Pyhän hengen virtaava vesi

”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” Jes. 12: 3. KR. 33/38.

Maassa olevat lähteet, ovat ehtymättömiä vesivarastoja. Lähteessä virtaava vesi on raikasta, se tulee syvältä, eikä seiso paikallaan. Lähteessä vesi on jatkuvassa liikkeessä.

Raamattu puhuu paljon elämän veden lähteestä. Jesaja kirjoittaa, pelastuksen lähteistä. Raamatussa kerrottu nainen kaivolla, kohtasi Jeesuksen. Jeesus tarjosi naiselle elävää vettä. Naiselle tuli heti halu saada tätä vettä, ettei tarvitsi kokea janoa, eikä käydä hakemassa kaivosta vettä. Näyttäisi, että Jeesuksen ja naisen välillä oli nyt informaatiokatkos. Nainen ei selvästikään ymmärtänyt Jeesuksen sanoja, elävästä vedestä, mitä ne tarkoittivat? Pyhä henki Jeesuksessa, herätti naisen kaipaamaan parempaa elämää.

Meille Jumalan omille, jotka olemme saaneet armosta löytää Jeesuksen, meille Jeesus on elävän veden lähde. Jeesus elämän vesi, on ennen aikojen alkua ollut olemassa. Hän on Jumalan Poika, Hän on yksi Jumalan kolmesta persoonasta. Isä Jumala, Poika Jeesus, ja Pyhä henki. Kaikki ovat yhtä. Näistä muodostuu yhdessä lähde, jonka alkuperä on iankaikkisuudessa. Jumalaa ei ole kukaan nähnyt, mutta kaikki, mitä maailmassa on, kertovat Jumalan olemassaolosta.

Jumalaa tuntematon ihminen, kieltäessään Jumalan olemassaolon, hänkin, elää, hengittää ja liikkuu Jumalan voimasta. Tällainen ihminen pilkkaa Luojaansa. Tietämättään paremmasta, Jumalasta tietämätön, luulee olevansa viisas. Hän tekee, Jumalan työn ja olemassaolon tyhjäksi. Kuitenkaan hän ei voi millään puolustaa itseään. Koska kaikki todistaa, Jumalan olemassaolon todellisuudesta. Kaikki on Jumalasta syntynyt, mikä syntynyt on. Jos Jumala ottaa pois varjelevan kätensä, ihmiseltä, ihmiskunnalta, luomakunnalta, ei olisi olemassaolon edellytyksiä olemassa. Jatkuvan uutta luovan voimansa avulla, Jumala pitää maailmaa hallinnassa.

Jeesus tuli maailmaan, tuomaan syntiselle pelastuksen. Hän tuli antamaan elävää vettä iankaikkisuudesta. Hänestä tuli Elävän veden lähde. Ilman vettä ihminen ei elä. Ilman Jeesusta Kristusta, ihminen ei elä synnistä vapaata elämää. Sydän on kova, kivettynyt, katkeruuden pesä. Kivet ovat tukkineet elämän ilon ja rauhan virtauksen. Kivisydän on rakkaudeton. Ihmisessä itsessään ei ole jäljellä kuin hitusen siitä rakkaudesta, minkä Jumala ihmiseen asetti, luodessaan ihmisen. Synti on tehnyt tukoksen, eikä auta kuin Kristuksesta lähtevä Pyhän hengen voima, räjäyttämään tämän padon auki. Jeesus Kristus tuli maailmaan, ruoppaamaan paholaisen patoja auki. Golgatalla räjäytettiin erottava väliseinä halki. Jumalan ja ihmisen välille raivattiin uusi yhteys. Jeesuksen kuoleman hetkellä, kalliot halkesivat ja pimeys laskeutui kaiken ylle. Hetki pysäytti läsnäolijat. ” Totisesti tämä oli Jumalan Poika,” kuuluivat hiljaiset, pelonsekaiset sanat. Pilkkaajat ja herjaajat näkivät, että Jumala oli Kristuksessa maan päällä. Jumalan Poika, uhrasi itsensä, minun syntieni edestä. Vuodatti pyhän verensä minun syntieni tähden. Jeesus Kristus kuoli viattomana, synnittömänä uhrikuoleman, Jumalan rakkauden osoituksena ja Hänen tahdostaan. Miksi? Että meillä syntisillä ihmisillä olisi mahdollisuus päästä uudelleen Isän Jumalan yhteyteen. Käärmeen, paholaisen pää murskattiin. Kuolemalla voitettiin kuoleman valta ja voima. Ylösnousemusvoima, uutta luova voima, herätti Jeesuksen. Vahvasti vartioitu hauta oli tyhjä. Murheellisten naisten mennessä haudalle, heille ilmoitettiin ” Ei Hän ole täällä, miksi etsitte elävää kuolleitten joukosta? ” Hän on noussut ylös ja Jeesus elää. Totisesti Jeesus elää, tänäänkin.

Sama Jeesus on Pyhän henkensä kautta täällä maanpäällä. Hän on keskellämme. Pyhä henki annettiin opetuslasten toiseksi puolustajaksi. Pyhä henki on edelleen Puolustajamme ja voiman antaja, jokaiselle Jumalan lapselle. Jeesus ei jättänyt ihmisiä yksin ja orvoksi, Hän lupasi antaa Pyhän hengen ja Hän piti lupauksensa. Ensimmäisenä helluntaipäivänä, oli toinen räjäyttävä patojen poistumispäivä. Syntyi Pyhän hengen vaikutuksesta, väkevä herätys. Syntyi ensimmäinen seurakunta. Elävä vesi liikkui tuolloin opetuslasten keskuudessa, seurakunnan keskuudessa.

Parannuksen soveliaat hedelmät

”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,” Apt. 3. 19. KR. 33/38.

Aina siitä parannuksesta, tuhahti eräs henkilö, kuunnellessaan aamuhartaus puhujaa. Kristityt on kutsuttu kertomaan parannuksesta. Johannes Kastaja kulki Jeesuksen edellä, saarnaamassa parannuksesta. Jeesus tuli seuraavaksi, parannusta saarnaamaan. Helluntaipäivän jälkeen apostoli Pietari saarnasi väkevästi parannuksesta. Intoa oli Pietariin tullut lisää, olihan hän juuri saanut toisen puolustajan Pyhän hengen. Hän oli täyttynyt voimalla korkeudesta. Pyhän hengen väkevä kosketus sai ihmisissä halun tehdä parannusta. Mitä se parannus on, saattaa joku kysellä?

Parannus ei ole hyvä päätös, muuttaa pinttyneitä tapoja paremmaksi. Katumusharjoituksilla ei saada parannusta aikaan. Ihminen yrittää katumusharjoituksilla saada ansioita itselleen, Jumalan edessä. Ihminen voi katua tekojaan, mutta se ei ole vielä parannusta.

Parannus, on mielenmuutos. Mielen asenne syntiin, siihen liittyvät, ihmisen tahto, ajatukset sekä tunteet. Spurgeon sanoo, ”että lainomainen parannus on tuomion pelkoa ja evankeliumin mukainen parannus on synnin tekemisen pelkoa. Lain vaikuttama parannus saa meidät pelkäämään Jumalan vihaa, mutta evankeliumin synnyttämä parannus tuon vihaa aiheuttajaa, siis syntiä. Parannuksemme edistyy, kun siirrymme Jumalan vihan pelosta, synnin pelkäämiseen.”

Matemaattisesti ajateltuna, parannus on kuin kolmio. Kolmiossa on kolme kärkeä. Kolmioon tarvitaan kaikki kolme sivua. Parannuksessa on kaikki kolme kohtaa, jotka on otettava huomioon.

Ihmiselle on annettu järki. Järki on ensimmäinen kohta parannuksessa. On tajuttava oma tilamme Jumalan edessä ja tiedettävä, minkä on synnin olemus. Synnin määritelmä on. Synnillä tarkoitetaan mitä tahansa tekoa, asennetta ja tilaa, joka on Jumalaa ja Hänen tahtoaan vastaan. ( Harold M Freligh, Uudestisyntynyt)

Mikä on Jumalan tahto syntiin, sen löydämme lukemalla Raamattua. Jo ennen parannuksen tekoa, ihmisen on tajuttava, että juuri minä, olen tehnyt syntiä. Synti on minun, eikä jonkun toisen. Olen tehnyt rikoksen Jumalaa vastaan. Rikoksen tajuaminen on enemmän kuin synnin seurausten tajuamista. On tajuttava tosiasia, synti aina loukkaa Pyhää Jumalaa. Daavid tunnustaa: ” Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.” Ps. 51.6. KR. 33/38.

Daavid oli tehnyt lähimmäisilleen kaksi kovan luokan rikosta. Murhan ja aviorikoksen. Synnintunnustuksessa hän kuitenkin sanoo, rikkoneensa Jumalaa vastaan. Hän teki perusteellisen parannuksen ja katui syntiin lankeemustaan syvästi. Vaikka meidän synti ei olisi aviorikos tai murha, kuitenkin meidän on tehtävä synneistämme parannus. Parannuksen paikalle tullut syntinen tajuaa, oman syntisyytensä ja kohtaa Jumalan. Parannusta tehdessä ei peitellä, eikä selitellä syntejä, ne tunnustetaan avoimesti. ”Sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.” Ps. 38. 19. KR. 33/38.” Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Room. 3. 23. KR. 33/38. Järki myöntää tämän tosiasian.

Kolmion toinen sivu on, tunteet. Tajutessani syntisyyteni, se tekee murheelliseksi. ” Minä murehdin syntieni tähden.” Ps. 38.19. KR. 33/38. ” Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.” Ps. 51.10. KR. 33/38. Syntejään sureva Daavid rukoili Jumalaa.

Miten monta kyyneltä parannukset tekevän on vuodatettava? Tunteet ovat jokaisella erilaiset. Ei merkitse mitään, kuinka paljon itkemme. Toiset meistä olemme herkempiä ja vuodatamme vuolaasti kyyneleitä. Toiset harvoin vuodattavat kyyneleitä. Joku meistä suree syvästi, ilman kyyneleitä, suru on näkymätöntä. Tunteet ovat osa persoonallisuutta, niissä ei ole mitään pahaa. Jos tukahdutamme tunteemme, se on paha asia. Toisaalta ei myöskään valtoimenaan purkautuvat tunteet ole hyväksi. On osattava kanavoida tunteet oikeaan käyttöön. Jos emme kykene hallitsemaan tunteitamme oikein, siitä koituu vahinkoa. Katumuksessa syntien sureminen ei ole riittävä asia, ne pitää kääntää toiminnaksi. Daavid anoi Jumalalta anteeksi antoa ja puhdistusta. Hänen vääryytensä oli särkenyt muurit, jotka Daavid pyysi Jumalaa korjaamaan. Synti rikkoo aina ihmisten välisiä välejä tai rakentaa muureja ihmisten välille. ”Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.” Ps. 51. 20. KR. 33/38.

Kolmion kolmas sivu on tahto. Voidaan jälleen käyttää matemaattisia termejä. Tahto on kolmion kanta, jonka varassa muut sivut lepäävät. Tahto onkin parannuksen tärkein asia. Nähdessämme olevamme syntisiä ja se on saattanut meidät murheelliseksi, on seuraavaksi tunnustettava syntimme ja hylättävä ne. Mikäli parannus pysyy vain tunteiden ja järjen tasolla, ei parannus ole vielä tarpeeksi pitkälle vietyä. Jotta saamme syntimme anteeksi, meidän on hylättävä ne. ” Jumalaton hyljätköön tiensä…ja palatkoon Herran tykö…sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Jes. 55: 7. KR. 33/38.

Pasuuna soi

Pian pasuuna soi.
Kellot soivat, kajahtaa
pasuunasta ääni.
Jeesus saapuu, Jeesus saapuu
missä olet ihminen?
Synnin unta raskasta nukut
etkö tiedä, sinä hukut,
ilman Jeesusta.
Nyt on aika uni voittaa
aika koittaa
armon aika päättyvä on pian.

Palaako uskon lamppu?
Onko öljyä astiassa?
Pasuuna kun kajahtaa
aikaa ei ole toimia.
Myöhäistä on öljyn haku.
Pimeä on silloin näky
lamppu öljytön ei pala.
Missä olet ihminen?

Jeesus saapui, Jeesus saapui
armon ovi kiinni lyötiin.
Kolkuttaa on turha silloin
itku, parku, huuto eivät auta
avoin on vain kadotukseen hauta.
Ethän tänne tahdo jäädä
pimeyteen maailmaan?
Missä olet ihminen?

Tiedä, Jeesus kuoli puolestasi.
Ristillä Hän synnit kantoi,
henkensä hän antoi
puolestasi syntiesi.
Rinnasta Jeesuksen juoksi viaton veri, vesi.
Haavoitettu runneltu Vapahtajasi
uhrasi itsensä sinun syntiesi tähden.
Älä nuku synnin unta
avoinna on taivaan valtakunta
Golgatan täytetyn työn tähden.
Ota vastaan lahja taivaan
veri Jeesuksen lääkkeen antaa synnin vaivaan.

Jeesus elää, sinä herää
armon leipää Herra tarjoo.
Anteeks` annon malja vuotaa
veri pesee synnit saastat,
Laupeudesta Herran.
Jeesus saapuu, Jeesus saapuu,
pasuuna pian kajahtaa.
Pääset mukaan taivaan iloon
Pyhä henki sulle sanoo,
älä jätä tuonnemmaksi,
pelastuksen lahjaa, Jeesus jonka tahtoo antaa.
Mieti  ihmislapsi,
missä olet iäisyyden, taivaan ilos vai kadotuksen vaivas?

 

 

 

 

@LR

Jeesus heikkojen auttaja

”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Ps. 50: 15 KR. 33/38.

Monien uskoon tulleiden kristittyjen käsityksenä on, että jätettyämme elämämme Jeesuksen hoitoon, kaikki ongelmat poistuvat elämästämme. Todellisuudessa tilanne joskus on päinvastainen.

Entisiä synnistä aiheutuneita ongelmia poistuu, mutta uusia Jeesuksen seuraajan ongelmia syntyy. Maailmassa elävät ihmiset, eivät välttämättä ymmärrä meidän parannuksen tekoa ja elämänmuutosta, myönteisestä näkökulmasta. Koska maailmassa on omat lainalaisuudet. Ne näyttävät hyviltä, mutta kuitenkin uskovan näkökulmasta katsottuna, ovat kaikkea muuta kuin hyviä asioita. Jumalan silmissä ne ovat syntiä ja siten uskovalle asioita, joista on päästävä eroon.

Uskosta vielä osaton ja Jeesusta tuntematon ihminen, ei tätä käsitä, tästä saattaa syntyä paljonkin erimielisyyttä. Uskovan on jatkettava elämää maailmassa, mutta sydämen ja ajatusten on oltava taivaallisissa. Raamatussa sanotaan etukäteen meille, mitä Kristuksen seuraaminen merkitsee.

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” 1. Piet. 4. 12 – 14. KR.33/38.

Kristuksen kärsimykset tulevat osaksi meidänkin kärsittäväksi. Meille ei kuitenkaan anneta suurempaa kärsimysten määrää, kuin mitä uskomme kestää. Monet olettavat, että tällä tarkoitetaan, kuorman kantamista, joka ei olisi fyysisesti tai psyykkisesti liian raskas, vaan uskomme määrän mukaan, saamme kokea myös kärsimyksiä. Kärsimyksissä on siunaus mukanaan. Emme joudu kantamaan kärsimyksiä yksin, vaan Kristus Jeesus on antava voimaansa tarvittavan määrän verran. Tämä tekeekin uskovan elämästä paljon keveämmän, kuin se mitä maailmassa elävän ihmisen elämä on. Meidän ei tarvitse elää omassa voimassamme, vaan Pyhä henki on jatkuvasti kanssamme. Kärsimysten siunaus on siinä, että ne vievät lähemmäksi Jeesusta. Opimme tuntemaan Häntä enemmän, koska hädässä ja ahdistuksissamme, joudumme etsimään apua Kristukselta. Onko suurempaa siunausta, kuin oppia tuntemaan Kristusta ja Hänen voimaansa, jokapäiväisessä elämässämme?

Ongelmatilanteet eivät kestä loputtomiin. Herra auttaa meitä, jos annamme Hänelle luvan auttaa. On olemassa ongelmia, jotka vievät pidemmän ajan ratketakseen, vaikka Jumala on Kaikkivaltias ja Hän voisi auttaa nopeastikin.

Mikä on suurin ongelma ja mistä se tulee? Eiköhän ole niin, että pahimmat vaikeudet, ovat meidän itsemme kanssa, olevia ongelmia. Monesti tuntuu, kuin toiset ihmiset olisivat niitä ongelman aiheuttajia. Kuten jo sanoin, osa ongelmista tulee maailmassa elävien ihmisten taholta, mutta eiköhän se pahin ongelmien tuottaja, ole se minä itse. Jos kaikki toiset ihmiset alkavat olla hankalia, silloin olisi parasta katsoa sinne oman puseronsa sisälle. Jokainen meistä on omalla tavallaan hankala. Olemme jokainen, elämämme varrella kasvaneet jollakin tapaa kieroon, olemme saaneet sieluumme haavoja ja ruhjeita. Koska ei ole täydellistä elämää, ei ole täydellistä ihmistäkään.

Joku älypää on keksinyt sanoa tällaisia ihmisiä ” Jeesusteippi- ihmisiksi.” He sulkevat ihmisen psyykkisen puolen pois kokonaan, tai osittain uskonelämään liittyvänä asiana. Tällaiset ihmiset ovat kiireisiä ja tehokkaita Jumalan valtakunnan työssä. Kiireellä saadaan vaikutelma, ettei ole aikaa tutkia itseään ja sydäntään. Ei ole aikaa pysähtyä. Omat käsittelemättömät ongelmat jäävät hoitamatta. Ongelmien olemassaolo kielletään kokonaan. Oma rikkinäisyys peitetään hengellisyydellä.

Herra on hyvä. Jeesus elää. Halleluja! Masennus ja alakulo ovat näille ihmisille tuntematonta. He eivät ymmärrä, miten kristitty Jeesuksen oma voisi olla masentunut. Heillä on vain käsitys, Jeesus vie kaikki ongelmat pois. Mikäli sisar tai veli nähdään masentuneena, se tulkitaan siunauksen puutteeksi. Jonkun synnin seuraukseksi, pahimmassa tapauksessa puhutaan, että kyse on henkivallasta, joka vaivaa nyt uskovaa. Masennuksesta kärsivän mennessä sielunhoitoon, aletaan ajaa ja manata, pois masennuksen henkeä. Tällaiset ihmiset ovat itse hyvin rikkinäisiä ihmisiä. Jumala kyllä käyttää rikkinäistä ihmistä, siitä ei ole kyse. Mutta ellemme tahdo nöyrtyä omien henkisten ongelmien ratkomiseen ja emme hoida omia kieroutumia elämästämme, uskomme kasvu jää vaillinaiseksi. Kasvua ei tapahdu. Laitetaan ” Jeesusteippiä” kaikkien haavojen ja ongelmien päälle. Haava on piilossa ja näkymättömissä, silloin sitä ei ole olemassa. Mitä tapahtuu haavalle, jonka päälle laitetaan laastari?

Puhdistamattoman haavan päälle laitettu laastari, aiheuttaa märkimistä ja tulehdusta. Samoin käy sielussamme olevien haavojen kanssa. Vasta kun ongelmat alkavat olla ylitsepääsemättömiä, monet näkevät vasta oman rikkinäisyytensä. Ensireaktio ongelmien ja reaktioiden tullessa on kieltäminen. Monet pakenevat entistä kovempaa, eivät tahdo hoidettavaksi. Kaikki näkevä ja tietävä Jumala, kyllä tietää keinot, miten tällainen ihminen pysäytetään. Onhan Hän armossaan pelastanut omakseen, siksi Hän armossaan myös pysäyttää tällaisen haavoilla olevan lampaansa.

Mitä aiheuttavat meissä, nämä käsittelemättömät haavat? Vääristynyt Jumalakuva on yksi seuraus, joka heijastuu kaikkeen toimintaan. Syntyy erilaisia riippuvuuksia, ihmissuhdeongelmia, psykosomaattiset oireet ovat mahdollisia. Seurakuntien vastuutehtävissä olevat haavoilla olevat pastorit ja johtajat, saavat enemmän vahinkoa aikaa, kuin hyvää. Silti he voivat olla työssään täysin vilpittömiä. Vakavasti otettava totuus on, että jos ei ensin itsensä kanssa tee töitä, ei voi tehdä työtä toisten auttamiseksi. Psykiatrit koulutuksensa aikana, joutuvat käymään psykoanalyysissä, näin he hoitavat itseään. Samoin uskovien tulee ensin hoitaa itseään, ennen kuin voi auttaa toisia.

Ihminen on kolmiosainen kokonaisuus. Jumala samoin on kolmiosainen. Jumala on, Isä, Poika ja Pyhä henki. Ihmisen kolme ominaisuutta ovat, henki, sielu ja ruumis. Jos kärsimme fyysisiä vaivoja silloin ruumiimme tarvitsee hoitoa. Jos kärsimme psyykkisistä ongelmista, näihin on olemassa myös hoito ja apu. Sielussamme olevat haavat ovat yhtä todellisia, nekin tarvitsevat apua, vaikka eivät näy päällepäin. Henkeä ei tarvitse parantaa, sillä uskovassa asuu, Pyhä henki. Tekomme voivat murehduttaa Pyhän hengen, mutta emme sairastuta. Sielu ja ruumis voivat ihmisessä sairastua.

Vieraanvaraisuuden siunaus

”Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne.”
1 Moos. 18:4–5. KR. 33/38.

Lähi-idän ilmasto on kuumaa keskipäivällä, jotenka varjoisessa paikassa oleskelu on tuolloin suositeltavaa. Abraham, oli myös keskipäivää viettämässä varjossa. Mooseksen kirjan edellisessä jakeessa kerrotaan.” Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimillaan.” 1. Moos. 18:1. KR. 33/38.

Kulkijat joille Abraham on vieraanvarainen, eivät olekaan tavallisia ihmisiä. Jumala itse ilmestyi nyt Abrahamin vieraaksi. Monesti meille voi tulla vieraiksi, tuiki tuntemattomia henkilöitä. Miten kohtelen heitä? Olenko ystävällinen ja vieraanvarainen, vain tylyn töykeä, ja käsken kutsumattomat vieraat poistumaan? Varmasti tällaisia tilanteita on joskus sattunut meille jokaiselle. Mitä teet? Jos itse Herra Jeesus onkin ihmisen hahmossa tullut vieraisille, koetellakseen meidän tapaamme, miten kohtelemme vieraita? Jumala saattaa keskellä päivää, ilmestyä ihmisenä luoksemme.

Ei ole aivan yhdentekevää, miten käyttäydymme, silloin kun vieras on tuntematon kulkija. Uskoa tunnustavina meidän tulee elää, siten että uskomme näkyy arjen tilanteissa. Ihmisten kohtaaminen on yksi haastavimmista, uskomme koetuksista. Länsimaissa ei vieraille tarvitse tarjota jalkojen pesua. Tämä vanha itämainen tapa, on parhaimpia tapoja osoittaa vieraanvaraisuutta. Kuljettiin sandaaleissa ja hiekka tunkeutui varpaiden väliin ja saattoi hiertää jalkoja, jotenka peseminen oli tarpeellista. Tästä syystä, jalkojen pesu oli tarpeellista käytännön syistä, ja se osoitti suurta vieraanvaraisuutta. Ruoan tarjoaminen oli toinen vieraanvaisuuden ja ystävällisyyden osoitus. Ruoka ja juoma tunnetusti virkistävät matkaajaa.

”Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: ”Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia”.
Sitten Aabraham riensi karjaan, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi palvelijalle, joka ryhtyi nopeasti sitä valmistamaan.
Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä; itse hän seisoi heidän luonansa puun alla sillä aikaa, kuin he söivät.” 1. Moos. 18: 6- 8. KR. 33/38.

Abrahamin vaimo oli varmasti hyvä ruoan valmistaja. Olihan Abraham saanut hyvän vaimon. Hyvä vaimo osaa laittaa ruokaa ja leipoa, tehdä paljon, paljon muuta. Vaimo on tarkoitettu miehensä avuksi. Avulias vaimo myös on vieraanvarainen ja tarjoaa parasta vieraille. Niin Saara alkoi myös valmistaa ateriaan vierailleen. Saaralla ei ollut pakastinta, mistä ottaisi paistin palan ja sulattaisi sen, mikroaaltouunissa. Vesi ei tullut hanasta. Eipä ollut sähkövatkaimia ja taikinakoneita. Sähköliesikin oli tuntematon. Kuinka paljon vaivaa piti nähdä, ennen kuin ateria oli valmis? Piti kulua useita tunteja, ennen kuin kaikki oli valmista tarjoiltavaksi. Kuitenkaan Raamatussa ei kerrota mitään kiireestä. Vieraat saivat varmasti herkullisen aterian ja se nautittiin kiitollisina. Uskon Abrahamin olleen vieraanvarainen kaikille kulkijoille. Uudessa Testamentissa sanotaan vieraanvaraisuudesta. ” Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.” Hepr. 13: 2. KR. 33/ 38.

Vanhassa Testamentissa kerrotaan Herran ilmestymisistä tähän saakka, yleensä yöllä. Nyt oli poikkeus, Herra ilmestyi Abrahamille keskellä päivää. Jumala voi ilmestyä milloin Hän tahtoo, kaikki ajat ovat Hänelle sopivia. Lämpimästi otti Abraham vieraansa vastaan kotiinsa. Samoin meidän tulee kristittyinä ja Jumalan omina, antaa kotimme olla avoinna vieraille. Tuntematon lähimmäinen poiketessaan, voi tuoda kotiin suuren siunauksen. Avoin yhteys luo rakkauden ilmapiirin ihmisten välille, näin evankeliumi voidaan kertoa sanoittakin ihmisille. Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, kertovat talonväen uskosta paljon. Paljon enemmän kuin monet sanat, joita puhumme uskostamme. ”Näytä minulle teot, niin minä kerron, mikä on uskosi”, on joku viisaasti kiteyttänyt ajatuksen, miten uskomme näkyy elämämme arjessa. Tällainen uskossa eläminen on sisäistetty, Jumalan sanan lukemisen kautta, ja Pyhän hengen läsnäolossa. Siten, se ei ole raskasta uskossa elämistä. Se on yhtä luonnollista, kuin on hengittäminen. Kristuksen sanan valossa kasvanut kristitty, ei tee tekoja omassa voimassa, vaan hän elää uskoa luonnollisena osana arkipäivää.