Etsikää muinaisia polkuja

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.”
1. Kor. 3. 11 – 13. KR. 33/38.

Rakentaminen alkaa suunnittelusta ja sen jälkeen mietitään, mitä materiaaleja käytetään rakennuksessa. Jumala kävi neuvotteluja, ennen kuin loi ihmisen. Kaikkitietävä Jumala tiesi jo luodessaan ihmisen, mikä ihmisestä tulisi. Tässä syy, miksi Hänen piti neuvotella ennen kuin ryhtyi luomispuuhaan. Tuskin Jumala neuvotteli, mistä materiaalista ihmisen tekisi? Kyse oli paljon painavammista asioista, ne piti varmistaa ennen kuin ihminen oli olemassakaan.

Neuvottelujen tuloksena, Jumala loi ihmisen maan tomusta. Hän puhalsi ihmiseen Elämän hengen.Ihmisestä tuli elävä sielu.

Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Joh. 1. 1 – 2. KR. 33/38. Ihminen on Jumalan kuva. Ihmisestä pitää näkyä tekijänsä jälki. Ihmisen perustus on Elämän hengessä. Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on Sana, kuten apostoli Johannes kertoo, Hän on ollut alusta saakka. Syntiinlankeemuksessa ihminen menetti perustuksensa. Ihmiseen jäi edelleen elävä sielu. Elämän henki, Jumalan henki, joka tekee eläväksi… poistui. Ihminen kuoli. Hengellinen kuolema erotti ihmisen Jumalan yhteydestä.

Ihminen elää hengellisesti kuolleenakin. Hän hengittää, sydän lyö ja veri kiertää suonissa. Aivot toimivat. Ihminen voi rakentaa, itseään. Fyysinen kehorakennus on tämän ajan muoti-ilmiö. Aivojaan ihminen kehittää älyllisesti. Opiskellaan ja lisätään kirjoista tietoa. Ihminen oppii toinen toiseltaan. Jokaisessa ihmisessä oleva hengellinen ihminen, toteuttaa hengellisiä harjoituksiaan. Näitä varten on seurakunnat ja hengelliset tilaisuudet. Maailmassa on jumalia, jotenka ihmisen jumalakaipuu saadaan tyydytetyksi. Ihmisen historian alussa oli jo epäjumalia. Taivaan ja maan Jumala ei kaikille kelvannut. Ihminen voi tehdä mistä tahansa asiasta jumalan, jos niin tahtoo. Elääkö ihminen näiden rakennusaineiden varassa, todellista elämää? Kestääkö ihmisen perustus tässä ajassa? Kerran ylitämme tämän ajan rajan. Jokainen tulee kerran viimeiselle rajalle. Kestääkö perustus? Tämä elämä päättyy, mutta elävä sielu jatkaa elämää. Missä?!

Ihmiset laskelmoivat tekemisiä tarkkaan. Jos rakennetaan rakennus, se  tehdään vankalle pohjalle. Kustannuksia ei säästetä hyvää rakennusta tehtäessä. Ostetaan uusi auto tai muu ajallinen hyödyke, nekin hyvä laatuisia.  Hyvästä kannattaa maksaa. Ihminen paratiisissa sai osto tarjouksen. Paholainen tuli kaupustelemaan, hyviä asioita. Niin hyviä, että ihmisestä tulisi kuin Jumala. Ihminen meni ansaan ja osti kalliilla hinnalla kaunista valhetta. Adam ja Eeva, ensimmäiset ihmiset maksoivat kalliin hinnan paholaiselle. He ja sen jälkeen jokainen ihminen on menettänyt, Elämän hengen. Pohja romahti ihmiseltä.

Tänä päivänä tuntuu, kuin olisimme menettämässä kaikelta pohjan. Ihminen on ottanut Jumalan aseman itselleen. Ihminen on aloittanut oman luomistyönsä. Ihminen tahtoo hajottaa kaiken menneen ja luoda uutta. Yhteiskunnan tutut ja turvalliset rakennelmat ajetaan alas. Valtiojohtajat tekevät uusia muutoksia. Kaikki on suuressa myllerryksessä. Vanha on menettänyt arvonsa. Maallisesta näkökulmasta katsottuna, ihmiskunta on aikojen kuluessa ollut monen tuiverruksen näyttämönä. Hengellisellä rintamalla samoin, on nähty monenlaista myllerrystä. Kristinusko ei ole tästä poikkeus. Alkuseurakunnan ajoista, on kristittyjen seurakunta muuttanut paljon muotoaan. Muutos käynnistyi Rooman valtakunnan aikaan 300-luvulla jKr  ja jatkuu edellen. Vauhti kiihtyy entisestään. Onko alkuseurakunnan seurakuntamallista enää jäljellä, kuin muisto?

Kristittyjä on maailmassa nyt enemmän kuin koskaan on ollut. Mitä tekevät tämän ajan kristityt?

”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.
He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ”Rauha, rauha!” vaikka ei rauhaa ole.
He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.”
Jer. 6. 13 – 15. KR. 33/38.

Jumala loi ihmisen ja Hän rakastaa luotuaan. Rakastaa, vaikka ihminen langenneena, ei Jumalaa rakasta. Moni ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon. Paholainenkin uskoo ja vapisee Jumalan edessä.

Mikä tekee ihmisestä kristityn?

Raamattua lukeneet tietävät, miten apostoli Pietarin helluntaipäivän saarnan jälkeen tuli kerralla 3000 ihmistä uskoon. Syntyi ensimmäinen seurakunta. Ensimmäiset kristityt. Mikä teki nämä kristityt?

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1. Kor. 3. 11. KR. 33/38.

Tätä ennen Jeesus Kristus oli täyttänyt tehtävänsä ihmisenä maanpäällä. Kärsimys ja kuolema oli läpikäyty ja voitettu. Ihmisten kaikki pahat teot ja rikokset olivat sovitetut. Ihmisen ja Jumalan välissä ollut juopa oli poissa. Rakkauden Jumala oli tehnyt uuden liiton. Vihollisuus oli päättynyt. Jeesus voitti kuolemalla kuoleman. Kaikki oli täytetty ja Jeesus oli toteuttanut Isän Jumalan tahdon. Kristus voideltu, sovitti ihmiskunnan synnit ja Hän nousi elävänä kuolleista. Oli uudelleen korjattu perustus. Perustus, jonka paholainen hajotti.

Ennen tätä, Jeesus lupasi opetuslapsilleen, ettei Hän jätä heitä orvoksi. Hän lupasi lähettää Pyhän hengen olemaan opetuslasten kanssa jokaisena päivänä. Helluntaipäivänä lupaus täytettiin ja Pyhä henki vuodatettiin opetuslasten päälle. Pyhä henki voiteli Pietarin saarnan ja syntyi herätys. Pyhä henki synnytti seurakunnan.

Ihmisestä tekee kristityn Jeesus Kristus. Olen ottanut pelastuksen vastaan. Minulle on kelvannut Jumalan tarjoama kallis armo. Armosta jokainen pelastuu, uskon kautta. Armo on Jumalan lahja. Jumala Golgatalla sovitti minun syntini. Hän maksoi kalliin hinnan sielustani. Hän uhrasi itsensä kokonaan. Hän vuodatti kalliin Pyhän verensä. Tämä kallis uhri on minun ja sinun syntiesi sovitukseksi uhrattu. Syntimme on maksettu ja saamme ottaa Jeesuksen kalliin pelastuksen vastaan – lahjana. Tunnustin syntini ja luovutin elämäni kokonaan Hänen käyttöönsä. Sain armon ja anteeksiannon. Sain rauhan ja vapauden. Olen saanut Pyhän hengen sinetin. Olen saanut voitelun Pyhältä hengeltä. Kiitos Jeesus tästä kalliista lahjasta! Matkani Jeesuksen seurassa jatkuu edelleen.

Sinä lukijani saat tämän kaiken, rahatta ja hinnatta. Älä pidä Jumalan armoa liian halpana. Jumalan rakkaus on tarkoitettu sinulle lukijani. Pyhän hengen osallisuus samoin. Tule Jeesuksen seuraajaksi. Kutsuhuuto kuuluu edelleen Golgatalta. Se on täytetty! Kaikki on täytetty, sinun ja minun edestä vuodatettu. Lähde seuraamaan Jeesusta, silloin olet kristitty. Eräässä laulussa ovat sanat. ” Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut kokonaan.” Et voi olla ilman Kristuksen sisäistä tuntemista, kristitty. Jeesus Kristus tekee kokonaan kristityksi. Elämän henki, tekee kristityn nimeä kantavasta kristityn. Elämän pohjan pitää olla Kristuksessa. Perustus on oltava Kristus-kalliolla.

Seurakunnassa on, uudestisyntyneitä. Parannuksen tehneet ja Kristuksen sisäisesti tuntevat, muodostavat kristittyjen seurakunnan. Seurakunnan pohjan on oltava Kristuksessa. Sama vanha risti ja ristintyö tekevät kristittyjä seurakuntaan. ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” 1. Kor. 3. 16. KR. 33/38. Pyhä henki on Jumalan henki. Pyhän hengen on asuttava seurakunnassa ja temppelissä. Jos näin ei ole, seurakunta on vain kristittyjen harrastuspaikka, missä viihdytään toistensa seurasta ja Jumala on muodollisesti mukana. Mestarimme Jeesus istuu itkien taustalla ja katselee kevenettyä Jumalan palvelusta. Jumalan palvelemisesta on kuoret jäljellä,  sisältö puuttuu. On ensin etsittävä Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, silloin Jumala voi toimia kauttamme. Raamattu ei valehtele tässäkään asiassa.

Seurakuntien uudistaminen moderniksi, ei ole Jumalalle mieleen. Ihmisen järjellä tehdyt uudistukset, eivät saa Jumalan siunausta osakseen. Järjenpäätelmät miellyttävät lihallista ihmistä ja sielullista kristillisyyttä. Todellisen hengellisen seurakunnan johtaja on Jumala Pyhä henki. Tervettä järkeä saa jokainen käyttää, mutta se ei saa olla ristiriidassa Raamatun sanan kanssa. Koska Raamatun sana on A ja O, ensimmäinen ja viimeinen. Jumalan sanan sisältö ei muutu aikojenkaan kuluessa. Se on sama eilen, tänään ja iankaikkisesta, iankaikkiseen. Kristus on edelleen seurakunnan pää.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.”
Hep. 4. 12 – 13. KR. 33/38.

Pyhä henki tekee kaikki eläväksi. Pyhä henki kirkastaa Kristusta. Pyhän hengen voitelussa ja voimassa saarnattu Jumalan sana, herättää nukkuvat synnin unesta. Jumalan sanassa on voima parannukseen ja uudistukseen, Jeesuksen seurassa vaeltamiseen.

Jumalan sana on kokonaan totuutta. Ihmisen sanat ovat epätäydellisiä ja puutteellisia. Pyhän hengen voitelemana ihmisen välityksellä julistettu Jumalan sana, tekee sen tehtävän, mitä varten se on ihmisille lähetetty.

Nykyaika pyrkii keventämään Jumalan sanan tarinoiksi. Saduiksi jotka olisivat vain mielikuvituksen värikkäitä tuotoksia. Sekulaari ihminen on mennyt etäälle uuspakanuuteen. Mutta ihminen itse valitsee tiensä. Vapaaehtoista on Jeesus- tien kulkeminen. Joka tahtoo kadotukseen ja ikuiseen eroon Luojastaan ja lunastajastaan. Hänelle on vapaat kädet valita, missä viettää ikuisuuden. Profeetta Hesekielin kautta Jumala puhuu edelleen.

”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” Hes. 34. 16. KR. 33/38.

Taivastiellä kulkeminen on siitä ihanaa, ettei se ole pakollista kulkemista. Raamatun sanan noudattaminen on vapaaehtoista. Ihminen saa toimia vapaasti ja toteuttaa halujaan, niin kuin parhaaksi katsoo. Jumala kestää tämän. Ihminen voi rakentaa elämäänsä, heinistä, oljista, hiekasta mistä vain tahtoo. Tietämättään tätä ei kukaan tee. Milloinkaan ei ole Jumalan totuuden sanaa saarnattu, niin laajassa mitassa kuin nykyaikana tehdään. Pelastusrengasta heitetään joka suunnalle. Sinä joka löysit tämän tekstin, et voi enää puolustaa itseäsi. Et voi sanoa olevasi tietämätön hengellisistä asioista. Saakoon Pyhä henki voidella tämän kirjoituksen, niin että se tuottaisi Jumalalle kiitosta ja kunniaa.

Järjen päätelmillä rokotetut saisivat piston sydämeensä ja löytäisivät armollisen rakkauden Jumalan, näiden vajavaisten sanojen kautta.

”…sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle…”
2. Kor. 10. 4 – 5. KR. 33/38.

”Näin on Herra sanonut: ”Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne” Jer. 6. 16. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 6.4.2017. Bookmark the permalink.