Mikä on ihminen?

” Niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? ” Ps. 8. 5. KR. 33/38.

Ihmiset mittaavat toinen toisiaan erilaisilla mittareilla. Aikanamme ihmisen pisteytys alkaa jo syntymähetkellä. Ensimmäisen hengenvetomme jälkeen annetaan minuutin iässä , apgarin pisteet. Taulukko on 0-10. Täydet pisteet saanut lapsi on terve ja hyväkuntoinen. Jos pisteet jäävät jostakin syystä asteikolla, ”välimaastoon”, lapsi tutkitaan hyvin ja seurantaa jatketaan. Täydet tai hyvät pisteet saanut lapsi, aloittaa elämäsä inhimillisen mittarin mukaan, hyvältä pohjalta elämäntielle. Pisteytys on ihmisen suunnittelema määritelmä. Jumala tietää meidän elämän, ennen kuin olemme syntyneetkään. Matalat pisteet saanut elää normaalin elämän. Ihmisen elämä on alusta saakka Jumalan käsissä.

Ihmisen ” kurssi-indeksin” piirturi alkaa piirtää käyrää elämästä, pois lähtöön saakka. Mittaajia ja mittareita riittää. Ihmisen elämän arvo on nykyaikana, monen tekijän summa. Mitä korkeammalle ehdit kiipeämään elämäsi aikana, sitä arvostetumpi olet ihmisenä. Jos jäät, alimmalle pykälälle tai keskikohdalle elämän tikapuilla, olet harmaata massaa. Koulutustasosi ja osaamisesi, erilaiset saavutukset, tekevät ihmisestä arvostetun. Julkisuus tuo lisäpisteitä. Tätäkö on ihminen?

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1. Kor. 1. 26 – 29. KR. 33/ 38.

Jokainen Raamattua tutkinut tietää Paavalista, hän oli aikansa koulutetuimpia henkilöitä. Hänellä oli inhimillistä viisautta. Hän oli myös saanut opetusta juutalaisilta papeilta. Tuon ajan teologeilta.

Jeesus valitsi seuraajakseen, opetuslapsi joukon 12 henkilöä. Opetuslasten lukumäärä ei ole ihmisten joukosta valittu satunnainen otos, kaikella on tarkoituksensa.

Luku kaksitoista edustaa , Israelin 12 sukukuntaa. Jokainen opetuslapsi muistuttaa, Israelin kahdestatoista sukukunnasta. Opetuslapset eivät olleet korkeasti koulutettua väkeä. Jeesus provosoi ihmisten ajatusmallia. Inhimillinen ihminen tahtoo olla suurta ja korkeaa, kaikki tietävää.

Jeesus valitsi opetuslapsikseen, neljä kalastajaa, Pietarin, Adreaksen, Johanneksen ja Jaakobin. Myös Rooman valtakunnan tullivirkailija pääsi opetuslasten joukkoon. Tullimiehiä vihattiin, koska heitä pidettiin isänmaan pettureina. Heidän katsottiin ” imevän” verta omasta kansastaan. Verottajat eivät ole koskaan olleet suosittuja. Jeesus tahtoi provosoiden näyttää, ettei Hän kutsuessaan katso henkilöön. Raamattu ei kaikkien opetuslasten ammatteja mainitse. Aivan tavallista kansaa kaikki opetuslapset olivat. Ei ollut montaa jalosukuista, kuten Paavali mainitsee.

Opetuslapseksi pääsivät he, jotka uskoivat Jeesuksen sanoihin. Taivasten valtakunta on tullut lähelle.

Tämä joukko jätti kaiken entisen ja lähti seuraamaan Jeesusta. Näistä miehistä, yhtä lukuunottamatta, tuli myös Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen todistajia. Joukko kasvoi, koska toinen puolustaja, Pyhä henki, lähetettiin maanpäälle. Pietarin helluntaisaarnan jälkeen opetuslapset olivat jo täyttyneet Pyhällä hengellä. Tämän seurauksena, he muuttuivat ja heihin tuli voima. Pyhän hengen voimassa saarnattu sana, saa aikaan herätyksen. Näin kävi Pietarin saarnatessa ja syntyi ensimmäinen seurakunta. Olivatko ensimmäiset seurakuntalaiset korkeasti koulutettuja ja oppineita? Paavali edellä mainitsee, eivät olleet.

Herätys myöhässä

”Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua. Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää. Mutta kun minä sanoin: ”En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään”, niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.” Jer. 20. 7 -9. KR. 33/38.

Pasuunasta tulee lähteä selvä ääni. Uudestisyntynyt ihminen on Jumalan pasuuna maanpäällä. Vanhan liiton, suuri profeetta, Jeremia oli yksi Jumalan pasuuna. Tämä pasuuna antoi erittäin selvän ääneen. Miten Jumala virittää pasuunansa, niin että siitä lähtee selvä ääni? Ääni joka kuuluu ja kaikuu, herättää nukkuvat, näkemään mikä hetki nyt on? Mikä on minun tilani, Jumalan edessä?

Profeetta Jeremia antaa ymmärtää, häntä on Jumala taivutellut. Jumala on tutkinut Jeremiaa ja osoittanut Jeremialle, hänen sielussaan olevat synnit ja lihalliset taipumukset. Jeremia nöyrtyi Jumalan käsittelyssä. Hänestä tuli ase Jumalan valtakunnan työhön. Hän sai kokea häväistystä, hän joutui naurunalaiseksi.

Tänäkin aikana on elävä Kristuksen oma, naurun ja pilkan kohteena. Ei Jumalasta erossa elävä ihminen, maailmallisessa viisaudessa elävä, voi ymmärtää hengellisiä asioita. Jumalan sana on edelleen hullutusta. On olemassa Kaikkivaltias Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ja Pyhä henki, Jumaluuden kolmas persoona. Jeesus tuli, palvelijaksi ja opettajaksi. Hän sai kärsiä häväistystä. Ennen ristille päättynyttä työtehtäväänsä, Hänet alennettiin murhamiestäkin alemmaksi. Pahamaineinen murhaaja oli arvokkampi vapautettavaksi, kuin Jeesus. Tämä vain siksi, että niin alhaalla ei ole kukaan ihminen, etteikö siellä olisi Jeesus. Hän nöyrtyi vastustamatta kaikkeen. Hän tiesi elävänsä Jumalan Isän tahdossa. Sielussaan Hän itki, miten julma ihminen voi olla. Hän, joka teki kaiken aikaa vain hyvää ja tahtoi ihmisen parasta. Häntä ei ymmärretty.

Jeesus oli ihmisenä maailmassa, Hänellä olivat ihmisen tunteet. Kristuksen oma, joka kokee maailmassa taisteluja, ihmisten pilkkaa. Kokee, lihanmielisten uskovien taholta, ruoskintaa. Elävää Kristuksen omaa lyödään eniten, ystävien huoneessa. Halveksunta ja nöyryyttäminen, ovat lihantekoja. Pahan palavat nuolet, kohdistuvat tunteisiin, mielen alueelle. Lihallinen kristitty, tahtoo alistaa läheisensä valtansa alle.

Ihminen, jolla on Pyhän hengen sinetti ja -voima, ei murru lihallisen ihmisen alistuksen alla, eikä paholaisen hyökkäysten kohteena ollessa. Pyhä henki, toinen puolustajamme, on tukenamme. Inhimillisenä ihmisenä, monesti rukoilee, ” ota pois minulta tämä kipu.” Jeesus koki sen kivun, mitä saivat ruoskijat aikaan. Emme käsitä sitä henkistä kivun määrää, mitä Herramme tunsi.

Viimeisten taistelujen koettelemuksissa, opetuslapset eivät tukeneet Mestariaan. Lähimmät opetuslapset hylkäsivät Mestarinsa henkisellä- ja fyysisellä tasolla. Jeesus pyysi rukoilemaan puolestaan. Ei yksin rukoilemaan, vaan taistelemaan Hänen kanssaan.

Opetuslapset olivat väsyneet, he tahtoivat nukkua. Nukkuminen on mukavampaa kuin rukoileminen. Jeesusta tukivat enkelit. Enkelit ovat palvelevia henkiolentoja, niille jotka saavat autuuden periä.

Loppuun rääkätty Jeesus, toteutti Jumalan tahdon ja tehtävän. Hän sovitti koko maailman ihmisten synnit ja synnistä aiheutuneet kaikki muut ongelmat. Hän voitti ja taipui Isän tahtoon. Taipuminen oli kokonaisvaltaista. Ristillä kahden ryövärin välissä, Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Hän antoi henkensä, minun ja sinun, maailmassa olevien jokaisen ihmisen syntien sovitukseksi. Hän oli elävä Uhrikaritsa. Tämä täytetty Golgatan työ on tarjolla ilmaiseksi, kaikki on edeltä maksettu puolestamme.

Hän valmisti tien, ja portin, mistä meillä jokaisella on mahdollisuus mennä sisälle ja löytää Jeesus Kristus, pelastaja. ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7. 13 – 14. KR. 33/ 38.

Portti on ahdas ja tie kaita, joka vie iankakkiseen elämään. Kaidantien kulkeminen vaatii keskittymistä. Jos olet kulkenut kapeaa lautaa pitkin, tiedät mitä on kulkea kaitaa tietä. Vaatii täydellistä keskittymistä kävelyyn, pysyäkseen laudalla loppuun saakka. Taivaan tie on yhtä keskittymistä vaativaa kulkemista. Ensin menemme ahtaasta portista tälle kaidalle tielle. Portin ahtaus, vaatii nöyrymistä ja jopa ryömimistä. Koska portti on myös matala, ei yksin kapea. Syntitaakkojen kanssa tästä portista sisälle meno, vaatii kaikki ihmiseltä. Siksi harvat tahtovat edes yrittää mennä ahtaasta portista sisälle. Onhan nöyrtyminen asia, minkä ihminen viimeiseksi tekee. Kaikki muu sitä ennen kelpaa. On nöyrryttävä toteamaan, ettei minussa itsessäni, ole mitään hyvää. Hyvä on vain Kristus ja se, mitä Hänen avullaan saamme elämäämme. Syntimme ja pahat tekomme, eivät kestä päivänvaloa, vielä vähemmän Pyhän hengen valoa. Mutta vielä hengellisessä pimeydessä elävä ihminen, ei tätä käsitä. Hän on sokea. Jeesuksen ajan fariseukset ja papit, olivat kirjaviisaita, joista Jeesus sanoi, ” ovat sokeita sokeiden taluttajia.”

Oi, armo ja rakkaus suuri

”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Luuk. 6. 45. KR. 33/38.

Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää. Jos ihminen on hyvä, hän tuo sydämen runsaudesta esiin hyvää. Onko ihminen hyvä?

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sanal. 4. 23. KR. 33/38.

Elämä lähtee sydämestä. Kaikella elollisella on ydin. Ytimestä ohjataan kokonaisuutta.  Jos ydin lopettaa toimintansa, loppuu elämä. Ihmisen ydin on sydän. Mikäli sydän lakkaa toimimasta, ihmisen kaikki elintoiminnot lakkaavat toimimasta. Ihmisen Luoja, Jumala kaikessa viisaudessaan opettaa meille ihmisille, miten tärkeä elin sydän on.

Raamattu on joidenkin ihmisten mielestä satukirja. Satukirjoissa kerrotaan sepitettyjen fiktioiden kautta, elämän viisauksia ja ihmisen tyhmyyksiä. Monet sadut opettavat käytöksen kultaisia sääntöjä. Hyvin vähän, jos ollenkaan on satuja, missä kerrottaisiin Jumalasta, Luojastamme. Ihmiset, jotka pitävät Raamattua satukirjana, luulevat olevansa viisaita. Jumalan kieltäminen ja Hänen suuruuteensa poissulkeminen elämästä, ei ole osoitus viisaudesta.

Jumalan pois sulkeminen elämästä, osoittaa kuinka pimeää on sellaisen henkilön sydämessä ja ajatusmaailmassa. Ihminen ilman Jumalan tuntemusta ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuntemista, on köyhä, sokea ja alaston ihminen. Apostoli Paavali, kristittyjen entinen vainooja, tutki juutalaisia kirjoituksia, Vanhaa testamenttia. Varmasti hän sai opetusta viisailta tuon ajan oppineilta. Kuitenkin hän toteaa Roomalaiskirjeessään. ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet...” Room. 1. 22. KR. 33/38.

Kohdatessaan Jeesus nasaretilaisen, mies huomasi oman tyhmyytensä. Hän näki oman sydämensä tilan. Hän pääsi näkemään, oman minän, egon ytimeen. Havaitsi tosiasian, ettei hän ollut lähelläkään viisasta ihmistä. Entistä vähemmän hän näki, Jeesuksen kohtaamisen jälkeen, olevansa hyvä ihminen. Hän koki syvästi ja aidosti, olevansa tyhjä, tyhmä ihminen. Ollessaan Jumalan kieltäjä ateisti, hän luuli olevansa viisas. Luulo, ei ole kuin olettamus totuudesta. Jeesuksen Kristuksen kohdatessaan, hän näki oman likaisuutensa. Hän näki totuuden itsestään. Hän näki, ettei hänen moraali ja elämäntapa olleetkaan viisaita. Ne osoittivat, hänen olevan tyhmän. Hän ei muuten olisi todennut, että ne jotka kehuvat olevansa viisaita, ovatkin tyhmiksi tulleita.  Paavali kertoi omasta kokemuksestaan, lausuman itsestään. Hänen pahuuden ja synnin täyttämä sydämensä, tuotti huonoja hedelmiä. Katkeria, happamia, syntisen luonnon hedelmiä. Hedelmiä, jotka oli kuorutettu ulkokultaisuuden ja tekopyhyyden kuorrutuksella.

Paavalin teot kiilsivät hengellistä ylpeyttä ja farisealaista oikeassa olemista. Mutta Kristuksen pysäyttämänä, hän näki todellisen Paavalin. Paavali oli hengellisesti kuolleessa tilassa. Hänen sydämensä oli pysähtynyt. Se ei sykkinyt rakkautta ja lämpöä.

Elävä sydän on sykkivä, lämmin sydän. Elävästä sydämestä pulppuaa rakkaus lähimmäisiin. Puheet ja teot kertovat, mikä sydämen tila on? Elävästä sydämestä, virtaa siunausta ja rakkautta ympäristöön. Jokaisessa solussa on Pyhän hengen happea. Kristus Jeesus, antaa kuolleen kivi sydämen tilalle, elävän sydämen. Pyhä henki pehmittää ihmisen ja kovuus, sekä viha katoavat ihmisestä. Jumalan lapsista, Jeesuksen omista, tämän jälkeen tulee,  sisaria ja veljiä. Syntyy Jumalan lasten perhe, missä välitetään toinen toisistaan. Näin tehdään perheissä, missä synti ja viha ovat poissa, kiivaus ja katkeruus ja kaikki, mikä ei ole Isästä Jumalasta.

Paatumuksen hitaat askeleet

 

”…”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa”, Hepr. 3. 15 KR. 33/38

Paatumus, mitä se on?

Tavallisessa arkikielessä paatumus ja paaduttaa, eivät ole tavallisia sanoja. Paatua, verbi on sanakirjan mukaan, kovuutta, sydämettömyyttä, tunteettomuutta. Hengellisessä kielenkäytössä, parannukseen ja katumukseen haluttomuutta. Kristityn vanha lihallinen luonto on kaikkeen näihin taipuvainen. Jumalasta erossa oleva on jotain, näistä ominaisuuksista tai sama henkilö voi olla näitä kaikkia yhtäaikaa. Tuomioistuimen istuntoa seuratessa, tapaa monesti rikoksen tehneen, joka on viiileän rauhallinen ja häpeämätön, silloinkin jos oikeudenkäynti istunto on julkinen ja se mahdollisesti näytetään julkisessa mediassa. Monet lukijoistani ovat ehkä ajatteleet, kuten itsekin, miten kuvatunlainen käytös voi olla mahdollista? Sydämen kovuus kovettaa ihmisen ja tekee tunteettomaksi. Puuttuu empatiakyky ja häpeän tunne.

Kristitty, ei ole täysin suojassa paatumuksen vaaroilta.

Kristuksen veri on puhdistanut entisen menneisyyden. Kaikki entinen on mennyttä, niitä ei enää muisteta, eikä niitä saa kaivaa esille. Kristitty on uusi puhdas luomus Kristuksessa. Meitä ei enää tunneta vanhan ihmisen luonnon mukaan. Kristuksessa meistä tulee uusia luomuksia. Me saamme Kristuksen luonteenlaadun, koska Pyhä henki asettuu sydämen valtaistuimelle valtiaaksi. Alamme muuttua vähitellen, Kristuksen kaltaiseksi. Mitä pidempää on Jeesus asunut sydämessä, sitä enemmän meistä tulee näkyä myös Hänen kuvansa. Kristitty on syntiinlankeemuksen tilasta puhdistettu Jumalan kuva.

Meidän vanhan ihmisen muutos jatkuu hitaana kasvuna. Kristityn kasvu Jeesuksen seuraajana tulee näkyä, hitaasti mutta varmasti. Näin meidät tunnistetaan Kristuksen seuraajaksi. Välttämättä ei tarvitse, mainita asiasta sanaakaan suullisesti. Tehokkain sielujen voittaja ja evankelista, on sanaton. Tällainen Jeesuksen seuraaja, omalla elämällä ja elämätyylillä, käytöksellä, tietämttään heijastaa Kristuksen lämpöä ympäristöönsä. Jos keskustelemme lähimmäisten kanssa, jotka eivät vielä tunne Jeesusta, näissä keskustelutilanteissa tarvitaan Jumalan antamaa viisautta. Kuten Paavali opetti tästä aiheesta. Meidän tulee ottaa myös opiksiksemme hänen opetus. Hän sanoo:

” …olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,
ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia – vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa – voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.”1. Kor. 19 – 22. KR. 33/38.

Onko vaikea tehtävä? Kieltämättä on. Koska liian helposti lihallinen, entinen luonto, lähtee Jumalaa tuntemattomien elämäntyyliin mukaan. Jos keskustelukumppani kiroilee, helposti pääsee kirosana suustamme, huomaamatta. Erityisesti tämä vaara on silloin, jos omaan entiseen elämätyyliin on kuuluneet voimasanat. Monilla maailmassa eläville uskosta osattomilla on taipumus puhua juoruja. Tämä piirre on joillekin heikko lenkki, joka pääsee valloilleen uskosta osattomien seurassa, vielä kristittynäkin. Rivot puheet ja kaikki sellainen, mikä ei kuulu enää kristitylle, helposti saa yliotteen Jumalaa tuntemattomien seurassa. Heidän sydämessään on kristityn pahin vihollinen hallitsijana. Kristitty on uskosta osattomien seurassa helposti houkuteltavissa vihollisen ansaan.

Jos lankeemus tapahtuu, Kristukselle vieraat henkilöt, saavat aiheen yleistää, kaikki uskovat samaan kategoriaan. ” Tuollaisia ne uskovaiset ovat, sanoi sitä, teki tätä, otti tuota” Vihollisella ovat juonet, saadakseen Jeesuksen seuraajat huonoon valoon. Pahat puheet kristityistä Jeesuksen seuraajista, ovat jumalattomien herkkupaloja. Jotenka Paavalin opetus, kaikille kaikkea, ei tarkoita edellä kuvattuja asioita. Vaan sitä, ettemme esitä parempaa kristittynä, kuin olemme. Ihmisarvonsa on heillä, sama kuin meillä uskovilla on. Jotenka emme saa halveksia ketään ihmistä. Ihmiset vaistovat herkästi halveksunnan ja ylpeyden. Tunteiden tasolla, meidän tulee asettua uskosta osattoman asemaan. Kuunnella häntä kärsivällisesti, vaikka puheenaiheet eivät miellyttäisikään. Ihmisinä, Jeesuksen seuraajina, emme ole toisia ihmisiä parempia.