Kirkasta oi, Kristus meille

virvoittava”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan
.” Gal. 3. 27 – 29. KR. 33/38.

Jokainen uudestisyntynyt, joka on Kristuksen oma, on Abrahamin siemenen perillinen. Mihin perustuu tämä lupaus? Jumala kutsui Abrahamin ja teki hänen kanssaan liiton. Lupasi hänen jälkeläisilleen siunauksen. Pelastushistoria alkaa Abrahamista. Israelin, valitun kansan historia alkaa Abrahamista.

”Ja Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista
siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä
.” 1. Moos. Genesis. 12. 1 – 3. KR. 33/38.

Abrahamin suuri usko Jumalaan, toteutui siinä, että hän noudatti Jumalan käskyä. Hän lähti tutusta ja turvallisesta ympäristöstä, omasta maasta, isän kodista ja suvun keskeltä, maahan, jonka Jumala tulisi osoittamaan hänelle. Luottaen Jumalaan kaikessa. Abraham palveli yhtä Jumalaa. Hän oli nöyrä Jumalan palvelija. Kuuliaisuus oli Abrahamin, vahvuus jota Jumala arvosti. Kaikki nämä hyvät ominaisuudet luettiin Abrahamille vanhurskaudeksi. Abrahamin perintö on se, että me saamme luottaa ja uskoa Jumalan lupauksiin. Kristus vahvisti tämä Abrahamin siunauksen ja Häneen uskovina saamme omistaa samat siunaukset, kuin mitä Abraham sai. Jos, otamme ne uskossa vastaan, silloin Jumala saa näyttää, että Hän on suuri Jumala. Jeesus tahtoo kasvattaa omilleen suuren uskon. Tahdommehan kasvaa uskossamme?

On, iso uskon askel toteuttaa, Pyhän hengen kutsua, ja lähteä Jeesuksen seuraajaksi. Miten pitkään me painimme ja pyristelemme vastaan, ennen kuin luovutamme elämämme Kristukselle. Paholainen kuiskuttaa, ” mitä ne toiset ihmiset sanovat, jos minusta tulee uskova?” Miten vaikeaa on irrottautua, tutusta maailmallisesta elämäntavasta. Monista synneistä jotka sitovat meitä. Niistä me pidämme kynsin hampain kiinni. Ne ovat meille tuttuja ja turvallisia asioita ja tietysti luonnollisiakin. Ihminen luonnollisessa tilassaan, toteuttaa synnillisiä taipumuksiaan. Pyhän hengen tehdessä työtään ja omatunnon syyttäessä tehdyistä Jumalan tahdon vastaisista teoista. Meitä alkaa ahdistaa… meidät asetetaan ahtaalle. Vaihtoehdot, ratkaisuihin käyvät vähiin. Kristuksen kutsun edessä, tuntee itsensä, syntiseksi ja likaiseksi. Pyhän koskettaessa omaatuntoamme, ei voi kuin nöyrtyä. On polvistuttava ristin juurelle ja tunnustettava – ”olen syntinen ihminen. Kuka pelastaa minut tästä syntisestä tilasta?”

Jumalamme ja Vapahtajamme, Pelastajamme ja Lunastajamme, kirkkaus löytyy Raamatun sanasta. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä
.” Matt. 11. 28 -30. KR. 33/38.

Jeesus Kristus antaa levon ja rauhan sieluumme. Kaikki kuormat saamme jättää Jeesuksen ristin juurelle. Jeesuksen kallis maahan vuotanut viaton veri puhdistaa. Synnin kahleet irtoavat. Tulee vapaus ja ilo. Entisen elämän ilot ovat mitättömiä, sen rinnalla mitä Jeesus antaa omilleen.

Jumala on rakkaus. Vieläkin on kristittyjen keskuudessa olettamus, että Jumala on kiivas ja julma. Tämä Jumalan kiivaus lähtee Lutherin opetuksesta. Katekismuksessa, kymmenen käskyn selityksissä, Luther opettaa. Ellemme noudata käskyjä, Jumala on kiivas Jumala joka kostaa. Edelleen nuorille rippikoulussa opetetaan tätä. Näin, vihainen Jumala-kuva jatkuu sukupolvesta toiseen. Koston Jumala liittyi Vanhan liiton lakiin. Nyt kristitty ei elä enää Vanhan testamentin lakiuskoa, vaan Uuden testamentin vapauttavaa uskoa. Kristus täytti kaikki lait. Kristukseen uskova ei ole lain alla, vaan armon alla. Laki tuomitsee synnin mutta armollinen Jeesus, Jumalan Poika, antaa kaikki synnit anteeksi.

Elämämme menneisyyttä ei saa kaivella. Monesti vertaamme menneisyyteemme, kertoessamme muutoksesta, mikä tapahtui, päästyämme Jeesukseen uskoviksi. Kuitenkin liikaa vertailuja ei saa tehdä, sillä paholaisen teot ovat nähtävissä. Niissä ei ole mitään mainitsemisen arvoista. Kun Kristus tulee elämään, kaikki on uutta ja puhdasta. Rakastuminen Kristukseen, on niin mullistava kokemus. Jeesuksesta, Hänestä riittää kerrottavaa. Hän muutti kaiken, Hän muutti kaiken, laulamme mielellämme. Parasta on, jos saamme pitää ensirakkauden Kristukseen, tuoreena ja palavana. Mikäli ensi rakkaus on menetetty, aina voi uudelleen rakastua Jeesukseen. Pyytää uutta voimaa ja tulta sielun alttarille. Uskonliekki jos hiljaa kytee, Pyhän hengen tuuli puhaltaa sen uuteen paloon. Jeesus joka kerran on omakseen ottanut, ei helposti luovuta otettaan meistä. Me voimme etääntyä Kristuksesta, mutta ei ikinä Kristus meistä.

Uudestisyntymän hetkellä, puemme päällemme vanhurskauden vaatteet. Nämä vaatteet yllä kerran pääsemme Ylkämme häihin. Jokainen Kristukseen uskova, on Hänen morsiamensa. Kristuksessa ei ole miestä eikä naista. Ei orjaa eikä vapaata. Ei juutalaista eikä kreikkalaista. Pakana kansoja ovat, kaikki muut kansat, paitsi Israel. Israel on Jumalan omaisuuskansa. Se on sitä ollut Abrahamin ajoista lähtien ja tulee olemaan aina ja ikuisesti. Kaikki ovat yhtä Kristuksessa. Täydellinen yhteys ja ykseys, harmonia, kaikkien kristittyjen ja kansojen välille tulee, Jeesuksen Kristuksen ottaessa täydellisesti vallan. Monia vaiheita saamme vielä ihmiskuntana kokea, ennen kuin toteutuu, Ilmestyskirjan lopussa oleva lupaus. Luodaan uusi maa ja taivas, missä vanhurskaus asuu. Uudessa olomuodossa, sukupuoli roolit ovat poissa. Meillä on uusi ylösnousemus ruumis. Liharuumis on maatunut maaksi jälleen, se on menneen ajan kuori, missä sielumme nyt vielä asuu.

Jeesuksen aloittaessa maanpäällisen toimintansa. Hän antoi omilleen esimerkin, miten Hänen seuraajiensa tulee toimia. Hän antoi kastaa itsensä Jordanilla. Johannes Kastaja suoritti tämän toimituksen. Raamattu sanoo. ” Näin me täytämme kaiken vanhurskauden. Noudattaessamme tätä Jeesuksen esimerkkiä, me annamme haudata vanhan ihmisemme. Upotuskasteessa meidät vertauskuvallisesti, haudataan. Nousemme kasteenhaudasta uutena ihmisenä. Monet käyvät ”puolisalaa” kasteella. Tämä ei ole Raamatun mukaista. Koska kasteessa, me näytämme tälle maailmalle, kenen omia olemme ja ketä tahdomme seurata. Tahdomme noudattaa Kristuksen esimerkkiä, elämässämme ja olla kuuliaisia Hänelle. Kaste ei meitä pelasta, vaan Raamatussa sanotaan, kaste on kuuliaisuuden osoitus Herralle. Kuuliaisuudesta seuraa aina siunaus. Vain omasta vapaasta tahdosta kasteella käyminen, on Jumalan tahdon mukainen toimitus. Jeesuskin sanoi Johannes Kastajalle, ” salli, sillä näin täytämme kaiken vanhurskauden.” Heti Jeesus sai kokea ihmisenä siunauksen. Pyhä henki laskeutui kasteen jälkeen Jumalan Pojan ylle, kyyhkysen muodossa. Ja taivaasta kuului ääni, ” Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Jumala todisti näin läsnä olleille, kuka Jeesus oli.

Abrahamin uskollisuuden tähden juutalaiset ovat Jumalan valittua kansaa. Jumala käsi on aina ollut tämän kansan yllä. Varjellut niin, että tänä päivänä israelilaiset, saavat elää itsenäisessä valtiossa. Abraham on juutalaisten kantaisä. Usko Jumalaan, on uskoa, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan. Abrahamista on suora yhteys Jeesukseen. Evankelista Matteus aloittaa Jeesuksen sukuluettelon, Abrahamista. Israel tarvitsee siunauksen ja joka Israelia siunaa saa kokea siunauksia. Tämä sääntö koskee myös kansojen johtajia. Niiden kansojen johtajat jotka siunaavat Israelia. Ne kansat saavat kokea siunauksia, ja maan kansalaiset voivat hyvin. Jumalan siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva mitään siihen lisää. Omat rikkaudet ovat köyhyyttä, sen rinnalla mitä Jumala antaa.

Juutalaisille ja kreikkalaisille, kaikille kuuluu pelastus-sanoma. Kristittyinä olemme uuden liiton perillisiä, vaikka emme suoraan polveudu juutalaisista. Olemme pakanakansaan kuuluvia, mutta Kristuksessa olemme kaikki yhtä Jumalan suurta perhettä. Meidät yhdistää Kristuksen Golgatan työ ja Pyhän hengen sinetti. Joka annetaan kaikille Kristukseen uskoville merkiksi, että kuulumme Kristukselle. Pyhä henki on, meidän voiman antajamme ja matkaoppaamme, täällä maailmassa kulkiessamme. Ilman Pyhän hengen voimaa, emme voi mitään tehdä. Ilman Pyhää henkeä, emme löydä Kristusta. Pelastuminen on Jumalan teko meissä. Pyhä henki vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Jumalan tahto saa tapahtua, meissä ja meidän kauttamme, Pyhän hengen vaikutuksesta. Ihminen ei pelasta ketään. Kristitty joka jo on Jumalan lapsi, voi opastaa toisen ihmisen Kristuksen yhteyteen. Ensirakkaus Kristukseen nähdään siinä, miten Pyhä henki saa toimia kauttamme. Koska olet viimeksi johdattanut, syntisen ristinjuurelle? Palatko Pyhän hengen tulta vai kyteekö uskonliekki, vähän savuten? Savustamalla ei synny uusia Jumalan lapsia. Pyhän hengen kirkas liekki, näyttää maailmassa elävälle, synnin ja tuomion. Kristus meissä, on kirkkauden toivo ja kuva. Pyhä henki meissä on liikkeelle laittava voima. Pyhän hengen tulta sisällään kantava kristitty, voittaa sieluja Kristukselle.

Olkoon rukouksemme. ”Kasta mua Hengellä helluntain. Sitä oi, Herrani pyydän vain. Henkesi voimalla voiton saan. Vaivoissa taistoissa, synnin maan. Kasta mua hengellä helluntain. Sytytä liekki mun rintahain, liekki mi kuluttaa kuonan pois. Anteeksiantavan mielen lois. Kasta mua Hengellä helluntain. Uudista työsi mun sielussain. Niin että, sinulle toimin, töin. Kiitosta veisaisin, päivin öin.” ( Aimo Huttunen 1945. Hengellinen laulukirja. 128)

Herran hengen vallatessa minut ja sinut, me iloitsemme, kirkastunutta riemua, jonka vain Jeesus antaa omilleen. Pyhän hengen ilo on, vanhurskautta ja rauhaa, tasapainoa Jumalan ja ihmisten kanssa. Luottamus Jumalaan kasvattaa meissä toivoa. Inhimillisen toivon hiipuessa, jää luottamus Jumalan mahdollisuuksiin. Jumalan hyvä tahto on kasvattaa kristittyjä, jotka taipuvat elämän myrskyissä, mutta eivät katkea. Uskovan kasvu on prosessi. Abraham joutui monien vaiheiden koulimaksi. Jumalan puutarhassa kasvava kristitty, on Jumalan käsissä. Taivaallinen Puutarhuri karsii meistä kuivia oksia pois. Hän antaa meille Sanastaan voimaa kasvuun ja Pyhä henki kastelee meitä virvoittavalla Hengen sateella. Kristityn sielunelämässä on ikuisen elämän toivo. Tämä toivo on sielun ankkuri. Ankkuri on laskettu armonmereen ja kiinnitetty Kristukseen, silloin meidän elämän vene, ei lähde tuuliajolle. Elämässämme usein saamme kokea myrskyisiä aikoja. Jopa kirkkokunnat, ovat monien tuulien tuiverruksessa. Kirkkohistoria kertoo näistä tuulisista vaiheista.

Myrskyillä ja tuulilla, karsinnalla, kaikilla on oma tarkoituksensa. Jumala koettelee uskoamme ja kiinnitysnarujen lujuutta. Mihin pylvääseen meidät on kiinnitetty? Ovatko elämämme narut, kiinni Kristuksessa? Kristuksessa lujasti kiinni oleva, kestää koetukset. Uskomme silmien on oltava kiinnitettynä Kristukseen. Monesti katsomme ihmiseen, hänen uskoonsa ja vaellukseensa. Jos katsomme toisen kristityn uskoa ja vaellusta, saamme pettyä monesti. Kovin vajavaisia ja keskenkasvuisia vielä olemme. Virheetöntä ihmistä ei ole. On yksi virheetön ja täydellinen, Jeesus Kristus. Häneen katsomalla me muutumme. Hitaasti mutta varmasti, vähitellen, me muutumme Kristuksen kaltaiseksi. Uskomme lujittuu ja kasvaa. Luottamus Jumalaan lisääntyy. Abrahamin usko oli uskoa Jumalaan, kaikissa elämäntilanteissa. Samoin mekin saamme katsoa uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Kristukseen. ”Kirkasta, oi, Kristus meille, ristin uhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.” (Gustaf Skinnari 1893. Heikki William Pöyhtäri 1939. Hengellinen laulukirja 352.)

@LR.

This entry was posted on 4.3.2017. Bookmark the permalink.