Jumalan voimasta kasvaa helmi

etsikaa-herraa”Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioitansa.”
PS. 105. 4 – 5. KR. 33/38.

Jumalan ihmetyöt kertovat, Jumalan voimasta kaiken.  Jumala on voimallaan luonut, maan ja taivaan, kaikki mitä maailman kaikkeus pitää sisällään. Kaiken näkyvän, mitä silmillämme näemme, korvillamme kuulemme ja aisteillamme havaitsemme. Kaikki tämä osoittaa, meidän Jumalalla on voimaa.  Mitä on tämän maapallon, telluksemme ulkopuolella? Maapallo, tellus, on kiviaineksista muodostunut Jumalan luomistyön voimannäyte.  Mitä on, taivaan avaruus, kuu, erikokoiset tähdet? Aurinko, sekin on suuri tähti.  Tavattoman kuuma. Kuumuus on niin valtavaa, ettei mitään toisen aineen olomuotoa siinä esiinny. Plasma, on suurin mahdollinen aineen olomuoto. Tämä plasma lämmittää planeettaamme. On Jumalan luomityön ihmettä kaikki. Nämä ovat osoitus Jumalan voiman suuruudesta. Mitä on aurinkokuntamme ulkopuolella, siitä emme tiedä paljoa. Tiedämme vain, että Jumalan valtasuuruus on mittaamatonta.

Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme..” 1. Moos. 1. 26. KR. 33/38.

Jumala kävi ensin neuvotteluja, Poikansa Jeesuksen ja Pyhän hengen kanssa, ennen ihmisen luomista. Kaikki muun Jumala loi kysymättä toisten mielipidettä. Ihminen tulisi olemaan erikoislaatuisin Jumalan luomistyön ihme. Jotenka ihmisen luominen vaati yhteistyöneuvotteluja. Jumala tiesi jo luodessaan, mitä ihminen tulisi tekemää?  Ajattelisin, että jo tässä vaiheessa, Jumala kysyi Jeesukselta. ”Tulisiko Kristus, Hänen välimieheksi, tarvittaessa?” Pyhältä Hengeltä Jumala kysyi.” Tulisiko Hän ihmisen puolustajaksi?” Yhteistyö oli saumatonta ja yhteiseen neuvottelutulokseen päädyttiin, päätettiin luoda ihminen. Jumala loi ihmisen maantomusta. Jokaiseen ihmiseen tulisi ensimmäisen ihmisen muovaamisen jälkeen, Jumalan kädenjälki sekä Hänen kuvansa.

”Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt…” Jes. 49. 16. KR. 33/38. Mietitään ihmiskehon rakennetta. Ihminen on muodostunut soluista. Soluista muodostuu kudokset. Erilaisista kudossoluista muodostuvat eri elimet. Kaikilla elimillä on erityinen tarkoitus, ihmisen elimistössä. Elimistössä olevien elimien on toimittava yhteistyössä, näin eliö, ihminen pysyy elävänä. Tähän lisätään verenkiertoelimistö, hengityselimistö, ruoansulatuselimistö, hermojärjestelmä, aivot, joka on ihmisen muistikeskus ja toimintakeskus, kaikki järjestelmät saavat käskynsä aivoista. Luusto, joka pitää kehon koossa. Tämän lisäksi, paljon, paljon muuta hyvin hienosäätöistä löytyy ihmisestä.  Eikö ihminen olekin suuri Jumalan taidonnäyte? Jumala on maantomusta muovannut kädessään hellästi ja taidokkaasti teoksen. Josta on syntynyt ainutlaatuisen hieno taideteos. Koska ihminen on näin taidokkaasti tehty, on ihminen erityisen rakas Jumalalle.  Jumala asetti ensimmäisen ihmisen Eedenin paratiisiin, täydellisyyden keskukseen. Kaikki oli viimeistelty ihanaksi ja hyväksi, ihmisen asua ja elää. Yksinäiselle, ensimmäiselle ihmiselle Adamille, Jumala teki avun, vaimon Eevan. Näin ensimmäinen ihmispari, sai ihmiskunnan alkupäivinä, kaiken sen hyvän, mitä ikinä Jumala voi ihmiselle antaa. Puutarhan, missä kasvoivat kaikki mahdolliset hyvät ja ihanat hedelmäpuut, marjat, eläimet ja kukat, kasvit, elinympäristön, jota ei osaa inhimillisesti kuvailla. Olisiko voinut onnellisempia ihmisiä olla, kuin ensimmäiset ihmiset olivat?

Vastakkainasettelu alkoi jo ihmiskunnan alkumetreillä. Hyvän ja pahan välinen taistelu alkoi. Ihminen niin hyvä ja kaunis kuin olikin, niin hyvään paikkaan kuin hän oli asetettu asumaan. On kuitenkin kaikessa kauneudessaan ja hyvyydessään, vain maantomusta tehty. Voisiko, maantomusta tehty elää kunniakasta elämää?  Ihme olisi, mikäli Jumalan kuvaksi luotu ja Hänen kätensä tuotos, tuottaisi kunniaa tekijälleen. Adam ja Eeva joutuivat Jumalan asettamaan koetukseen. Puutarhassa oli kaksi puuta, oli Elämän puu ja Hyvän ja pahan tiedot puu. Kumpikin tuotti hedelmää. Koetukseksi oli asetettu, pitäisikö ihminen Jumalan kanssa sopimansa lupauksen, eikä ottaisi hyvän ja pahantiedon puusta hedelmää? Toinen koetus mateli maassa.

Eräänä kauniina iltana, käärme sai Jumalalta käskyn koetella ensimmäisiä ihmisiä. Käärme luikerteli paratiisin viileydessä ja nosti päätään. Näki Eevan ihailemassa hedelmäpuita. Käärme kuiskasi hiljaa Eevalle. ”Onko Jumala todella sanonut, ettei puutarhan keskellä olevasta ihanasta hedelmäpuusta saisi ottaa hedelmää?” Eeva vastasi. ”Kaikista muista puista saamme syödä, mutta keskellä puutarhaa olevasta puusta, emme saa ottaa. Jos syömme kielletystä puusta, joka on keskellä puutarhaa, me kuolemme.” ”Ette suinkaan kuole, vaan sinä päivänä, kun otatte sen puun hedelmän ja syötte siitä, te tulette kuin Jumala tietämään, hyvän ja pahan.” Käärme leperteli Eevalle.  Eeva katseli puuta.  Silmät aukesivat ja halu ottaa hedelmä heräsi.  Käsi ojentuu puuta kohti, hedelmä napsahtaa puusta irti ja käsi vie hedelmän suuhun. Puraisu.  Eevan mielestä hedelmä maistuu hyvältä ja vie miehelleen, joka otti ja puraisi hedelmästä.  Tämän jälkeen, ikäväkseen molemmat pettyvät pahasti. He huomasivat olevansa alasti, oli verhottava itsensä viikunanlehdillä.  Käärme oli toteuttanut suunnitelmansa.  Adam ja Eeva, eivät saaneet jumalallista viisautta, he kokivat tulleensa petetyksi ja häpesivät.

Tästä alkoi ihmisen tie kärsimyksineen ja kaikkine muine seurauksineen, mitä paholainen voi ikinä ihmiselle teettää. Tämän ajan ihminen jatkaa tätä samaa elämää. Erimuodossa tekee syntiä, mutta tekee kuitenkin. Ei ihminen osaa elää, niin kuin Jumala tahtoisi ihmisen elävän. Siitä huolimatta, vaikka ihminen on Jumalan kuvaksi luotu.  Jumalan kuva on tärveltynyt pahasti. Joku pastori sanoi saarnassaan. ”Jumala kaiken teki kauniiksi, mutta Piru kaikki tervasi mustaksi.”  Musta terva tarttuu melko pian pieneen lapseenkin.  Ihminen elää synnillistä elämää ja rikkoo Jumalan pyhää tahtoa vastaan. Ihminen ei erota hyvää pahasta, niin kuin Jumala.

Jumala on tehnyt runsaasti ihmetekoja, mutta synnillistä elämää elävä ihminen ei näe, Jumalan suuria tekoja. Vielä vähemmän osaa olla kiitollinen Jumalalle.  Jumala on pitkämielinen ja armahtaa syntistä ihmistä.  Heti synnin taakkojen alkaessa painaa omallatunnolla, Jeesus on valmiina tarjoamaan apuaan.  Kukaan ei ole levottomampi, kuin syntien painoja kantava ihminen.  Evankeliumia, ilosanomaa Vapahtajasta edelleen julistetaan.  Saisipa, Pyhä henki kirkastaa Sanan avulla, Kristuksen uhrityön merkityksen.  Silmät avautuisivat siitä sokeudesta, minkä paholainen käärmeen muodossa ihmisen silmille asetti. Jokaisen ihmisen silmät Jumala tahtoo avata, näkemään, minne hänen tiensä johtaa? Synnillinen elämä ja elämänasenne, vievät kohti ikuista eroon Jumalasta. Tältä kuolemalta Jumala tahtoi ensimmäisen ihmisparin säästää. Jumalahan kielsi ottamasta puusta, sitä hedelmää joka aiheuttaa kuoleman.  Paholaisen valhe on edelleen, ” ette suinkaan kuole, jatka vain elämääsi entiseen tapaan. Luota vain kasteen armoon ja muihin sakramentteihin, et suikaan kuole, nämä pelastavat sinut.” Tämä on pahinta valhetta, mitä ikinä voidaan ihmiselle kertoa.  Missään ei Raamattu kerro, kasteen pelastavasta vaikutuksesta, oli kaste suoritettu vauvana tai aikuisena. Missään ei Raamattu tue ajatusta, ehtoollisen nauttimisesta pelastuksen saamiseksi. Mikään opillinen asia, ei pelasta ihmistä. Vain Jeesuksen kallis maahan vuotanut veri, Golgatalla puhdistaa synneistä likaisen omantunnon. Vain Ristin työ Golgatalla sovitti koko maailman synnit. Kaikkien ihmisten synnit. Ristiltä kuului pyhä huuto, ” se on täytetty!” Tämä Jeesuksen täytetty työ johtaa pelastukseen ja parannukseen.  Mikään muu, ei poista synnin takkaa, vain omantunnon pesu armonvirrassa, armon veressä, siinä on puhdistuspaikka taakoitetulle syntiselle.

” Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea.
Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?”
Jeesus vastasi: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.  Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: ”Mene ja peseydy Siiloan lammikossa” – se on käännettynä: lähetetty. – Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä. ”
Joh. 9. 1-3, 6-7.  KR. 33/38.

Edellä olevat Raamatun jakeet kertovat sokeana syntyneestä miehestä. Tämä mainitaan kerrottaessa Jeesuksen tehdessä parantavan työnsä ihmisessä.  Sokeus voi olla fyysistä, sairaudesta aiheutunutta sokeutta.  Armostaan, Kristus voi avata syntymästään sokeana syntyneen silmät. Koska Jeesus ei ollut vielä käynyt ristin uhritietä, vastasi Jeesuksen veren puhistusta, Siiloan lammikossa käynti. Tämä sama Johanneksen evankeliumin kertomus, voisi tarkoittaa myös syntien aiheuttamaa sokeutta.  Pieni lapsi voi kokea pelastuksen armon ja syntien anteeksi annon, heti kun hän  erottaa hyvän pahasta.  Hengellisesti sokea on ihminen siihen saakka, kunnes hän saa armon, nähdä oman syntisen tilansa Jumalan edessä. Hän alkaa hävetä entistä synnillistä elämää ja tahtoo löytää puhdistuksen ja parantua, syntisairaudestaan. Mikään ihmisen teko, ei paranna ihmistä. Kukaan ihminen ei voi pelastaa, eikä antaa syntejä anteeksi. Vain yksin Jeesus, Kristus Jumalan Poika, on voimallinen tämän tekemään.  Jeesuksen tehdessä tunnustekonsa, Hän tahtoi osoittaa, että vain Hän voi parantaa sokeuden, johtuipa se mistä tahansa. Ihminen on perisynnin sitoma, koska ihminen on perinyt syntisen lihallisen luontonsa jo Eedenin paratiisista lähtien. Kristus Jeesus tuli maailmaan syntisiä pelastamaan ja parantamaan. Sielun haavat puhdistuvat vain, Jeesuksen verellä ja Pyhän hengen öljyllä. Kristuksen saadessa tehdä syväpuhdistuksen ihmisessä, hänen sielunsa silmät kirkastuvat. Omantunto saa taivaallisen rauhan ja Pyhä henki aloittaa hyvän työnsä ihmisessä.

Uudestisyntymän jälkeen, sielussa alkaa muutos. Kuin simpukan kotilossa oleva pieni kivi hiukkanen, alkaa vuosien saatossa kehittyä kallisarvoiseksi helmeksi.  Samoin sielussamme alkaa kehittyä, Pyhän hengen vaikutuksesta vähitellen uskon siemenestä, kallisarvoinen helmi.  Joka valmiina loistaa kauniina ja alkuperäisenä, arvokkaana. Se taittaa Kristus- valon säteitä ja loistaa kirkkaana valoa, joka saadaan vain, Pyhän hengen ja Jumalan sanan tehdessä työtään meissä.  Meidän ei tarvitse pelätä tuomioita, jotka kerran Jumala antaa tälle synnissä elävälle maailmalle. Jotka eivät ole ottaneet totuuden sanaa vastaan ja hylänneet Jumalan armotarjouksen, Kristuksessa Jeesuksessa.

Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.
Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus
.”  Raamatun sanassa sanotaan. Joh. 9. 4-5. KR. 33/38.

 

@LR.

 

 

This entry was posted on 21.11.2016. Bookmark the permalink.