Ristin hullutus

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”
Room. 1. 16 – 17. KR. 33/38.

Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen julkisesti tunnustautuvia hävetään.

Tulessani tuntemaan evankeliumin ilosanoman, siten että se johti parannuksen paikalle ja Jeesuksen seuraajaksi, aiheutti vastareaktioita. Eräs henkilö sanoi: ” Sinua saa nyt hävetä.” Joidenkin toisten mielestä, tein maailman parhaimman ratkaisun. Tämä vastakkainasettelu, tulee varmasti kaikkien Jeesuksen seuraajien osaksi. Jeesus sai myös kokea, ettei ollut kaikkialle tervetullut, mutta toiset ottivat Hänet ilolla vastaan. Mestarimme seuraaminen johtaa samalle tielle johtajan kanssa.

Mitä häpeämistä evankeliumissa on?

Risti oli häpeän paikka. Ristillä kuolivat pahantekijät. Pahantekijöitä syljettiin, ruoskittiin, häväistiin. Monet heistä riisuttiin alasti. Herjahuudot kuuluivat asiaan ja kuolema oli hidas ja kivuliasta ristillä riippuvalle. Kaikki nämä yhdessä, tekivät telotetuista häpäistäviä surkimuksia. Jeesus oli poikkeus. Hän oli täysin viaton kärsimään ristille. Hänestä ihmiset tekivät pahantekijän. Ristillä pahantekijäin keskellä riippunut Jumalan Poika, täytti tehtävän, jota varten Hän maailmaan tuli. Hän antoi itsensä elävänä Uhrina, meidän syntiemme sovitukseksi. Kärsi ja kuoli, antoi henkensä, sinun ja minun edestä. Ihminen pääsi takaisin Jumalan yhteyteen. Kaikessa karmeudessaan, Jeesuksen ristintyöstä tuli ilosanoma. Sillä Jeesus nousi kuolleista ja Hän elää tänäänkin. Ristin hullutus uskossa vastaanotettuna pelastaa ihmisen, paholaisen otteista. ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1. Kor. 1. 18. KR. 33/38.

Apostolit lähetettiin viemään sanomaa rististä…hullutuksesta. Tänäkin päivänä jokainen Jeesuksen pelastustyöstä kertova, vie eteenpäin tietoa, mitä Jeesus Kristus teki ristillä. Jeesus sai osakseen häpeällisen teloituksen. Tämän pitäisi olla häpeällistä kerrottavaa. Mutta ristinsanomassa on uutta luova, muutoksen tekevä voima. Ristin sanoma siirtää ihmisen pimeydestä valkeuteen. Apostoli Paavali sanoo, ” minä en häpeä evankeliumia.” Paavali oli oppinut mies. Juutalaiseen uskontoon kasvanut mies. Hän sanoo rohkeasti, ” minä en häpeä evankeliumia. ”Koska Paavali oli saanut kokea, että ristinsanomassa on muuttava voima. Jumalan voima, joka pelastaa ja muuttaa ihmisen. Entisestä Kristuksen vainoojasta tuli Jeesuksen seuraaja.

Vihasta vapautuminen oli suuri kokemus Paavalille. Samaa se on tänäänkin. Kristitty pääsee vihasta vapaaksi, jonka paholainen istutti ihmiseen. Vihasta lähtee kaikki muut pahat teot. Kristus Jeesus poistaa ihmisen sydämestä vihan, lähimmäistä kohtaan ja itseään kohtaa. On Jumalan arvovallan halveksuntaa, jos ihminen ei pidä itsestään. Jokainen meistä on Jumalan luomistyön taidonnäyte. Emme siksi saa vihata itseämme, koska silloin emme kunnioita Luojaamme. Olemme kaikki Jumalan käden jälkiä tässä maailmassa. ”Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” Room. 9. 20. KR. 33/38.

Luonnollinen ihminen loukkaantuu ristinsanomaan. Jokainen uudestisyntymän kokenut ja evankeliumin vastaanottanut, joutuu tuomittavaksi kuolemaan. Oman minä ja halujen kuolemaan. Jumalan sana tuomitsee synnin ja synnilliset teot. Kristityistä sanotaan, miten he tuomitsevat ihmisiä.

Ihminen ei voi toista ihmistä tuomita, mutta Jumalan sana tuomitsee jokaisen ihmisen syntiseksi ja langettaa kuolematuomion. On vaikeaa luonnollisesti ottaa vastaan kuolemantuomio. Kristus Jeesus, Pyhän henkensä avulla valaisee syntisen ihmisen mielen maailmaan, ja näyttää todeksi synnin. Silloin kirkastuu se pimeys, joka jokaisessa luonnollisessa tilassaan elävän ihmisen sisällä on.

Jumalan kirkkaus ilmestyi Paavalille Damaskon tiellä, niin että hän kaatui maahan, kuin kuollut. Paavali näki miten hengellisesti sokea hän oli, kaikesta opetuksesta huolimatta. Päässä olevalla tiedolla ei ihminen muutu. Uskon pitää laskeutua sydämen tasolle. Sitten se muuttaa ihmisen. Paavali joutui luopumaan kaikista viisaana pitämistään aikeista. Hienot maalliset tittelit, menettivät merkityksensä. Niistä oli luovuttava. Tämä tekee evankeliumista loukkaavan. Ihminen ei ole hyvä, vain Jumala yksin on hyvä. Tämän toteaminen tekee kipeää. Ihmisen oma jumalisuus on tuomittava kuolemaan. Paavali oli teologi ja korkeasti koulutettu, mutta Jumalan näkökulmasta katsottuna, ne eivät olleet minkään arvoisia. Näistä Paavali joutui luopumaan, samoin näistä ja monesta muusta joutuu ihminen luopumaan vieläkin, tultuaan tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. Tämä kaikki on luonnolliselle ihmiselle hullutusta ja vaikea on luopua maallisesta arvostuksesta.

Norjalainen Öivind Andersen sanoo: ” Joka ei halua ottaa vanhurskautta sillä perusteella, jolla Jumala on sen meille antanut, hänen omavanhurskautensa estää häntä tulemasta pelastetuksi. Hänelle Kristus on tullut loukkauskiveksi pelastuskallion sijasta. Toisin sanoen Kristus on hänelle kadotukseksi.” (Lähde: Norvanto. 2010. Raamattu elämään. Yksin uskosta. Room. 1- 7. 33. Perussanoma. Kauniainen.)

Raamatun sana on kuin dynamiittia. Se räjäyttää ihmisen luonnolliset ajatukset Jumalasta. Yksinkertainen selkeä Jumalan sana on voimaa ja energiaa. Jumalan sana vie valtuuksillaan ihmisen kuolemantilasta elämään. Kaikki jotka uskovat Jumalan sanaan, tulevat pelastumaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan sana ei automaattisesti pelasta, vaan se pitää sisäistää omaan sydämeen ja sen on muututtava lihaksi. Siihen on uskottava kokosydämisesti. Ihmisen opittua näkemään Jumalan sanasta tosiasia, ettei ole muuta pelastusta, kuin Jeesus Kristus ja Hänen Golgatalla tekemänsä sovitustyönsä. Mikään muu ei ihmistä muuta syntisestä tilasta. Sovitustyö on täydellinen lahja, jonka vastaanottaminen henkilökohtaisesti, siirtää meidät elämän tielle. Aloitamme matkan Kristuksen seuraajaana, ja pääsemme ikuiseen elämään, tämän elämän jälkeen. Kaikki yksin uskosta, yksin armosta. Ei ihmisen ansioilla ja hyvilläkään teoilla päästä taivaaseen, vain ottamalla pelastusrenkaasta kiinni. Risti juurella on pelastuspaikka. Kristus teki sovinnon Jumalan kanssa. Syntinen saa turvautua Golgatan täydelliseen työhön.

”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’.
Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”
Apt. 4. 11 – 12. KR. 33/ 38.

Jos sinulla on kaipaus päästä Jumalan yhteyteen. Jos tunnet, että elämäsi tarvitsee suunnan muutosta? Jos omatuntosi on levoton, eikä sinun sydämessäsi ole rauhaa? Jos pelastusvarmuus puuttuu? Tartu kiinni Jumalan lupauksiin, jotka erityisesti Roomalaiskirjeessä sinulle välitetään. Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo, miten hän itse löysi armon ja anteeksiannon Kristuksessa. Armoa etsinyt Martti Luther, löysi Roomalaiskirjeestä armon avaimen. Hän löysi myös evankeliumin Roomalaiskirjeestä. Hänelle avautui evankeliumin kirkas sanoma, tästä Paavalin kirjeestä. Hänelle avautui ymmärrys evankeliumin sanalle, Paavalin opetusten kautta. Roomalaiskirjeen sanoma on täynnä voimasanoja, jotka avaavat uskon oven etsivälle. Paavali välittää armon evankeliumia.

” Evankelioiminen on sitä, että elämän leivän löytänyt kerjäläinen, kertoo toiselle kerjäläiselle, mistä löytää elämän leipää.” (Lähde: -Tuntematon-)

Kerjäläisenä pyrin osittamaan sinulle lukijani, mistä löytää elämän leipää. Vajavaista tämä neuvomiseni on, en korkealta kirjoita näitä rivejä. Jos joku löytää murusen joka johtaa isompien leipäpalojen äärelle, on tämä kirjoitukseni tehnyt tehtävänsä. Herra Jeesus, antakoon armonsa, että joku löytäisi sanojeni kautta elämäntien, joka taivaaseen vie.

Kerran pelastuksen löytänyt, ei välttämättä ole jatkuvasti sisällä pelastuksessa. Tässä syy, miksi evankeliumia pitää jatkuvasti julistaa ja kertoa. Uudelleen ja uudelleen meidän jokaisen on etsittävä elämän veden lähteestä uutta virvoitusta. Elämänvettä saadaan vain Jumalan sanaa lukemalla. Uskossa ei säilytä, ellei uskon orasta hoideta. Kasvu tapahtuu Jumalan sanaa lukemalla ja kuuntelemalla. Evankeliumissa on pelastava voima, mutta evankeliumissa on voima, mikä säilyttää uskossa loppuun saakka. Kristus Jeesus antaa meille, Pyhän hengen sinetin uskoon tultuamme. Pyhän hengen kaste antaa meille uuden voiman elää kristityn elämää. Pyhä henki on voiman henki. Pyhä henki antaa voiman kertoa pelastuksesta. Armolahjoja saamme Pyhän hengen vaikuttamana. Ilman Pyhää henkeä emme voi tehdä mitään. Siksi rukoile Pyhän hengen kastetta, jos uskonelämäsi on kuivaa. Hän tahtoo vuodattaa Pyhän hengen jokaisen janoisen ylle. Hän virvoittaa erämaassa olevaa Jeesuksen omaa.

”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Joh. 14. 26 – 27. KR. 33/38

Maailmassa on aistittavissa pelon ilmapiiri. Mutta joka on Kristuksen oma, hänen ei tarvitse pelätä. Jumala on rakkauden Jumala. Hän antaa pelon sijaan rauhansa, eikä kukaan, eikä mikään voi riistää Kristuksen omaa Hänen kädestään. Golgatalle pystytetty risti on tyhjä. Jeesus elää ja Hänen omansa saavat elää.

”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!”

Gal.6. 14. KR. 33/ 38.

@LR.

This entry was posted on 25.4.2017. Bookmark the permalink.