Jeesuksen kädet siunaavat pienet eväät

”Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: ”Mistä ostamme leipää näiden syödä?” Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: ”Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän”. Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: ”Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?” Jeesus sanoi: ”Asettakaa kansa aterioimaan”. Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: ”Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan”.
Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet
.” Joh. 6. 5 – 13. KR. 33/38.

Nälänhätä on tämän päivän ongelma. Monissa maissa kärsitään ruoan puutteesta.

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan eräs maailman historian kuuluisin ” ruoanpuute” ongelma. Kyseinen tapahtuma on kerrottu kaikissa Raamatun evankeliumikirjoissa. Näin laajan huomion saanut tapahtuma, ei voi olla merkityksetön. Nykyaikainen media ei tällaista tiedottaisi, se pitäisi tätä vähäpätöisenä asiana. 5000 miestä, naiset ja lapset päälle, joukko ei ole aivan mitätön, silti tänä aikana, mediaa ei tämä kiinnostaisi. Sanotaan, ei ole uutisarvoa. Uutisen arvo mitataan katsoja – ja lukijamäärällä.

Tämä noin 2000 vuotta sitten tapahtunut asia on uutisarvoinen, koska jokaiseen maailmassa olevaan Raamattuun tämä on kirjoitettu. Lukijamäärät ovat huikeat.

Jeesus kysyy Filppukselta: ” Mistä ostamme leipää näiden syödä?” Suuri väkijoukko nälkäisenä, Jeesuksella oli aihetta olla huolissaan. Tästä näemme, miten Jeesus eli ihmisen elämää ja huolehti ihmisen tavoin. Huolimatta siitä, että Hän oli Jumalan Poika, ja Hänellä olivat kaikki keinot ratkaista ongelma. Opetuslasten 200 denarin rahoilla, ei paljoa ruokaa hankita. Ongelma oli todellinen.

Löytyy väenpaljouden keskeltä pikkupoika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Ohra oli köyhän perheen viljaa, varakkaat söivät vehnää. Kaksi kalaa. Kaloista ei kerrota, mitä lajia olivat. Olipa, laji mikä tahansa, mahdotonta kahdella kalalla on ruokkia, tuo ihmismäärä. Andreas, oli realisti ja tokaisi, ” mitä ne ovat näin monelle?” Jeesus ei ihmettelyyn vastaa mitään. Käsky kuuluu, kansan on istuuduttava alas maahan. Paikassa oli paljon ruohoa, siihen väkijoukko asettuu istumaan. Pieni poika on hämmentynyt. Hän seuraa mitä tapahtuu hänen leivilleen ja kahdelle kalalle, Jeesuksen kädessä.

Poika ei itse tuonut esille eväitään. Poika taisi olla väkijoukon keskellä, piilossa. Kuitenkin hänet havaittiin ja tuotiin Jeesuksen luokse. Poika sovinnolla tahtoi antaa eväänsä Jeesukselle. Vähäiset eväät.

Meillä ihmisillä, jokaisella on omat eväämme. Omat lahjamme. Olivat ne miten mitättömät tahansa, Jeesus tahtoo ottaa ne käyttöönsä. Meillä kristityillä on armoituksensa jokaisella. Jokainen meistä osaa tehdä jotakin. Jeesukselle ei ole vähäpätöistä lahjaa, mitä ei Hän ottaisi käyttöönsä. Monesti Jeesus pyytää meidän lahjojamme, että Hän voisi käyttää niitä. Me Hänen omansa emme tahdo antaa niitä Jeesukselle. Omistamisen halu on monesti liian tiukasti meissä kiinni. Mitä tapahtuisi, jos jokainen Jeesuksen oma, antaisi lahjansa Hänen käyttöönsä? Teemme maallista työtämme. Monet ajattelevat tekevänsä työn maalliselle työnantajalleen. Kuitenkin oli työ mikä tahansa, kaikki on tarkoitettu tehtäväksi, niin kuin Jumalalle, eikä ihmisille. Jos meillä olisi tämä asenne, Jumala saisi siunata työmme. Olisiko niin, ettei työttömyyttä tunnettaisi, jos Jeesus siunaisi työmme – työpaikat lisääntyisivät?

Pienestä purosta kasvaa iso meri. Näin käy, kun Jeesus siunaa pienet tehtävämme. Pienet meidän mielestämme mitättömät eväämme. Tehdessämme työtä tunnollisesti Jeesukselle, eikä ihmisille. Jeesus huomaa meidät ja Hän antaa työllemme siunauksensa. Hän nostaa väen joukosta ja siunaa tekomme, niin että moni tulee siunatuksi. Pieni poika, joka ohraleivistä päätellen oli köyhäntalon lapsi. Hän ehkä tunsi alemmuutta köyhän kodin lapsena. Hän oli oppinut olemaan nöyrä. Köyhyys ei tee ihmisestä nöyrää. Paljon on vähävaraisia mutta ylpeitä, omillaan toimeentulevia. Vaikka Jeesus voisi siunata heitä ja osoittaa laupeuttaan. Synnillisen elämäntapansa vuoksi, alas vajonneita, mutta heille ei kelpaa Jeesus Vapahtaja. Auttaja. He ovat sydämeltään ylpeitä. Kurjuutensa keskelläkin, heille ei kelpaa parempi elämä, eikä Jumalan armo. Se on liian nöyryyttävää. Pienelle pojalle kelpasi Jeesuksen opetus, koska hän oli seurassa joka kuunteli Jeesuksen opetuksia. Raamatussa onkin selkeä ohje, ketä Jumala käyttää ja siunaa. ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” Jes. 66. 2. KR. 33/38.

Jeesus rukoili ruokarukouksen. Hän siunasi leivät ja kalat. Hän alkoi jakaa leipiä ja kaloja. Kaikki tulivat ravituiksi. Jeesus on tarkka siunaamistaan asioista. Hän ei tahdo, että ylimääräiset palat menevät hukkaan. Tähteet koottiin ja kotiin vietäväksi jäi 12 vakallista. Mitä mahtoikaan pieni poika nyt ajatella?

Saamme siunauksena, työstämme palkkaa. Herra siunaa jokaisen lahjan jonka olemme antaneet Hänen käyttöönsä. Miten usein kristittyinä ajattelemme, että työstämme saatu palkka on omaa ansiota. Kuitenkin meillä ei olisi mitään, ellei meille annettaisi Jumalalta. Siksi olemme ansiottomia omin voimin. Kaikki on lahjaa, jota meillä on. Pelastuksemme on lahjaa. Jos Herra saisi siunata jokaisen omansa hengelliset lahjat, syntyisi herätys. Jeesus tekisi runsaasti ihmetekojaan kauttamme. Mutta se miksi Kristus ei voi meitä käyttää, on siinä. Me omistamme työmme ansiot. Hengellisellä kentällä ei voida toimia tehokkaasti, koska pihistämme varoistamme. Kaikki työ vaatii taloudellista panostusta ja ei evankeliumi mene ilmaiseksi eteenpäin. Olipa työmuoto mikä tahansa. Kaikessa ovat kulunsa ja sanoohan Jumalan sana, ” työmies on palkkansa ansainnut.” Ajallinen palkka on tätä elämää varten tarkoitettu elatukseksi. Jumala maksaa työstä palkan suurena palkanmaksu päivänä. Kukin saa tekojensa mukaan, eikä henkilöön katsota.

Kunnia pitää antaa Herralle. Hänelle kunnia kuuluu. Nyt me otamme vastaan kiitokset ihmisiltä, niin kuin kaikki olisivat meidän omaa ansioita, mitä tapahtuu. Jotkut jopa ylpistyvät siinä määrin, että Jeesus ottaa armoituksensa pois. Lampunjalka siirretään sivuun.

Tässäkö syy, ettei Jumala kutsu tehtäväänsä, ennen kuin koulutusvaihe on ohitse? Kouluttamaton ja karsimaton Jumalan elopellolla oleva, tekee vahinkoa. Ihmiset saavat kovaa leipää ja ruotoista kalaa. Syöjät eivät voi istua vihreällä niityllä ja pureksia ruokaa rauhassa. Ruoka ei ravitse oikealla tavalla, koska Jeesus ei ole siunannut sitä. Rasvaton ja voitelematon sana eivät ravitse. Syöjät jäävät nälkäisiksi. Ei jää tähteitä kotiin vietäväksi. Tarjoilu on liian niukkaa. Pyhä henki voitelee sanoman ja siunaa sen, ylitsevuotavasti, niin että tähteitä jää. Tähteitä jaetaan ympäristön nälkäisille ja näin monet sanan nälkää näkevät, tulevat ravituiksi.

Evankelistat, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes eivät kerro, mitä kahdelletoista vakalliselle tähteitä tehtiin. Varmasti opetuslapset lähtivät niillä ruokkimaan, niitä jotka eivät olleet Jeesuksen seurassa syömässä. Pieni poika lähti kotiinsa hypellen ilosta. Jeesus oli saanut siunata häntä ja hänen kauttaan monia. 5000 miestä ja naisia ja lapsia, siinä oli pienelle pojalle pitkäksi aikaa mietittävää. Läsnä olevat aikuiset varmasti, olivat yhtä suuren ihmetyksen vallassa. Jeesus voi tehdä suuria tekoja, jos vain annamme Hänelle tilaisuuden. Missä ovat sinun, viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, jotka voisit antaa Jeesukselle?

Jeesukselle on kaikki mahdollista. Hän on kaikkivaltias, mikään ei ole Hänelle mahdotonta. Jeesus siunaa ja jakaa ja se lisääntyy. Me kristityt saamme Jumalan lahjoja, Jeesus siunaa ja me jaamme. Jakaessamme annettava lisääntyy. Jumalan tiet ovat tutkimattomat ja Hänen siunauksensa ja armonsa mittaamaton. Nöyrille Hän antaa armonsa ja siunauksensa. Tyhjät Hän täyttää lahjoillaan mutta itseään täynnä olevat, Hän lähettää tyhjinä pois. Tyhjennetty astia voi ottaa siunauksia vastaan. Itsessään heikko ja Jeesuksen armoa ja apua tarvitseva, saa kokea siunauksen sateita. Kuuliaisuudessa on suuri siunaus.

Pienen pojan eväät, viisi leipää ja kaksi kalaa, ovat täydelliset eväät. Täydellisyyden luku Raamatussa on seitsemän. Pojan eväistä tulee luku seitsemän. Jeesus on täydellinen. Hänen sanansa ja lahjansa ovat täydellisiä.  Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa, täyttää meidät täydellisellä rakkaudella. Ihmisinä meistä ei tule täydellisiä. Lahjamme eivät ole täydellisiä. Jeesuksen kädessä epätäydellinen ihminen saa täydellisen siunauksen. Silloin meidän lahjamme, eväämme, tulevat täydellisen siunauksen välikappaleiksi. Jeesuksen siunauksen ja Pyhän hengen saanut kristitty, voi jakaa vähistä eväistä ruokaa sanan nälkää näkeville. Pienistä eväistä tulee, elämän eväitä, jotka ruokkivat tässä ajassa. Antavat voimaa vaeltaa kohti täydellisyyttä. Elämme laupeudesta ja armon antimista, Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä meillä on elämä ja yltäkylläisyys. Tahdothan sinäkin saada Jumalan lahjan? Pelastus on lahja Jumalalta. Jeesus elää ja Hän tahtoo pelastaa. Hän armahtaa ja täyttää Pyhällä hengellä ja voimallaan. Siunaa ja käyttää sinun eväitäsi lähimmäisten parhaaksi. Monet tulevat ravituksi ja tähteitä jää vakkaseen. Kylvö jatkuu siihen saakka, kunnes Jeesukseen uskovien luku on täysi.  Herra Jeesus tulee ja kokoaa sadon aittaansa. Vajavaisuus on päättynyt ja alkaa täydellisyys. Ikuinen elämä rakkaan Mestarimme Jeesuksen seurassa.

”Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa. ”Ja Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi; sinä aina vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran, sinun Jumalasi, käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että ne tarkoin pitäisit, etkä poikkea oikealle etkä vasemmalle yhdestäkään niistä sanoista, jotka minä tänä päivänä teille annan, et seuraa muita jumalia etkä palvele niitä.” 5. Moos. 28. 12 – 14. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 16.3.2017. Bookmark the permalink.