Olkaamme vaelluksessamme viisaita

vasynytKatsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. ”Hepr. 3. 12 – 14. KR. 33/38.

Monille saattaa olla tuttu sanonta ” kauas on pitkä matka:” Jokainen olemme saaneet elämän matkan kuljettavaksemme. Onko matkamme, pitkä tai lyhyt, sen Jumala yksin tietää? Lapsena matka aikuisuuteen tuntuu pitkältä. Nuorella henkilöllä ammattiin valmistuminen, puolison löytyminen, moni muu asia tuntuu, olevan pitkän taipaleen takana. Vanhuutta ei edes ajatella, sinne matka tuntuu olevan erityisen pitkä.

Uskovan matkaa Jeesuksen seurassa, sanotaan vaellukseksi. Vaellus mielletään hitaaksi etenemiseksi, eteenpäin kohti päämäärää. Jeesuksen seuraaminen on vaellusta, koska eteneminen uskon kasvussa on hidasta ja vaivalloista. Matkaan lähtiessä tuntuu, alun olevan, hyvin helppokulkuista maastoa. Keveyttä matkaan tuon se, että on saatu synnit anteeksi, koettu armahdus kaikesta menneestä. Jätetty maailmalliset tavat ja tottumukset, jotka ennen tuntuivat miellyttävältä.

Jeesuksen aloittaessa työnsä ihmisessä Pyhän henkensä avulla, nämä maailmalliset asiat, eivät enää ole mukavia ja omatunto on rauhaton ja syyttävä. Maallinen matkanteko alkaa olla raskasta kivireen vetoa. Jeesuksen henkilökohtaisen tuntemisen puute, tuo elämään tyhjyyden ja ei löydy kunnon keinoja, miten täyttäsi kalvavaa sisäistä tyhjyyttä. Monet etsivät täytettä omantunnon rauhattomuuteen ja elämän tyhjyyteen, alkoholista. Otetaan pää täyteen alkoholipitoista juomaa tai huumeita. Maailmassa olemisen kurjuus, unohtuu hetkeksi ja maailmasta tulleet murheet unohtuvat. Joidenkin mielestä, tämä on ilon irti ottamista elämästä. Uskon sen, että viimeistään ilo on siinä hetkessä elämästä irti, kun nousuhumala muuttuu laskuhumalaksi ja tietoisuus alkaa palata normaaliksi. Koskaan en henkilökohtaisesti ole kokenut, miltä tuossa siirtymävaiheessa tuntuu? Nähnyt olen, ettei se kovin hilpeäksi ihmistä tee. Päinvastoin, pää on kipeä ja näyttäsi sen olevan, kuin umpiluuta. Monet voivat erittäin pahoin, ilo on tosiaan, irti elämästä. Alkoholin ja huumeiden myrkytystila elimistössä, aiheuttaa varmasti, sanoin kuvaamatonta tuskaa. Paljon on addiktioita, joiden vaikutus on samanlainen. Kaikki, mikä menee ylitse, normaalin moraalisen ja eettisen käytöksen, on luokiteltava synniksi ja täytteeksi, elämän tyhjyyteen. Joku onkin sanonut, tyhjyyden olevan samaa, kuin hengen köyhyys. Köyhää elämää maailma antaakin, ellei Jeesus ole sydämessä asumassa. Koska maallinen materia ja viihde ja päihteet, ei mikään täytä Jumalan kokoista aukkoa, joka jokaisessa ihmisessä on. Köyhä vailla maallista omaisuutta, on rikkaampi, omistaessaan uskon Jeesukseen Kristukseen. Materiallisesti ja taloudellisesti vauras, joka ei omista uskoa Kristukseen, on köyhistä köyhin.

Tätä taustaa vasten katsottuna, uskonelämän alku taival on kevyt, koska on päästy Kaikkivaltiaan taivaan ja maan Herran perhekunnan jäseneksi. On löydetty kallein aarre, mitä ihminen voi ikinä löytää, Jeesus Kristus ja Hänen sovitustyönsä ansiosta saatu armo. Mikään toinen asia ei korvaa tätä armon kokemusta, jonka saa löydettyään Jeesuksen. Ilo ja rauha ovat sanoin kuvaamatonta. Kaikki synnistä tulleet painot ovat tunnolta poissa? Helppo on laulaa.

”Oi minkä, minkä onnen, autuuden / nyt usko myötään tuo, / kun itse Herran, Jeesuksen / se omaksemme suo! / Se huolet, murheet lievittää / ja mielen myrskyn tyynnyttää, / kun toivon vahvan, iäisen / se antaa sydämeen.

2. Kun onnen sellaisen mä sain, / niin miksen laulaisi / ja äänin kirkkain kiittäis vain / mun autuudestani? / Nyt pelkäisinkö kuolemaa, / kun Jeesus siitä pelastaa? / Maailman pilkka pientä on, / sain Herran suosion.

3. Iloitsen autuudestani / jo täällä toivossa, / vaan täysin tunnen onneni / mä vasta taivaassa, / kun jälkeen kiusauksien / saan siellä rauhan ainaisen / ja loistan lailla auringon, / kun synti poissa on.

4. Mun kanteleeni kauniimmin / taivaassa kerran soi, / ja uusin äänin suloisin / mun suuni laulaa voi / riemuisen kiitosvirteni / rakkaalle Jeesukselleni. / Niin autuas on päivä se, / kun pääsen perille!

(Teksti: Kleofas Immanuel. Uudistaja: Lauri Thurén, Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1874)

Tästä alkaa uskon vaellus ja niin kuin vastasyntynyt lapsi alkaa kasvaa, kristityksi tulleen ihmisen tulee alkaa kasvaa. Tässä tarvitaan kasvattajia, hengellisiä vanhempia ja tervettä kotia, seurakuntaa. Valitettavaa on, ettei tänäaikana enää ole kaikille tätä mahdollisuutta saatavilla. Hengellisen kodin vanhempienkin terveys on alkanut rapistua ja rakkaus vastasyntyneisiin lapsiin kylmentynyt. Myös kodin ilmapiiri on sairas, kodista on kadonnut terve opetus, joka nojautuu Raamatun sanan pohjalle. Päiväkodit ja koulut, eri oppilaitokset ovat unohtaneet Jumalan olemassaolon ja on lopetettu hengellinen opetus näistä kasvupisteitä. Myös kodeista vanhempien hengellinen kasvatus ontuu. On nuoria perheitä, joilla ei ole minkäänlaista hengellistä tietämystä kristittynä olemisesta ja elämisestä. Näin maallistunutta aikaa elämme. Ellei lapsi saa tervettä ravintoa, hän ei kasva vahvaksi aikuiseksi, samoin käy myös Jumalan perheeseen syntyneelle, jos ravinto ei anna tarpeeksi kasvuneväitä. Alun Jeesukseen rakastumisen huuman kadottua, saattaa luopumus tulla elämään. Jeesuksen hyvyys alkaa tuntua etäiseltä, rakkaus Häneen viilenee ja jäädään Jeesuksen seuraajien vaeltajien joukosta pois. Tätä taipaleelle jäämistä Heprealaiskirjeen kirjoittaja pelkäsi.

Vihollisen ensimmäinen juoni saada kristitty pois Jeesus-tieltä, on kylvää ihmisen ajatusmaailmaan epäuskon siemenen. Onko Jeesus todella pelastaja ja armahtaja? Seuraavaksi kristitty alkaa katsella toisien kristittyjen vaellusta. Jos näkee, että joku pois poikennut, tekee sopimatonta, mikä ei pitäisi kuulua Jeesuksen seuraajan elämään. Tästä otetaan mallia, koska tuo tekee noin, voinhan minäkin tehdä samoin. Tästä alkaa alamäki. Tässä syy, miksi pitää valvoa aina omaa vaellustaan ja mitä tekee itse elämässään, ettei anna huonoa mallia lähimmäiselle. Heikommalle vaeltajalle, joka ehkä vielä elää lapsen asteella uskossaan. Siten alussa olevassa Raamatun jakeessa painotetaankin, kaikkien seurakuntalaisten vastuuta, toinen toisistaan. Mikäli, joku seurakuntalainen on menossa harhaan, toiset seurakuntalaiset koettavat ohjata eksynyt takaisin oikealle tielle. Nyt taitavat kaikki seurakuntalaiset eksyä, ettei oikealle tielle ohjaajia tahdo löytyä? Ovatko oikealle tielle ohjaajat katoava luonnonvara?

Monesti omatuntomme saattaa olla niin elastinen, että ei pidä syntiä syntinä. Jokin Raamatun mukaan synniksi luokiteltava asia, ei tunnu väärältä. Jatkaessaan tällaisen synnin suosimista, jonka Raamattu sanoo suoraan synniksi. Tällainen synnillistä elämää elävä ihminen, opettaa lähimmäisensä, väärälle tielle ja tottumuksille. Ihmiseen ei siksi pidä katsoa, vaan Kristukseen ja Raamatun sanaan.

Onko totta vain tarua, mutta kerrotaan, että Ranskassa on paikka, missä on oikea metrin mitta. Siellä tarkistetaan kaikki metrimitat, ovatko ne oikeat. Jos oma metrimittasi ei ole oikea, matkusta Ranskaan ja tarkistuta mittasi siellä, jos tämä kuulemani kertomus pitää paikkansa. Jokaisella kristityllä on paikka, missä voi tarkistaa, onko uskon suunta oikea ja johtaako uskon vaellus taivaan kotiin? Tarkistuspiste, on Jeesuksen ristin juurella ja Jumalan sanassa Raamatussa. Myös Pyhä henki, meidän kotiopettaja opettaa aina, oikeaa kristityn elämää. Jumalan sana on pettämätön tienviitta elämämme tiellä. Meidän omatunto voi antaa likiarvoja, mikä on oikein ja mikä on väärin? Jumalan sana on hyvä mittari, jonka valossa, voimme mitata omantuntomme oikeaan mittaansa. Jos omatuntomme pitää jonkin asian oikeana, mutta Jumalan sana, on erimieltä asiasta, kannattaa aina noudattaa Raamatun sanan ohjeita. Elämme ajassa, missä Jumalan vastustaja paholainen, eksyttää urakalla ja pitää kiirettä. Koska hän tietää, että on vain vähän aikaa, Jeesuksen toinen tulo on lähellä. Monet väsyvät taistelun helteessä ja jättävät Jeesuksen seuraamisen. Nyt jos koskaan on tarpeen, täyttyä Pyhällä hengellä päivittäin. Lukea sanaa ja rukoilla, pitää esirukouksia toinen toistemme puolesta. Rukoilla niiden puolesta, jotka eivät vielä ole Jeesuksen omia. Muistaa lähetystyöntekijöitä ja siunata Israelin kansaa. Tämä kansa tulee olemaan lopunajassa, kaikkien kansojen taistelukenttänä ja koko maailman polttopisteessä. Kaikkien kansojen katseet on suunnattu Israeliin. Tästä syystä Israelin kansan puolesta on rukoiltava. Ei tule olemaan helppoa tällä kansalla mutta lohduttavaa on se, että Israel on Jumalan silmäterä ja omaisuuskansa. Kerran Messias, Jeesus Kristus on tuleva Jerusalemiin ja kaikki saavat Hänet nähdä, hekin jotka lävistivät Hänet.

Kauas on pitkä matka, mutta loppusuora lähenee. Pian Jeesuksen morsiusjoukko temmataan täältä Karitsan häihin. Jotenka sinä Kristuksen oma, kestä vielä hetki taistelua. Älkäämme eksykö vihollisen juoniin. Epäuskoa älä anna pesiytyä sydämeesi asumaan. Kristus Jeesus, pelastajasi ja lunastajasi elää ja Hän johtaa sinun elämääsi loppuun saakka. Pysy vain Hänessä kiinni ja kiinnitä katseesi Häneen, voittajaan. Jeesus on totuus ja Hän tietää, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Usko siis Jumalan sanaan, älä ihmisten laatimiin oppeihin. Ihminen on itseriittoinen, liian helposti korvamme Jumalan tahdon omalla viisaudellamme ja omilla aivoituksillamme. Pidämme omia ihmisviisauden avulla tehtyjä järjen päätelmiä, Jumalan sanaakin viisaampana. On monia tapoja mennä harhaan, siksi on parasta pysyä siinä, mikä on varmaa. Ainoa varma asia on, Jumalan ehtymättömän elävän lähteen aarteet, jotka löytyvät Jumalan sanasta Raamatusta. Apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille ja tämä sopii meille jokaiselle, Kristuksen omalle,

”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;
sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet. Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin
.” 2. Kor. 3 – 7. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 5.11.2016. Bookmark the permalink.