Iso kirja synnistä

”Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi.” Dan. 9: 5. KR. 33/38.

Jeesuksen omina emme ole vapaita synnillisistä taipumuksistamme. Menneet synnin ja Jumalan tahdon rikkomiset saamme kaikki anteeksi, löydettyämme armahtajamme ja sovittajamme, Jeesuksen. Jumala antaa kaiken entisen anteeksi. Ihmiset, me olemme armottomia ja anteeksiantamattomia. Uudestisyntynyt on uusi luomus, entinen on poissa. Meidän ihmisten pitää ymmärtää, minkä Jumala on anteeksi antanut, sitä mekään emme saa kaivella uudelleen esille. Kaikki entinen on mennyt, uusi on sijaan tullut.

Uudestisyntyneet saivat Jeesukselta tehtävän saarnata sanaa ja antaa syntejä anteeksi. Herännyt omatunto tarvitsee armon sanomaa, mutta se tarvitsee anteeksiannon, kaikesta menneestä. Jeesuksen omille on annettu yleisen pappeuden perusteella, valta antaa syntejä anteeksi. Kaikille syntejään katuville tarjotaan armoa ja anteeksiantoa. Evankeliumin iloa ja vapautta pitää tarjota, myös syntiin langenneelle ja pois lähteneelle, Jumala rakastaa luopunutta. Hän tahtoo, ettei yksikään Hänen omansa joutuisi pois Hänen yhteydestään ja eksyisi maailmaan. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” Hes. 34. 16. KR. 33/38.

Yleinen puheenaihe kristillisissä piireissä onkin synti ja syntiongelma. Raamattu kertoo synnistä ja sen olemuksesta. Raamattu kertoo myös, miten pääsemme eroon synnillisestä taipumuksestamme.

Syntihän on Jumalaa vastustava teko, elämän asenne, joka vie Jumalasta etäälle.

Synnin kanssa saamme elää aina tässä maailmassa. Kristittyinäkin, olemme jatkuvasti Jumalan vastustajan vaikutuspiirissä. Vastustaja sananmukaisesti vastustaa, ettemme säilyisi uskossa ja lähellä Kristusta. Vastustaja yrittää kaikin keinoin saada meidät ansaansa. Raamatusta emme saa syntiä pois, emmekä kristinuskon pääsanomasta. Jos tätä yritämme muuttaa, pitäisi koko kristinuskon sanoma muuttaa toisenlaiseksi. Siihen ei Raamatun sana anna lupaa. Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa on Jumalan omaa sanaa, mitä tapahtuu, jos poistamme Jumalan sanasta jotakin sellaista, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Lukijat saavat olla uteliaita ja etsiä Raamatustaan, mitä Johanneksen ilmestyskirjaan on tästä aiheesta kirjoitettu.

Nähdäksemme mitenkä kauhea asia ihmiselle synti on, se tarvitsee näkyäkseen mustan taustan. Mustaa taustaa vasten armo ja anteeksianto näkyvät kirkkaasti.

Raamattu kertoo syntisestä naisesta, huorasta. Tuhlaajapojasta joka tuhlasi perintönsä. Raamatun alkulehdiltä saamme lukea, ensimmäisestä verityöstä. Juopuneesta Nooasta, joka söi ylikypsiä rypäleitä puutarhastaan liian paljon, ja päihtyi. Sodoman ja Gommoran synnistä, rikkauden tavoittelusta. Epänormaalit seksuaalisuhteet, Raamattu tuo kaunistelematta esille. Petturi Juudas, joka kavalsi Jeesuksen, mainitaan. Opetuslapsi Pietari lankeaa, kieltämään, ettei ole Jeesusta tuntenut. Valehtelu, näin lähellä Jeesusta eläneelle, tuntuu pahalta. Ryöväri oli ristillä. Esimerkkejä on runsaasti, eikä Raamattu kaunistele, etteikö syntiongelmaa olisi ollut ja tule olemaan. Kristitty lankeaa syntiin, jos paholainen pääsee heikkoon kohtaan iskemään kyntensä. Nämä asiat esille tuova, Jumalan sana, tekee kristinuskosta ihmeellisen uskon. Raamattu tuo selkeästi esille, mitä mieltä Jumala on synnistä.

Missä synti on suureksi tullut, siellä tarvitaan anteeksiantamuksen sanomaa. Synnintunto on tarpeen. Tarpeen tultua, voimme kertoa evankeliumin sanomasta, mikä auttaa syntisen vapauteen?

Potilaan tietäessään diagnoosin sairaudelleen, se antaa sairaudelle nimen. Tämä saattaa olla sairaalle helpottava tieto, mutta se voi ahdistaa entisestään. Monesti epätietoisuus, mikä vaivaa, on diagnoosin myötä poissa, tämän jälkeen on helpompi jatkaa elämää. Tiedetään mikä on vaivan syy ja nimi. Lääkäri osaa alkaa hoitaa sairasta, koska tietää mitä hoidetaan.

Abraham ja uskon vanhurskaus

Hengelliseen elämään liittyy monia vaikeasti käsitettäviä asioita. Tällainen vaikea asia on, uskon vanhurskautus-oppi. Ihmisen mieli ei kaikessa rajallisuudessaan, voi ymmärtää, miten usko vanhurskauttaa ihmisen?

Jumala on viisaudessaan antanut Raamatun sanan, sieltä voimme Pyhän hengen avulla oppia ymmärtämään vaikeitakin hengellisiä asioita.

Raamattu sisältää paljon esimerkkejä henkilöistä ja heidän elämästään, ja miten usko Jumalaan vaikutti heidän elämässään.

Näistä henkilöistä voidaan ottaa oppia omaan uskonelämäämme.

Eräs merkittävä Vanhan testamentin henkilö, oli patriarkka Abraham ja hänen uskonsa ja uskon vaelluksensa. Hänestä voimme ottaa opiksemme sellaista, joka avaa näkökulmaa, mitä on uskon vanhurskaus, miten vanhurskauttava usko syntyy ja toimii käytännössä. Miten Abrahamin uskoa pitää opettaa seurakunnissa ja käytännön evankeliointi tilanteissa, niin että se synnyttäisi halun elää uskonelämää, niin että voisimme elää voitokasta uskonelämää.

” Alexander Macharen piti Abrahamin kutsua Vanhan testamentin tärkeimpänä tapahtumana. Hän vertasi sitä suureen pieneen alkulähteeseen, joka jonain päivänä virvoittaisi maanosia.”

Koska Abraham totteli Jumalan kutsua, Jumala synnytti hänen siemenestään kansakunnan, jonka kautta Hän ilmoittaisi itsensä ja Lunastajan maailmalle.”

”Ja Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista
siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” 1. Moos. 12: 1- KR. 33/38.

Jukka Norvannon mukaan, ” näihin kolmeen jakeeseen sisältyy Jumalan pelastussuunnitelma. Ne kertovat kaikessa lyhykäisyydessään sen, mitä Jumala aikoo seuraavien vuosituhansien aikana tehdä.” ( Norvanto, 2008, 69)

Aika jolloin Jumala ilmestyi Abrahamille, oli hengellisesti pimeää aikaa. Abrahamin asuinseutu oli rikas kauppakeskus. Siellä oli paljon epäjumalan palvelusta. Perimätiedon mukaan Abrahamin isä olisi valmistanut epäjumalia ja palvellut niitä yhdessä toisten perheenjäsenten kanssa. Tähän pimeyteen ilmestyi Jumala Abrahamille ja hän oli kuuliainen Jumalan kutsulle. Jumala käski jättää kaikki entinen. Oli lähdettävä, isän kodista, jättää maansa ja kansansa ja lähteä kohti tuntematonta, Jumalan johdatuksessa.  Abraham pääsi pois epäjumalanpalvelus keskuksesta.

Vanhurskauttava usko on Jumalalle kuuliaista uskoa ja Jumalan tahdon toteuttamista. Voiko kristitty luottaa täydellisesti Jumalan huolenpitoon? Opetetaanko kristityille, Jumalan huolenpidosta ja luottamuksesta, tarpeeksi vakuuttavasti? Vaatiiko Jumala ihmiseltä kokonaisvaltaista luottamusta itseensä?

Tulella ja suolalla suolattava

”Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.” Mark. 9. 49 – 50. KR. 33/38.

Suola on vanha mauste ja säilöntäaine. Raamatussa kerrotaan suolasta. Raamatussa on runsaasti vertauskuvin kerrottuja asioita, sitä on suolakin. Suolaa on jo Raamatun aikana käytetty mausteena ja säilymisen edistämiseksi.

Muinoin suola määriteltiin kemiallisesti, veden, ja hapon sekä emäksen keskinäisestä reaktiosta syntyneeksi tuotteeksi. Tavallisesti suolasta puhuttaessa tarkoitetaan natriumkloridia, joka on suolahapon suola. Kemiallisesti syntyy useita muita suolahappoyhdisteitä. Nykyisin puhutaan vain lyhyesti, ioniyhdisteistä.

Voimme nykykieltä käyttäen todeta, Jeesus puhui opettaessaan, jokainen uhri on ioniyhdisteellä käsiteltävä. Jokaisella ihmisellä on oltava ioniyhdiste itsessään. Jeesuksella oli huoli, mitä tapahtuu, jos suola käy mauttomaksi, millä se maustetaan uudestaan?

Huoli oli aiheellinen. Suola merkitsi Jeesuksen opetuksissa, voimaa, ioniyhdistettä, joka syntyy elävästä yhteydestä Jumalaan. Ihmisellä pitää olla elävä yhteys Jeesukseen Kristukseen. Yhteyttä ei synny, jos jokin yhdisteen osa puuttuu. Kristittyjen Jumala on kolmiyhteinen Jumala. Isä, Poika Jeesus ja Pyhä henki. Tässä ovat ” ioniyhdisteen eri osat. Evankeliumin suolan ensimmäinen yhdiste on Jumalan Sana. Toinen yhdiste on Jeesuksen Jumalan Pojan ristillä vuodatettu veri. Kolmas yhdiste on Pyhä henki, joka sitoo nämä kaikki yhdeksi – suolaksi.

Jumalan sana, kirpaisee syntistä ihmistä. Jäätyään kiinni synnistä ja synnillisestä elämäntavasta, ihmisen omassatunnossa on suolan polte. Jumalan sana on saanut aikaan tuskan, synneistä ja elämän tavasta, mitä synti paholaisen kautta teettää ihmiselle. Vapaus saadaan Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kalliissa maahan vuotaneessa veressä. ”Jeesuksen veri puhdistaa ja tunnon rauhan saan,” laulun tekijä on kiteyttänyt tämän saman ajatuksen. Ja jatkaa, ” ja lapsen tietä taivaltaa taas jaksan uudelleen.” Syntiin langennut voi uudelleen puhdistaa omantuntonsa Jeesuksen veressä. Matka Jeesuksen seurassa voidaan aloittaa alusta, jos on eksytty oikealta tieltä. Jos, Jeesus on kadonnut, maailman aaltoihin. Hänet voidaan löytää ja Hän tulee eksynyttä vastaan. Jotenka aina on mahdollisuus saada armo ja anteeksianto, Jeesuksen nimessä ja veressä.

Mauton suola on kristillisyyttä, millä ei ole hengellistä merkitystä. Nykyajan ihminen elää ajassa, joka on moniarvoinen. Ihmiset ovat pirstoutuneet eri ryhmittymiin. Jokaisella ryhmittymällä on oma arvomaailmansa. Mitä eriskummallisempi arvomaailma on, sitä arvostetumpi se on. Tällaisen arvomaailman omaavat pitävät suurinta ääntä itsestään. Yksi totuus on kadotettu. Kristityt kilpailevat tässä sotkuisessa ja eriarvoisessa maailmassa. Omaavat osittain maailmallisia ” ioneja” omakseen, jolloin yhdisteestä syntyy toinen aines, kuin se, mitä alkuun piti olla. Mauton yhdiste, missä ei ole alkuperäistä kirpeyttä. On kristityn nimi, mutta ei voimaa. Mauton suola ei kirpaise, eikä herätä synnin unta nukkuvaa ihmistä. Maailmassa elävät ihmiset ovat kiinnostuneita tällaisesta kristillisyydestä. Mauton, suolaton sana ei kosketa ihmistä. Tällaisessa kristillisyydessä viihtyy mielellään. Johtaako tämä kristillisyys perille kirkkauteen, saanko kysyä? Mitenkä tämänlaisesta kristillisyydestä saadaan sellainen, että ihmiset tulevat aitoon synnintuntoon ja tämän jälkeen armontuntoon? Ei mitenkään.

Parannuksesta taivaan valtakuntaan

”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Matt. 4. 17. KR. 33/38.

Nykyaikana parannuksesta ei suureen ääneen puhuta. Soraääniä huudellaan, jos mainitsee parannuksen teosta puolikkaan sanan, kokonaisesta parannussaarnasta, annetaan puhujalle lähtöpassit puhujan paikalta. Jeesuksen vastaanottaminen elämään riittää, siitä sitten Jumalan armo kantaa ja johdattaa eteenpäin. Kuvaamani tilanne oli kärjistetty tilannekuvaus. Voisiko olla totta toinen puoli…?

Helppoa on puhua uudestisyntymisestä, armollisesta Jumalasta, sairaiden parantamisesta, kastekysymys on aina hiertänyt uskovien kengässä. Helvetin lieskat nuolivat kuulijoiden jalkoja, silloin kauan, kauan sitten. Taisipa joku silloin puhua parannuksesta, mutta ei kertonut, mitä se tarkoittaa käytännössä? Pyhä henki toimi tuolloin niin väkevästi, ettei parannusta tarvinnut erikseen opettaa, sillä tuntui kuin syntinen luonnollisesti jätti synnin ja maailmallisen elämän. Entinen elämä oli tarpeeksi tyhjää ja aiheuttanut ongelmia. Tätä on kristinusko ollut ja nythän on enää usko. Ristikin jätetään puheista pois, pahennuksen aiheuttajana.

Kaikki Raamattua lukeneet tietävät, tekstini alussa ollut tapahtuma seurasi seuraavaa järjestystä.

Jeesus kävi Johanneksen luona kasteella. Näin Hän täytti kaiken vanhurskauden. Jeesuksen ei tarvinnut ottaa Johannekselta parannuksen kastetta, koska Hän oli täysin synnitön Jumalan Poika. Taivaasta lähetettiin ihmiseksi elämään, ihmisen elämää, Jeesus Jumalan Poika. Jumala ei lähettänyt profeettaa eikä enkeleitä, vain Jumalan Poika oli täydellisen hyvä ihmisen syntiongelman ratkaisijaksi. Sen vuoksihan Jeesus tuli maailmaan, että Jumalan suhde ihmiseen korjaantuisi ennalleen.

Kasteen jälkeen Pyhä henki kyyhkysen muodossa laskeutui Jeesuksen ylle ja taivaasta kuului ääni, ” tämä on Minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Jumala ilmoitti Jeesukselle, nyt on aika aloittaa työt. Jeesus sai valtuudet Isältään.

Jeesus joutui välittömästi paholaisen kiusausten kohteeksi. Paholainen kiusasi Jeesusta, käski kivien muuttua leiviksi ja hypätä alas vuoren jyrkänteeltä. Jeesus torjui paholaisen kiusaukset ja houkutukset Jumalan Sanalla.

Jeesus ei ollut kunnolla astunut, ihmisen saappaisiin, kuin jo Hänelle näytettiin, ettei ihmisen ole helppoa olla Jeesuksen oma. Näytettiin, ettei kristitty, joka elää maailmassa ja on täysin eronnut maailman menosta ja seuraa opissa ja elämässä Jumalan tahtoa, tällaiselle paholainen, ei anna rauhaa. Kiusauksia ja vastoinkäymisiä tulee jokaiselle. Jeesuksen seuraaminen tietää taisteluja ja kärsimyksiä.

Meillä on Sanan miekka, millä voimme torjua kaikki pahan palavat nuolet. Mitä enemmän opimme Sanasta Jumalan tuntemusta, sitä helpompaa on torjua hyökkäykset, maailman taholta ja kristittyjen Jeesuksen omien taholta, kaikkialta. Teidän omasta joukosta nousevat pahimmat vainot ja hyökkäykset, Jeesus opetti opetuslapsia. Oman perheen jäsenet, ovat pahimpia Jeesuksen seuraajan vastustajia ja alas painajia. Koska paholaisen sotasuunnitelmat ovat ovelia ja keinot ovat monet. Kristityn, Jeesuksen oman ei anneta elää vain ja ainoastaan ” hallelujakukkulalla.” Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan paholaisen voimia vastaan, tässä maailmassa eläessämme. Jeesus voitti paholaisen kiusaukset ja jokainen joka vilpittömästi on antautunut Kristuksen seuraajaksi, saa voiton paholaisen otteista. Kiusaukset ovat koulua kristityille ja kärsimyskoulussa opimme parhaiten tuntemaan, Vapahtaja Jeesus Kristus.

Hän aloitti saarnaamisen: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Juutalaiset olivat hyvinkin hurskaita synagogassa istujia. Rabbit, opettivat ihmisille, Vanhan Testamentin opetuksia. Jeesuksella ei ollut Uutta testamenttia, kuten meillä on. Vanhassa liitossa oli laki ja rangaistus, eläinuhrit ja syömiseen liittyvät sääntönsä. Käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, näin suomalaisittain sanottuna. Raskasta hengellisyyttä, eikä uskossa ollut sellaista iloa, kuin on Uuden Testamentin uskovilla. Pyhää henkeä ei ollut vuodatettu maanpäälle, kuten jokainen Raamatun lukija tietää.

Evankeliumin dynamiitti

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi…” Room. 1. 16. KR. 33/38.

Uudestisyntymä on kristityn elämässä mullistava kokemus. Uudestisyntymä on uuden elämän aloittamista, puhtaana entisen elämän liasta. Kaikki se, mitä paholainen teetti ihmiselle, ennen Jeesuksen omaksi tuloa, on syntiä ja Jumalan tahdon rikkomista. Mikään yksittäinen teko ei tee ihmisestä synnin tekijää. Koko ihmisen luonto on synnin ja paholaisen turmelema. Elämä on synnin rappeuttamaa. Ihminen on syntiin langenneen ihmissuvun jäsen. Voidaan elää kristittynä, olematta uskossa Jeesukseen Kristukseen. Pelkkä kristityn nimi ei tee ihmisestä uudestisyntynyttä, Kristuksen omaa. Siksi tarvitsemme Kristuksen armoa ja nöyryyttä tunnustaa, etten voi omassa voimassa seurata Jeesusta, enkä Hänen lapsekseen tulla. En omin voimin voi tehdä itseäni puhtaaksi synnistä ja synnillisistä taipumuksista. Tarvitsen veren puhdistuksen, Jeesuksessa Kristuksessa. Evankeliumi on sanoma, Kristuksen sovitustyöstä. Uhrikuolemasta syntisten puolesta. Jeesukseen uskovan ei tarvitse hävetä evankeliumia, sillä siinä on Jumalan voima. Golgatan ristintyössä, Jeesuksen kuolemassa ja kuoleman voittamisessa oli Pyhän, uutta luova voima. Jeesukseen uskova saa, Pyhän hengen voiman elämäänsä. Ihmisestä tulee uusi luomus Kristuksessa.

Koska uskoon tulo on mullistava muutos ihmisessä, mitä syvemmällä entisessä elämässä on eletty synnissä ja maailmassa, siitä suurempi ja näkyvämpi on muutos. Ihmisen sisäisessä elämässä olevat synnit, ovat Jumalan silmissä yhtä pahoja tekoja, kuin ne mitä näkyy ulospäin. Jotenka puheemme ja ajatusmaailman on myös puhdistuttava entisestä. Koko elämäntyyli muuttuu. Uudestisyntymä on Jumalan teko ja lahja ihmiselle. Ihminen ei ymmärrä edes omasta syntisyydestään mitään, ennen kuin Jumalan Pyhä henki alkaa tehdä työtään hänessä. Synnillinen elämä, on luonnolliselle ihmiselle luonnollinen olotila, hän ei osaa hakea parempaa.

Murhetta voi syntielämä tehdä… moraalisen krapulan, mutta käännöstä parempaa ei ihminen voi omassa voimassaan tehdä. Tarvitaan evankeliumin muuttava voima. Tämän vuoksi evankeliumia julistetaan. Ihmiset saavat siten tietää, että mahdollisuus muutokseen on olemassa. Saavat tietää myös, mistä muutosta voi alkaa etsiä, jos entinen elämä alkaa ahdistaa. Parempaa on tarjolla ja sitä tarjoaa Jeesus Kristus, Jumalan Poika.

Syntielämän rappeuttavasta tilasta sain ensikosketuksen, ollessani nuorena evankelioimassa erilaisissa maailmallisissa nuorten tilaisuuksissa. Monet nuorison musiikkitapahtumat, olivat jo 1970-luvulla, kuin suoraan kadotuksesta lähtöisin. Kuin kaikki pimeyden henkivallat olisivat olleet liikkeellä. Näihin tilaisuuksiin lähdettäessä, piti pukea Jumalan koko sota-asu ylle. Olimme tunteja rukouksessa, ennen kuin lähdimme jakamaan lentolehtisiä ja todistamaan Kristuksesta. Ilman Pyhän hengen voimaa, oli parasta pysyä poissa näistä tilaisuuksista. Sillä pahuuden voima, oli käsin kosketeltavan konkreettista.

Porissa Kirjuriluodon Jazz-festijuhlilla sain kokea, mitä on olla näissä ympyröissä todistamassa Jeesuksen muuttavasta voimasta. Isokokoinen mies hyökkäsi kurkkuuni kiinni ja uhaksi surmata minut. Rukoilin Jeesusta apuun. Kaverini jotka olivat kanssani, hekin rukoilivat ääneen vierellä. Kiitos Herralle, ote kirposi ja mies lähti juosten pois. Jeesus oli kanssamme, Pyhän hengen voimassa.

Monilla tanssilavoilla sain todistaa Jeesuksesta aktiojoukon kanssa. Yyterissä saimme tilaisuuden, käyttää puheenvuoroja esiintymislavalla ja laulaa Jeesus lauluja, tanssien väliaikana. Kunnia Jumalalle kaikesta. Taivas tietää, moniko sai evankeliumin kylvöstä siemenen sydämeen, ja on pelastunut. Junamatkoilla jaoimme lentolehtisiä ja kerroimme matkustajille Jeesuksen pelastavasta voimasta ja armosta. En hävennyt evankeliumia, sillä olin itse kokenut, minkälaisen sisäisen muutoksen se toi elämääni. Koulukiusattuna, oli rikkinäinen ennen uskoontuloa. Nyt ymmärsin, että olen arvokas ihminen ja Jumalalle rakas, tällaisenani.

Pyhä henki edelleen saa tehdä työtään minussa, en ole lähelläkään täydellistä ihmistä. Enkä sellaiseksi tässä ajassa tulekaan.