Eivät ihmeet sieluja pelasta

Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.
Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa.
Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui
. ” Apt. 19. 18 – 20. KR. 33/38.

Siihen aikaan, kun sain tulla, Jeesukseen uskovaksi. Tapasi olla käytäntö, että uskoon tullut julkisesti tunnusti, jos oli tehnyt julkisia syntejä. Lupautui julkisesti tekemään parannusta. Yleensä seurakunta oli paikka, missä tunnustus tapahtui ja parannuksenteon lupaus. Uskoon tulo oli reilua, eikä synnin kanssa leikitty. Tehtiin täyttä totta, ja otetiin täysi ero entiseen synnilliseen elämäntapaan. Jeesuksen seuraan lähtemisestä, maksettiin monesti kova hinta. Entiset ystävät ja kaverit, joidenka kanssa oli eletty, harrastaen synnillistä elämää, saivat nyt jäädä. Myös ulkoinen olemus koki muutoksen. 1970-luvulla oli hippikulttuuri voimissaan. Uskoon tulleet ” pitkätukat” kävivät siistimässä parturissa itsensä. Monien asu vaihtui asialliseen pukeutumiseen. Naisilla, useilla oli vahva meikkikerros kasvoilla. Se puhdistui täysin luonnollisiksi kasvoiksi. Asut, jos ne olivat epäsoveliaat, siveettömän paljastavia, nekin vaihtuivat asialliseksi. Näistä ei tarvinnut paljoa seurakunnissa neuvoa. Oli luonnollista, jos sydämessä tapahtui muutos uuteen ja puhtaaseen. Silloin ulkoinen olemus muuttui myös. Vastakääntyntyneestä, Jumalan lapsesta näki, että nyt on Herra muuttunut ihmisen sydämessä. Korut lähtivät myös tyystin. Onhan Raamatussa neuvo, etenkin meille naisille, ettei meidän kaunistuksemme olisi ulkoista, kultien ympärillemme ripustamista. Tästä Paavalin opetuksesta pidettiin kirjaimellisesti kiinni.

Monissa herätysliikkeissä mentiin askeettisuuteen, eli pukeuduttiin synkästi. Se ei ole varmasti Jumalan tahto. Kedon kukat ovat värikkäitä. Luonto on suorastaan värikylläinen, jos Jumala olisi värejä vastaan, olisi Hän jättänyt luodessaan värit pois. Kuten luonnossa kaikki on tasapainoista ja kaunista. Myös ihmisen olemuksen pitää olla Luojansa kuvan kaltainen, kauniisti tasapainossa. Ihminen on luonnollisesti kaunis, ei tarvita meikkiä. Monesti meikki vain pilaa Jumalan luomistyön. Kaunistuksesta tulee kauhistus. Ihmisellä on taipumus pakanalliseen yliampuvaan koristautumiseen.

Pakanakansojen kulttuuriin kuuluvat, ihomaalaukset ja monenlaiset renkaat, nilkoissa, käsissä ja kaulalla. Jos kriittisesti asiaa katsoo, eivät liiat renkaat ja tatuoinnit ihmistä kauniiksi tee. Joidenkin kulttuuriin kuuluu omaisuutensa panostaminen kultakoruihin. Etenkin naiset kantavat isoja, painavia korvakoruja korvissaan. Suuria sormuksia sormissaan etc. Huomioni oli, uskoon tultaessa korut lähtivät. Ulkonainen kaunistaminen ei ollut enää tärkeää. Oli saatu sisäistä kauneutta. Puhdas omatunto, sekä ilo kaunistaa kasvot. Rauha säteilee uskovan kasvoilta.

Alun Raamatun jakeessa kerrotaan, että koti myös koki puhdistuksen. Kirjat jotka eivät olleet soveliaita kristittyyn kotiin, ne poltettiin. Kyse ei ollut halvoista pokkareista, siinä meni arvoteoksia mukana. Koska kerrotaan poltettujen kirjojen arvo, viisikymmentätuhatta hopearahaa. Maallinen kalpeni Jeesuksen rinnalla, arvottomaksi rihkamaksi. Puhdistus ja täyskäännös uuteen elämään oli liikuttavan konkreettista. Kaikkea tätä tapahtui vielä 1970-luvulla, jolloin olin itse näkemässä kristityksi tulevien muutosprosessia. Kaikki maallinen sai mennä. Sydän oli rakastunut Jeesukseen Kristukseen, Hänessä on kaikki.

Nyt elämme maallistumisen aikaa. Olemme eläneet sitä jo vuodesta 250 jKr. Maallistuminen on ollut hidasta mutta varmaa. Vielä on ihmisiä jotka tekevät täyttä totta uskovaksi tullessa. Mutta ikävä on todeta, että viilentymistä tapahtuu jatkuvasti ja kiihtyvällä nopeudella. Uskoon tulleet, ottavat nyt maallisia vaikutteita, kaikilla elämän alueilla. Ihmisen ulkonainen muutos ei ole enää niin näkyvää, kuin sen pitäisi olla.

Joku voi sanoa, ettei ulkoinen muutos ole tärkeää, kunhan ollaan uskoon tultu. Jokainen saa pitää oman mielipiteensä. Omantunnon vapaus on olemassa sekä mielipiteen vapaus. Nykyisin ihmisen omatunto on erittäin joustava. Suvaitsevaisuus on päivän muotisana. Olen kuitenkin Raamatullisella kannalla, ei yli sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu.

Käsi kädessä kulkevat sisäinen -ja ulkonainen ihminen. Jos sydämessä on tehty täysi käännös Kristuksen omaksi, se ei voi olla näkymättä myös ulkoisessa olemuksessa. Paavalin opetukset eivät ole vanhanaikaisia, vaan täysin voimassa olevia tänäänkin.

Sisäisen ihmisen tulee muuttua päivä päivältä, enemmän Kristusta kirkastavaksi. Kristuksen sisäinen tunteminen, muuttaa myös asennetta, mitä teemme ulkoiselle ihmiselle. Älkää käsittäkö minua väärin.  Askeettisuus ei ole ajatuksissani. Sellainen kauneus, sävyisyys ja harmonia, joka näkyy ja tuoksuu Kristukselta, siinä on kristityn maallisen kehon kuva.  Olemmehan kuninkaallisia, Kristus on Kuninkaamme. Meidän on oltava kutsumuksemme arvon mukaisia, jokaisella elämämme osa-alueella.

Yleensä luopumus alkaa puheiden muuttumisesta, niin yksityisesti kuin julkisesti. Hengelliset asiat kiinnostavat entistä vähemmän. Epäjumala, urheilu on yksi esimerkkini. Urheilu alkaa saada enemmän puheissa painoa, kuin se, mitä hengellisellä rintamalla tapahtuu. Vähitellen muu maailmallinen asia tulee Jeesuksen tilalle sydämeen. Sydämen kyllyydestä, suu puhuu. Seuraavaksi pukeutuminen alkaa näyttää enemmän maallisen, kuin hengellisen ihmisen pukeutumiselta. Muoti vielä edesauttaa tätä kehitystä. Naisten pukeutuminen on muuttunut sellaiseksi, että jos Paavali eläisi hän kauhistuisi. Hän katsoisi, nykymuodin mukaan pukeutuneen Kristusta tunnustavan, olevan irstaan ja säädyttömän. Maailman kanssa, olemme niin yhtäläisesti pukeutuneita.

Etenkin me naiset, monet meistä, emme eroa maailmassa olevista naisista pukeutumisessa. Tätä ei voi yleistää, mutta liiaksi on maailmaa pukeutumistyylissämme. Näyttää, että aina vapaampaan suuntaan olemme menossa. Hengellisiä lehtiä lukiessa, ei tiedä lukeeko maallista aikakauslehteä, vai mikä lehti on kädessä? Eroavaisuuksia ei ole, kuin tekstissä, joka monesti kevyttä sekin. Paljon olisi yhtäläisyyksiä sanottavaksi, mutta tekstistäni tulisi liian pitkä. Maallistuminen on pitkällä… siitähän tämä kaikki johtuu. Syntielämä ja synnilliset taipumukset, ovat sallittuja. Ei ole väliä, miten elät, kunhan käyt kirkossa ja olet kristittyjen yhteydessä. Jumala hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, ei tarvitse parannusta tehdä, kun et kerran voi sitä tehdä. Ehkä terapia voi auttaa, käy siellä. Seurakunnassa saa tehdä työtä. Kun et opeta suoraan omia synnillisiä taipumuksiasi toisille… hyvä niin. Missä Raamatussa on tällaisia ohjeita?

Maallistunut seurakunta elää maallisesti. Herätysliike, missä Jumalan Pyhä henki on toiminut väkevästi, on muuttunut ” suolapatsaaksi.” Katsotaan taakse kuin Lootin vaimo ja tulokset näkyvät ikävällä tavalla. Seurakuntakuri on löystynyt, koska johtajat eivät voimattomina, uskalla puuttua epäkohtiin. Missä ei enää ole Pyhän hengen ilmapiiriä, siellä elää kuollut kristillisyys. On hengellinen nimi, mutta voima on poissa. Alkuseurakunnan aikaan synti paljastui synniksi. Syntielämää harrastava, ei olisi voinut olla seurakunnan sisällä, koska Jumalan Pyhä ilmapiiri olisi karkottanut hänet pois. Toinen vaihtoehto olisi ollut, synti olisi armolahjojen kautta paljastunut, asianomainen olisi tehnyt heti parannuksen.

Jumalan nimi ja hengelliset termit, hävettävät. Lahkolaisuus on häpeällistä. Nasaretin lahkoon, Kristuksen seuraan kuuluminen, pitää peittää erilaisin ” kevytversioin.” Light-kristillisyys on tätä päivää. Paholainen nauraa ilkikurisesti. Hän saanut jalan seurakunnan oven rakoon, ajat sitten. Istuu hengellisissä tlaisuuksissa penkissä, tyytyväisesti myhäillen. Heavy-rock-musiikki pauhaa, seurakunta hyppii tahdissa. Ollaan voimassa ja voitelussa. Toinen asia on, mikä voima vaikuttaa? Olisiko elävässä uskossa vielä olevien syytä, rukoilla henkienerottamisen ja tiedonsanojen armolahjaa Jumalalta?

Jeesus ei tullut maailmaan ihmeitä tekemään. Hän tuli pelastamaan syntisiä kadotustuomiolta. Nyt näyttäisi, että ihmeteot, ovat suuremmassa kurssissa, kuin sielun pelastuminen. Ruumiin terveys on tärkeää, mutta sielun pelastuminen, sitäkin tärkeämpää. Sielunkotelo oli sitten ihmeparantunut tai lääkäreiden kautta parantunut, kuolee kerran. Sielu elää ikuisesti ja kuolematon sielu pitää pelastaa paholaisen vaikutuspiiristä pois. Vain Jeesus Kristus ja Hänen Golgatalla tehty sovitustyö on evankeliumia, joka vapauttaa syntisen synnin kahleista ja paholaisesta. Paholainen ei pelkää muuta, kuin Pyhän hengen voimassa saarnattua evankeliumia. Jeesuksen veressä on voitto voima. Pyhän hengen tuli poistaa kaikki kuonan ihmisen sielusta.

Hengellisesti maallistuneet kristityt, tekevät ihmetekoja. Sairaita paranee ja voi tuli langeta taivaasta, kuten Raamatussa sanotaan. Kuitenkaan, ei siinä Jumalan henki ole mukana, paholainen osaa matkia voimallaan Pyhää henkeä. Tämä ei ole uutta, Raamatussa kerrotaan eräästä vastaavasta tapauksesta näin. ”Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri;
ja häntä kuuntelivat kaikki,
pienet ja suuret, ja sanoivat: ”Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan ’suureksi'”.
Ja he kuuntelivat häntä sen tähden, että hän kauan aikaa oli noituuksillaan heitä hämmästyttänyt.”
Apt. 8. 9 – 11. KR. 33/ 38. Maailman alkeisvoimat, noituus ja monille idän pakanauskonnoille kuuluvia toimintatapoja on mukana kristittyjen tilaisuuksissa. Hengellinen jooga, rukoushelmet, rukousnauhat ja moni muu, on tullut hengellisiin tilaisuuksiin mukaan. Kristitty voi käyttää näitä yksin ollessaan, eivät nämä ” taikakalut” auta.  Jumalan palveleminen, ei tarvitse temppuja ja apuvälineitä. Mitä teet silloin, kuin toisia ihmisiä ei ole sinua näkemässä? Missään et ole yksin. Jeesus on läsnä kaikkialla ja näkee sinut sielläkin, missä luulet, ettei Hän olisi. Maailmalla liikkuu profeettoja. Heistä käytetään nimitystä ” suuri.” Kukaan toinen ei ole suuri, kuin Jumala. Ihmisistä ei koskaan tule hengellisessä mielessä suurta. Maallisella puolella voidaan nimittää ” suurmiehiä” ja – ”naisia.” Kaikki kunnia ja kiitos on annettava Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle. Hänen on valta, voima ja korkeus. Ei ole toista nimeä maanpäällä, kenen edessä jokaisen ihmisen on kerran polvistuttava, kuin Jeesus Kristus.

 

Maallistumisesta huolimatta, Jumala Jeesuksessa Kristuksessa, vaikuttaa Pyhän henkensä kautta ajassamme. Vielä elämme armonajassa. Vielä Herra Jeesus kutsuu syntisiä parannukseen. Vielä on tervettä hengellisyyttä olemassa. Vielä kaikuu veren evankeliumi. Vielä on ihmisillä mahdollisuus mennä ahtaasta portista sisälle ja löytää todellinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus portin kautta menemme sisälle kaidalle tielle, joka vie iankaikkiseen elämään. Mentyämme sisälle Sanaan, Kristukseen, löydämme ohjeet, kuinka säilymme Jeesukseen uskovina. Miten kuljetaan kaidalla tiellä, miten pysymme kaidantien kulkijoina. Kaikki ohjeet ovat Jumalan sanassa Raamatussa. On aktiivisesti ja uskollisesti, tutkittava Jumalan sanaa. Aktiivinen ja uskollinen Jumalan sanan tutkiminen, pystyttävät aidan, joka erottaa meidät maailmasta ja sen pahuudesta. Ristillä Jumala erottaa meidät pahasta.

Meidät on erotettu synnistä Jeesuksen ristintyön ansiosta. Tämän löydettyämme olemme kaidalla tiellä, joka vie elämään. Kapean tien vaellus alkaa ristin juurelta, Golgatan kummulta. Pyhä henki toimii ja vaikuttaa hengellistä heräämistä, uudistumista. Saamme rukoilla vielä, parannuksen armoa, eksyneiden paluuta takaisin Kristuksen terveeseen yhteyteen. Takaisin palaavan, tuhlaajapojan ja -tytön Jeesus ottaa ilolla vastaan.  Isä juoksee puolitiehen vastaan. Jumala rakastaa syntistä ihmistä, jokaista luopumuksen tiellä ollutta. Kaikki Hän ottaa ilolla takaisin omakseen. Taivaallisella Isällä riittää armoa ja anteeksiantoa jokaiselle katuvalle syntiselle. Maallistuminen jatkuu, sen pitää jatkua. Näin Jumala erottaa jyvät akanoista. Lusteen annetaan kasvaa yhdessä  muun Jumalan viljan kanssa.  Hengellisesti terveellä pohjalla pysyy, olemalla varovainen uusien tuulien puhaltaessa. Hengellisellä kentällä on aina liikettä. Elämässä on liikettä. Paikalleen jämähtänyt kristillisyys, mistä käytin vertausta ” suolapatsas” pysähtyy tai palaa siihen mistä on lähtenyt.  Alkuseurakunnasta lähtien on herätyksiä ollut ja mennyt.  Ainoat jotka ovat pysyneet samana, ovat ristin sovitustyö, Jumalan armo ja rakkaus. Jeesuksen takaisin paluu. Kristuksen omat, herätkää! Jeesus tulee takaisin, niin kuin näitte Hänet ylösnousevan Isän luokse. Hän palaa noutamaan morsiamensa Kuninkaalliselle hääaterialle. Oletko valmis? Vielä Herran sana voimallisesti, kasvaa ja vahvistuu. Syökäämme Sanaa ja juokaamme kuolemattomuuden lähteestä. Joka vahvana pysyy uskossa loppuun saakka, hän pelastuu. Jokainen on itsestään ja vaelluksestaan vastuussa. Omassa voimassa emme muutu, vain Pyhä henki tekee muutokset meissä. Saakoon Pyhä henki täyttää meidät päivittäin ja hetkittäin voimallaan. Pyhän hengen voimassa kulkeva kristitty, ei lihanhimoa täyta. Raamatustasi voit lukea, mitä ovat lihanhimot ja ketkä eivät peri Jumalan valtakuntaa. Herra armahda meitä, Kristus armahda meitä. Amen.

”…mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7. 14. KR. 33/ 38.

@LR.

This entry was posted on 27.5.2017. Bookmark the permalink.