Parannuksen soveliaat hedelmät

”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,” Apt. 3. 19. KR. 33/38.

Aina siitä parannuksesta, tuhahti eräs henkilö, kuunnellessaan aamuhartaus puhujaa. Kristityt on kutsuttu kertomaan parannuksesta. Johannes Kastaja kulki Jeesuksen edellä, saarnaamassa parannuksesta. Jeesus tuli seuraavaksi, parannusta saarnaamaan. Helluntaipäivän jälkeen apostoli Pietari saarnasi väkevästi parannuksesta. Intoa oli Pietariin tullut lisää, olihan hän juuri saanut toisen puolustajan Pyhän hengen. Hän oli täyttynyt voimalla korkeudesta. Pyhän hengen väkevä kosketus sai ihmisissä halun tehdä parannusta. Mitä se parannus on, saattaa joku kysellä?

Parannus ei ole hyvä päätös, muuttaa pinttyneitä tapoja paremmaksi. Katumusharjoituksilla ei saada parannusta aikaan. Ihminen yrittää katumusharjoituksilla saada ansioita itselleen, Jumalan edessä. Ihminen voi katua tekojaan, mutta se ei ole vielä parannusta.

Parannus, on mielenmuutos. Mielen asenne syntiin, siihen liittyvät, ihmisen tahto, ajatukset sekä tunteet. Spurgeon sanoo, ”että lainomainen parannus on tuomion pelkoa ja evankeliumin mukainen parannus on synnin tekemisen pelkoa. Lain vaikuttama parannus saa meidät pelkäämään Jumalan vihaa, mutta evankeliumin synnyttämä parannus tuon vihaa aiheuttajaa, siis syntiä. Parannuksemme edistyy, kun siirrymme Jumalan vihan pelosta, synnin pelkäämiseen.”

Matemaattisesti ajateltuna, parannus on kuin kolmio. Kolmiossa on kolme kärkeä. Kolmioon tarvitaan kaikki kolme sivua. Parannuksessa on kaikki kolme kohtaa, jotka on otettava huomioon.

Ihmiselle on annettu järki. Järki on ensimmäinen kohta parannuksessa. On tajuttava oma tilamme Jumalan edessä ja tiedettävä, minkä on synnin olemus. Synnin määritelmä on. Synnillä tarkoitetaan mitä tahansa tekoa, asennetta ja tilaa, joka on Jumalaa ja Hänen tahtoaan vastaan. ( Harold M Freligh, Uudestisyntynyt)

Mikä on Jumalan tahto syntiin, sen löydämme lukemalla Raamattua. Jo ennen parannuksen tekoa, ihmisen on tajuttava, että juuri minä, olen tehnyt syntiä. Synti on minun, eikä jonkun toisen. Olen tehnyt rikoksen Jumalaa vastaan. Rikoksen tajuaminen on enemmän kuin synnin seurausten tajuamista. On tajuttava tosiasia, synti aina loukkaa Pyhää Jumalaa. Daavid tunnustaa: ” Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.” Ps. 51.6. KR. 33/38.

Daavid oli tehnyt lähimmäisilleen kaksi kovan luokan rikosta. Murhan ja aviorikoksen. Synnintunnustuksessa hän kuitenkin sanoo, rikkoneensa Jumalaa vastaan. Hän teki perusteellisen parannuksen ja katui syntiin lankeemustaan syvästi. Vaikka meidän synti ei olisi aviorikos tai murha, kuitenkin meidän on tehtävä synneistämme parannus. Parannuksen paikalle tullut syntinen tajuaa, oman syntisyytensä ja kohtaa Jumalan. Parannusta tehdessä ei peitellä, eikä selitellä syntejä, ne tunnustetaan avoimesti. ”Sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.” Ps. 38. 19. KR. 33/38.” Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Room. 3. 23. KR. 33/38. Järki myöntää tämän tosiasian.

Kolmion toinen sivu on, tunteet. Tajutessani syntisyyteni, se tekee murheelliseksi. ” Minä murehdin syntieni tähden.” Ps. 38.19. KR. 33/38. ” Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.” Ps. 51.10. KR. 33/38. Syntejään sureva Daavid rukoili Jumalaa.

Miten monta kyyneltä parannukset tekevän on vuodatettava? Tunteet ovat jokaisella erilaiset. Ei merkitse mitään, kuinka paljon itkemme. Toiset meistä olemme herkempiä ja vuodatamme vuolaasti kyyneleitä. Toiset harvoin vuodattavat kyyneleitä. Joku meistä suree syvästi, ilman kyyneleitä, suru on näkymätöntä. Tunteet ovat osa persoonallisuutta, niissä ei ole mitään pahaa. Jos tukahdutamme tunteemme, se on paha asia. Toisaalta ei myöskään valtoimenaan purkautuvat tunteet ole hyväksi. On osattava kanavoida tunteet oikeaan käyttöön. Jos emme kykene hallitsemaan tunteitamme oikein, siitä koituu vahinkoa. Katumuksessa syntien sureminen ei ole riittävä asia, ne pitää kääntää toiminnaksi. Daavid anoi Jumalalta anteeksi antoa ja puhdistusta. Hänen vääryytensä oli särkenyt muurit, jotka Daavid pyysi Jumalaa korjaamaan. Synti rikkoo aina ihmisten välisiä välejä tai rakentaa muureja ihmisten välille. ”Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.” Ps. 51. 20. KR. 33/38.

Kolmion kolmas sivu on tahto. Voidaan jälleen käyttää matemaattisia termejä. Tahto on kolmion kanta, jonka varassa muut sivut lepäävät. Tahto onkin parannuksen tärkein asia. Nähdessämme olevamme syntisiä ja se on saattanut meidät murheelliseksi, on seuraavaksi tunnustettava syntimme ja hylättävä ne. Mikäli parannus pysyy vain tunteiden ja järjen tasolla, ei parannus ole vielä tarpeeksi pitkälle vietyä. Jotta saamme syntimme anteeksi, meidän on hylättävä ne. ” Jumalaton hyljätköön tiensä…ja palatkoon Herran tykö…sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Jes. 55: 7. KR. 33/38.

Olemme tulleet tienristeykseen, missä on opasteet oikeaan suuntaan. Parannus on yksi suunta, joka määrää minne elämämme tie johtaa. Parannus määrää kohtalomme. ” Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka tunnustaa ne ja hylkää, se saa armon.” Sananl. 28: 13. KR. 33/38. Valitsemmeko Kristuksen tarjoaman armon, vai jatkammeko edelleen tiellä joka tuottaa lisää ongelmia? Parannuksessa asetetaan ennalleen se, minkä synti on rikkonut.

Johannes Kastaja puhu parannuksen soveliaista hedelmistä. ”Tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä…” Luuk. 3. 8. KR. 33/38. Puhutaan korvausteologiasta, siitä tässä ei ole kyse. Synneistään aidosti parannusta tekevä, korvaa, tekemänsä vääryydet tai sovittaa maallisen tuomioistuimen määräämän rangaistuksen. Pyytää anteeksi lähimmäisiltä, joita vastaan on tehnyt syntiä. Mitä ovat parannuksen soveliaat hedelmät? Raamatussa kerrotaan, Sakkeuksesta, joka teki parannuksen jälkeen parannuksen hedelmiä. ”Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin”. Luuk. 19: 8. KR. 33/38. Useita muita vastaavia parannuksen hedelmiä Raamattua lukeva löytää.

Tiedän ompelijan. Hän oli jättänyt asiakkaan antamia nappeja itselleen, jotka jääneet ylimääräisinä hänelle. Hän ymmärsi tämän synniksi, ja vei napit takaisin asiakkaalleen. Joku voi pitää tätä ” hiusten halkomisena” mutta näin käyttäytyy aitoa parannusta tekevä. Tämän kaltainen toiminta osoittaa, nöyryyttä, mutta vahvistaa parannuksesta tekemisestä puhuttua, sekä vahvistaa uskoa, Kristukseen uskomisesta.

Nöyrää mieltä ja aitoa halua muuttua, osoittaa myös, mies henkilö, joka oli tullut uskoon ja tehnyt parannusta alkoholin ongelma käytöstä. Retkahduksia tuli uskossa olon aikana, silloin tällöin. Hän rohkeasti meni seurakunnassa, seurakuntalaisten eteen. Tunnusti, miten oli joutunut jälleen vanhaan paheeseen, ottanut juopumukseen saakka alkoholia. Monet ulkopuoliset näkivät miehen lankeemuksen. Fariseusten kaltaiset henkilöt paheksuivat ja halveksivat miestä. Tämän kaltainen käytös osoittaa, miehen vilpittömästi tahtovan olla Jeesuksen seuraaja. Tämä vahvistaa sanallisen todistuksemme, että seuraamme Jeesusta Kristusta. Hän on, Jumalan silmissä arvokkaampi, kuin moni, joka kantaa tunnustamattomia syntejä mukanaan. Käy seurakunnassa, olemalla hurskas, vaikka elämä seurakunnan ulkopuolella, osoittaisi aivan muuta. Jumala näkee salatuimpaan saakka.

Armosta jokainen pelastumme, sitä eivät korvaukset saa aikaan. Mutta näin osoitamme Jumalalle ja ihmisille, että seuraamme Kristusta ja olemme hylänneet vanhan elämän ja synnilliset paheet. Osoitamme että olemme heikkouksista huolimatta, oikealla tiellä. Meitä kaikkia kutsutaan parannukseen. Kutsutaan niitä, jotka eivät ole kristittyjä, koska eivät ole henkilökohtaisesti tehneet tilejä selväksi, Jumalan kanssa. Eivätkä henkilökohtaisesti usko Kristukseen. Heillä on kristityn nimi, mutta eivät ole osallisia uskon lahjasta. Heissä on jumalisuuden ulkokuori, uskovat osan Raamatun sanasta, mutta eivät ole vielä sisällä Kristuksessa. ” Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” Apt. 17: 30. KR. 33/38. Kaikki olemme osallisia synnistä ja siksi siitä on tehtävä parannus. Myös me uskovat tarvitsemme parannusta. Me jotka uskomme jo henkilökohtaisesti Kristukseen. Laodikean seurakunta oli penseä seurakunta. Tätä seurakuntaa käski Jeesus tekemään parannusta. Efeson seurakuntaa Jeesus käski tekemään parannusta. Tämä seurakunta oli kadottanut ensirakkauden Kristukseen. Kuinka monelta tämän ajan kristityltä on kadonnut ensirakkaus Kristukseen? Kuinka moni meistä on penseä kristitty, laimea, haluton, innoton kristitty?

Pääsemme parannuksen teon jälkeen jälleen Jumalan yhteyteen. Jumalan lupaus syntien anteeksi saamisesta on voimassa edelleen. Tarvitaan syntien tunnustaminen ja hylkääminen. Tämä koskee erikoisesti meitä Kristuksen omia, mutta siihen saa turvautua jokainen, joka on valmis tekemään parannuksen elämässään. Kaikkien on tehtävä parannus, niin pahoista teoista, kuin myös hyvistä teoista, jotka jätämme tekemättä. Hyvän tekemisen jättäminen, on yhtä suuri synti kuin pahan tekeminenkin. ” Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” Jaak. 4: 17. KR. 33/38.

Maallinen laki ja Jumalan Sana määrittelevät, rikoksen lainvastaiseksi teoksi tai laiminlyönniksi. Olemme siis syyllisiä. Laki vaatii rangaistusta, mutta Jumala Kristuksessa tarjoaa armoa ja armahdusta, niille katuville, jotka ottavat Hänen anteeksiantamuksen vastaan, Jeesuksen nimessä ja veressä. Eikö ole järjenvastaista kieltäytyä armosta ja anteeksiannosta, jota meille Kristus tarjoaa?

Uskovan päämäärä on uskossa kasvaminen. Silloin osaamme välttää ne karikot, jotka saavat aikaan, syntiin lankeamisen vaaran. Ajatusmaailma, katseemme ja kuulomme, on vangittava Kristukselle kuuliaiseksi. Seurapiiri missä aikaa vietämme, on parasta vaihtaa toiseen, jos sitä tietä syntiin lankeamisen vaara kasvaa. Tietoisesti ja omalla tahdollamme, voimme välttää syntiä, joskin paholainen on monien juonten mestari, häneltä eivät keinot loput. Jeesus torjui paholaisen houkutukset Sanalla, samoin saamme mekin tehdä. Mikään ei tapahdu omin ihmisvoimin, vaan Jumalan antamalla, Pyhän hengen voimalla. Ei ihmisen ansiosta, vaan Kristuksen armosta ja rakkaudesta. Se on ihmeistä suurin, kun syntinen saa kohdata Jeesuksen, tämän jälkeen tulevat kaikki muut ihmeet.

”Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme
.” Ef. 2. 4 – 10. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 24.8.2017. Bookmark the permalink.