Täydellinen uhri

”… ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.” Hep. 9. 22. KR. 33/38.

”Ja Mooses kutsui kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: ”Menkää ja ottakaa lammas kutakin perhekuntaanne kohti ja teurastakaa pääsiäislammas. Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua. Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä; mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään.
Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi
.” 2. Moos. Exodus. 12. 21 – 24. KR. 33/38.

Israelin kansa oli Egyptin orjuudessa. Mooses oli saanut tehtäväksi käydä ” vapautustaistelu” israelilaisten puolesta, heidän vapauttamiseksi orjuudesta. Olosuhteet orjuudessa, olivat erittäin vaikeat. Mooses oli Jumalan palvelija. Hän tiesi, ettei hän yksin ja omassa voimassa vapauttaisi israelilaisia. Hän kasvoi vähitellen Jumalan suunnittelemaan tehtävään.

Faarao, paadutti sydämensä, eikä päästänyt sovinnolla israelilaisia lähtemään Mooseksen mukaan. Jumala monella tavalla näytti voimansa ja suuruutensa Faaraolle. Paatunut sydän paatui entisestään. Kuitenkin jos Jumala suunnittelee jonkin asian toteutumisen, Jumalalla on keinonsa kaataa kaikki esteet. Näin tapahtui Faaraonkin kohdalla. Jumalan viimeinen rangaistus oli surmata kaikki esikoiset, niin ihmisten kuin eläinten. Israelilaiset sivelivät verta ovien pieleen, näin he suojautuivat Jumalan tuomion vitsauksilta. Veri oli merkkinä ja suojana. ”Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata. ” 2. Moos. Exodus. 12.13. KR. 33/38.

Veri vuodatettiin viattomista uhrieläimistä ja liha joka jäi jälkeen, syötiin happamattoman leivän kanssa. Ensimmäisen kerran juhlittiin pääsiäistä. Israelilaiset pääsivät vapaaksi Egyptin orjuudesta.

Jeesuksen tullessa maanpäälle, vaihtui kokonainen aikakausi. Vanhan liiton aika päättyi. Vanhassa testamentissa on Sana, logos. Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Jeesus Kristus oli Sana joka oli Jumalan tykönä ja Sana tuli lihaksi, ihmiseksi. Elävä Jumalan Sana oli ihmisten keskuudessa. Ollessaan Kapernaumin synagogassa opettamassa, Jeesus kutsui itseään elämän leiväksi. Hän sanoi itsestään, Hän on elävä uhri. Jeesus tuli taivaallisen Isän luota ilmoittamaan, uudesta tiestä joka johtaisi Jumalan yhteyteen. Jeesuksen edellä käynyt Johannes Kastaja, ilmoitti Jeesuksen Jumalan Karitsaksi, joka pois ottaa maailman synnit.

”Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 6. 53 – 54. KR. 33/38.

Jeesus ilmoitti ihmisille, että Hän antaisi ruumiinsa uhriksi. Jeesuksen opetuksen sisältö oli, ettei Hän mitenkään muuten voi antaa uutta elämää, kuin uhraamalla itsensä. Kuolemalla meidän puolestamme ja vuodattamalla verensä meidän puolestamme. Meidän ihmisten on otettava tämä uhri vastaan ja tultava osalliseksi siitä, näin me pääsemme uudelleen Isän yhteyteen. Yhteyteen, joka syntiinlankeemuksessa katkesi. Näin Vanhan testamentin veriuhrit Jeesuksessa vahvistuivat.

Ylösnousemus tekee ihmisestä jälleen sellaisen, kuin ihminen oli ennen syntiinlankeemusta.

Viimeisenä iltana Jeesuksen ollessa opetuslastensa kanssa, Hän nautti ehtoollisen. Ja opetti, miten Hänen ruumiinsa ja verensä on uusi liitto. Ruumis murretaan ja veri vuodatetaan monen edestä syntien anteeksiantamiseksi.

”Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini”.
Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki;
sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi
.” Matt. 26. 26 – 28. KR. 33/ 38.

Jeesuksen sovitustyö vapauttaa meidät synnin orjuudesta. Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa, on ihmiskunnan ja yksilöihmisen ainut pelastus. Kristus kantoi kaikki synneistä aiheutuneet ongelmat ristille omassa ruumiissaan.

Kristuksesta kerrotaan jo Vanhan Testamentin ennustuksissa.

”Niinkuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo –
niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.”
Jes. 52. 14 – 15. KR. 33/ 38.

”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1. Joh. 1. 7. KR. 33/38.

Näin lohduttaa meitä Johannes kirjeessään. Veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Valkeuteen ja valoon tuodut synnit, Jeesuksen veri puhdistaa ja antaa rauhan syyttävälle omalletunnolle. Puhdas omatunto yhdistää Kristuksessa, kaikki Jumalan lapset yhdeksi perheeksi. Synti ja paholainen erottavat ihmiset toisistaan. Syntinen ei viihdy siellä missä Jeesuksen verellä pestyt Jumalan lapset ovat yhdessä.

Ellei Jeesus olisi vuodattanut pyhää viatonta verta, ei olisi syntien sovitusta. Mikään muu veri ei tuo rauhaa omalletunnolle. Jumalan valtakunnan rauha tarjotaan vain Jeesuksen veren kautta. Jeesuksen täytettyä uhria ei tarvitse uusia. Kaikki pakanalliset uhrimenot ovat merkityksettömiä. Pakanalliset uhrit ovat Jumalan pilkkaa ja loukkaavat Jumalan pyhää tahtoa.

Kaikki Uuden testamentin evankelistat ovat samaa mieltä Jeesuksen uhrikuolemasta. Myös Jeesuksen veren puhdistava voima on kaikilla evankelistoilla yhtäpitävä.

Golgatalla tapahtui Jumalan edeltä suunnittelema sovitustyö. Viaton Jumalan Poika, Jeesus Kristus, pitkän piinaavan nöyryytyksen ja ruoskinnan jälkeen, sai itse kantaa oman ristinsä teloituspaikalle. Hänet ripustettiin kahden pahantekijän väliin. Joista toinen ymmärsi olevansa syyllinen rangaistukseensa ja anoi armoa Jeesukselta. Jeesus antoi katuvalle syntiselle synnit anteeksi. Ryöväri sai kokea pelastuksen armon. Ei tarvittu kastetta eikä muuta ihmisen tekoa pelastumiseen.

Paratiisin ovet avautuivat kuoleman jälkeen ryövärille. Jokainen syntinsä tunnustava ja hylkäävä saa kokea saman armon. Jeesus täytti kaikki ja antoi henkensä. Isän lunastus-suunnitelma toteutui täydellisesti.

Risti tyhjennettiin ja Jeesus asetettiin hautaan. Suuri kivi haudan suulla, vartioiden ympäröimä hauta, ei pidättänyt Jeesusta. Ylösnousemusvoima herätti Jeesuksen kuolleista. Jeesus elää ja me jotka uskomme Jeesukseen ja Hänen sanaansa. Me joiden elämässä Kristus on saanut tehdä puhdistavan työnsä. Me saamme elää iankaikkisesti. Ikuisuudessa ei ole kelloja, joten aikaa ei ole. Kuolemassa lähtee elävä sielu ruumiin kotelosta ja jatkaa ikuista elämää, Jeesuksen kanssa tai Jumalasta ikuisesti erossa kadotuksessa.

”Sen tähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sen tähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ”Katso, tässä minä olen”.
Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!”
Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin.
Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden.”
Jes.52. 6 – 10. KR. 33/38.

Armonajalla on rajansa. Kerran armotarjous päättyy. Uusinta tarjousta ei tule. Tänään on otollinen aika ja tänään on pelastuksen päivä. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hän on ovi pelastukseen. Hän on laupias ja armollinen, pitkämielinen meitä syntisiä kohtaan. Laupeus päättyy jonain päivänä, silloin Jumala antaa jälleen Pojalle Jeesukselle käskyn lähteä kirkkaudesta. Jeesus tulee ja kokoaa maan kaikilta suunnilta omansa pois. Meri antaa omansa pois ja kaikki Kristuksessa kuolleet herätetään. Monen harmin ja mielipahan sekä häpeän aiheena olleet Kristuksen omat lähtevät kirkkauteen. Tämän jälkeen, laupias Kristus muuttuu Juudan leijonaksi, joka rankaiseen kaikkea jumalatonta maailmaa.

Jo nyt Kristuksen omat, me saamme kiittää ja ylistää pelastuksen lahjasta. Usko on lahja Jumalalta. Saamme ottaa vastaan Pyhän hengen kasteen ja voiman matkallemme. Saamme kulkea Jeesuksen seurassa. Jeesus lunastaja elää! Hänen ylösnousemusjuhlaa saamme viettää.

Pääsiäinen on riemullinen juhla. Kuolema on voitettu kuolemalla ja Kristus nousi kuolleista. Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.

”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.
Sillä ”vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;
mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen”.
Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.”
Hep. 10. 35 – 39. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 12.4.2017. Bookmark the permalink.