Jeesus on tuleva

henkielavaksi-tekee

” Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.” Ps. 24. 7 – 10. KR. 33/38.

Kristikunta valmistautuu Jeesuksen syntymäjuhlan viettoon. Suomessa tämä osuu pimeimpään vuodenaikaan. Valoilla koristellaan koteja ja kodin ulkopuolelta, näin pimeys saadaan voitettua. Hengellinen maailma, olisi  vuoden ajoista johtuvasta pimeydestä pimeämpää, ellei Jumala olisi lähettänyt Jeesusta maailmaan valoksi. Psalmi 24 sopii tunnelmaltaan adventin aikaan. Kristityt miettivät, kuinka taivaan ja maan Hallitsija, tahtoo tulla syntisen ihmisen sydämeen asumaan? Itse taivaan Kuningas, tahtoo olla sinun ja minun vieras. Minulle Jeesus ei ole vieras, Hän asuu sydämessäni. Hän omistaa minut. Hän on saanut antaa syntini anteeksi. Olen Hänen omaisuuttaan. Lukijani, sinusta en tiedä, onko Jeesus Kristus sinulle vieras vai paras ystäväsi?
Kunnian kuningas on tulossa, ei enää pienenä vauvana seimeen. Hän tulee lupauksensa mukaan uudelleen ja silloin Hän on Kuningas, Messias, Kunnian kuningas. Jeesuksen toisen tulemuksen päivää, emmekä hetkeä tiedä. Jeesus ei itsekään tiedä, milloin Hän saa lähtökäskyn Isältä. Kuitenkin Hän tulee, siitä saamme olla täysin varmat. Miksi Jeesuksen toisesta tulosta, ei pidetä paljoa ääntä. Harvoin saarnoissa enää mainitaan tästä aiheesta. Mikä on syynä hiljaisuuteen?

Maailma elää nyt hengellisesti pimeää aikaa. Maailmallisuus on vallannut kristityt ja maallistuminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Samaan aikaan tapahtuu luopumista elävästä Jeesuksesta. Luopumista Jumalan sanasta. Luopumista Jumalan sanan auktoriteeteistä. On helpompaa elää, kun Jumalan sana ei rajoita ihmisen elämää. Jumalan sana tuomitsee, kuten monilla on tapana sanoa. Totta on, Jumalan sana tuomitsee synnin ja synnillisen elämäntavan. Mutta Jumalan sana, ei tuomitse synnissä elävää ihmistä. Jumalan sana, paljastaa synnit, se tekee kipeää luonnolliselle ihmiselle. Jumalan sana oli Vanhan liiton aikaan, ankaraa ja täynnä käskyjä ja kieltoja. Kristuksen tullessa maailmaan ja täytettyään työn, jota varten Hänet tänne lähetettiin, alkoi armonaika. Nyt Jumalan viha syntistä ihmistä kohtaan on sovitettu ja saamme elää anteeksi annon ja armon ajassa. Kristus poisti vihollisuuden, Jumalan ja ihmisen väliltä. Kuitenkaan Jumala ole muuttunut leppoisaksi ” papaksi.” Hän on edelleen Jumala, joka rankaisee kerran maailman, joka ei ottanut vastaan sovituksen sanaa, Jeesuksessa Kristuksessa. Joka pilkkasi ja hylkäsi Kristuksen uhrityön. Tämä rangaistus tulee kaikille Jumalan hylänneille. On siten hyvä, jos nyt tässä armonajassa, saamme nöyrtyä Kunnian Kuninkaan eteen ja polvistua, Häneltä armoa ja anteeksi antoa pyytämään. Armonaika on pian päättymässä. Kristityt ovat siitä saakka odottaneet, Jeesuksen takaisin tuloa, kun Hän nousi ylös taivaaseen. Monet eivät enää usko Hänen paluuseen.

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.” 1. Tess. 5. 1 – 10. KR. 33/38.

Jumalan sanaa, Raamattua lukeva ja tutkiva, ei elä pimeydessä ja tietämättömyydessä. Raamatussa selkeästi kerrotaan kaikki, mitä tapahtuu ennen Jeesuksen paluuta. Määräaikojen tutkiminen on turhaa työtä, koska ihminen ei saa tarkkaa tietoa Jeesuksen paluusta. Koska Jeesus Kristus itsekään, ei sitä tiedä, miksi tämä ilmoitettaisiin päivälleen, meille ihmisille? Minkä ihmeen tähden, tämä valtuus, annettaisiin meille ihmisille?

Ajanmerkkejä voimme seurata, Jumala puhuu tavalla tai toisella. Näitä vain ei huomata. Joku voi nyt todeta, ” on herätystä ja Jeesuksesta kerrotaan. Tapahtuu ihmeitä ja ihmisiä pelastuu. Armoa tarjotaan ihmisille.” Tosia ovat nämä lausunnot, sitä en kiellä. On vain tarkkaan tutkittava kaikki hengellinen ” ruoka”, mitä meille tänä aikana on tarjolla. Kestääkö ” ruoka” sanan mikroskoopin alle asetettuna, sen mitä sisällöstä paljastuu? Kylvetääkö lustetta ja rikkaruohoa, joka pilaa kaikki. Onko kylvetty sanan siemen sellaista, joka tuottaa hyvää satoa? Hajoittavatko kylväjät vai kokoavatko ne ihmisiä yhteen? Onko evankeliumi, ilosanoma tervettä ja puhdasta. Mistä on saatu voima ja viisaus, saarnattuun sanaan?

Hengellisessä kontekstissa, ei puhuta päihtymyksestä. Jumalan Pyhä henki on viiniä, joka ei juovuta, mutta täyttää ihmisen, ilolla, rauhalla ja rakkaudella. Kaikki sellainen hengellinen liikehdintä, joka saa kristityissä eripuraa ja vihaa aikaan, ei ole Jumalan Pyhästä hengestä lähtöisin. Jeesus sanoi: ” Joka on minun kanssani, hän kokoaa.” Jumalan sana aina kokoaa erillään olevat Jumalan lapset, yhdeksi maailman laajuiseksi seurakunnaksi. Tätä  ei maallisin silmin voi nähdä.  Mitä hedelmää tuottaa näkymätön Jumalan seurakunta, siitä meidät kaikki tuntevat.  Repivät ja vihaa lietsova, eriseuraisuuteen johtava julistus, joutaa pois heitettäväksi. Se on mautonta suolaa, joka ei kelpaa edes lannan sekaan. Kaikki, mikä tulee valheen ja viettelyksen voimalla, on antikristillistä toimintaa. Ei nyt,  meneillään olevaa trendi, ekumenia, ole Jumalasta lähöisin. Jeesus kyllä rukoili ” että he kaikki yhtä olisivat.” Hän ei tarkoittanut maallisia kirkkokuntia, ei hengellisyyden nimissä kulkevia instituutioita, eikä muita jumalia tunnustavia. On vain olemassa yksi Jumala, joka rakastaa ja on taivaan ja maan luoja ja ylläpitäjä. Kautta ihmiskunnan historian, aina on ollut vieraita jumalia, jotka saavat vain vihaa aikaan, ihmisten keskuuteen. Koska nämä jumalat eivät tunnusta elävää rakkauden Jumalaa. Aina nämä vieraiden jumalien palvoja, ovat saaneet aikaan, ihmisille kärsimystä. Ovat saaneet, Jumalan rangaistuksen kansoille, jotka ovat lähteneet näitä jumalia seuraamaan. Jotenka ekumenia pahasti, sotii sanaa vastaan. Niin hyvältä kuin se kuulostaakin. Kristitty, Jeesuksen oma, seuraa opissa ja elämässä, Kristuksen jalanjälkiä. Raamatun sanan opetuksia. Raamattua lukemalla pysyy oikessa kurssissa, koska majakka on Kristus. Hänen valonsa valaiseen pimeimmänkin väylän elonmerellä.

Rohkaisen sinua, joka ehkä epätoivoisena mietit, mihin enää uskoa ja luottaa? Sinusta saattaa tuntua, ettei kunnon pohjaa ole missään.  Missä ovat  opettajat , joiden huulilta saadaan, totta ja oikeaa opetusta? Ymmärrän hätäsi, sinun kallista sieluasi revitään suuntaan jos toiseen. Yksinkertainen neuvo on, älä katso ihmisiin, vaan kiinnitä katseesi ylös vuoreen, joka kestää. Vuori on Kristus. ” Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu.” Psalmin kirjoittaja runoilee. Hän jatkaa. ” Apu minulle tulee Herralta, joka tehnyt on taivaan ja maan.” Kaikkivaltias Korkein, Jumala on tehnyt taivaan ja maan. Häneltä saat avun ja voiman, elää tervettä kristityn elämää.  Ympärillämme myrskyää raivokkaasti,  jos Jeesus on elämässämme mukana, olemme turvassa.  Sinun varjelijasi ei torku eikä nuku. Hän varjelee myös Israelin kansaa, joka on nyt erityisesti polttopisteessä näinä aikoina. Israelin kansan yllä on vielä verho, he eivät näe kaikkea, sitä mitä Jeesus opetti.  Osa israelilaisista, on  nyt Messiaanisia juutalaisia. Heille on Kristus-valo paljastanut totuuden Hänestä, pelastajasta.
”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jes. 60. 1 – 2. KR. 33/38.

Kristitty, sinä joka koko sydämestäsi turvaat Herraasi, Jeesukseen, olet Jumalan silmäterä. Sinä olet Jumalan silmissä vanhurskas. Vanhurskas ihminen on ikionnellinen, autuas. Sinä et omassa voimassasi tule vanhurskaaksi, vaan siksi, että Jumala katsoo Hänelle kelvolliseksi ihmisen, jolle on kelvannut Jumalan, Hänen Pojassaan valmistama pelastus. Jumalan varjelus ja valkeus on sellaisen kristyn yllä, joka tinkimättömästi turvaa Jumalaan ja noudattaa Hänen pyhää sanaansa.
”Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta.” Ps. 24. 3 – 5. KR. 33/38.

Puhdassydämieset, saavat nähdä kerran Jumalan pyhyyden. Näiden sanojen edessä tuntuu musertuvan. Mitään mahdollisuutta ei minulla ole? Jeesus sanoi minusta ja meidän jokaisen sydämestä perin kovia sanoja. Hän lausuu: ” Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” Matt. 15. 19. KR. 33/38. Sydän on likainen ja monesti lankeamme uudestaan syntiin, joka pitäisi jo olla voitettu. Synti on paholaisesta ja liha meissä mielellään, toteuttaa synnillisiä tekoja. Liha nauttii synninteosta.  Mutta Jeesus antaa uskomme kasvaa ja Jeesuksen seuraajan, ei tarvitse langeta paholaisen viettelyksiin.  Meidän omasta valinnastamme on kyse, mitä tottelemme?  Pyhä henki antaa voimansa vastustaa paholaista. Voittaja on Jeesus. Jumalan armo ja rakkaus on niin mittaamatonta, Hän auttaa meitä jatkamaan kilvoitusta loppuun saakka. Voin rohkeasti astua armoistuimen eteen ja minullekin on luvattu pääsy Hänen pyhyyyksiin. Jokainen ihminen, joka uskossa turvautuu Herraan Jeesukseen, tulee osalliseksi Hänen täydellisestä puhtaudesta. Koska Kristuksessa ei ole mitään vääryyttä, Hän astui taivaan kirkkauteen. Hän istuu kirkkautensa valtaistuimella. Siksi mekin Hänen ominaan saamme uskossa, uudestisyntymän jälkeen omistaa Kristuksen täytetty työ omalle kohdallemme. Samme pukeutua vanhurskauden valkeaan puhtaaseen pukuun. Tämä puku yllä pääsemme Kritustuksen toisen tulon yhteydessä Hänen mukaansa. Kristus tulee, toistamiseen näkyvällä tavalla ja kaikessa kirkkaudessa ja voimassaan.

Olenko, ottanut todesta Hänen ensimmäisen tulonsa? Olenko tähän hetkeen valmistaunut? Olenko nöyrtynyt seimen lapsen äärelle? Olenko voittanut ylpyteni, ja nöytynyt syntini tunnustaen ja katuen, ristiinnaulitun ja ylösnouseen Herrani Jeesuksen eteen, pyytänyt syntien anteeksiantoa ja armoa?
Meidän vihollisemme on loppuun saakka Paholainen. Vihollisesta ei saisi puhua, mutta Raamatussa kerrotaan yhteisestä vihollisesta, joka loppuun saakka yrittää saada meidät pois Kristuksesta. Kuitenkin meidän Herramme Kristus on voittanut paholaisen, meillä ei ole siten taistelu ihmistä vastaan. Ei kristityllä ole vihollisia eikä kristitty vihaa toista ihmistä. Meidän taistelumme ovat loppuun saakka, Paholaisen juonitteluja vastaan sotimista.

”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet. Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.” 2. Kor. 10. 3 – 7. KR. 33/38.

” Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.” Ps. 25. 3. KR. 33/38.
Eikö ole, lohduttava lupaus, Jumalan sanasta. Jumalan turvaava ihminen, on parhaimmassa suojassa. Tätä ajatteli, 1800-luvulla elänyt ruotsalainen Lina Sandell, runoillessaan.
Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa/ kuin on tähti taivalla, lintu emon siiven alla.

@LR.

This entry was posted on 27.11.2016. Bookmark the permalink.