Sokeat saavat näkönsä

”Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä.
Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua”. Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: ”Daavidin poika, armahda minua”.
Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: ”Kutsukaa hänet tänne”. Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: ”Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua”. Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö. Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: ”Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?” Niin sokea sanoi hänelle: ”Rabbuuni, että saisin näköni jälleen”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut”. Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.”
Mark. 10. 46 – 52. KR. 33/38.

Yllä on tilannekuvaus, Jeesuksen ja opetuslasten matkasta Jerikossa. Missä Jeesus kulki ja liikkui, siellä kansanjoukko seurasi Jeesusta. Jerikon tie ei ollut leveä. Kävelijät saivat kulkea rauhassa. Tievarsi reunus oli vapaana, siellä sai istua ja katsella kulkijoita.

Tien pientareelle oli tullut istumaan mies. Mies oli tunnettu istuja, koska evankelista Markus tietää kertoa, miehestä nimen ja kenen poika istuja oli. Pienellä paikkakunnalla tiedetään ja tunnetaan asukkaat. Niin Raamatun aikana kuin nykyaikana. Bartimeus, Timeuksen poika, sokea, kerjäläinen. Kaiken kattava, tyhjentävä tieto miehestä. Adjektiivit, sokea ja kerjäläinen antavat henkilöön lisäväriä. Herää mielikuvat, avuttomasta surkeasta miehestä, joka ei voi elättää itseään kuin kerjäämällä. Jeesus sanoo toisessa yhteydessä, ” Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.” (Matt. 26. 11. KR. 33/38.)

Jeesus ja opetuslapset saapuivat miehen kohdalle. Miehellä ei ole käytöstapoja. Hän alkaa huutaa, kuullessaan Jeesuksen olevan paikalla. Huutaminen ei ole hyvä tapa esittää asioita. Bartimeus ei nyt välittänyt tai tietänyt, ettei huutaminen ole sivistyneen ihmisen käytöstä. Hän huutaa: ” Jeesus, Daavidin poika, armahda minua! Missä tahansa olemmekaan, jos joku alkaa esittää asiaansa huutamalla, hänet pyritään vaientamaan. Bartimeusta yritetään vaientaa ja rauhoitella. Monesti henkilö jonka huutaminen estetään, huutaa entistä lujempaa. Näin kävi nytkin. Daavidin poika, armahda minua!

Jeesus ei sulje korvia avunpyynnöiltä. Bartimeuksen huuto on rukousta Jeesuksen puoleen. Hänen hätäänsä, eivät ihmiset ole tahtoneet kuulla. Tästä syystä, hän tuo asiansa esille huutaen. Bartimeus olettaa Jeesuksesta samaa. Hän luulee, ettei Jeesus kuulisi hänen avunpyyntöään. Hänen pitää huutaa Jeesukselle. Jeesus on erilainen kuin me ihmiset olemme. Hän kuulee avunpyynnöt, sanottiin ne huutaen tai kuiskaamalla, ajatuksin tai lausuen tavallisella äänellä. Jeesus näkee, Jeesus kuulee. Hän auttaa ja vastaa. Hän kuulee rukoukset, jotka tulevat sydämestä. Hädässä vilpittömästi pyydettyyn hätään, Jeesus antaa aina apunsa. Hän ei heitä ketään pois luotaan. Jeesus ei sulje korvia hädässä olevalta. Jeesus pysähtyy ja käskevästi sanoo väkijoukolle: ” Kutsukaa hänet tänne.”

Väkijoukko käskee miestä rauhoittumaan ja olemaan turvallisella mielellä. ” Nouse, Hän kutsuu sinua,” he sanovat sokealle. Sokea kavahtaa ylös seisomaan. Lämmittävä peite, lentää etäälle, sillä mies heittää vaippansa yltään. ”Nyt on minulle apu tulossa”, hän ajattelee mielessään. Hän tulee Jeesuksen luokse. Mitä tunteita ja ajatuksia miehen mielessä liikkui, astellessa Jeesuksen eteen, niitä ei kerrota. Jeesus esittää suoran kysymyksen sokealle miehelle ” Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?” Mies vastaa. ” Rabbuuni, että saisin näköni jälleen.”

Jeesus ei esitä lisäkysymyksiä. Me menemme lääkäriin, meillä on pitkä lista erilaisista vaivoista, jotka ovat saaneet, lähtemään lääkäriltä apua hakemaan. Lääkäri kysyy vastavuoroisesti, monia kysymyksiä meiltä. Dialogiaa käydään pitkään ja asiaa tutkitaan monesta näkökulmasta.

Rukoillessamme, meillä on sama tapa. Esitämme pitkän listan puutteista, vaivoista, ongelmista. Lopuksi sanomme, ” jos sinä Jeesus tahdot, niin auta minua?” Jos sinä tahdot? Tämä on epäuskoa. Jeesus tahtoo auttaa avun tarvitsijaa. Hänen Sanansa lupaa meille, että me saamme avun hätäämme. Miten pitkään meidän pitää esittää pyyntöämme, sitä Raamatussa ei suoraan sanota. Mutta aina vastaus pyyntöihin tulee, ennemmin tai myöhemmin. Saammeko rukousvastauksen sellaisena kuin pyydämme, sekin on Jumalan tiedossa? Jumalalla on aina hyvät ajatukset meitä kohtaan. Hänellä ei ole turmion eikä tuhon ajatuksia. Ei Hän kosta meidän tekojemme tähden. Eikä anna meille sen mukaan, miten hyvinä itseämme pidämme. Jumala, Vapahtaja Jeesus, vastaa siten, mikä meille on parasta. Jumalan ajatukset ovat paljon korkeammalla kuin meidän ajatuksemme ovat.

Bartimeus oli sokea, hän pyytää, ”että saisi näkönsä jälleen.”

Me ihmiset olemme hengellisesti sokeita jokainen, ennen kuin kohtaamme Jeesuksen Kristuksen. Jokainen ennen uskoontuloa, elää jollakin tavoin sokeana. Maailmassa oleva synnin kauneus ja ”pimeä” valo, se sokaisee. Emme näe Jeesusta, emmekä Hänen Pyhän hengen valoa. Tänä aikana monet pakanalliset tavat sokaisevat monet, entistäkin sokeammaksi. Pitaali, on synnin vertaus Raamatussa. Pitaali on vienyt näkökyvyn, nähdä oikea väärästä. Me elämme lopunaikaa, mistä Raamatussa on paljon ennustuksia. Jeesus varoitti maanpäällä eläessään, antikristuksista, jotka eksyttävät monia. Liian moni hengellisesti sokea, huutaa apua näiltä antikristuksilta. Nämä eivät anna todellista apua, vaan pimeys lisääntyy entisestään. Antikristillinen valo, ei poista hengellistä pimeyttä. Ei paranna hengellistä sokeutta. Suvaitsevaisuus tehdä sellaisia tekoja, jotka rikkovat Jumalan tahtoa vastaan, vievät entistä syvempään hengelliseen sokeuteen. Mikä Raamattuun Jumalan sanaan, on kirjoitettu synnistä ja Jumalan tahdon rikkomisesta – on edelleen voimassa. Ihmiset vesittävät Sanan, ettei se tuottaisi tuskaa eikä omantunnon pistoksia. Omatunto nukutetaan väärään rauhaan. Tehdäänpä, mitä tahansa, lihantekoja jotka sotivat Jumalan tahtoa vastaan, se ei aiheuta pahaa oloa. Synnillinen elämäntapa alkaa olla sallittua kaikkialla. Jumalan tahdon vastainen elämäntapa, ei anna syytä huoleen, koska sekulaari hengellisyys on tätä päivää.

Peittona on armo. Armosta on tehty liian halpa-arvoinen. Ettei, synnillinen ja epäraamatullinen elämäntapa, tuottaisi minkäänlaista tuskaa. Annetaan puudutuspistos omalletunnolle. Puudutteena käytetään maallista lakia. Lait laaditaan Raamatun sanan vastaiseksi. Silloin kaikilla on hyvä olla. Synnilliset teot saavat rauhassa lisääntyä. Omatunto on puudutettu.

Tämä kokovartalo tainnutus, puuduttaa näkökentän. Katsetta ei saa kääntymään enää oikeaan suuntaan. Jeesus Kristus jää taakse, silmä ei käänny näkemään Häntä. Silmä on puuduksissa ja lisäksi sokea. Puuduksissa oleva ihminen ei voi huutaa. Lamautettu ihminen on säälittävässä tilassa. Tämän saa aikaan paholainen monine juonineen. Tämä maailma ja monet lainsäätäjät, ovat paholaisen talutettavana. Sokea ei voi sokeaa taluttaa Jeesuksen luokse. Tilanne on vakava.

Vaikka hengellinen tilanne on vakava, silti edelleen Jeesus Kristus elää maanpäällä. Pyhä henki on edelleen ja toimii. Jeesus on täällä Pyhässä hengessä, niissä uskovissa, joilla on vielä näkökykyä jäljellä. Vielä kulkee keskuudessamme Jeesus, meissä kristityissä, jotka näemme sokeat ja kerjäläiset tien pientareella. Sokeat jotka huutavat hätäänsä apua. Heillä on hämäränäköä tallella, eivätkä ole eksyneet puudutettavaksi. Näitä hengellisesti sokeita Jeesus tahtoo auttaa ja armahtaa.

Sokea Bartimeus, on ensimmäisen kerran Jeesuksen luona. Monet ovat kävelleet tuota tietä, mutta ei Bartimeuksen hätää ole huomattu. Jeesuksen ajan papit ja uskonnolliset ihmiset, pitäytyivät Vanhan testamentin opeissa. Laki oli köyhille ja sokeille kerjäläisille kova ja armoton. Kristus Jeesus tuli, syntisiä varten ihmiseksi ihmisten keskelle. Jumalan rakkaus, oli Kristuksessa ja Hän tuli juuri köyhiä, kurjia ja sokeita varten. Hän tuli syntisairaita varten ja antoi synnit anteeksi. Syntinsä sai Bartimeus anteeksi ja hengellinen sokeus väistyi. Hän ei turhaan huutanut Jeesusta, Daavidin poikaa avukseen. Bartimeus saattoi olla myös Jeesuksen seurasta pois lähtenyt luopio. Evankelista Markus ei tarkasti kerro, Bartimeuksen sokeutumisen syytä. Olipa sokeus ollut hänellä lapsuudesta lähtien tai tullut myöhemmin, Jeesus auttoi häntä. Jos sokeus oli fyysinen sokeus, Jeesus antoi ensin synnit anteeksi ja sitten Bartimeus sai näkönsä.

Sielun pelastuminen hengellisestä sokeudesta on terveyttä tärkeämpi asia. Sielu elää ikuisesti ja synnin seuraus on aina ikuinen ero Jumalasta, ellei Kristukselta tahdota pyytää parannuksen armoa.

Ruumiin parantuminen on sekin tärkeää, mutta liharuumis on kuoleva. Ruumiin terveys on tätä aikaa varten ja sekin rajallinen. Hengellisesti uudestisyntynyt ihminen, saa uuden ylösnousemusruumiin. Kuolema ja sairaudet Kristus voitti ristillä. Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, nousi ylös taivaaseen. Nyt Hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan, eläviä ja kuolleita. Jotka nyt ottavat pelastuksen Jeesuksessa vastaan, heidät on jo tuomittu. Tuomitsija on Jumalan Pyhä sana. Kristittyjä jotka kuollessaan ovat Jeesuksen omia. Jotka tunnustavat Jumalan ja ihmisten edessä, että Jeesus Kristus on Herra. Joiden synnit Jeesuksen veri on saanut huutoa armonmeren syvyyksiin. Heillä ei ole mitään hätää, he ovat siirtyneet kuolemasta elämään. Hengellisen näkönsä saanut kulkee jo nyt Jeesuksen seurassa, kuten lähti Jeesuksen matkaan Bartimeus, näkönsä saaneena ja Jeesuksen annettua hänelle kaikki synnit anteeksi.

Sekulaari kristillisyys näyttää kulkevan omaa tietään. Eksyttäen jo valittujakin. Nyt on aika nähdä, missä ajassa elämme? Hereillä olevat terveen näkökyvyn omaavat Kristuksen seuraajat, haastan teidät rukoukseen. Rukoukseen tämän maan ja kansan puolesta. Jospa Jumala vielä armahtaisi tätä kansaa. Suomi on saanut olla nyt 100 vuotta itsenäinen valtio. Tämä on suuri siunaus, josta pitää kiittää. Ilman Jumalan armoa ja laupeutta, tämä maa ei olisi enää kartalla. Jumala on antanut siunauksen sateiden levitä tämän maan kautta maailmalle. Nytkö me kristityt palaamme, kuin koira oksennukselleen tai pesty sika takaisin rapakkoon. Uuteen pakanuuden aikaan paluu on etenemässä kiihtyvällä vauhdilla. Jumala on kansakuntien siunausten antaja. Raamattu kertoo monessa kohtaa, mitä tapahtuu, kun kansa alkaa palvella muita jumalia. Niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa epäjumalan palvelus lisääntyy. Herätään, ettei hukuta! Älkäämme antako hengellisten silmien sokeutua. Herra armahda meitä, Kristus armahda meitä!

@LR.

This entry was posted on 9.3.2017. Bookmark the permalink.