Ristin hullutus

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta” Room. 1. 16 – 17. KR. 33/38.

Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen julkisesti tunnustautuvia hävetään.

Tulessani tuntemaan evankeliumin ilosanoman, siten että se johti parannuksen paikalle ja Jeesuksen seuraajaksi, aiheutti vastareaktioita. Eräs henkilö sanoi: ” Sinua saa nyt hävetä.” Joidenkin toisten mielestä, tein maailman parhaimman ratkaisun. Tämä vastakkainasettelu, tulee varmasti kaikkien Jeesuksen seuraajien osaksi. Jeesus sai myös kokea, ettei ollut kaikkialle tervetullut, mutta toiset ottivat Hänet ilolla vastaan. Mestarimme seuraaminen johtaa samalle tielle johtajan kanssa.

Mitä häpeämistä evankeliumissa on?

Risti oli häpeän paikka. Ristillä kuolivat pahantekijät. Pahantekijöitä syljettiin, ruoskittiin, häväistiin. Monet heistä riisuttiin alasti. Herjahuudot kuuluivat asiaan ja kuolema oli hidas ja kivuliasta ristillä riippuvalle. Kaikki nämä yhdessä, tekivät telotetuista häpäistäviä surkimuksia. Jeesus oli poikkeus. Hän oli täysin viaton kärsimään ristille. Hänestä ihmiset tekivät pahantekijän. Ristillä pahantekijäin keskellä riippunut Jumalan Poika, täytti tehtävän, jota varten Hän maailmaan tuli. Hän antoi itsensä elävänä Uhrina, meidän syntiemme sovitukseksi. Kärsi ja kuoli, antoi henkensä, sinun ja minun edestä. Ihminen pääsi takaisin Jumalan yhteyteen. Kaikessa karmeudessaan, Jeesuksen ristintyöstä tuli ilosanoma. Sillä Jeesus nousi kuolleista ja Hän elää tänäänkin. Ristin hullutus uskossa vastaanotettuna pelastaa ihmisen, paholaisen otteista. ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1. Kor. 1. 18. KR. 33/38.

Apostolit lähetettiin viemään sanomaa rististä…hullutuksesta. Tänäkin päivänä jokainen Jeesuksen pelastustyöstä kertova, vie eteenpäin tietoa, mitä Jeesus Kristus teki ristillä. Jeesus sai osakseen häpeällisen teloituksen. Tämän pitäisi olla häpeällistä kerrottavaa. Mutta ristinsanomassa on uutta luova, muutoksen tekevä voima. Ristin sanoma siirtää ihmisen pimeydestä valkeuteen. Apostoli Paavali sanoo, ” minä en häpeä evankeliumia.” Paavali oli oppinut mies. Juutalaiseen uskontoon kasvanut mies. Hän sanoo rohkeasti, ” minä en häpeä evankeliumia. ”Koska Paavali oli saanut kokea, että ristinsanomassa on muuttava voima. Jumalan voima, joka pelastaa ja muuttaa ihmisen. Entisestä Kristuksen vainoojasta tuli Jeesuksen seuraaja.

Vihasta vapautuminen oli suuri kokemus Paavalille. Samaa se on tänäänkin. Kristitty pääsee vihasta vapaaksi, jonka paholainen istutti ihmiseen. Vihasta lähtee kaikki muut pahat teot. Kristus Jeesus poistaa ihmisen sydämestä vihan, lähimmäistä kohtaan ja itseään kohtaa. On Jumalan arvovallan halveksuntaa, jos ihminen ei pidä itsestään. Jokainen meistä on Jumalan luomistyön taidonnäyte. Emme siksi saa vihata itseämme, koska silloin emme kunnioita Luojaamme. Olemme kaikki Jumalan käden jälkiä tässä maailmassa. ”Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” Room. 9. 20. KR. 33/38.

Luonnollinen ihminen loukkaantuu ristinsanomaan. Jokainen uudestisyntymän kokenut ja evankeliumin vastaanottanut, joutuu tuomittavaksi kuolemaan. Oman minä ja halujen kuolemaan. Jumalan sana tuomitsee synnin ja synnilliset teot. Kristityistä sanotaan, miten he tuomitsevat ihmisiä.

Ihminen ei voi toista ihmistä tuomita, mutta Jumalan sana tuomitsee jokaisen ihmisen syntiseksi ja langettaa kuolematuomion. On vaikeaa luonnollisesti ottaa vastaan kuolemantuomio. Kristus Jeesus, Pyhän henkensä avulla valaisee syntisen ihmisen mielen maailmaan, ja näyttää todeksi synnin. Silloin kirkastuu se pimeys, joka jokaisessa luonnollisessa tilassaan elävän ihmisen sisällä on.

Jumalan kirkkaus ilmestyi Paavalille Damaskon tiellä, niin että hän kaatui maahan, kuin kuollut. Paavali näki miten hengellisesti sokea hän oli, kaikesta opetuksesta huolimatta. Päässä olevalla tiedolla ei ihminen muutu. Uskon pitää laskeutua sydämen tasolle. Sitten se muuttaa ihmisen. Paavali joutui luopumaan kaikista viisaana pitämistään aikeista. Hienot maalliset tittelit, menettivät merkityksensä. Niistä oli luovuttava. Tämä tekee evankeliumista loukkaavan. Ihminen ei ole hyvä, vain Jumala yksin on hyvä. Tämän toteaminen tekee kipeää. Ihmisen oma jumalisuus on tuomittava kuolemaan. Paavali oli teologi ja korkeasti koulutettu, mutta Jumalan näkökulmasta katsottuna, ne eivät olleet minkään arvoisia. Näistä Paavali joutui luopumaan, samoin näistä ja monesta muusta joutuu ihminen luopumaan vieläkin, tultuaan tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. Tämä kaikki on luonnolliselle ihmiselle hullutusta ja vaikea on luopua maallisesta arvostuksesta.

Pimeydestä valkeuteen

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Ps. 23. 1. KR. 33/38.

Voiko ihmisellä olla olotila, jolloin voi sanoa, ei enää mitään puutu?

Psalmissa Daavid lauloi, ” Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu? Oliko Daavidilla kaikki mahdollinen, koska hän voi näin sanoa, vieläpä sepittää siitä virren? Daavid vastaa meille. ”Herra on minun paimeneni.” Daavid oli löytänyt paimenen, joka antaa kaikki, mitä elämiseen tarvitaan. Vanhan testamentin Herra on Sana. Sana oli Jumalan tykönä. Sana oli Jumala. Uudessa testamentissa Sana, tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Jumala Kristuksessa Jeesuksessa on iäti kestävä Sana.

Olen tehnyt erään merkittävän havainnon. Jos puhun ihmisille Jumalasta, kaikki hyväksyvät puheeni. Jumala on yleisnimi kaikille jumalille. Jotenka Jumalasta on helppoa puhua. Kukaan ei loukkaannu. Yleisellä tasolla, jumala voi olla mikä tahansa. Melkein kaikki ihmiset uskovat ja luottavat johonkin ”korkeampaan voimaan.” Ihminen joka sanoo olevansa uskonnoton, uskoo hänkin kehon maatumiseen ja kaiken katoamiseen. Agnostikko tai ateisti, uskoo tyhjyyteen. Hänen jumalansa on tyhjyys. Sanotaan fanaatikoksi henkilöä, joka määrittelee tarkasti, mihin uskoo.

Herramme, Jeesus Kristus on kristittyjen uskon perusta. Jeesuksen kotikaupunki oli Nasaret. Nasaret ei ollut arvostettu kaupunki tai se on ollut pieni kaupunki. Ihmisten suhtautumisesta Nasaretiin kuvaa hyvin, Natanealin vastaus Filippukselle, hänen kertoessaan, mistä Jeesus on kotoisin. Nataneal vastaa Filippukselle. ” Voiko Nasaretista tulla, mitään hyvää?” (Joh. 1. 46.) Jumalaa ei ole kukaan nähnyt, mutta Jumala oli Kristuksessa ja Hänet maailma on nähnyt. Jeesus syntyi ja eli Nasaretissa. Jeesus eli ihmisen elämää. Hän tunsi ihmisen tunteet. Hän oli täydellinen ihminen, Hänessä ei ollut ihmisenä ollessakaan syntiä. Hän oli myös täydellinen Jumala. Raamattu on todisteasiakirja, Jeesuksen elämästä maanpäällä.

Kristikunta on viettänyt ylösnousemusjuhlaa. Meidän kristittyjen ihmiseksi tullut Jumalan Poika Jeesus Kristus, teki Golgatalla työn, joka kestää tässä ajassa ja jatkuu ikuisuudessa. Hän on kaiken hyvän antaja. Hän antoi itsensä elävänä uhrina, että Häneen uskomalla ja Hänet tuntemalla, me saamme syntimme anteeksi. Pahat tekomme, rikokset ja väärä Jumalan tahdon vastainen elämäntapa, muuttuu puhtaudeksi ja saamme kokea henkilökohtaisesti, Golgatan uhrityön merkityksen elämässämme. Jeesuksen kallis veri puhdistaa ja rauhaton omatunto saa rauhan, ilon ja vapauden. ” Synnit poissa, autuutta oi, synnin maassa käsittää ken voi. Sydän kaihon täytös kerran totta on, päättyessä taistelon” On jotakin valtavaa silloin saanut kokea, joka tällaiset sanat riimittää. Kokenut voi yhtyä sanoihin, ”autuutta oi, synnin maassa käsittää ken voi.” Kyllä se synti, vaikka vanhanaikainen sana onkin, se on painava. Helpottaa, kun saa synnit anteeksi ja kuorma kevenee. Onnellinen autuas olo tulee takuuvarmasti. Se ei ole tunteilua joka hetken hehkuu. Se on kokemus, jonka perustus on Kristus-kalliossa. Kallio ei horju. Nykyisin synnille annetaan lääketieteellinen diagnoosi ja siihen lääketieteellinen hoito. Toinen vaihtoehto on hoitaa asia ” Koskenkorvalla.” Molemmat vaihtoehdot, ovat ikuisuuden kannalta tyhjän veroisia. Ikuisuuteen ei mennä syntien kanssa. Sairaudet ovat tämän ajan vitsauksia, jokaiselle ihmiselle. Joka vuosi tulee ainakin 30 uutta sairautta ihmisten kärsittäväksi. Lääketieteellä on loputon tehtävä, kitkeä sairauksia olemattomaksi. Ihminen on syntiinlankeemuksesta lähtien heikentynyt ja heikkenee, niin pitkään kuin ihmiset täällä maanpäällä ovat. Tulee aika jolloin kaiken voittaja, Jeesus Kristus ratkaisee lopullisesti kaikki ongelmat maanpäältä. Onnellinen on ihminen, joka pääsee ensimmäiseen ylösnousemukseen, silloin toisella kuolemalla ei ole valtaa.

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.
Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valehtelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” Ilm. 21. 1 – 8. KR. 33/38.

Täydellinen uhri

”… ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.” Hep. 9. 22. KR. 33/38.

”Ja Mooses kutsui kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: ”Menkää ja ottakaa lammas kutakin perhekuntaanne kohti ja teurastakaa pääsiäislammas. Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua. Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä; mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään.
Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi.” 2. Moos. Exodus. 12. 21 – 24. KR. 33/38.

Israelin kansa oli Egyptin orjuudessa. Mooses oli saanut tehtäväksi käydä ” vapautustaistelu” israelilaisten puolesta, heidän vapauttamiseksi orjuudesta. Olosuhteet orjuudessa, olivat erittäin vaikeat. Mooses oli Jumalan palvelija. Hän tiesi, ettei hän yksin ja omassa voimassa vapauttaisi israelilaisia. Hän kasvoi vähitellen Jumalan suunnittelemaan tehtävään.

Faarao, paadutti sydämensä, eikä päästänyt sovinnolla israelilaisia lähtemään Mooseksen mukaan. Jumala monella tavalla näytti voimansa ja suuruutensa Faaraolle. Paatunut sydän paatui entisestään. Kuitenkin jos Jumala suunnittelee jonkin asian toteutumisen, Jumalalla on keinonsa kaataa kaikki esteet. Näin tapahtui Faaraonkin kohdalla. Jumalan viimeinen rangaistus oli surmata kaikki esikoiset, niin ihmisten kuin eläinten. Israelilaiset sivelivät verta ovien pieleen, näin he suojautuivat Jumalan tuomion vitsauksilta. Veri oli merkkinä ja suojana. ”Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata. ” 2. Moos. Exodus. 12.13. KR. 33/38.

Veri vuodatettiin viattomista uhrieläimistä ja liha joka jäi jälkeen, syötiin happamattoman leivän kanssa. Ensimmäisen kerran juhlittiin pääsiäistä. Israelilaiset pääsivät vapaaksi Egyptin orjuudesta.

Jeesuksen tullessa maanpäälle, vaihtui kokonainen aikakausi. Vanhan liiton aika päättyi. Vanhassa testamentissa on Sana, logos. Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Jeesus Kristus oli Sana joka oli Jumalan tykönä ja Sana tuli lihaksi, ihmiseksi. Elävä Jumalan Sana oli ihmisten keskuudessa. Ollessaan Kapernaumin synagogassa opettamassa, Jeesus kutsui itseään elämän leiväksi. Hän sanoi itsestään, Hän on elävä uhri. Jeesus tuli taivaallisen Isän luota ilmoittamaan, uudesta tiestä joka johtaisi Jumalan yhteyteen. Jeesuksen edellä käynyt Johannes Kastaja, ilmoitti Jeesuksen Jumalan Karitsaksi, joka pois ottaa maailman synnit.

”Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 6. 53 – 54. KR. 33/38.

Jeesus ilmoitti ihmisille, että Hän antaisi ruumiinsa uhriksi. Jeesuksen opetuksen sisältö oli, ettei Hän mitenkään muuten voi antaa uutta elämää, kuin uhraamalla itsensä. Kuolemalla meidän puolestamme ja vuodattamalla verensä meidän puolestamme. Meidän ihmisten on otettava tämä uhri vastaan ja tultava osalliseksi siitä, näin me pääsemme uudelleen Isän yhteyteen. Yhteyteen, joka syntiinlankeemuksessa katkesi. Näin Vanhan testamentin veriuhrit Jeesuksessa vahvistuivat.

Ylösnousemus tekee ihmisestä jälleen sellaisen, kuin ihminen oli ennen syntiinlankeemusta.

Etsikää muinaisia polkuja

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.” 1. Kor. 3. 11 – 13. KR. 33/38.

Rakentaminen alkaa suunnittelusta ja sen jälkeen mietitään, mitä materiaaleja käytetään rakennuksessa. Jumala kävi neuvotteluja, ennen kuin loi ihmisen. Kaikkitietävä Jumala tiesi jo luodessaan ihmisen, mikä ihmisestä tulisi. Tässä syy, miksi Hänen piti neuvotella ennen kuin ryhtyi luomispuuhaan. Tuskin Jumala neuvotteli, mistä materiaalista ihmisen tekisi? Kyse oli paljon painavammista asioista, ne piti varmistaa ennen kuin ihminen oli olemassakaan.

Neuvottelujen tuloksena, Jumala loi ihmisen maan tomusta. Hän puhalsi ihmiseen Elämän hengen.Ihmisestä tuli elävä sielu.

Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Joh. 1. 1 – 2. KR. 33/38. Ihminen on Jumalan kuva. Ihmisestä pitää näkyä tekijänsä jälki. Ihmisen perustus on Elämän hengessä. Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on Sana, kuten apostoli Johannes kertoo, Hän on ollut alusta saakka. Syntiinlankeemuksessa ihminen menetti perustuksensa. Ihmiseen jäi edelleen elävä sielu. Elämän henki, Jumalan henki, joka tekee eläväksi… poistui. Ihminen kuoli. Hengellinen kuolema erotti ihmisen Jumalan yhteydestä.

Ihminen elää hengellisesti kuolleenakin. Hän hengittää, sydän lyö ja veri kiertää suonissa. Aivot toimivat. Ihminen voi rakentaa, itseään. Fyysinen kehorakennus on tämän ajan muoti-ilmiö. Aivojaan ihminen kehittää älyllisesti. Opiskellaan ja lisätään kirjoista tietoa. Ihminen oppii toinen toiseltaan. Jokaisessa ihmisessä oleva hengellinen ihminen, toteuttaa hengellisiä harjoituksiaan. Näitä varten on seurakunnat ja hengelliset tilaisuudet. Maailmassa on jumalia, jotenka ihmisen jumalakaipuu saadaan tyydytetyksi. Ihmisen historian alussa oli jo epäjumalia. Taivaan ja maan Jumala ei kaikille kelvannut. Ihminen voi tehdä mistä tahansa asiasta jumalan, jos niin tahtoo. Elääkö ihminen näiden rakennusaineiden varassa, todellista elämää? Kestääkö ihmisen perustus tässä ajassa? Kerran ylitämme tämän ajan rajan. Jokainen tulee kerran viimeiselle rajalle. Kestääkö perustus? Tämä elämä päättyy, mutta elävä sielu jatkaa elämää. Missä?!

Ihmiset laskelmoivat tekemisiä tarkkaan. Jos rakennetaan rakennus, se  tehdään vankalle pohjalle. Kustannuksia ei säästetä hyvää rakennusta tehtäessä. Ostetaan uusi auto tai muu ajallinen hyödyke, nekin hyvä laatuisia.  Hyvästä kannattaa maksaa. Ihminen paratiisissa sai osto tarjouksen. Paholainen tuli kaupustelemaan, hyviä asioita. Niin hyviä, että ihmisestä tulisi kuin Jumala. Ihminen meni ansaan ja osti kalliilla hinnalla kaunista valhetta. Adam ja Eeva, ensimmäiset ihmiset maksoivat kalliin hinnan paholaiselle. He ja sen jälkeen jokainen ihminen on menettänyt, Elämän hengen. Pohja romahti ihmiseltä.

Tänä päivänä tuntuu, kuin olisimme menettämässä kaikelta pohjan. Ihminen on ottanut Jumalan aseman itselleen. Ihminen on aloittanut oman luomistyönsä. Ihminen tahtoo hajottaa kaiken menneen ja luoda uutta. Yhteiskunnan tutut ja turvalliset rakennelmat ajetaan alas. Valtiojohtajat tekevät uusia muutoksia. Kaikki on suuressa myllerryksessä. Vanha on menettänyt arvonsa. Maallisesta näkökulmasta katsottuna, ihmiskunta on aikojen kuluessa ollut monen tuiverruksen näyttämönä. Hengellisellä rintamalla samoin, on nähty monenlaista myllerrystä. Kristinusko ei ole tästä poikkeus. Alkuseurakunnan ajoista, on kristittyjen seurakunta muuttanut paljon muotoaan. Muutos käynnistyi Rooman valtakunnan aikaan 300-luvulla jKr  ja jatkuu edellen. Vauhti kiihtyy entisestään. Onko alkuseurakunnan seurakuntamallista enää jäljellä, kuin muisto?

Kristittyjä on maailmassa nyt enemmän kuin koskaan on ollut. Mitä tekevät tämän ajan kristityt?

”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.
He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ”Rauha, rauha!” vaikka ei rauhaa ole.
He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.” Jer. 6. 13 – 15. KR. 33/38.

Jumala loi ihmisen ja Hän rakastaa luotuaan. Rakastaa, vaikka ihminen langenneena, ei Jumalaa rakasta. Moni ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon. Paholainenkin uskoo ja vapisee Jumalan edessä.