaan, itki ja huusi väkevästi, kuten alussa oleva Raamatun jae osoittaa. Tämä kerrottu itku ja tuskanhuuto, oli Golgatan tapahtumien yhteydessä tapahtunutta itkua ja tuskaista huutoa. Ainakin kahdessa muussa kohdassa Raamattua kerrotaan, kuinka Jeesus, koki tuskaa ja ahdistusta hyvin voimakkaasti. Aivan kuten me ihmisetkin saamme ajoittain kokea. Lasaruksen haudalla Jeesus itki. Katsellessaan kääntymätöntä Jerusalemia, Jeesus itki. Nämä yksittäiset tapaukset, eivät sulje pois sitä tosiasiaa, että monet itkut ja tuskanhuudot, Jeesus huusi salaa ihmisten katseilta. Itkeekö Jeesus tänä päivänä, taivaassa?

Jeesuksen, katsellessaan tämän ajan ihmisiä, jotka elävät monet hyvinkin irstasta ja säädytöntä elämää. Ihmisiä jotka eivät pelkää Jumalaa, eivätkä pidä Häntä pyhänä. Varmasti Jeesus itkee ihmisten pahuuden tähden. Kaikki, mikä ennen oli vielä kristityillekin selvästi Jumalan tahdon vastaista ja siten synniksi luokiteltua. On nyt sama muutettu, suvaitsevaisuudeksi, sallituksi, inhimilliseksi, luonnolliseksi asiaksi. Miehen ja naisen välinen avioliitto oli ennen ainut laillinen yhdessä elämisen liitto. Tämä on nykyisin vain yksi vaihtoehto, monien muiden joukossa. Avoliitot ovat sallittuja, eletään yhdessä vihkimättömänä. Kahden miehen liitto hyväksytään ja sille annetaan siunaus, vaikka järjellisesti ajateltunakin, se on luonnoton yhteiselämän muoto. Samoin naisparit, kuuluvat samaan kategoriaan. Varmasti Jeesus itkee, nähdessään, miten halpana ihminen pitää Raamatun opetuksia, tästäkin asiasta. Jotenkin ymmärtäisi tämän luonnottomuuden, jos tätä tekisivät täysin Jumalasta tietämättömät henkilöt. Mutta ihmiset, jotka tietävät ja ovat lukeneet Raamatun sanaa ja monia hengellisiä opetuksia asiasta, hyväksyvät tällaisen luonnonvastaisen elämisenmuodon. Tämä menee yli käsityskyvyn.

Tähän luonnottomaan elämisen muotoon, vielä lisätään lapsia keinotekoisesti tai adoptoimalla, miten traumaattinen elämä näillä lapsilla on edessä? Mitä he joutuvat sietämään ja kokemaan, sitä en osaa kuvitella? Näitä luonnottomia liittoja suosivat seurakuntien papit ja antavat siunauksensa. Mitä Jeesus ajatteleekaan tästä kaikesta? Tosin Raamatussa on tästäkin opetusta, eivätkö nämä papit lue Raamattua? Ovatko, sen laittaneet, elämän ohjeiden oppikirjojen joukosta pois? Toteutuuko heidän kauttaan Raamatun ohje, jonka apostoli Paavali kirjoittaa, roomalaisille?

”…nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen.
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia
. ”Room. 1. 25 – 28. KR. 33/38.

”… koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.”
Room. 1.21 – 22. KR. 33/38.

.
”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.” Room. 1. 29 – 32. KR. 33/38.

Elämme luopumuksen ajassa. Jumala laitetaan pois viralta. Jos Jumalan olemassaolo tunnutetaan, silti ei Hänen opetuksiaan Raamatun sanasta oteta täydestä todesta. Mitä tapahtuu, näin käydessä? Jumalan kunnioitus ei ole ainut asia, joka puuttuu. Monet maallisen elämän tavat ja tottumukset tuodaan seurakuntiin ja siten kristityt hyväksyvät ne selvyytenä. Ei osata enää erottaa, mikä on Jumalalle mieluista, vaan etsitään sitä, mikä on ihmisen mielelle mieluista. Jumalanpalveluksista tehdään sielullista viidettä. Jotka ovat ihmisen aisteille ja tunteille mieluista ja ristin evankeliumi laimennetaan, ihmisen mielen mukaiseksi. Synnistä ei saa puhua, ihmiset ahdistuvat siitä. On suvaittava epäinhimillisyys ihmisessä. Eikä parannuksen tekemisestä saarnata. Koska oletetaan, armollisen Jumalan sietävän kaiken, mikä on Raamatun mukaan syntiä ja antaa anteeksi muita mutkitta. Asia ei ole näin kevyesti pois pyyhitty päiväjärjestyksestä.

Jumala on rakkaus ja Hän on armollinen, se on totta. Mutta Jumala on vihannut syntiä ja synnin tekemistä, siitä saakka kun ihminen, ensimmäisen kerran lankesi Saatanan ansaan. Ensimmäinen ihmispari teki peruuttamattoman teon, tahtoi olla yhtä viisas kuin Jumala ja tietää kaikki. Uskoi valheen, jonka Jumalan vastustaja käärmeen muodossa esitti totuutena.

Golgatan työ täytti ja sovitti välit, Jumalan ja ihmisen välillä. Tätä työtä ei saa pitää halpana ja arvottomana. Tästä riippuu, kuolemanjälkeisen elämän sielun olin paikka, joko Jeesuksen luona taivaassa tai kadotuksen omana. Jumalasta erossa olevana. Liha ja veri eivät peri ikuisuutta.

Opittuaan tuntemaan Kristuksen, ei ihmisestä synnitöntä tule, vaan edelleen synnillinen liha meissä on taipuvainen syntiin. Heikkona hetkenä, ellei valvo vaellustaan, lankeaminen voi tapahtua. Kuitenkin armosta pelastettu langennut ihminen voi nousta jälleen. Voi, tehdä uudelleen parannuksen ja hylätä synnin ja jatkaa matkaa Jeesuksen seuraajana. Jeesus tahtoo, että jokainen löytää Hänet pelastajana. Hän armosta ja rakkaudestaan tahtoo, ettei yksikään joutuisi kadotukseen. vaan, pääsisi elämään ikuisuuselämää, Hänen kanssaan taivaaseen. Siellä, Hän nyt istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee ihmisten puolesta. Jokaiselle ihmiselle Hän on valmistanut paikan taivaassa, jotenka kannattaa ottaa Kristus pelastajakseen. Eihän sinun paikkasi jää tyhjäksi? Taivaassa on ilo enkeleillä, jos täällä maailmassa yksikin ihminen kääntyy ja tahtoo ottaa Kristuksen pelastustyön vastaan. Suodaan paljon iloa taivaan enkeleille ja kevennetään Kristuksen murhetta, koska Hän itkee jokaisen puolesta, joka ei sovitustyötä arvosta ja pidä kunniassa. Ihmiskunnan syntien kantaminen ristille, oli tavaton kärsimys Herrallemme. Viaton Jumala Poika suostui Isän tahtoon, kärsimään meidän kärsimykset, pahat tekomme, sairautemme, kohtamaan kiduttavan kuoleman. Vihollinen hetken iloitsi, saadusta voitosta. Paholaisen ilo jäi lyhyeksi. Jeesus voitti vihollisen vallat ja voimat, voitti kuoleman ja heräsi kuolleista. Hän elää tänäänkin ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Hänen armotyö pysyy.

Lopunaika alkoi Jeesuksen tullessa maailmaan ja luopumus on jo olemassa. Ihmiset luopuvat Jumalasta ja teot ovat sen mukaisia. Maailmassa kuohuu. Meri ja aallot pauhaavat. Maailmassa on hätä ja pelko tulevasta. Kristuksen oman ei tarvitse elää epätietoisuudessa. Raamatussa kerrotaan, mitä luopumus tuo tullessaan, muutakin kuin mitä edellä jo kerroin.

”Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta. Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.
Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.”
Matt. 24. 4 – 12. KR. 33/38.

Kristuksen omien rakkauden kylmeneminen, tietää vaikeita aikoja. Koska, Kristuksen rakkaus on merkki Jeesuksen seuraamisesta. Rakkauden kylmetessä, etäännytään Jeesuksesta ja vihollinen pääsee valtaan vähitellen, näiden, kylmien uskovien kautta. Itse he eivät välttämättä tiedosta tilaansa, koska luopumus ja kylmeneminen tapahtuvat hitaasti ja salakavalasti. Silloin pääsee tapahtumaan, kaikki, mitä evankelista Matteus edellä kertoo. Vertauskuvaa käyttäen, alkaa seurakunnan sisällä veljessota, sisällis-sota, kapina. Kylmenneet Jeesuksen seuraajat, luulevat olevansa oikealla tiellä ja tekevät hyvää, mutta tietämättään he, ovat hengellisesti sokeita ja ovat Jumalaa vastaan. He ovat olleet valvomattomia, eikä heillä ole Pyhän hengen öljyä astioissa. Päivittäinen tankkaus on jäänyt suorittamatta. Rakkauden kohteesta on hiljaa etäännytty ja ovat hengellisesti unessa. Heidät on vallannut maailmallisuus ja eriseuraisuus. Tämä saa aikaan vihaa, niitä kohtaa, jotka vielä ovat Kristuksessa ja palavat Pyhän hengen tulta.

Sinä joka olet uudestisyntynyt ja Kristuksen pelastavan armon vastaanottanut, sinä saat iloita, vaikka maailmassa pahuus lisääntyy. Koska Jeesus on voittaja ja sinä elät läheisessä lämpimässä suhteessa Kristukseen, sinulle koittaa pian vapaus. Vaikka useimpien rakkaus Kristukseen kylmenee, älä katso ihmisiin, vaan voittajaan, Jeesukseen. Hän pitää sinusta huolen loppuun saakka, ei Hän sinua hylkää eikä jätä. Jos sisaresi ja veljesi, seurakunnassa sinut jättäisikin, et ole yksin, aina Jeesus tuntee omansa ja lähettää apunsa oikeaan aikaan. ”Pysy siinä mistä olet varma ja tiedät, keneltä olet sen oppinut”, neuvoi Paavali nuorta Timoteusta aikanaan. Pidä kiinni Raamatun sanasta, niin kuin se on sinne kirjoitettu ja pidä lyhyet tilivälit Jeesuksen kanssa. Sinulle tulee käymään hyvin. Kristuksen omalle käy aina lopulta hyvin. Koska Kristus palaa ja noutaa omansa pois?

Milloin vapautuksemme aika koittaa? Jeesuksen paluun päivää ei tiedä kukaan, ei edes Jeesus itse. Vain Isä tietää koska Hän käskee Pojan Jeesuksen lähteä hakemaan seurakuntansa pois ajan ahdingoista. Meidän ei tarvitse sitä tietää, tärkeintä vain on, että olemme aina valmiina. Opetuslapset kyselivät samaa Jeesukselta. Jeesus vastasi salaperäisesti heille, Hän sanoi: ”Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat”. Luuk. 17. 37. KR. 33/38. Jeesuksen omia verrataan kotkaan useassa kohdassa Raamattua. Jumalattomat pitävät Jeesusta raatona, talläisia kovasydämisiä ihmiset ovat. Mutta Jeesus tulee noutamaan kotkansa pois ja Hän laskeutuu Jerusalemiin, kerran Kuningasten kuninkaana. Sinne kokoontuvat kaikkien aikojen kaikki Kristuksen seuraajat. Jerusalem on Jumalan Pyhä kaupunki ja Israel on Jumalan omaisuuskansa. Tähän Asafin virteen on ihana lopettaa tämä kirjoitukseni.

”Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi
.” PS. 73. 23 – 28. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 25.10.2016. Bookmark the permalink.