Evankeliumin dynamiitti

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi…” Room. 1. 16. KR. 33/38.

Uudestisyntymä on kristityn elämässä mullistava kokemus. Uudestisyntymä on uuden elämän aloittamista, puhtaana entisen elämän liasta. Kaikki se, mitä paholainen teetti ihmiselle, ennen Jeesuksen omaksi tuloa, on syntiä ja Jumalan tahdon rikkomista. Mikään yksittäinen teko ei tee ihmisestä synnin tekijää. Koko ihmisen luonto on synnin ja paholaisen turmelema. Elämä on synnin rappeuttamaa. Ihminen on syntiin langenneen ihmissuvun jäsen. Voidaan elää kristittynä, olematta uskossa Jeesukseen Kristukseen. Pelkkä kristityn nimi ei tee ihmisestä uudestisyntynyttä, Kristuksen omaa. Siksi tarvitsemme Kristuksen armoa ja nöyryyttä tunnustaa, etten voi omassa voimassa seurata Jeesusta, enkä Hänen lapsekseen tulla. En omin voimin voi tehdä itseäni puhtaaksi synnistä ja synnillisistä taipumuksista. Tarvitsen veren puhdistuksen, Jeesuksessa Kristuksessa. Evankeliumi on sanoma, Kristuksen sovitustyöstä. Uhrikuolemasta syntisten puolesta. Jeesukseen uskovan ei tarvitse hävetä evankeliumia, sillä siinä on Jumalan voima. Golgatan ristintyössä, Jeesuksen kuolemassa ja kuoleman voittamisessa oli Pyhän, uutta luova voima. Jeesukseen uskova saa, Pyhän hengen voiman elämäänsä. Ihmisestä tulee uusi luomus Kristuksessa.

Koska uskoon tulo on mullistava muutos ihmisessä, mitä syvemmällä entisessä elämässä on eletty synnissä ja maailmassa, siitä suurempi ja näkyvämpi on muutos. Ihmisen sisäisessä elämässä olevat synnit, ovat Jumalan silmissä yhtä pahoja tekoja, kuin ne mitä näkyy ulospäin. Jotenka puheemme ja ajatusmaailman on myös puhdistuttava entisestä. Koko elämäntyyli muuttuu. Uudestisyntymä on Jumalan teko ja lahja ihmiselle. Ihminen ei ymmärrä edes omasta syntisyydestään mitään, ennen kuin Jumalan Pyhä henki alkaa tehdä työtään hänessä. Synnillinen elämä, on luonnolliselle ihmiselle luonnollinen olotila, hän ei osaa hakea parempaa.

Murhetta voi syntielämä tehdä… moraalisen krapulan, mutta käännöstä parempaa ei ihminen voi omassa voimassaan tehdä. Tarvitaan evankeliumin muuttava voima. Tämän vuoksi evankeliumia julistetaan. Ihmiset saavat siten tietää, että mahdollisuus muutokseen on olemassa. Saavat tietää myös, mistä muutosta voi alkaa etsiä, jos entinen elämä alkaa ahdistaa. Parempaa on tarjolla ja sitä tarjoaa Jeesus Kristus, Jumalan Poika.

Syntielämän rappeuttavasta tilasta sain ensikosketuksen, ollessani nuorena evankelioimassa erilaisissa maailmallisissa nuorten tilaisuuksissa. Monet nuorison musiikkitapahtumat, olivat jo 1970-luvulla, kuin suoraan kadotuksesta lähtöisin. Kuin kaikki pimeyden henkivallat olisivat olleet liikkeellä. Näihin tilaisuuksiin lähdettäessä, piti pukea Jumalan koko sota-asu ylle. Olimme tunteja rukouksessa, ennen kuin lähdimme jakamaan lentolehtisiä ja todistamaan Kristuksesta. Ilman Pyhän hengen voimaa, oli parasta pysyä poissa näistä tilaisuuksista. Sillä pahuuden voima, oli käsin kosketeltavan konkreettista.

Porissa Kirjuriluodon Jazz-festijuhlilla sain kokea, mitä on olla näissä ympyröissä todistamassa Jeesuksen muuttavasta voimasta. Isokokoinen mies hyökkäsi kurkkuuni kiinni ja uhaksi surmata minut. Rukoilin Jeesusta apuun. Kaverini jotka olivat kanssani, hekin rukoilivat ääneen vierellä. Kiitos Herralle, ote kirposi ja mies lähti juosten pois. Jeesus oli kanssamme, Pyhän hengen voimassa.

Monilla tanssilavoilla sain todistaa Jeesuksesta aktiojoukon kanssa. Yyterissä saimme tilaisuuden, käyttää puheenvuoroja esiintymislavalla ja laulaa Jeesus lauluja, tanssien väliaikana. Kunnia Jumalalle kaikesta. Taivas tietää, moniko sai evankeliumin kylvöstä siemenen sydämeen, ja on pelastunut. Junamatkoilla jaoimme lentolehtisiä ja kerroimme matkustajille Jeesuksen pelastavasta voimasta ja armosta. En hävennyt evankeliumia, sillä olin itse kokenut, minkälaisen sisäisen muutoksen se toi elämääni. Koulukiusattuna, oli rikkinäinen ennen uskoontuloa. Nyt ymmärsin, että olen arvokas ihminen ja Jumalalle rakas, tällaisenani.

Pyhä henki edelleen saa tehdä työtään minussa, en ole lähelläkään täydellistä ihmistä. Enkä sellaiseksi tässä ajassa tulekaan.

Jeesuksen seuraaminen on ihanaa. Kuitenkin siitä huolimatta, vaikka pelastus on ilmainen lahja Jumalalta. Silti oman hintansa saa maksaa uskontiellä elämisestä. Menetetään entinen kaveripiiri, jopa sukulaiset alkavat karttaa. Asuinympäristö vieroksuu, pelätään uskovaa, kuin tartuntataudin saanutta. Ennakkoluulot ovat vahvat. Kaikkialla ei näin ole, mutta joillakin paikkakunnilla saattaa olla hyvinkin vahvoja ja pinttyneitä luuloja uskovista. En kiellä, etteivätkö uskovat olisi virheitäkin tehneet, mutta kuitenkaan samaan kategoriaan ei voida kaikkia laittaa. Onko tämä vieroksunta uutta ja outoa? Ei.

Jeesus sai kokea, mitä eriskummallisempaa käytöstä fariseusten ja kirjanoppineiden taholta. Nykyajan fariseuksia ja kirjanoppineita, publikaaneja ovat nimellisesti kristityt. Joilta puuttuu kuitenkin Kristuksen sisäinen tunteminen. Ulkokultaiset, jotka yksin olettavat olevansa oikeassa ja omistavan taivaan. Kuitenkaan Jumalan valtakuntaa ei voida karsinoida, eikä kukaan ota etummaisia paikkoja ja yksinoikeudella omista taivasta. Jumala tuntee omansa ja Hän on Ylituomari, joka tietää sydämen ajatukset, paremmin kuin me ihmiset yksikään. Hänen on kaikki valta ja kunnia, aina ja iankaikkisesti. Ristiinnaulitusta puhuminen ei ole sivistyneelle ihmiselle mieleistä puhetta. Olihan ristiinnaulitseminen erittäin raaka teloitusmuoto. Ennen ristinpuuhun ripustamista, syyllisiä kidutettiin ja piestiin, häväistiin. Tämä ei ole hyväksyttävää puhetta. Tänä aikana kuulemme päivittäin veritöistä, kaikenlainen raakuus ihmisten keskuudessa lisääntyy. Ihmiset kauhistelevat näitä uutisia. Nykyajan ihmiset ovat sivistyneitä ja silti tapahtuu veritöitä yhä enenevässä määrin. Uutiset suoltavat tätä puhetta median välityksellä olohuoneisiimme. Tämä ei pysäytä ihmisiä.

Jos mainitaan ristiinnaulitusta Kristuksesta, se on paha asia. Minkä vuoksi?

Kaikki maailmassa tapahtuva pahuus on paholaisen aikaansaannosta. Ihmiset elävät paholaisen vaikutuspiirissä. Suurin osa ihmisiä, elää hänen talutettavana ja tottelevat häntä. Siksi ei pahuuden voimia ja veritöitä kauhistuta siten kuin pitäisi, koska ihmiset ovat sokeita. He eivät näe maailmassa olevaa pimeyttä. Kuinka sokea voi sokeaa taluttaa, molemmat putoavat kuoppaan.

Ristinsanoma on valonsanomaa, se kirkastaa Jumalan Pojan sovitustyötä. Se kirkastaa Kristuksen kirkkauden, vallan ja voiman tälle maailmalle. Siksi sana rististä on pahennus tämän maailman ihmisille. Sitä pidetään hulluutena. Apostoli Paavali sanoo: ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. ” 1. Kor. 1. 18. KR. 33/38.

Paavalia ei enää uudestisyntymän jälkeen suuresti arvostettu entisissä seurapiireissä. Hän saarnasi nyt ristinhullutusta. Häntä hävettiin. Paavali ei välittänyt saamastaan häpeästä. Hän halusi kantaa Kristuksen pilkkaa elämässään, enemmin kuin saada synnistä lyhytaikaisen nautinnon. Samoin käy nykyajan Kristuksen seuraajille. Meitä pilkataan, mutta me emme lannistu, koska tiedämme, ettei maailmasta saa kuin lyhytaikaisen nautinnon. Olemme päässet pimeydestä valkeuteen. Me olemme saaneet lahjaksi vanhurskauden, ilon ja rauhan. Olemme vapaita paholaisen kahleista. Synnit ovat Jeesuksen maahan vuotanut veri pessyt pois. Olemme matkalla, joka johtaa kuoleman jälkeen ikuiseen elämään Kristuksen kanssa. Me emme häpeä Kristusta, emmekä evankeliumin muuttavaa voimaa.

Kristuksen ristipuulla Hänen lävistettyihin käsiinsä, kirjoitettiin sinun ja minun nimeni. Hänen kättensä hipiään, nimeni on kirjoitettu, sanotaan Raamatun Sanassa. Otettuani pelastuksen vastaan Jeesuksessa. Jeesuksen verihaavoista vuotanut kallis viaton veri, puhdistaa omantuntoni, kaikesta vääryydestä ja pahuudesta. Olen tämän jälkeen Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Hän Kristus Jeesus, kuoli sinun ja minun syntieni puolesta sovitusuhrin. Tämä viattoman Uhrikaritsan veri riittää puhdistamaan meidät täysin puhtaaksi. Hyväksyttyäni tämän uhrin itselleni, allekirjoitan myös oman kuolemantuomioni. Tekoni ja elämäni ansaitsee ikuisen kuoleman. Tämä tarkoittaa, että joudun luopumaan parhaimmista aikomuksistani ja teoistani. Joudun toteamaan, etten ole hyvä. Joudun tuomitsemaan oman jumalisuuteni kuolemaan. Tämän vuoksi evankeliumi aina loukkaa ihmisiä.

Norjalainen Öivind Andersen on sanonut ytimekkäästi: ” Joka ei halua ottaa vastaan vanhuskautta sillä perusteella, jolla Jumala on sen meille antanut, hänen oma vanhurskautensa estää häntä tulemasta pelastetuksi. Hänelle Kristus on tullut loukkauskiveksi pelastuskallion sijasta. Toisin sanoen Kristus on hänelle kadotukseksi.”

Jeesus Kristus on Jumalan voima pelastukseksi, jokaiselle Häneen uskovalle. Evankeliumi on dynamiittia, joka murskaa kaikki meidän omat käsitykset Jumalasta. Sana näyttää yksinkertaisesti, miten siirrytään kuolemaan johtavalta tieltä ikuiseen elämään johtavalle tielle. Evankeliumi ei pakota ketään pelastuksen tielle. Jumala ei pakota ketään taivaaseen. Pelastus ei ole yksin Jeesuksen luokse tuloa, vaan uskoa, joka vaihtuu kerran näkemiseksi.

Evankeliumia on julistettava myös jo uskossa oleville, sillä siinä on voima, joka pitää meidät uskossa loppuun saakka. Uskon elämän tuntuessa kuivalta ja voimattomalta, kannattaa palata takaisin evankeliumin Sanaa tutkimaan. Ihminen pelastuu yksin uskosta ja yksin armosta, Kristuksen työn ansiosta. Ei omilla eriomaisilla teoillamme ja ansioilla taivaan portit aukea. Evankeliumin dynamiitti ei vain pelasta ihmisiä maailmasta, vaan sen voimassa menemme perille taivaaseen.

@LR.

This entry was posted on 1.7.2017. Bookmark the permalink.