Jumalan rakkaus on kuolemaa väkevämpi

”Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.
Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.” Korkea Veisu 8. 6 – 7. KR. 33/38.

Olen yhden saarnan kuullut uskossa oloni aikana, Korkean veisun pohjalta. Voi olla, että tämä on sattumaa. Lukijani ovat voineet kuulla useitakin saarnoja tämän Raamatun kirjan pohjalta. Korkea Veisu on kaunis rakkauskertomus. Kerronta on kaunista ja ihanaa kuvausta, avioliitosta. Miehen ja naisen välisestä rakkaudesta. Kuvaus on eroottisen rakkauden kuvausta. Koska Laulujen Laulu on Raamatussa, silloin seksuaalisuus on Jumalan tahdon mukainen lahja, joka on annettu aviopuolisoiden iloksi. Avioliitto on tarkoitettu, miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Jumalan tahto on, että ihmiset eläisivät miehen ja naisen välisessä avioliitossa. Kaikki toiset liitot ovat epätavallisia liittoja ja luonnottomia. Niissä ei ole Jumalan siunausta mukana.

Korkea Veisu on myös kuvaus Jumalan ja ihmisen välisestä rakkaudesta. Jumala rakastaa ihmistä, vaikka ihminen lankesi syntiin. Jumala on pitkämielinen ja Hänen armonsa on mittaamatonta. Rakkauden Jumala on myös kiivas Jumala, eikä Hän salli loputonta synnin tekemistä. Jumala on asettanut rajan, jonka ylitse syntiä ei voi tehdä, etteikö siitä seuraisi rangaistusta. Joten tahallinen synnin kanssa leikkiminen, päättyy kerran rangaistukseen. Jos parannusta ja mielenmuutosta ei tehdä. Pahin rangaistus on iankaikkinen ero Jumalasta, toinen kuolema. Raamatussa meille annetaan tästä varoitus. Jumala kärsivällisenä odottaa syntisen paluuta, parannuksen paikalle. Jumalan tahto on, ettei yksikään syntinen joutuisi kadotukseen, vaan ottaisi armon vastaan. Armahdettu syntinen on Jumalan lapsi ja taivaan perillinen.

Suurin osoitus Jumalan rakkaudesta oli, Jumalan lähettäessä ainokaisen Poikansa Jeesuksen maanpäälle. Jeesus Jumalan Poika, eli maanpäällä ihmisen elämän. Hän rakasti syntisiä ihmisiä. Hän kohtasi erilaisia ihmisiä, erilaisissa tilanteissa. Hän osasi aina kohdata ihmisen niin, että olipa ihminen miten huonossa elämäntilanteessa tahansa, silti Hän ei tullut torjutuksi. Jeesus ei heittänyt ketään pois, eikä kääntänyt selkäänsä kenellekään. Kaikkia Hän auttoi ja kuunteli. Jeesus oli paras sielunhoitaja. Jeesus on yhä rakkaus ja Hän ei torju ketään luotaan pois. Jeesus lupaa: …”ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6. KR. 33/38.

Joka tulee Jeesuksen luokse, Hän rakkaudessaan tahtoo auttaa tulijaa. Ensimmäiseksi Hän tahtoo antaa kaikki synnit ja pahat teot anteeksi, teot jotka ovat pahoittaneet Jumalan mielen. Katuva syntinen saa kaikki anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä, iloon, rauhaan ja vapauteen saakka. Näitä rikkomuksia ei enää tämän jälkeen muisteta, ne heitetään niin etäälle, kuin itä on lännestä. Jeesus Kristus Golgatan Pyhä Uhrikaritsa, on sovittanut kaikki synnit. Kristus astuu sydämesi valtaistuimelle ja hallitsee elämääsi uudestisyntymän jälkeen. Saat Pyhä hengen sinetin merkiksi, että olet Jumalan lapsi.

Jumalan rakkaus on niin väkevä, että Kristus voitti kuoleman vallan ja voiman. Kuolema on voitettu ja voitto saatu. Jokainen Kristuksen oma on astunut, kuolemaan johtavalta tieltä elämäntielle. Kristuksen oman sielu elää ikuisesti, fyysisen kuoleman jälkeen. Parasta on, ettei uskovan sielun tarvitse enää kohdata toista kuolemaa. Kuolemaa, joka on ikuinen ero Jumalasta.

Jumalan rakkaus on kuin tuli. Tulen liekki polttaa. Jokainen joka kohtaa tulen liekin, tietää mitä se saa aikaan. Liekki polttaa kaiken sellaisen pois, mikä ei kestä tulta. Synti ei kestä Jumalan tulen liekkiä. Synti ei kestä Jumalan rakkauden kosketusta. Syntinen ja synnissä elävä ihminen murtuu, Jumalan rakkauden kosketuksesta.

”Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka kallion murtaa?” Jer. 23. 29. KR. 33/38.

Jumalan Sana on rakkauden sanaa, jokaiselle ihmiselle. Jumalan sana, tuomitsee synnin, mutta armahtaa syntisen ihmisen. Jumalan sana puhdistaa ja parantaa, eheyttää ihmistä. Jumalan sana, on totuuden sanaa. Sanaa, joka näyttää mikä on ihminen, ilman Jumalaa? Mikä on ihminen, sen jälkeen, kun on löytänyt Kaikkivaltiaan Jumalan? Raamatun sana näyttää totuuden ihmisestä.

Lämmin kiitos lukijoille ja sivuillani vierailleille

Kaikille sivuillani kävijöille toivotan, siunattua hyvää Johannes Kastajan muistojuhlaa, sekä Juhannusta, suomalaista keskikesän juhlaa.

Sopiva ja sopimaton aika

”…saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” 2. Tim. 4. 2. KR.33/38.

Pohjoisella pallonpuoliskolla on nyt kesäaika ja lämminkausi. Kotimaamme Suomi, on pitkän talven jälkeen, viheriöivä ja kaunis maa. Hengelliset tilaisuudet kuuluvat perinteisesti suomalaiseen kesään. Suuret hengelliset tilaisuudet, vetävät kansaa puoleensa. Näissä tilaisuuksissa astuvat esiin, nimekkäimmät hengellisen ruoanjakajat. Rivijäsenet ovat kuuntelijan paikalla. Suuret tapahtumat antavat ymmärtää, että Jumalan sanan kylväminen on harvojen ja valittujen tehtävä. Aikoinaan jopa Raamatun lukeminen oli pappien tehtävä. Kansa ei omistanut Raamattua. Jumalan sana on tarkoitettu kaikelle kansalle, oli väärin rajata Raamattu pappien kirjaksi. Nykyisin saavat kaikki lukea Raamattua. Miten monen lukemistoon Raamattu kuuluu, on toinen asia?

Evankeliointia, Jumalan sanan kylvöä pidetään vaikeana tehtävänä. Ihmisen voimin tehtynä, se on vaikeaa, eikä tuota satoa. Tarvitaan Pyhän hengen antama voima.

Raamattu opettaa. ”Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.
Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. Apt. 1. 4 – 8. KR. 33/38.

Tämä sama opetus on edelleen voimassa. Pitää saada uudestisyntymän jälkeen, Pyhän hengen kaste, silloin saadaan voima todistamiseen. Pyhä henki tulee uudestisyntymän hetkellä, ihmisen sydämeen. Jeesus antaa Hänen lapseksi syntyneelle, Pyhän hengen. Uudistaa mielen ja kielen. Pyhä henki tulee voimaksi matkalle, jokaiselle joka rukoillen janoaa Pyhän hengen kastetta. Pyhä henki, on voiman, rohkeuden ja raittiuden Henki. Totuuden Henki, joka johtaa kaikkeen totuuteen.

”…saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” 2. Tim. 4. 2. KR.33/38.

Hengellisillä kesäjuhlilla puhujat astuvat sopivalla ajalla saarnaamaan sanaa. Kaikki järjestelyt ovat tehty hyvissä ajoin etukäteen. Puhujat valittu ja tekstit kirjoitettu, paljon ennen juhlia. Kaiken pitää sujua suunnitelmien mukaisesti.

Sopimatonta olisi, jos konsepteihin tulisi spontaani muutos, joku astuisi puhujan paikalle kutsumatta. Suurella varmuudella voin sanoa, että järjestyksen valvoja poistaisi puhujan. Kuitenkin evankeliointi kuuluu jokaiselle Jumalan lapselle. Jumala järjestää sopivia aikoja jokaiselle, todistaa uskosta Jeesukseen Kristukseen. Pyhän hengen johdatuksessa elävälle, tulee näitä tilaisuuksia itsestään ja kutsumatta.

Mistä sielu ruostuu?

” Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.” Apt. 24. 14 – 15. KR. 33/38.

Onko katua tai tietä, minkä nimenä on, lahkolaisentie?

Jeesuksen aikana kristittyjä, jotka lähtivät pois juutalaisuudesta, Jeesusta seuraamaan, nimiteltiin lahkolaisiksi. Jeesus oli Nasaretin lahkon päämies. Maassamme, henkilöitä jotka eivät kuulu valtiokirkkoon, sanotaan lahkolaisiksi. Perinteisesti kristillisen käsityksen mukaan, lahkoksi käsitetään harhaoppisena pidettyä liikettä, jonka ei katsota dogmissaan (opissaan) tunnustavan Jeesuksen statusta, samalla tavalla kuin Raamattu tekee. (Wikipedia)

Nyt lahkolaisuus saa aivan eri merkityksen, kuin mitä yleensä annetaan ymmärtää. Valtiokirkko ja vapaat suunnat, tunnustavat opissaan, Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja uskovat kolminaisuusoppiin. Isä, Poika Jeesus, Pyhä henki, kaikki nämä kolme ovat yhtä, kuin Jumala. Jotenka Jeesuksen seuraaja ei ole lahkolainen, vaan Jumalan lapsi. Hänellä on pelastusvarmuus Jeesuksessa Kristuksessa.

Isien Jumala, joka aikojen alusta on ollut ja hallitsee kaikkea kaikkialla, on korkein auktoriteetti ihmisille. Kaikki on syntynyt Jumalasta. Jumala on luonut taivaan ja maan ja kaikki elollisen ja elottoman. On luonut ihmisen ja eläimet. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Meidän kristittyjen tulee kunnioittaa Jumalaa ja pitää Hänet pyhänä. Laki on kirjoitettu Raamatun sanaan. Raamattu on kuin suuri kirjasto. Raamatun sana on luotettavaa, huolimatta siitä, että ensimmäiset kirjat on kirjoitettu yli 1000 vuotta eKr. ja viimeiset kirjoitettiin Patmos saarella, 100 vuotta jKr. Raamattu on pitkän aikajakson tuotos. Pitkästä aikajanasta huolimatta, Raamattu on johdonmukaisesti kirjoitettu. Punaisena lankana kulkee, Jeesuksen pelastustyö. Ihmisen synnistä pelastaminen on Jumalan tärkein ajatus Raamatussa.

Profeetat julistivat Vanhassa testamentissa Pyhän hengen ilmoittamaa sanaa.

”Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” 2. Piet. 1. 21. KR. 33/38.

Raamatun sana ei avaudu ihmiselle muuten kuin Pyhän hengen vaikutuksesta.

”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;” 2. Piet. 1. 20. KR. 33/38.

Yksikään Raamatun sana ei ole tullut julki ihmisen tahdosta. Siksi me saamme luottaa Raamatun lupauksiin. Jumalan sana ei petä, minkä Sana lupaa, se myös toteutuu. Kaikki Sanan lupaukset eivät toteudu ” pikaversiona” vaan Jumalan ennalta suunnittelemassa aikataulussa.

Koska Jumalan oma Sana Raamatussa on luotettavaa. Meidän on kristittyinä kunnioitettava Sanaa. Meille ei ole annettu toista elämäntaito opasta, joka olisi niin hyödyllinen, kuin Raamatun sana on.

”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” 2. Piet. 1. 19. KR. 33/38.

Ihmiset eivät tänä aikana arvosta Raamattua, niin kuin pitäisi.

Uskon vanhurskaus

 

”Ja Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista
siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssansa.” 1. Moos. Genesis. 12. 1 – 4. KR. 33/38.

Esikuvien ja mallioppimisen avulla, ihminen omaksuu uusia asioita. Elinympäristömme on erilaisia virikkeitä täynnä. Hyvien esikuvien avulla voimme rakentaa elämästä hyvän. Ensimmäinen paikka, mistä oppiminen lähtee, on lapsuuden koti. Sopiva sanonta on, ” mitä isot edellä sitä pienet perästä.”

Jumala viisaudessaan tiesi tämän. Ihminen oppii parhaiten seuraamalla yhtä hyvää esimerkkiä, kuin monia huonoja esimerkkejä. Hän tiesi, esimerkin avulla oppii parhaiten. Niinpä Jumala nosti yhden hyvän esimerkin, jota seuraamalla uskossa vaeltaminen päätyisi hyvään lopputulokseen.

Synti oli pilannut ihmiset ja Jumala käytti vedenpaisumusta aseena, tuhota synnin saastuttamat ihmiset. Nooa oli yksi hyvä esimerkki, jonka Jumala tahtoi perhekuntineen säästää tuholta. Nooa totteli Jumalan käskyä ja uskossa rankensi arkkia. Hän uskoi, vaikka ei tiennyt syytä arkin rakentamiseen. Arkki valmistui aikanaan. Nooa meni perhekuntansa kanssa arkkiin, mukanaan pareittain eläimiä, lajiensa mukaan. Nooa noudatti Jumalan kehotusta. Syvyyden lähteet aukesivat, vesi syöksyi maahan ja jatkui sateena, joka tuhosi kaiken elollisen maanpäältä. Nooa ja hänen väkensä arkissa pelastuivat.

Jumalan lähettämä rankkasade päättyi ja Nooa sai tehtävän olla uusi kantaisä ihmisille. Nooasta piti syntyä synnistä puhtaita jälkeläisistä.

Nooa oli Adamin ja Eevan jälkeläinen. Jumalan valinnasta huolimatta, synti seurasi Nooan elämässä mukana. Ihmisen syntiin taipuva luonne seurasi Nooassa, mikä on lihasta syntynyt, on synnin alainen. Näin ihmiset jatkoivat synnillistä elämää.

Jumala tarkkaili, olisiko uutta Hänelle mieluista ihmistä, joka voisi olla esikuvana ihmisille. Jumala kutsui esimerkki henkilöksi, patriarkka Abrahamin. Hänestä on sanottu, ” Abraham, on kaikkien uskollisten isä” Jumala valitsi hänet, elämään uskosta Jumalaan.

Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala ei ollut erityisemmin ilmestynyt kenellekään ihmiselle, siten kuin Hän ilmestyi Abrahamille. Nyt Jumalan ilmestyminen Abrahamille, merkitsi uuden alkamista ihmisten elämässä.

Jumala on rakkaus ja Hänellä oli pelastussuunnitelma edelleen olemassa. Jumalan valinta Nooan ja hänen vaimon, yrityksessä saada synnittömiä ihmisiä epäonnistui. Jumalan valinnasta huolimatta ihminen voi epäonnistua, Jumalan tahdon toteuttamisessa. Silti Jumala rakastaa syntistä ihmistä.