Abraham ja uskon vanhurskaus

Hengelliseen elämään liittyy monia vaikeasti käsitettäviä asioita. Tällainen vaikea asia on, uskon vanhurskautus-oppi. Ihmisen mieli ei kaikessa rajallisuudessaan, voi ymmärtää, miten usko vanhurskauttaa ihmisen?

Jumala on viisaudessaan antanut Raamatun sanan, sieltä voimme Pyhän hengen avulla oppia ymmärtämään vaikeitakin hengellisiä asioita.

Raamattu sisältää paljon esimerkkejä henkilöistä ja heidän elämästään, ja miten usko Jumalaan vaikutti heidän elämässään.

Näistä henkilöistä voidaan ottaa oppia omaan uskonelämäämme.

Eräs merkittävä Vanhan testamentin henkilö, oli patriarkka Abraham ja hänen uskonsa ja uskon vaelluksensa. Hänestä voimme ottaa opiksemme sellaista, joka avaa näkökulmaa, mitä on uskon vanhurskaus, miten vanhurskauttava usko syntyy ja toimii käytännössä. Miten Abrahamin uskoa pitää opettaa seurakunnissa ja käytännön evankeliointi tilanteissa, niin että se synnyttäisi halun elää uskonelämää, niin että voisimme elää voitokasta uskonelämää.

” Alexander Macharen piti Abrahamin kutsua Vanhan testamentin tärkeimpänä tapahtumana. Hän vertasi sitä suureen pieneen alkulähteeseen, joka jonain päivänä virvoittaisi maanosia.”

Koska Abraham totteli Jumalan kutsua, Jumala synnytti hänen siemenestään kansakunnan, jonka kautta Hän ilmoittaisi itsensä ja Lunastajan maailmalle.”

”Ja Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista
siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” 1. Moos. 12: 1- KR. 33/38.

Jukka Norvannon mukaan, ” näihin kolmeen jakeeseen sisältyy Jumalan pelastussuunnitelma. Ne kertovat kaikessa lyhykäisyydessään sen, mitä Jumala aikoo seuraavien vuosituhansien aikana tehdä.” ( Norvanto, 2008, 69)

Aika jolloin Jumala ilmestyi Abrahamille, oli hengellisesti pimeää aikaa. Abrahamin asuinseutu oli rikas kauppakeskus. Siellä oli paljon epäjumalan palvelusta. Perimätiedon mukaan Abrahamin isä olisi valmistanut epäjumalia ja palvellut niitä yhdessä toisten perheenjäsenten kanssa. Tähän pimeyteen ilmestyi Jumala Abrahamille ja hän oli kuuliainen Jumalan kutsulle. Jumala käski jättää kaikki entinen. Oli lähdettävä, isän kodista, jättää maansa ja kansansa ja lähteä kohti tuntematonta, Jumalan johdatuksessa.  Abraham pääsi pois epäjumalanpalvelus keskuksesta.

Vanhurskauttava usko on Jumalalle kuuliaista uskoa ja Jumalan tahdon toteuttamista. Voiko kristitty luottaa täydellisesti Jumalan huolenpitoon? Opetetaanko kristityille, Jumalan huolenpidosta ja luottamuksesta, tarpeeksi vakuuttavasti? Vaatiiko Jumala ihmiseltä kokonaisvaltaista luottamusta itseensä?

Rovasti Olavi Peltola antaa vastauksen edellä oleviin kysymyksiin.

Hän sanoo: ” Raamatun sanoma vetoaa ihmisen omaantuntoon. Se asettaa ihmisen kasvokkain Jumalan kanssa. Jumala on pyhä ja vanhurskas. Tämän ymmärtäminen vaikuttaa suhtautumiseemme sanaan. Jumalan pyhyys tulee esiin Hänen vaatimuksissaan, joista tunnetuin on VT:n kymmenen käskyä. ” Peltola jatkaa. ”Raamattua lukevan kristityn varsinainen kamppailu on kuitenkin siinä, että osaisi sydämestään ottaa vastaan Raamatussa olevan todistuksen Jumalan todellisuudesta, ja että Hänen sanansa saisi ohjata elämää.

Ulkopuolella Hänen sanansa ja Hänen Poikansa Kristuksen ei Jumalaa löydetä, vaan sinun tulee oppia tarttumaan Jumalaan sillä tavalla, kuin Hänet Raamattu kuvaa esiin.” (Peltola, 2001, 19, 23.)

Seurakunnissa pitää neuvoa, että Raamatun sanasta oppii, Pyhän hengen avulla, miten uskossa kasvaminen tapahtuu. Raamattu lupaa: ” Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.
Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Room. 10: 9 – 13. KR. 33/38.

” Jumalan ilmestyminen ja hänen sanansa eivät ole vain uskonelämän alkua varten. Hän kulkee kanssamme. Hänen siunauksensa vahvistavat uskoamme. Hän johdattaa askel kerrallaan.”

Jukka Norvanto neuvoo: ” Kun ihminen lähestyy Jumalaa käytännöllisen kysymyksen kanssa, Jumala on myös käytännöllinen. (Norvanto, 2008, 99)

Vanhurskaan ihmisen elämään kuuluvat myös taistelut. Abraham oli saanut suuria lupauksia Jumalalta. Hän oli vaurastunut. Asiat olivat ulkonaisesti hyvin mutta Abraham pelkäsi ja oli masentunut. Kuten kuka tahansa meistä joskus on. Pimeitä aikoja ja hetkiä tulee jokaiselle, ne kuuluvat asiaan ja Jumalan suunnitelmiin. Niillä on uskoa vahvistava vaikutuksensa. Jumala tietää, mikä on hyväksi meille. Abrahamia ei voi kuvitella ihmiseksi, joka aina kulki pää pystyssä ja onnellisena. Länsimaissa on tullut käsitys, että suuret uskon sankarit, kulkevat vaikeuksitta ja jos niitä tulee, he kulkevat ne läpi laulaen ja iloiten. Järjen avulla voitetaan vaikeuksien esteet.

Abrahamilla olivat omat heikot hetkensä, epäilyksensä ja jopa lankeemuksensa. Näitä hän ei peitellyt, eikä esittänyt parempaa kuin mitä oli. Hän oli rehellinen mies. Hän ei ylpistynyt, vaikka siunausten hetkinä sai näkyjä Jumalalta. Hän eli tavallisen ihmisen tavallista elämää. (Norvanto, 2001, 102)

Raamatun sanassa, opetetaan Abrahamin uskon vanhurskaudesta Uudessa Testamentissa.

Samalla tavalla kuin ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”?
Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi”.
Niin muodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.
Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta”. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: ”Joka ne täyttää, on niistä elävä”.
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen
.” Gal. 3. 6 – 14.

Abrahamin usko oli kovassa koetuksessa Moorian tiellä. Ainoan poikansa Iisakin kanssa, Abraham kulkee kohti uhrialttaria. Jumala kehotti Abrahamia uhraamaan Iisak. Tässäkin koetuksessa ollessaan, Abraham luotti Jumalaan ja noudatti kuuliaisesti Jumalan tahtoa. Emme osaa kuvitella, mitä Abrahamin mielessä liikkui, tuossa hetkessä. Uskon että Abraham kävi myös lihalle kuolemaa, edetessään kohti uhrialttaria. Olisihan Abraham voinut inhimillisesti ajateltuna, tehdä lihallisen mielensä mukaisesti, ja kääntyä takaisin. Jättää Jumalan kehotuksen sikseen. Hän olisi voinut ottaa terveen järkensä mukaan ja ajatella järjellään. ”Hullun” teko, lähteä uhraamaan, ainoaa poikaa, jota hän rakasti suuresti.

Raamattu ei kerro, mitä isä ja poika keskustelivat matkalla. Pojan on pitänyt olla teini-ikäinen, koska aivan pikkupoika ei jaksa kulkea näin vaikeakulkuista tietä. Teini-ikäinen poika olisi voinut vastustaa Abrahamin matkaa. Isak, kulkee nöyrästi isänsä rinnalla.

Uhrialttaria lähestyvä Abraham, havahtuu pojan kysymykseen”Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: ”Isäni!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, poikani”. Ja hän sanoi: ”Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?” Moos. 22. 7. KR. 33/38. Abraham vastaa profetaaliset sanat Iisakille.Aabraham vastasi: ”Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani”. Moos. 22. 8.

Iisak oli oppinut luottamaan isäänsä. Isän usko, oli ollut tähän saakka vakuuttava todistus Iisakille. Hän tiesi, Abrahamin tietävän, mitä tekee. Hän tiesi myös, mitä tekee Jumala, johonka Abraham uskoo.

Poika ei vastustele uhriksi sitomistaan ja hän on jo alttarilla. Jumala näkee, nyt Abrahamin usko on tarpeeksi koeteltu, eikä salli ihmisuhria. Moorian seudun asukkaat uhrasivat epäjumalilleen ihmisiä.

Pensaasta löytyy uhrieläin joka uhrattiin Isakin sijaan. Jumala oli kaikki järjestänyt edeltä valmiiksi, Abrahamin tietämättä. Abraham teki vain sen, mitä Jumala kehotti tekemään, hän totteli Jumalan kehotusta.

Monesti meidän kristittyjen uskoa Jumala koettelee, tavalla joka menee yli ymmärryksen. Jos alamme järkemme avulla tehdä johtopäätöksiä, saatamme mennä Jumalan johdatuksesta pahasti harhaan. Siksi järkisyin ei pidä, milloinkaan edetä, koetusten aikana. Jumalan tiet ovat niin erilaiset, kuin meidän tiemme ja ajatuksemme. Jumalan kehotus uhraamiselle, voi olla täysin ihmisjärjelle vieras ajatus. Kuinka monesta Jumalan siunauksesta jäämme osattomaksi, koska järkemme voittaa, emmekä noudata, mitä Jumala kehottaa tekemään. Huomioitavaa on myös, uskon koetus ei ole sama kuin kiusaus syntiin. Jumala ei ihmisiä kiusaa, se on paholaisen työtä.

Abrahamin koetus oli esikuvallinen Vanhan testamentin ilmoitus, mitä Jumala tulee kerran tekemään. Hän uhrasi elävän uhrin, oman ainokaisen Poikansa Jeesuksen ristin kuolemaan. Synnit uhrattiin kerralla jokaisen ihmisen puolesta. Toista uhria ei enää tarvita. Kristittyjen Jumala teki kerralla selväksi syntiongelman. Hän ei tarvitse ihmisiä uhriksi, eikä tapata heitä. Kristus, Jumalan Poika, riittää tänäänkin meidän jokaisen syntien sovitukseksi.

Antamalla itsemme kokonaan Jumalan johdatukseen, se riittää kristittyjen Jumalalle. Mikä on kutsumuksemme, mitä Jumala meidän kutsuu uhraamaan? Jumala voi kutsua uhraamaan hyvän maallisen työnsä, löytääkseen paremman siunauksen Jumalan valtakunnan työssä. Antaessamme ensin itsemme kokonaan Jumalan tahdon alaisuuteen, voimme kokea siunauksia. Meillä jokaisella on Jumalalta saatuja lahjoja, ne voidaan antaa Jumalan käyttöön. Aikamme päivittäin on mahdollista antaa Jumalan käyttöön. Voimme palvella lähimmäisiä, kaikki nämä ovat Jumalalle annettuja uhreja. Jumala siunaa ja johdattaa meitä, kun ensin annamme itsemme Hänen johdatukseen. Antaessamme jotakin itseltämme uhrina Jumalalle, Hän varmasti antaa takaisin paljon parempaa. Jumala ei jää meille velkaa. Mikä on meidän Iisakkimme, jonka voimme uhrata Jumalalle? Jumala on kiinnostunut meidän sydämen asenteesta, ulkoiset tekomme eivät ole niinkään Jumalalle tärkeitä.

Abrahamin, Iisak sai säilyttää henkensä, koska tässä oli taustalla esikuva Kristuksesta, Jumalan ainokaisesta Pojasta.

Raamattu vertaa tapahtumaa seuraavassa jakeessa Uudessa testamentissa. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16. KR. 33/ 38.

Usko Jumalaan palkitaan aina. Palkkio voidaan saada heti, tai myöhemmin. Joskus palkkio jää aikaan, jolloin on suuri palkanmaksu päivä. Paras palkinto Jumalan tahdon noudattamisesta on, että saamme syntimme anteeksi, Jeesuksessa Kristuksessa. Pääsemme kerran iankaikkiseen elämään. Uskomme Jumalan voimaan joka herätti kerran Kristuksen kuolleista. Sama voima herättää meidät Hänen seuraajansa, kerran ylösnousemusvoimassa kirkkauteensa.

Seurakunnissa pitää opettaa, ettei uskon vanhurskaus ole sitä, että saamme kulkea Jeesuksen seurassa, vailla vaikeuksia ja koettelemuksia. Päinvastoin Jumala koettelee jokaisen Hänen omansa uskon. Koeteltu usko johtaa, uskon vanhurskauteen, iloon ja rauhaan, Pyhän hengen voimassa. Jumalan käskyjen ja kutsun noudattaminen, Hänen tahtonsa toteuttaminen johtaa uskontiellä eteenpäin.

Opetetaanko tänä aikana seurakunnissa ja evankeliointi tilaisuuksissa, entisestä luopumista? Ovatko kristityt valmiita lähtemään kohti tuntematonta tulevaisuutta? Tuntuu ettei opetusta ole tarpeeksi. Ihminen on edelleen samanlainen kuin oli, joskus 1900-luvun alkuvuosina. Tuolloin ihmisen arvomaailma muuttui kerrasta, löydettyään syntisten Vapahtajan Jeesuksen henkilökohtaisesti. Nyt ihmiset eivät pääse addiktioista irti, vuosienkaan uskossa olon jälkeen. Jumalan on voimallinen tänäänkin. Sama Pyhä henki toimii ja auttaa ihmisiä. Missä on syy, että on liikaa heitä, jotka eivät pääse täydelliseen Jumalan lapsen vapauteen?

Monet ihmiset tulevat nykyisin uskoon suurissa mega-luokan tilaisuuksissa. Jättäytyneet eivät saa rinnalleen kulkijaa, joka johtaisi uskonelämän alussa, parannukset tekoon, siten että entinen elämä saisi muuttua täydellisesti. Abrahamin tavoin voisi tämän ajan ihminen myös toteuttaa Jumalan tahtoa, mutta opettajia on liian vähän. Jumalan lapsi tarvitsee hengellistä ravintoa, kuin vastasyntynyt lapsikin tarvitsee, kehittyäkseen vahvaksi. Uskova joka jää kuin tyhjän päälle, ei pysy pitkään uskontiellä. Puhumattakaan että pääsisi kasvuun ja hengelliseen täysi-ikäisyyteen saakka. Pyhityselämä jää tuntemattomaksi ja uskosta puuttuu, se kaikki mikä tekee uskovan elämän voittoisaksi. Hänestä tulisi Pyhän hengen hedelmää kantava kristitty ja hän saisi voittaa uusia ihmisiä Kristukselle. Joten eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Seurakuntiin tarvitaan terveitä, kasvaneita opettajia, jakamaan vahvaa hengellistä ravintoa. Tarvitaan ihmisiä, jotka Abrahamin tavoin uskaltavat lähteä omalta mukavuusalueelta, tielle, jota Jumala saa johdattaa. Lähdetkö sinä, Jumalan tahtoa toteuttamaan? Seikkailu Jumalan johdatuksessa, on varmasti huikaiseva kokemus jo tässä ajassa eläessämme. Iankaikkisessa elämässä meille annetaan kuuliaisuudesta palkka, jota ei voida rahassa mitata. Jumala on yllätysten suuri Jumala. Hän on rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat ja seuraavat Hänen tahtonsa tietä.

 

Lähteet. 1933-1938 käännös Raamattu,

2008 Norvanto, Jukka. Raamattu elämään Nooasta Abrahamiin. Kauniainen: PERUS-SANOMA OY

2001 Olavi Peltola. Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: PERUS-SANOMA OY

@LR.

This entry was posted on 21.7.2017. Bookmark the permalink.