Jumalan valtuuttama

oikeus-voittaa”Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra.
Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee
.” 2 Kor. 10. 17 – 18. KR. 33/38.

Kerskata sanalla on synonyymejä. Avatakseni asiaa mainitsen joitakin, ylpeillä ja mahtailla, rehennellä, pöyhkeillä, kehua ja levennellä. Apostoli Paavali tahtoo sanoa alussa mainitussa jakeessa, joka kerskaa, rehentelee, ylpeilee, pöyhkeilee, mahtailee. leventelee, kehuu, hän tehköön kaikki nämä, Herrasta Jeesuksesta. Käsi sydämelle kristityt, teemmekö näin?

Jae jatkuu, mikäli emme tee näin, vaan edellä olevia synonyymejä käytämme itsestämme, emme kestä koetusta. Koska Jumala koettelee meidät jokaiset, mitä tekoamme meidän uskomme on? Mitkä ovat motiivit, tehdä työtä, jota teemme Jumalan sanan eteenpäin viemiseksi? Ovatko ne itsekkäitä ja omia etujamme ajavia, omia päätelmiä. Vain teemmekö työmme, Herran valtuuttamana? Onko suosituksen antanut tehtävään Jumala, vain ihmiset tai minä itse? Useilla kristityillä on palava into viedä evankeliumia eteenpäin. Hyvä niin. Raamatun sana ohjeistaa,” Intokaan ei ole hyväksi, jos taito puuttuu.” Mistä saamme taidon ja oikeat motiivit tulokselliseen työhön?

Herra suositus on tärkein kriteeri. Miten saamme tietää, olenko Herran suosittelema työntekijä?

Otetaan esimerkiksi Joosef, joka oli Jaakobin toiseksi nuorin poika. Hänen elämänsä kuvaus alkaa, 1. Mooseksen kirjan 37 luvusta eteenpäin. Luku aloittaa myös uuden ajanjakson Israelin kansan vaiheista. Maailman luominen ja syntiinlankeemus, eikä vedenpaisumus, saa niin paljon tilaa Raamatussa, kuin Joosef saa. Mikä Joosefin elämässä on niin merkittävää, että Jumalan sana, kertoo hänestä niin paljon?

Joosef eli kunniallista elämää. Kristityn vaellus kertoo paljon ihmisestä, etenkin Jumala-suhteen laadusta, se kertoo paljon. Joosef on esimerkki, miten hän ei langennut syntiin, vaikka monia houkutuksia, asetettiin hänen eteensä. Joosef pysyi Jumalan tahdon tiellä kaikissa elämänsä vaiheissa. Tarkka lukija huomaa paljon yhtäläisyyksiä, Joosefin elämän ja Jeesuksen elämän kanssa. Monet Joosefin kokemukset ja Jeesuksen kokemukset ovat yhdenvertaisia. Tässäkin varmasti on syy, miksi Raamattu kertoo Joosefista. Jumala ei ole sattumien Jumala, jotenka jokin tarkoitus on, että Jeesus ja Joosef, ovat monissa kohden yhdenvertaisessa asemassa. Uuden liiton puolella, tätä yhdenmukaisuutta ei mainita, koska Jeesus Kristus on aina suurempi kuin ihminen. Joosef oli kaikesta esimerkillisestä vaelluksestaan huolimatta, vain ihminen.

Joosef sai kokea lapsuuden kodissaan isän rakkautta enemmän kuin toiset veljet. Tämä perheongelma sai aikaan veljeksissä, vihan ja kateuden. Viha ja kateus ovat syntejä, jotka näkyvät ulospäin vihamielisenä käytöksenä. Synti näkyy aina tavalla tai toisella ulospäin. Syntiä ei voi peitellä.

”Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.” 1. Moos. 37. 4. KR. 33/38. Epäystävällinen puhe, on yksi vihan ilmenemismuoto.

Jaakob, Joosefin isän olisi pitänyt kohdella kaikki lapsia tasavertaisesti, näin ei olisi aiheutunut toisissa veljissä, hylätyksi tulemisen kokemusta. Mistä aiheutuu aina ongelmia, ennemmin tai myöhemmin. Viha pääsi patoutumaan. Patoutunut viha on kuin ruutia, se räjähtää tai sulkeutuu sisäänpäin. Räjähtäessään viha saa paljon pahaa aikaan. Sisäänpäin kääntynyt viha aiheuttaa masennusta ja alemmuuden tuntoa. Synti tuottaa aina murhetta tekijälleen ja sen kohteeksi joutuneelle. Joosef ei vielä ymmärrä, mikä merkitys tällä vihamielisellä käytöksellä on, hänen elämässään? Jumala ei tee virheitä.

Joosef näkee unia. ”Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”
Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ”Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ”Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?”
1. Moos. 37. 7 -10. KR. 33/ 38.

Veljien viha lisääntyy entisestään. Sanotaan, että unet ovat unia, eikä niihin pidä uskoa. Joosefin unet olivat Jumalan puhetta. Jumala voi puhua unien kautta. Jumalalla on tiensä tuoda asiat tiettäväksi. Jaakob, näiden unien jälkeen pysähtyy miettimään, näiden merkitystä. Oli kolme osapuolta, jotka tiesivät unet. Oli Joosef, joka näki unet. Vihaavat ja kateelliset Joosefin veljet, sekä heidän isä, Jaakob. Jumala puhui nyt unien kautta näille kaikille kolmelle taholle. Joosef tiesi sydämessään, mikä merkitys unilla oli? Hän koki, että Jumala tulee korottamaan aikanaan hänet korkeaan asemaan ja hän pitää perheestä huolen tulevaisuudessa. Mutta veljien kateus kasvoi entisestään. Joosefin veljet pitivät veljeään vain pikkuveljenä, joka näki olemattomia ja puhui omituisia asioita. Taisivat olettaa Joosefin olevan ” suuruuden hullu”, joka tavoitteli korkeita. Veljet olisivat ottaneet mielellään tämän aseman, Joosefin sijaan.

Jumalan asettamat ja valitsemat työntekijät saavat kokea tätä samaa, ennen kuin mitään konkreettista on edes tapahtunut. Sammutusjoukot ovat valmistilassa ja alas painajat aktiivisesti, lyömässä alas. Mutta Jumalan valintaa ei voi ihminen estää. Hän korottaa tai lyö maahan, kenet tahtoo. Ei kannata kadehtia Jumalan valittuja, koska tie varsinaiseen tehtävään, on käytännön korkea koulu.

Luokka toisensa jälkeen vaikeutuu ja lopulta Jumalan koulun oppilas on valmis palvelustehtävään. Mitä Joosef sai koulussa oppia?

Joosefin veljiin iski murhanhimo. Monissa seurakunnissa ei varsinaisesti ole murhanhimoa, se toimii vähän hienotunteisemmin. Jos joku, voisi toimia Jumalan työtoverina seurakunnan keskellä. Hänet tahdotaan poistaa keskuudesta, kuin joki paha. Ei suoraan ajeta ulos, mutta annetaan ymmärtää, ettet meidän joukkoon kuulu. Kateellisuus, että joku toinen on Jumalan rakkauden kohteena, enemmän kuin toinen, saa vihamielisyyttä aikaan. Joosefin veljien viha huipentui siihen, että he päättivät laskea hänet kaivoon. Ilmeisesti ajatuksena oli saada hänet kuolemaan kaivossa, näin ei olisi enää kenellekään harmiksi. Moniko seurakunnissa joutuu kaivoon, kateellisten ja katkerien toimesta? Kaivoon joutuminen omien veljien taholta, oli Joosefille kova kokemus. Joosef koki hylätyksi tulemisen kokemuksen. Veljet tahtoivat kostaa oman hylätyksi tulemisensa, nyt Joosefille. Tästä näemme, miten hirveitä asioita saa synti aikaan. Synti kasvattaa uutta syntiä, aina vain pahempaa, jos sitä alkaa ruokkia. Kohteeksi joutuvat monesti täysin syyttömät ihmiset. Ei Joosefin kaivoon joutuminen ollut Joosefin omaa syytä.

Kadoksissa oleva Joosef, oli nyt murheenaihe Jaakobille. Synnin tekeminen jatkui. Veljet valehtelivat ja pettivät Jaakobia. Joosefin viitta kastettiin veljien toimesta vuohen vereen ja tuotiin Jaakobille. Kirkkain silmin veljet valehtelivat isälleen, petojen raadelleen Joosefin ja niiden syöneen hänet. Jaakob, repäisi vaatteensa ja murehti nyt ” lempilastaan” syvästi. Jaakob sai nyt kokea oman kylvönsä tuloksista. Kylvämisen ja niittämisen laki toimii. Nyt Jaakob näkee toisetkin pojat, he saavat huomiota. Olisipa Jaakob, ymmärtänyt antaa huomionsa ja rakkautensa Joosefin veljille aikanaan. Nyt Jaakob sai maistaa omaa lääkettään. Samoin tänäänkin, me kristityt, olemme saman lainalaisuuden alaisia. Mitä kylvämme, sen niitämme aikanaan. Olisipa kylvömme sellaista, joka tuottaa kunniaa Jumalalle ja siunausta lähimmäisille. Vanhurskauden kylvöä.

Jumala koettelee jokaisen omansa, onko meistä Hänen työtovereikseen? Joosef ei kaivossa koe olevansa Jumalan koulussa ja koetuksissa. Hän ei kuitenkaan anna itsensä katkeroitua. Hänellä on ihailtava ominaisuus. Hän antaa anteeksi kaikille veljilleen. Monellako meillä kristityillä, uudestisyntyneillä, on usko, joka on kasvanut tälle tasolle?

Joosefin veljien omatunto ei ole täysin paatunut. He päättävät myydä Joosefin orjaksi. Heillä oli sääliä jäljellä, ettei nyt sentään anneta veljen kuolla kaivoon.

”Silloin Juuda sanoi veljillensä: ”Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme.” Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.”
1. Moos. 37. 26 – 28. KR. 33/38.

Edelleen Joosefin veljet jatkoivat isänsä pettämistä. He näyttelivät murheellista, repäisivät vaatteensa, joka oli tuon ajan tapa osoittaa murhetta. Ja uskottelivat isälleen valheillaan, Joosefin joutuneet villipetojen ruoaksi.

Jumalan koulussa oleva Joosef, oppii kuuliaisuutta ja anteeksiannon tärkeyttä entistä syvemmin. Orjana Egyptissä hän pääsi faaraon hoviherran taloon orjaksi. Joosef ei orjuudessakaan menettänyt uskoaan Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Hän palveli orjuudessakin Jumalaa.

”Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa, ja hän oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa. Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään. Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Ja hän asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä oli. Ja siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden, ja Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja kedolla.” 1. Moos. 39. 2 – 5. KR. 33/ 38.

Raamattu kertoo, Joosefin olleen kaunis kasvoltaan ja ryhdikäs vartaloltaan. Potifarin puoliso alkoi houkutella Joosefia. ”Makaa minun kanssani.” Joosef ei langennut ansaa. Paholainen osaa houkutella ihmisistä, tavalla tai toisella lankeamaan syntiin. Joosefin tämä koetus oli varmasti Jumalan asettama. Hän kokeili Joosefin sydämen lujuutta, synnin houkutusten edessä. Potifarin vaimon, yritykset kerta toisensa jälkeen, olivat tuomittu epäonnistumaan. Lopulta Joosef riuhtaisi väkisin makaamaan houkuttelevan naisen otteistaan, ja Joosefin vaippa jäi ahdistelijan käsiin. Tästä voimme tehdä omat johtopäätökset seuraamuksista. Valheen kanssa leikkimistä jatkettiin. Seuraavaksi Joosefia seurasi vankilatuomio.

Josefin elämä on todellista menestysteologiaa. Hän ei missään kohtaa lankea syntiin ja antaa anteeksi, eikä katkeroidu. Hän pitää sydämensä puhtaana. Vankilassakin Jumala oli Joosefin kanssa ja hän sai menestyä sielläkin kaikessa. Jumalan koulutus on toisenlaista, kuin mitä maallisesti koulutetaan. Yksin, hylätty vailla läheisten tukea oleva Joosef, saa voimaa elämäänsä maailman kaikkeuden Luojalta Jumalalta.

Vuorostaan faarao näkee unen. Uni askarrutti faaraota niin suuresti, että Joosef kelpasi nyt selittämään unen merkityksen. Oli tulossa seitsemän hyvää vuotta ja seitsemän nälkä vuotta, selvitti Joosef. Joosef pääsi vankeudesta, koska Jumala käytti unenselittämisen lahjaa vapautuksen välineenä. Nälkä vuodet tulivat, minkä Jumala puhuu, se toteutuu. Nälkä lähetti myös Joosefin veljet viljanhaku matkalle Egyptiin. Joosef tunnistaa veljensä ja kyselee heiltä sukulaisiin liittyviä asioita. Veljet edelleen valehtelevat Joosefille. Joosefin perheeseen oli syntynyt Benjamin, niminen veli, koska edellinen isän ” lempilapsi” oli kuollut. Joosefilla on tiedonsanojen armolahja ja hän tietää veljiensä edelleen elävän valheellista elämää. Joosef ei vielä paljasta itseään, vaan pyytää tuomaan Benjamin luokseen. Selityksiä aina riittää, kun syntiä tehdään ja sitä tahdotaan puolustaa. Selittelivät Joosefin veljet, ettei vanhaa isää voida jättää yksin, siksi aikaa, kun Benjamin tulisi hänen luokseen.

Joosef murtuu. Hän kutsuu veljensä luokseen ja kertoo, kuka hän on. Hän kertoo, miksi Jumala on lähettänyt hänet edeltä Egyptiin? Pitääkseen veljensä ja heidän isänsä hengissä nälänhädän aikana. Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Hän laittaa pahan palvelemaan Hänen hyviä tarkoituksiaan. Tämä kertomus ei ole turhaan Raamattuun kirjoitettu. Yhtäläisyyksiä Jeesukseen löytyy, kuten alussa mainitsin. Jeesus eli maanpäällisen elämänsä aikana, monissa olosuhteissa. Hän on laupias ja armahtava. Hän sääli ihmisiä. Hän antoi ja antaa anteeksi vihaajilleen. Hän ei kostanut pahaa pahalla. Hän rakastaa syntisiä ihmisiä ja tahtoo heidän parastaan. Hän vie ahtaaseen koulutukseen mutta hän vapauttaa, koulutusvaiheen päätyttyä. Hänen luonteenlaadulla varustetut ja koulutetut ovat Hänen valittuja. Näitä Jeesus käyttää tehtävissään. Hän varustaa lahjoillaan. Hän antaa Pyhän hengen sinetin ja voiman tehdä Hänen työtään. Jeesus Kristus valtuuttaa työntekijänsä. Vaikka vastustus olisi miten voimakasta tahansa, esteet murtuvat. Jeesuksen omista voidaan puhua valehtelen pahaa. Mutta mikään maallinen mahti ei voi estää Jumalan valtakunnan työn menestymistä. Hän siunaa ne, jotka ovat Hänen koulunsa käyneet ja kasvatettu, hyviä töitä varten. Jos olet, kaivossa tällä hetkellä, saat olla turvassa. Jeesus nostaa sinut sieltä ylös.

Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.” 2. Kor. 10. 18. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 24.2.2017. Bookmark the permalink.