Pimeydestä valkeuteen

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Ps. 23. 1. KR. 33/38.

Voiko ihmisellä olla olotila, jolloin voi sanoa, ei enää mitään puutu?

Psalmissa Daavid lauloi, ” Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu? Oliko Daavidilla kaikki mahdollinen, koska hän voi näin sanoa, vieläpä sepittää siitä virren? Daavid vastaa meille. ”Herra on minun paimeneni.” Daavid oli löytänyt paimenen, joka antaa kaikki, mitä elämiseen tarvitaan. Vanhan testamentin Herra on Sana. Sana oli Jumalan tykönä. Sana oli Jumala. Uudessa testamentissa Sana, tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Jumala Kristuksessa Jeesuksessa on iäti kestävä Sana.

Olen tehnyt erään merkittävän havainnon. Jos puhun ihmisille Jumalasta, kaikki hyväksyvät puheeni. Jumala on yleisnimi kaikille jumalille. Jotenka Jumalasta on helppoa puhua. Kukaan ei loukkaannu. Yleisellä tasolla, jumala voi olla mikä tahansa. Melkein kaikki ihmiset uskovat ja luottavat johonkin ”korkeampaan voimaan.” Ihminen joka sanoo olevansa uskonnoton, uskoo hänkin kehon maatumiseen ja kaiken katoamiseen. Agnostikko tai ateisti, uskoo tyhjyyteen. Hänen jumalansa on tyhjyys. Sanotaan fanaatikoksi henkilöä, joka määrittelee tarkasti, mihin uskoo.

Herramme, Jeesus Kristus on kristittyjen uskon perusta. Jeesuksen kotikaupunki oli Nasaret. Nasaret ei ollut arvostettu kaupunki tai se on ollut pieni kaupunki. Ihmisten suhtautumisesta Nasaretiin kuvaa hyvin, Natanealin vastaus Filippukselle, hänen kertoessaan, mistä Jeesus on kotoisin. Nataneal vastaa Filippukselle. ” Voiko Nasaretista tulla, mitään hyvää?” (Joh. 1. 46.) Jumalaa ei ole kukaan nähnyt, mutta Jumala oli Kristuksessa ja Hänet maailma on nähnyt. Jeesus syntyi ja eli Nasaretissa. Jeesus eli ihmisen elämää. Hän tunsi ihmisen tunteet. Hän oli täydellinen ihminen, Hänessä ei ollut ihmisenä ollessakaan syntiä. Hän oli myös täydellinen Jumala. Raamattu on todisteasiakirja, Jeesuksen elämästä maanpäällä.

Kristikunta on viettänyt ylösnousemusjuhlaa. Meidän kristittyjen ihmiseksi tullut Jumalan Poika Jeesus Kristus, teki Golgatalla työn, joka kestää tässä ajassa ja jatkuu ikuisuudessa. Hän on kaiken hyvän antaja. Hän antoi itsensä elävänä uhrina, että Häneen uskomalla ja Hänet tuntemalla, me saamme syntimme anteeksi. Pahat tekomme, rikokset ja väärä Jumalan tahdon vastainen elämäntapa, muuttuu puhtaudeksi ja saamme kokea henkilökohtaisesti, Golgatan uhrityön merkityksen elämässämme. Jeesuksen kallis veri puhdistaa ja rauhaton omatunto saa rauhan, ilon ja vapauden. ” Synnit poissa, autuutta oi, synnin maassa käsittää ken voi. Sydän kaihon täytös kerran totta on, päättyessä taistelon” On jotakin valtavaa silloin saanut kokea, joka tällaiset sanat riimittää. Kokenut voi yhtyä sanoihin, ”autuutta oi, synnin maassa käsittää ken voi.” Kyllä se synti, vaikka vanhanaikainen sana onkin, se on painava. Helpottaa, kun saa synnit anteeksi ja kuorma kevenee. Onnellinen autuas olo tulee takuuvarmasti. Se ei ole tunteilua joka hetken hehkuu. Se on kokemus, jonka perustus on Kristus-kalliossa. Kallio ei horju. Nykyisin synnille annetaan lääketieteellinen diagnoosi ja siihen lääketieteellinen hoito. Toinen vaihtoehto on hoitaa asia ” Koskenkorvalla.” Molemmat vaihtoehdot, ovat ikuisuuden kannalta tyhjän veroisia. Ikuisuuteen ei mennä syntien kanssa. Sairaudet ovat tämän ajan vitsauksia, jokaiselle ihmiselle. Joka vuosi tulee ainakin 30 uutta sairautta ihmisten kärsittäväksi. Lääketieteellä on loputon tehtävä, kitkeä sairauksia olemattomaksi. Ihminen on syntiinlankeemuksesta lähtien heikentynyt ja heikkenee, niin pitkään kuin ihmiset täällä maanpäällä ovat. Tulee aika jolloin kaiken voittaja, Jeesus Kristus ratkaisee lopullisesti kaikki ongelmat maanpäältä. Onnellinen on ihminen, joka pääsee ensimmäiseen ylösnousemukseen, silloin toisella kuolemalla ei ole valtaa.

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.
Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valehtelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”
Ilm. 21. 1 – 8. KR. 33/38.

Miksi puheet Jeesuksesta loukkaavat ihmistä?

Uskon että jokaisessa ihmisessä oleva omatunto alkaa kolkuttaa ja tulee rauhattomaksi, puhuttaessa Jeesuksesta. Mikä ihmiseen koskee, Jeesuksesta puhuttaessa? Jeesus Kristus on Jumala ja Hänessä on Pyhä henki. Pyhä henki on maanpäällä ja toimii. Pyhä henki kirkastaa Kristusta. Pyhä henki koskettaa silloin ihmisen sisintä, kun puheet ovat Jeesuksessa. Vaikka ihminen ei uskoisi Häneen, silti Pyhä henki antaa piston omalletunnolle. Synnin ja pahuuden, paholaisen rauhoittamassa omassa tunnossa, liikahtaa aina silloin, kun Pyhä henki toimii. Näkymättömästi Kristus on silloin läsnä, kun Hänestä puhutaan. Ihmiset tahtovat vaientaa puheet Jeesuksesta, näin olo pysyy rauhallisena. Kukapa sitä levotonta omaatuntoa itselleen tahtoo, jos sen voi jotenkin estää.

Itsessään ihminen on omavoimainen ja tahtoo tulla omillaan toimeen. Itseriittoinen ihminen, on täynnä omaa itseään, jotenka häneltä ei mitään puutu. Mitään ei puutu, kaiken ollessa suhteellisen hyvin elämässä. Jumalasta ja etenkin Jeesuksesta on vain harmia, tällaisille ihmisille. Nykyaikana on tarjolla ” turvaa” ettei Jumalaa tarvita. Kristityt eivät kaikki usko henkilökohtaisesti Jeesukseen Kristukseen. Monet kristityksi itseään nimittävät, eivät tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. Jeesus on vain juhlapäiviä varten ja hätäjarru, jos ongelmia tulee. Kaikki eivät hädässäkään käänny Jeesuksen puoleen. Tarjontaa on muiltakin avun antajilta. Vaarana on se, että avun hakija etääntyy etäälle oikeasta avun lähteestä. Kristillisellä nimellä kulkevia avun lähteitä on tarjolla. Näiden varjopuolena on, että ne sitovat ja koukuttavat ihmisen. Näistä lähteistä apua hakenut, huomattuaan että jokin meni pieleen ja pahasti, ei pääse enää irti auttajistaan. Koukkuun jäänyt alkaa katkerana huudella, ” olen uskonnon uhri!”

Uskonto tekee uhreja ja väärähenkiset ” valesaarnaajat ja -auttajat.” Pyydänkin ole varovainen etsiessäsi apua ongelmiisi. Eivät kaikki jotka sanovat, ” Herra, Herra”, ole kristittyjen Jumalan palvelijoita. Mitä pidemmälle kristikunta pimenee, sitä varmempaa on, että väärän herran palvelijoita tulee lisää. Kaikki näyttää hyvältä, mutta on kaukana oikeasta ja puhtaasta, Jumalan Pyhän hengen työstä.

Kun sinusta alkaa tuntua, että nyt jotakin minulta puuttuu. Neuvon ottamaan Raamatun ja lukemaan sitä. Pyydä Pyhää henkeä kirkastamaan sinulle oikea tie. Oikea tie johtaa Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Häneltä tulee sinulle apu, joka on oikeaa ja kestävää. Et eksy etkä joudu tielle, joka pimenee entisestään. Lopulta väärän herran palvelijoiden tiellä tulee täydellinen pimeys. Lamppu sammuu, virta loppuu ja kaikki raukeaa tyhjiin.

”…se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.”
Room. 3. 22 – 26. KR. 33/38.

Paholaisella on kiire. Hän yrittää pitää mahdollisimman paljon ihmisiä ominaan. Hän yrittää myös Jumalan sallimuksesta eksyttää Jeesuksen omiakin, pukeutumalla valkeuden enkeliksi. Tekemällä ihmetekoja matkimalla Pyhän hengen työtä. Pitkään jo Jeesuksen seurassa kulkeneet, menevät mukaan paholaisen valheisiin. Erittäin murheellista on tällainen suuntaus. Seurakunta ja yksilöuskova on nyt seulassa. Nähdään mitä tekoa usko on. Millä perustuksella seisomme? Kestämmekö vahvoina loppuun saakka, siinä uskossa jonka vain yksin Jeesus Kristus antaa?

”Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä
?” Luuk. 18. 1., 7 – 8. KR. 33/38.

Jeesuksen antamassa uskossa vaeltava ja Hänen sanaansa noudattava, saa sanoa. ”Ei mitään minulta puutu.” Hän antaa kaikki, mitä elämiseen tarvitaan. Hän antaa levottomalle levon. Hän antaa murheelliselle lohdutuksen. Hän antaa antaa myös kokea ahdistusta, sairautta, kaikki tämä kuuluu yltäkylläiseen rikkaaseen elämään. Mutta se tie vie viimein taivaaseen, se on valkeneva tie, joka kirkastuu kirkastumistaan, aina sydänpäivään saakka. Maailmassa ahdistus ja levottomuus lisääntyvät, mutta Kristuksen omille koittaa vapautuksen aika. Nosta katseesi Kristukseen, uskon alkajaan ja täyttäjään. Hän nostaa sinut ahdistuksen laaksosta ylös kirkkautensa majoihin, joita Hän on nyt mennyt valmistamaan omilleen.

” Sen tähden Herra palkitsee minulle (sinulle) vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.”
2. Sam.22. 25 – 29. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 18.4.2017. Bookmark the permalink.