Jeesus on tuleva

” Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.” Ps. 24. 7 – 10. KR. 33/38.

Kristikunta valmistautuu Jeesuksen syntymäjuhlan viettoon. Suomessa tämä osuu pimeimpään vuodenaikaan. Valoilla koristellaan koteja ja kodin ulkopuolelta, näin pimeys saadaan voitettua. Hengellinen maailma, olisi  vuoden ajoista johtuvasta pimeydestä pimeämpää, ellei Jumala olisi lähettänyt Jeesusta maailmaan valoksi. Psalmi 24 sopii tunnelmaltaan adventin aikaan. Kristityt miettivät, kuinka taivaan ja maan Hallitsija, tahtoo tulla syntisen ihmisen sydämeen asumaan? Itse taivaan Kuningas, tahtoo olla sinun ja minun vieras. Minulle Jeesus ei ole vieras, Hän asuu sydämessäni. Hän omistaa minut. Hän on saanut antaa syntini anteeksi. Olen Hänen omaisuuttaan. Lukijani, sinusta en tiedä, onko Jeesus Kristus sinulle vieras vai paras ystäväsi?
Kunnian kuningas on tulossa, ei enää pienenä vauvana seimeen. Hän tulee lupauksensa mukaan uudelleen ja silloin Hän on Kuningas, Messias, Kunnian kuningas. Jeesuksen toisen tulemuksen päivää, emmekä hetkeä tiedä. Jeesus ei itsekään tiedä, milloin Hän saa lähtökäskyn Isältä. Kuitenkin Hän tulee, siitä saamme olla täysin varmat. Miksi Jeesuksen toisesta tulosta, ei pidetä paljoa ääntä. Harvoin saarnoissa enää mainitaan tästä aiheesta. Mikä on syynä hiljaisuuteen?

Maailma elää nyt hengellisesti pimeää aikaa. Maailmallisuus on vallannut kristityt ja maallistuminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Samaan aikaan tapahtuu luopumista elävästä Jeesuksesta. Luopumista Jumalan sanasta. Luopumista Jumalan sanan auktoriteeteistä. On helpompaa elää, kun Jumalan sana ei rajoita ihmisen elämää. Jumalan sana tuomitsee, kuten monilla on tapana sanoa. Totta on, Jumalan sana tuomitsee synnin ja synnillisen elämäntavan. Mutta Jumalan sana, ei tuomitse synnissä elävää ihmistä. Jumalan sana, paljastaa synnit, se tekee kipeää luonnolliselle ihmiselle. Jumalan sana oli Vanhan liiton aikaan, ankaraa ja täynnä käskyjä ja kieltoja. Kristuksen tullessa maailmaan ja täytettyään työn, jota varten Hänet tänne lähetettiin, alkoi armonaika. Nyt Jumalan viha syntistä ihmistä kohtaan on sovitettu ja saamme elää anteeksi annon ja armon ajassa. Kristus poisti vihollisuuden, Jumalan ja ihmisen väliltä. Kuitenkaan Jumala ole muuttunut leppoisaksi ” papaksi.” Hän on edelleen Jumala, joka rankaisee kerran maailman, joka ei ottanut vastaan sovituksen sanaa, Jeesuksessa Kristuksessa. Joka pilkkasi ja hylkäsi Kristuksen uhrityön. Tämä rangaistus tulee kaikille Jumalan hylänneille. On siten hyvä, jos nyt tässä armonajassa, saamme nöyrtyä Kunnian Kuninkaan eteen ja polvistua, Häneltä armoa ja anteeksi antoa pyytämään. Armonaika on pian päättymässä. Kristityt ovat siitä saakka odottaneet, Jeesuksen takaisin tuloa, kun Hän nousi ylös taivaaseen. Monet eivät enää usko Hänen paluuseen.

Jumalan voimasta kasvaa helmi

”Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioitansa.” PS. 105. 4 – 5. KR. 33/38.

Jumalan ihmetyöt kertovat, Jumalan voimasta kaiken.  Jumala on voimallaan luonut, maan ja taivaan, kaikki mitä maailman kaikkeus pitää sisällään. Kaiken näkyvän, mitä silmillämme näemme, korvillamme kuulemme ja aisteillamme havaitsemme. Kaikki tämä osoittaa, meidän Jumalalla on voimaa.  Mitä on tämän maapallon, telluksemme ulkopuolella? Maapallo, tellus, on kiviaineksista muodostunut Jumalan luomistyön voimannäyte.  Mitä on, taivaan avaruus, kuu, erikokoiset tähdet? Aurinko, sekin on suuri tähti.  Tavattoman kuuma. Kuumuus on niin valtavaa, ettei mitään toisen aineen olomuotoa siinä esiinny. Plasma, on suurin mahdollinen aineen olomuoto. Tämä plasma lämmittää planeettaamme. On Jumalan luomityön ihmettä kaikki. Nämä ovat osoitus Jumalan voiman suuruudesta. Mitä on aurinkokuntamme ulkopuolella, siitä emme tiedä paljoa. Tiedämme vain, että Jumalan valtasuuruus on mittaamatonta.

”Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme..” 1. Moos. 1. 26. KR. 33/38.

Jumala kävi ensin neuvotteluja, Poikansa Jeesuksen ja Pyhän hengen kanssa, ennen ihmisen luomista. Kaikki muun Jumala loi kysymättä toisten mielipidettä. Ihminen tulisi olemaan erikoislaatuisin Jumalan luomistyön ihme. Jotenka ihmisen luominen vaati yhteistyöneuvotteluja. Jumala tiesi jo luodessaan, mitä ihminen tulisi tekemää?  Ajattelisin, että jo tässä vaiheessa, Jumala kysyi Jeesukselta. ”Tulisiko Kristus, Hänen välimieheksi, tarvittaessa?” Pyhältä Hengeltä Jumala kysyi.” Tulisiko Hän ihmisen puolustajaksi?” Yhteistyö oli saumatonta ja yhteiseen neuvottelutulokseen päädyttiin, päätettiin luoda ihminen. Jumala loi ihmisen maantomusta. Jokaiseen ihmiseen tulisi ensimmäisen ihmisen muovaamisen jälkeen, Jumalan kädenjälki sekä Hänen kuvansa.

”Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt…” Jes. 49. 16. KR. 33/38. Mietitään ihmiskehon rakennetta. Ihminen on muodostunut soluista. Soluista muodostuu kudokset. Erilaisista kudossoluista muodostuvat eri elimet. Kaikilla elimillä on erityinen tarkoitus, ihmisen elimistössä. Elimistössä olevien elimien on toimittava yhteistyössä, näin eliö, ihminen pysyy elävänä. Tähän lisätään verenkiertoelimistö, hengityselimistö, ruoansulatuselimistö, hermojärjestelmä, aivot, joka on ihmisen muistikeskus ja toimintakeskus, kaikki järjestelmät saavat käskynsä aivoista. Luusto, joka pitää kehon koossa. Tämän lisäksi, paljon, paljon muuta hyvin hienosäätöistä löytyy ihmisestä.  Eikö ihminen olekin suuri Jumalan taidonnäyte? Jumala on maantomusta muovannut kädessään hellästi ja taidokkaasti teoksen. Josta on syntynyt ainutlaatuisen hieno taideteos. Koska ihminen on näin taidokkaasti tehty, on ihminen erityisen rakas Jumalalle.  Jumala asetti ensimmäisen ihmisen Eedenin paratiisiin, täydellisyyden keskukseen. Kaikki oli viimeistelty ihanaksi ja hyväksi, ihmisen asua ja elää. Yksinäiselle, ensimmäiselle ihmiselle Adamille, Jumala teki avun, vaimon Eevan. Näin ensimmäinen ihmispari, sai ihmiskunnan alkupäivinä, kaiken sen hyvän, mitä ikinä Jumala voi ihmiselle antaa. Puutarhan, missä kasvoivat kaikki mahdolliset hyvät ja ihanat hedelmäpuut, marjat, eläimet ja kukat, kasvit, elinympäristön, jota ei osaa inhimillisesti kuvailla. Olisiko voinut onnellisempia ihmisiä olla, kuin ensimmäiset ihmiset olivat?

Hedelmistä tunnetaan

”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. ”Joh. 15. 1 – 2. KR. 33/38.

Jumalan pojan Jeesuksen, astuessa elämämme Herraksi ja Vapahtajaksi, syntien sovittajaksi, meihin tulee Pyhä henki asumaan ja tapahtuu vallanvaihto, sydämen valtaistuimella. Kaikki entisen vallanpitäjän, Jumalan vastustajan paholaisen, kaapit tyhjennetään, hänen tavaroistaan ja uudet tavarat asetetaan kaapin sisälle. Näin tapahtuu maallisen vallanvaihdon yhteydessäkin, hallitsijan, valtion päämiehen vaihdoksen yhteydessä. Työhuone siivotaan entisestä ja uusi hallitsija aloittaa puhtaalta pöydältä työnsä. Näin tapahtuu uudestisyntymän kokeneelle ihmisellekin. Pyhä henki astuu ihmisen sydämen valtaistuimelle. Puhdas Jeesuksen verellä pesty sielu, saa sisäisen puhtauden ja kirkkauden. Kaikki entinen on pois pyyhitty ja uuden aloittaessaan tehdä työtä meissä, meissä alkaa uskossa kasvaminen. Jeesus Pyhän hengen kanssa, aloittaa työnsä meissä, aloittaa kasvattaa meitä taivasta varten.

Jeesus, Jumalan Poika kutsuu itseään totiseksi viinipuuksi. Hän on ainut totuus tässä maailmassa. Hän on ainut tosi Jumala, joka pois otti maailman synnit, ristinkuolemansa kautta. Hänessä on ikuisenelämän viini, Pyhä henki. Meidät uudestisyntyneet, oksastetaan totiseen viinipuuhun, Kristukseen. Tästä syystä uskovan ihmisen elämää verrataan puuhun ja oksiin. Koska olemme oksastettu Kristukseen, elävään viinipuuhun. Tietysti meissä pitää alkaa myös kasvu, Kristuksessa. Eri kasvit kasvavat erilaisella nopeudella. Vertaan kasvua palmupuuhun. On olemassa palmupuu lajikkeita, joidenka kasvu tapahtuu äärettömän hitaasti. Samoin me ihmiset, kasvamme uskossa eritahtia ja erinopeudella. Kuitenkin elävä oksa alkaa versoa ja kasvu edistyy. Olemme yksilöitä ja Jumala käsittelee meitä jokaista yksilöllisesti. Vertaaminen omaa kasvua toisen kristityn kasvuun, ei ole järkevää. Tärkeintä on vain, että olemme elossa ja kasvamme. Puun juuret imevät maasta ja lehtiensä avulla ilmaston lämpötilasta, sekä auringon valosta, elinvoimansa kasvuun. Jotenka oksissa olevilla lehdillä puun oksissa, on oma tarkoituksensa. Jos syystä tai toisesta, yhteys katkeaa elinvoimaa tuottavaan lähteeseen, puu kärsii. Oksat alkavat kuivettua ja lopulta kuolevat. Yleinen kasvin kasvun tarkoitus on, tuottaa hedelmää tai satoa. Kuollut, kuivettunut oksa ei tuota hedelmää. Jeesus sanoo, mitä viinitarhan Isäntä Jumala, tekee kuivettuneille oksille? Oksille jotka, eivät tuota hedelmää tai hedelmä on ala-arvoista.

”Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Luuk. 3. 9. KR. 33/38.

Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. ”Joh. 15.2. KR. 33/38.

Kristitty ihminen on viinipuu vertauksen mukaan, hedelmän tuottaja ja hedelmän kantaja. Viinipuuhun oksastettu ihminen, tuottaa kasvaessaan myös hedelmiä, Jumalan viinitarhassa. Hedelmättömät oksat saavat kovan tuomion viinitarhan Isännältä, ne hakataan pois ja ne heitetään tuleen. Jokainen oksa joka ei tuota hedelmää, karsitaan pois. Kuulostavatko julmalta, Jumalan teot?

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh. 15. 4 – 5. KR 33/38.

Oksa joka pysyy kiinni Kristuksessa Jeesuksessa, kantaa hedelmää ja runsasta satoa. On kyse siis, mistä meidän ”puumme” oksa saa ravintonsa? Jumalan Sana, on tärkein ravinnon lähde. Rukouselämä ja kristittyjen yhteys, ovat tärkeitä ravinnonsaannin kannalta. Jos jokin näistä ravintoketjussa alkaa pätkiä, kasvu hidastuu entisestään. Lopulta oksa kuivettuu ja kuihtuu pois. Kristityn ei ole samantekevää, mistä hän ravintonsa imee juuriinsa. Jos me kristityt, emme ole kiinni Kristuksen sanassa, vaan etsimme muista lähteistä ravintoa, silloin uskonelämä kärsii. Hedelmätkään eivät ole täysin puhtaita ja syömiskelpoisia, koska niihin on sekoittunut vieraita ravinteita. Tapahtuu geenivirhe ja siten hedelmä ei ole alkuperäisen aito, vaan muuntunut hedelmä. Nykyisin muotiin tullut ilmiö, elämä ilman maallista seurakuntayhteyttä, ei ole Jumalan mielen mukaista. Tällaiset ” villit oksat” tuottavat  hedelmää, joka ei ole täysin aitoa. ”Hedelmistään puu tunnetaan”, Jeesus sanoo.

Olkaamme vaelluksessamme viisaita

”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. ”Hepr. 3. 12 – 14. KR. 33/38.

Monille saattaa olla tuttu sanonta ” kauas on pitkä matka:” Jokainen olemme saaneet elämän matkan kuljettavaksemme. Onko matkamme, pitkä tai lyhyt, sen Jumala yksin tietää? Lapsena matka aikuisuuteen tuntuu pitkältä. Nuorella henkilöllä ammattiin valmistuminen, puolison löytyminen, moni muu asia tuntuu, olevan pitkän taipaleen takana. Vanhuutta ei edes ajatella, sinne matka tuntuu olevan erityisen pitkä.

Uskovan matkaa Jeesuksen seurassa, sanotaan vaellukseksi. Vaellus mielletään hitaaksi etenemiseksi, eteenpäin kohti päämäärää. Jeesuksen seuraaminen on vaellusta, koska eteneminen uskon kasvussa on hidasta ja vaivalloista. Matkaan lähtiessä tuntuu, alun olevan, hyvin helppokulkuista maastoa. Keveyttä matkaan tuon se, että on saatu synnit anteeksi, koettu armahdus kaikesta menneestä. Jätetty maailmalliset tavat ja tottumukset, jotka ennen tuntuivat miellyttävältä.

Jeesuksen aloittaessa työnsä ihmisessä Pyhän henkensä avulla, nämä maailmalliset asiat, eivät enää ole mukavia ja omatunto on rauhaton ja syyttävä. Maallinen matkanteko alkaa olla raskasta kivireen vetoa. Jeesuksen henkilökohtaisen tuntemisen puute, tuo elämään tyhjyyden ja ei löydy kunnon keinoja, miten täyttäsi kalvavaa sisäistä tyhjyyttä. Monet etsivät täytettä omantunnon rauhattomuuteen ja elämän tyhjyyteen, alkoholista. Otetaan pää täyteen alkoholipitoista juomaa tai huumeita. Maailmassa olemisen kurjuus, unohtuu hetkeksi ja maailmasta tulleet murheet unohtuvat. Joidenkin mielestä, tämä on ilon irti ottamista elämästä. Uskon sen, että viimeistään ilo on siinä hetkessä elämästä irti, kun nousuhumala muuttuu laskuhumalaksi ja tietoisuus alkaa palata normaaliksi. Koskaan en henkilökohtaisesti ole kokenut, miltä tuossa siirtymävaiheessa tuntuu? Nähnyt olen, ettei se kovin hilpeäksi ihmistä tee. Päinvastoin, pää on kipeä ja näyttäsi sen olevan, kuin umpiluuta. Monet voivat erittäin pahoin, ilo on tosiaan, irti elämästä. Alkoholin ja huumeiden myrkytystila elimistössä, aiheuttaa varmasti, sanoin kuvaamatonta tuskaa. Paljon on addiktioita, joiden vaikutus on samanlainen. Kaikki, mikä menee ylitse, normaalin moraalisen ja eettisen käytöksen, on luokiteltava synniksi ja täytteeksi, elämän tyhjyyteen. Joku onkin sanonut, tyhjyyden olevan samaa, kuin hengen köyhyys. Köyhää elämää maailma antaakin, ellei Jeesus ole sydämessä asumassa. Koska maallinen materia ja viihde ja päihteet, ei mikään täytä Jumalan kokoista aukkoa, joka jokaisessa ihmisessä on. Köyhä vailla maallista omaisuutta, on rikkaampi, omistaessaan uskon Jeesukseen Kristukseen. Materiallisesti ja taloudellisesti vauras, joka ei omista uskoa Kristukseen, on köyhistä köyhin.

Tätä taustaa vasten katsottuna, uskonelämän alku taival on kevyt, koska on päästy Kaikkivaltiaan taivaan ja maan Herran perhekunnan jäseneksi. On löydetty kallein aarre, mitä ihminen voi ikinä löytää, Jeesus Kristus ja Hänen sovitustyönsä ansiosta saatu armo. Mikään toinen asia ei korvaa tätä armon kokemusta, jonka saa löydettyään Jeesuksen. Ilo ja rauha ovat sanoin kuvaamatonta. Kaikki synnistä tulleet painot ovat tunnolta poissa? Helppo on laulaa.

”Oi minkä, minkä onnen, autuuden / nyt usko myötään tuo, / kun itse Herran, Jeesuksen / se omaksemme suo! / Se huolet, murheet lievittää / ja mielen myrskyn tyynnyttää, / kun toivon vahvan, iäisen / se antaa sydämeen.

2. Kun onnen sellaisen mä sain, / niin miksen laulaisi / ja äänin kirkkain kiittäis vain / mun autuudestani? / Nyt pelkäisinkö kuolemaa, / kun Jeesus siitä pelastaa? / Maailman pilkka pientä on, / sain Herran suosion.

3. Iloitsen autuudestani / jo täällä toivossa, / vaan täysin tunnen onneni / mä vasta taivaassa, / kun jälkeen kiusauksien / saan siellä rauhan ainaisen / ja loistan lailla auringon, / kun synti poissa on.

4. Mun kanteleeni kauniimmin / taivaassa kerran soi, / ja uusin äänin suloisin / mun suuni laulaa voi / riemuisen kiitosvirteni / rakkaalle Jeesukselleni. / Niin autuas on päivä se, / kun pääsen perille!

(Teksti: Kleofas Immanuel. Uudistaja: Lauri Thurén, Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1874)